Miten teidän ekaluokkalaiset pärjää aamulla yksin?

Menee kans ekalle syksyllä. Mun työaika alkaa 8.00 joten tyttö saa kyllä herätä viimestään kun mä lähden, mutta pystyn sit soittaan töistä ja muistetteleen.

Aamupalan laitan valmiiksi jääkaappiin ja vaatteet valmiiksi ed. iltana. Pesee tunnollisesti hampaansa. Puhelimeen on laitettu varmuuden vuoksi hälytys, kun voi lähteä kouluun. Poika meillä.

Tai eikö koululla ole aamuhoitoa? Eikös nykyisin kunnat joudu järjestämään sekä iltapäivä- että aamuhoidon??



meillä ainakin just yksinäiset aamut oli TOSI vaikeita ja ne minimoitiinkin niin, että menin töihin myöhemmin, muutamana aamuna isovanhemmat oli apuna ja jonain aamuna oli koululla joku kerho, mihin sai mennä.

Lapsella on sellanen vaihe menossa että pelkää pimeää ja ties mitä milloinkin. Ja kun jännittää paljon niin silloin unohtaa ihan perusjututkin. Eikö koululla ole " hoitopaikkaa" aamu ja iltapäiville? Noilla ekaluokkalaisilla on niin lyhkäset päivät, osa vain 3 tuntisia ja usein koulu alkaa vasta klo:10.00.

Mutta onneksi olen kotiäitinä...Meidän ekaluokkalaisella (poika) on vielä kolmena aamuna vasta yhdeksäksi meno, ei kyllä osaisi lähteä yksin kotoa. Ei löydä vaatteita ja kelloa ei vielä osaa katsoa. Tosin nuorempi sisarensa varmaankin kouluikään mennessä osaisi, on paljon näppärämpi noiden vaateitensa ja tavaroidensa kanssa.

Ekaluokkalaiset pääsevät tarvittaessa iltapäiväkerhoon, tokaluokkalaiset eivät enää mahdukaan sinne.



Minulla tokaluokkalainen, aamuisin hän nousee ja pukeutuu, kun minä ryhdyn laittamaan pienempiä päiväkotikuntoon. Ennen lähtöä tarkistan, että pojalla on kotiavain ja puhelin kaulassa. Soitan, vähän ennen kun on aika lähteä. Varmistan, että maito on jääkaapissa, valot sammutetaan, tv menee kiinni. Muistuttelen, että ottaa esim. luistimet mukaan.



Aika huolehtimista tämä on.

Oletteko samoja jotka kauhistelee suurperheitä, joissa teidän mielestä ei riitä aikaa kaikkien sylittämiseen?

ei tarvitse osata muuta kuin puhelimen hälyttäessä pukea päälle ja lähteä. Pärjää tosi hyvin.

Itse ainakin pärjäsin tuonikäisenä hyvin sillä enhän ollut enää VAUVA! Sitten kuitenkin teidän lapset " sekoavat" kun saavat sen ensimmäisen pienen vapauden, mennään kaljapullojen kanssa torinlaidalle jne. Tällaista esiintyy vähemmän sellaisten parissa joita ei ole kohdeltu kuin VAUVAA!

Noin minäkin ajattelin, kun lapseni 2-3-vuotias. Siis että ekaluokkalainenhan on jo iso ja älykäs. No, täälläkin on vasta nyt tajuttu, kun syksyllä vielä 6-vuotias on lähdössä kouluun, kuinka pieniä ekaluokkalaiset vielä ovat. En vielä kovasti murehdi syksyä, kesällä aletaan harjoittelemaan yksin kotona olemista ja koulumatkaa, onnekseni olen elokuun lomalla, joten alku ei tuota ongelmia.