Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin lopettaa sivusuhteeni?
08.02.2006 |
Perheellämme on ollut monta tosi vaikeaa vuotta takana, ja lapsen tultua etäännyimme miehen kanssa kokonaan toisistamme. Hän oli minulle ilkeä, seksiä ei ollut enää ollenkaan, ja lopulta päätin erota ja ajauduin sivusuhteeseen.
Nyt näyttää siltä kuin tästä ehkä voisi paikkailla vielä avioliiton. Rakkautta en tunne miestäni kohtaan mutta jonkinlaista pitämistä ja arvostusta. Seksiä en haluaisi, mutta jos tähän meinaisi jäädä niin täytyisihän sitäkin alkaa harrastaa.
Sivusuhteesta ei koskaa voi tulla oikeaa suhdetta, olemme molemmat perheellisiä ja se vain odottaa luonnollista loppuaan. Olen kuitenkin rakastunut siihen mieheen ja luopuminen on tosi vaikeaa.
Mitä teen?
Kommentit (51)
en muuten hänen kanssaan voisi viettää aikaa ja rakastellakaan. Totta kai häntä kaipaan usein, mutta olen senkin kääntänyt voitokseni: on mukava tunne kaivata jotakuta, joka puolestaan kaipaa sinua ja jonka tiedät tapaavasi ennemmin tai myöhemmin. Se on siis positiivista kaipaamista, joka antaa potkua arkeen! Melkein kahden vuoden jälkeen voin sanoa löytäneeni tasapainon, josta varmaan vakikumppaninikin hyötyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sivusuhteeni on minullekin ennen muuta rakas ystävä. Ystäviä on monenlaisia, eikä yksi ystävä riitä kenellekään. Näin koen myös suhteeni vakikumppaniinin/rakastajaani.
Olen ajatellut että kun asiat voisivat olla näin, ja kuvitellut että kuitenkin jompi kumpi pitää lopettaa. Miksipä asiat eivät tosiaan voisi ollakin näin? Tapaamme ehkä kerran kuukaudessa, mutta kirjoittelemma ja soittelemme päivittäin. Se tuo elämääni iloa, ja ikään kuin ei tarvitse vaatia niin paljon muilta ihmisiltä, voi ottaa rennommin. Ja on jotain mitä odottaa, jotain todella kivaa.
Olemme miettineet mihin suuntaan tämä suhde voisi mennä, kun tällaista ei pitäisi olla ollenkaan. Olet ensimmäinen josta olen kuullut, joka on samanlaisessa, ja ilmeisesti varsin toimivassa!
Elämämme ovat niin erilaiset ja niissä on niin paljon velvollisuuksia, ettemme voi ajatella purkavamme niitä tämän suhteen takia. Eikä kumpikaan haluakaan luopua niistä asioista. Mutta kai jokainen tarvitsee jotain ihan vain itselleenkin.
ap
Minun kohdallani elämä siis sujuu näin, koska olen (niin kuin edellä mainitsin) löytänyt jonkinlaisen tasapainon. Toisaalta suhteeni vakikumppaniini on hyvä, joten paineita/kiusausta muutokseen ei ole. Olen myös sen verran elämää nähnyt, että tiedän suhteen kuin suhteen arkipäiväistyvän, juuri siksi en halua " uhrata" sivusuhdettani -se toimii nimenomaan glamourimmilla tasolla. En halua tietää mitään rakastajani sukkapyykistä, autovakuutusmaksuista tai äidin syntymäpäivistä!
Ymmärrän, että sinun tilanteesi on hankalampi sillä suhteesi mieheesi on kylmä ja siinä ei ole enää hellyyttä. Mielestäni tietyn pisteen ylityttyä (alituttua...) ero ei ole huono ratkaisu, oli kuvioissa sitten sivusuhde tai ei.
oikean ratkaisun kun otat pienen aikalisän. Tosiasiahan on että suurissa tunnekuohuissa ei kannata tehdä loppuelämän ratkaisuja.
Itse aikoinani kävin sivusuhteen kaikki tunnekuohut läpi ja niin vaan siitäkin sopasta selvittiin. Kotona menee kivasti ( vaikka 2 vuotta sitten olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin ).
Jokin kai tuolla pääkopassa naksahti sen jälkeen niin, että ei enää kosketa/ kiinnosta sellaiset jutut/ tunteet. Mutta vastineeksi olen saanut mieletöntä lujuutta ja uskottavuutta.
Flirttailu ei juuri kiinnosta. Kiksit onnistuneeseen päivään tulee jostain muusta kuin vastakkaisen osapuolen ihailusta tai ihailun kohteena olemisesta. Voi olla, että olen väärässä, mutta aito onnellisuus ja tyytyväisyys elämään lähtee siitä, että ei ole riippuvainen vastakkaisen sukupuolen ihailemisesta tai ihailun kohteena olemisesta.
Aurinkoisia päiviä ap:lle, jos olet vielä kuulolla......!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen tosiasia on että kaikki tulee aikanaan ilmi ja voisitko todella elää sen asian kanssa että olet tuottanut miehellesi suurta tuskaa ihan vain sen takia kun haluat pitää kaiken?
Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan ja päättää mitä elämältään haluaa. Ajattele lastasi, voisiko hän arvostaa sinua esim. jos teininä kuulee mitä olet tehnyt?
Elämässä ei saa kaikkea mutta suoraselkäisiä ratkaisuja voi tehdä eikä aina mennä sieltä mistä aita on matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit, että miehesi on ollut sinulle ilkeä, että teillä on ollut vaikeaa. Sitten olette ilmeisesti lakaisseet nämä ongelmat maton alle ja päättäneet jatkaa (lapsen takia?). Sinä olet ratkaissut pahan olosi sivusuhteella. Miehesi on varmaan omalla tavallaan (oletko varma, ettei hänellä ole sivusuhdetta?).
En ymmärrä, miksi haluat kuitenkin olla miehesi kanssa edelleen? Lapsen takia? Mutta ajattele, millaisessa ilmapiirissä lapsesi elää? Valhetta ja salailua, ei hellyyttä ja rakkautta aikuisten välillä. Millaisen mallin hän saa omaan elämäänsä?
Ja jos ajattelen itseäni, en todellakaan haluaisi elää sellaisessa liitossa, jossa mieheni olisi kanssani vain kulissin vuoksi. Haluan olla rakastettu omana itsenäni. Jos miehelläni olisi suhde, haluaisin tietää siitä heti, sillä haluan päättää itse omasta elämästäni. Haluaisiko miehesikin?
Avioliitossa voi rakastaa toista, hellyyden ja intohimon voi kokea avioliitossakin, pidemmän päälle se vaatii vain vähän vaivaa. Kuinka paljon vaivaa ja ajatuksia olet tämän salasuhteen eteen muuten nähnyt...?
Olet kai joskus rakastanut miestäsi, koska olet hänen kanssaan naimisissa, ja teillä on lapsikin. Onko se rakkaus kokonaan ohi?
Sinuna minä pitäisin taukoa salasuhteen kanssa; puhuisin asiat selviksi miehen kanssa, vaikka hän jättäisi minut. Mutta en kestäisi tuollaista kaksoiselämää. Ja jos koskaan olet rakastanut miestäsi, niin koeta vielä ajatella edes vähän hänen parastaan. Hän voisi olla onnellisempi yksin tai joskus jonkun toisen kanssa. Nyt hän tuhlaa elämäänsä sinun kanssaan, teillä on paha olla, ettekä pääse siitä eteenpäin. Puhukaa, selvittäkää asiat! Riidelkää, tuntekaa! Älä pakene vaikeuksia.
Sivusuhde kannattaa pitääkin jäähyllä vähän aikaa, tai kauemminkin, kuukausia. Sitten ehkä huomaat että onnellisuutta voi olla muuallakin.
Itse olen rakastunut parikin kertaa mutta suhteeseen asti ei ole koskaan edennyt. Olen ajatellut, että jos meidät on todella tarkoitettu yhteen se voi tapahtua vuosienkin päästä, ei tarvi kiirehtiä.
Epäluulo sivusuhdemiestä kohtaan voisi olla paikallaan, ehkä hän on kylmä, yhtä kylmä kuin miehesi, pohjimmiltaan, mutta rakkauden nälässäsi et sitä huomaa. Jäähyllä olo antaa sinulle tilaisuuden nähdä hänen tunteidensa syvyyden (samoin kuin omiesi). Voi olla ettei hän jaksa jäähyä vaan hommaa uuden sivusuhteen, silloin voit olla onnellinen että suhteenne on ohi.
Itsekin olen ajatellut tuota, että miksei saisi enää koskaan tuntea onnea ja rakkautta? mutta sitä on niin monenlaista. suurinta onnea on kuitenkin perheen ja varsinkin lasten rakkaus, vaikka se ei mahan pohjasta sieppaakaan.
Onni täytyy etsiä muualta, luulen ma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkaisin vielä tätä ketjua.
Sivusuhde on loppunut ja avioliitolla on uusi yritys, uudelta pohjalta.
On totta että oma onnellisuus pitää löytyä jostain omasta tasapainosta, eikä suhteesta muihin ihmisiin, lähinnä miehiin, ihailusta tai haluttavuudesta. Opettelen nyt tätä päivä kerrallaan, ja huomaan itse muuttuvani ja muuttuneeni.
Minusta on toisaalta tullut itsenäisempi mutta samalta vaadin suhteelta enemmän. En enää suostuisi kulissielämään.
Kiitos toivotuksista, varovaisen toiveikkaana,
ap
Minusta tuntuu että mitä enemmän häntä näen, sitä enemmän hänen kanssaan haluaisin olla. Vaikka järki sanoo että se loppu on pian sitä arkea. Sitten kaipaan. Tasapainon löytäminen on vaikeaa.
Minunkaan sivusuhteeni ei tosiaan ole pelkkää eikä ensisijaisesti seksiä, vaan ystävyyttä, hauskaa ja varsinkin keskustelua. Kun mietin että se pitäisi lopettaa, on kuin pitäisi luopua parhaasta ystävästään.
ap