Lue keskustelun säännöt.
Olen tehnyt tarkat tulevaisuudensuunnitelmat, itseänikin huvittaa :-)
08.02.2006 |
Pääsen tänä vuonna yliopistoon. Kolmannen vuoden syksyllä alamme yrittää lasta, ja lapsi syntyy sitten seuraavana kesänä. Siinä vaiheessa olen valmistunut kandiksi. Olen vuoden verran ä-lomalla ja sitten luen itseni puolessatoista vuodessa maisteriksi. Olen kaksi vuotta töissä ja saamme toisen lapsen. Mies on jossakin tässä välissä valmistunut DI:ksi ja meillä on oma asunto. Ja koira. Ja se saakelin farmariauto.
Mitä mä teen, jos asiat ei menekään ihan näin?
Kommentit (6)
Xandris:
Miten muuten ap suhtaudut yllättäviin tilanteisiin? Menetkö lukkoon vai osaatko säveltää?
Mutta toivon, että noissa mun suunnitelmissa edes tuo yliopistoon pääsy toteutuu. Olen jo tosissani alkanut lukea ja ala on ennestään mulle tuttu. Tosin hakijoitakin on aivan sairaasti. Lisäksi toivon, että mieheni valmistuisi edes joskus...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaan ei. Yliopistoon voi päästä, jos lukee kunnolla, mutta aina se on tsägästäkin kiinni. Mutta sitten ne vauvahaaveet, ei välttis tärppää heti tai sitten ei ollenkaan.
Mutta haaveita ja tulevaisuudensuunnitelmia pitää olla, etkä edes toivo kuuta taivaalta. Toivottavasti saat haaveilemasi!
T. toinen samanlainen suunnittelija
pitävätkö yrityksessä aina 10 kuukauden tauon välissä vai tuleeko heille jossain vaiheessa järki päähän.
Onhan noita kiva miettiä, mutta elämä tuo tullessaan usein ihan muuta kuin mitä suunnittelee.
Oli minullakin joskus samansuuntaisia suunnitelmia, mutta sitten mies jättikin minut aivan yllättäen. Meni kuviot uusiksi. Tosin hän on jo valmistunut diplomi-insinööriksi ;)
Elä päivä kerrallaan ja nauti joka päivästä. Toivottavasti suunnitelmasi toteutuvat, mutta varaudu siihen, että 90%:n todennäköisyydellä ei...
Kaikella ystävällisyydellä
-elämästä nauttija, joka päivä
muista myös, että vastoinkäymisten takia voit joutua tekemään poikkeamia.
Mulla on elämä mennyt kyllä aika pitkälle niin kuin joskus nuorempana suunnittelinkin. Olen toki joutunut tekemään pieniä myönnytyksiä ja korjausliikkeitä, mutta ne suuret unelmat ja tavoitteet on saavutettu lopulta, vaikkakaan ei aina sitä suorinta tietä. Ja paljon on tullut mukaan sellaista mukavaa, mistä en osannut uneksiakaan.
Unelmat pitävät ihmisen hengissä, mutta ne eivät toteudu itsestään.
Onhan se sinänsä hyvä suunnitella, mitä elämässään haluaa ja tehdä niitä edesauttavia valintoja. Maalaisjärjellä varustettu ihminen tajuaa kyllä, että suunnitelmiin voi tulla muutoksia.
Miten muuten ap suhtaudut yllättäviin tilanteisiin? Menetkö lukkoon vai osaatko säveltää?