Lue keskustelun säännöt.
Mies piti eilen minulle kunnon puhuttelun!
08.02.2006 |
Illalla sänkyyn mennessä kysäisin häneltä josko minun kannattaisi hakea johonkin kouluun kun nykyinen ammatti ei miellytä. Mies hermostui asiasta ja piti minulle saarnan. Olin sen varmasti ansainnut. Hän sanoi, etten ole tyytyväinen koskaan mihinkään ja että tyytymättömyyteni eläämääni näkyy joka päivä vaikka yritänkin sitä peitellä. Hän sanoi, että ennenpitkään pienet lapsemmekin tajuavat, ettei äiti ole onnellinen ja se tulee vaikuttamaan heihin ja kuulema vaikuttaa jo nyt. Mies ei antanut mulle lainkaan suunvuoroa vaan puhui suunsa puhtaaksi. Rakastaa kuulema kovasti, mutta tyytymättömyyteni rasittaa koko perhettä. En ole missään nimessä hänelle vihainen vaan hyvä että kertoi miltä tuntuu, nyt on itsellä vain hämmentynyt ja paha olo. Pelottaa että olen tehnyt jotain peruuttamatonta lapsilleni. Miten löytyy tyytyväisyys ja onni elämään? Onko se vain vastuunottamista omasta elämästä? Nämä ovat vähän retorisia kysymyksiä sillä tiedän, että itse minun on se onni ja tyytyväisyys löydettävä ja ennenkaikkea tajuttava, että minulla on ihana perhe, jossa kaikki on hyvin. Tarvitsin vain purkaa tänne hieman.
Kommentit (68)
Siis ihan totta. Toi marisee, mankuu, huutaa, räyhää, solvaa ja syyttää harvase päivä mua siitä, että naama on norsunvitulla, oot niin hapan ja kaikkeen tyytymätön. Itse voi suvereenisti pitää pitkiä valituksia siitä, kuinka hänen elämänsä on pilalla mun pessimistisyyden vuoksi.
Ei suostu miettimään omaa osuuttaan mun oletettuun onnettomuuteen ja toisaalta puhumaan niistä tunteista, joiden vallassa hän on, kun raivon partaalla syyttelee mua.
Valitettavasti pielessä on just tää suhde, eipä tunnu kivalta tosiaan tämä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista myös vanha Martta-viisaus: Älä osta mitä tarvitset, vaan osta se, mitä ilman et voi olla.
Sulla on selvästikin paljon kaikkea hyvää, mutta olet sokea sille. sulle vois olla hyväksi, sori vaan, joku isohko vastoinkäyminen, niin osaisit arvostaa sitä mitä sinulla on.
Tätä mä olen itsekin pelännyt...että näin pitäísi käydä ennekuin tajuan...mutta en halua kyllä mitään suurta vastoinkäymistä.
Sulla on selvästikin paljon kaikkea hyvää, mutta olet sokea sille. sulle vois olla hyväksi, sori vaan, joku isohko vastoinkäyminen, niin osaisit arvostaa sitä mitä sinulla on.
[/quote]
Olet luonteeltasi etsijä ja haet aina uutta, yleensä henkisyys auttaa jotenkin, ehkä olisi hyvä hakea onnea muualta kuin materiasta, vaikka tutustumalla itseesi jonkin hyvän kirjan avulla tai jonkun auttajan avulla, pääset syvemmälle itseesi ja se lisää omaa itsetuntoasi ja auttaa löytämään sitä tyytyväisyyttä. enkä nyt tarkoita mitään kristus- juttuja vaan positiivista ajattelua, hyvää henkisyyttä, meditaatiota tms.
Minä kanssa keksin aina jotain uutta ja kivaa jo ajattelen että tässä se on se minun juttuni, menee puoli vuotta ja keksin jotain muuta.
Ajattelen että " haa" tuon minä tarvitsen, noin minä teen ja sitten olen onnelinen, mutta..
Olen jo pari vuotta haaveillut kouluun menosta ja luulin keksineeni sen oman ammatinkin, nyt alkaa kuitenkin mietityttää ja joku muu kiinnostaa enemmin.
Pakko olisi nyt köytää joku koulu, minkä saisin käytyä (on minulla yksi ammattitutkinto jo mutta se se ala ei kiinnosta) Mielipiteet vaan muuttuu vähän turhan tiuhaan. Mies jaksaa kyllä kannustaa kouluun menon suhteen, en ole vielä uskaltanut kertoa etten olekkaan ihan varma..
On varmaan hankalaa elää näin ailahtelevaisen ihmisen kannsa. Eikä sitäpaitsi riitä rahat eikä aika aloittaa monia kouluja..
Mistähän sen oman alan tunnistais, tietäis varmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos raha ei ole tiukalla, niin hakeudu psykoterapiaan. Täytyisi olla todella vahva ja ainutlaatuinen ihminen, että pystyisi vain itse päättämällä muuttamaan maailmankuvaansa, tapaansa ajatella ja käsitellä tunteita. Psykoterapiassa näihin saa apua, ja elämä voi todella muuttua!
Itse olin kyllä masentunut, silloin kun terapiaan hakeuduin - ilman taustalla olevaa sairautta motivaatio terapiaan, joka kuitnekin vaatii paljon sitoutumista, voi olla liian heikko. Mutta jos sen jaksaa, niin siitä on varmasti hyötyä!
jos kerrot miehellesi miten haluaisit muuttaa elämääsi koska et ole kaikilta osin tyytyväinen, miehesi pitää sinulle saarnan koska et ole tyytyväinen - vaikka juuri yrität asialle tehdä jotain???
kun ryven itsesäälissä oman vaativuuteni vuoksi.
Juuri tänään avauduin miehelle siitä, miten tyytymätön ihminen olen ja se rassaa. Olen elämyshakuinen, riippuvainen ihminen. Taustalla nuoruudessa päihdeongelmia, joissa ihan taatusti rypisin edelleen ellen olisi tätänykyä perheellinen. Aina piti saada entistä paremmat lärvit, paremmat kamat, parempi meno. Miestä piti vaihtaa kuin paitaa, kun kaikissa oli joku vika.
Oikeasti vika oli itsessäni. En ole löytänyt onnea itsestäni.
Lapsista olen ollut ihan mielettömän onnellinen, samoin miehestä. Mutta nyt kun lapset eivät enää roiku puntissa eli eivät tarvitse minua 24/7 ja mieskin on jo käynyt arkipäiväiseksi, olen elämäniloton ja tyytymätön. Olen jo pitkään epäillyt olevani masentunutkin juuri tämän elämänilottomuuden, väsymyksen ja tyytymättömyyden vuoksi, mutta kynnys hakea apua on korkea, koska työskentelen itse psyk. puolella ja piirit ovat pienet.
Paljon on asioita, joita pitäisi varmasti käsitellä terapeutin kanssa, mutta ongelmana on sekin että terapiaan ei niin vain pääse, jos yksityiseen ei ole rahaa. Pitää olla pistooli ohimolla että pääsee julkiselta puolelta terapiaan.
Niin ja lisää " ihastuttavia" luonteenpiirteitäni tyytymättömyyden ja perusnegatiivisuuden lisäksi:
perfektionismi, kunnianhimo,
huono itsetunto, mustasukkaisuus, epävarmuus,
miellyttämisenhalu/tarve, yliempaattisuus,
ylitunnollisuus, jatkuva syyllisyys
Mikä mun ongelma on?
Olen varmaan itsekin jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen, joita tuolla psykiatrialla kyllä asiakkaina riittää.