+35-vuotiaana esikoisen saaneet!

Emme vaan olleet lapsentekopäällä aiemmin. Opiskelimme miehen kanssa vuosia, sitten reissasimme ympäri maailmaa ja asuimme kolmessa eri maassa.

Miksi olisi pitänyt tehdä lapsi aiemmin?

Kun niin monet haluaisivat lapsen alle 30v.



ap

Niinkuin varmaan moni muukin *uudelleen alusta alkava* vaihdoin miestä välillä.



Raskausaika meni loistavasti, raskautuminen vain ei ollut helppoa. 2 v siinä hommassa vierähti. Mutta nyt on pieni marakatti tuolla sängyssä nukkumassa:)

Sain esikoiseni kuukautta ennen 35-vuotispäivääni. Raskaus sujui täysin ongelmitta, turvotustakin oli vain viimeisen parin viikon aikana.



Emme olleet varmoja, haluammeko lapsia lainkaan, mutta tuossa vaiheessa aika tuntui olevan kypsä. Kolmannesta kierrosta sitten tärppäsi.



Nyt on esikoinen jo 10-vuotias ja pikkuvelikin täyttää 7 v. Ei kaduta lainkaan, että lasten saaminen jäi noin myöhään. Lähipiirissä todella moni on saanut esikoisensa 30-vuotispäivän jälkeen, joten en tunne itseäni mitenkään erityistapaukseksi.

Kävin gynekologilla pyytämässä lapsettomuustutkimuksiin pääsemistä 2, 4 ja 5 vuoden lapsettomuuden jälkeen. Ei päässyt. Sanottiin että " kyllä ovulaatio on tässä kuussa tapahtunut" tai määrättiin ehkäisypillereitä kun valitin kipuja ja pohdin ovatko ne syynä lapsettomuuteen. 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen osui kohdalle gynekologi joka viimein käynnisti tutkimukset, syy löytyi helposti ja raskauskin käynnistyi mielestäni helposti, kolmannen koeputkihedelmöityksen jälkeen ollessani 37 v.

Raskaus meni hyvin, joskin olin tarkemmassa seurannassa muista syistä (olemassa siis jo ennen raskautta eikä liity ikään). En oikein osaa sanoa, miksi perheen perustaminen meni näinkin pitkälle; toistaalta aika harva tuttavanikaan on alle 30 -vuotiaana lapsia vielä tehnyt. Mulle 35 v oli ihan hyvä ikä tulla äidiksi.

Meidän vauvaa yritettiin 5v eli heti kun tapasin mieheni alettiin vauvaakin yrittämään. Joskus ne vaan antavat odottaa itseään, mutta hyvää kannatti odottaa :)

eteisistukka ei johdu äidin iästä, vaan alkio vaan sattui kiinnittymään liian alas.

Olen halunnut lasta jo parikymppisestä mutta eipä sattunut kohdalle miestä, joka olisi halunnut kanssani lapsia. Kun vihdoin isäkandidaatti löytyi, tulin helposti raskaaksi mutta ensimmäinen oli tuulimuna. Päivälleen vuoden kuluttua kaavinnasta syntyi kuitenkin tyttäremme. Raskaus sujui ongelmitta joskin jäin aika varhaisessa vaiheessa sairaslomalle väsymyksen vuoksi. Olin päättänyt jo vuosia aiemmin, että jos en ole raskaana 37-vuotiaana laitatan putket poikki ja hautaan lapsihaaveet.

Molemmilla kerroilla tulin aika helposti raskaaksi, muutaman kierron jälkeen, onneksi. Raskaudet menivät hyvin, ekalla kerralla ei oikeastaan vaivan vaivaa (poika), tokalla kerralla oli pahoinvointia, enemmän väsymystä jne. (tyttö - eikös joskus ole sanottu, että tytöt kuluttavat äitejään enemmän, tosin syntymän jälkeen se ei ainakaan meillä ja ainakaan toistaiseksi ole pitänyt paikkaansa :)) Mitään ekstratarkastuksia tms. ei täällä (Helsingissä) tehty.



Mieheni tapasin 30-vuotiaana. Sitten meni vähän aikaa ennen kuin pistimme hynttyyt yhteen eli aika vain vierähti huomaamatta ennen kuin tuli edes mahdollisuus yrittää saada lapsia. Periaatteessa olisin ollut valmis jo aiemmin, mutta elämä menee joskus vähän omia latujaan. Ja meillä oikein hyvä näin!