Lue keskustelun säännöt.
Mies piti eilen minulle kunnon puhuttelun!
08.02.2006 |
Illalla sänkyyn mennessä kysäisin häneltä josko minun kannattaisi hakea johonkin kouluun kun nykyinen ammatti ei miellytä. Mies hermostui asiasta ja piti minulle saarnan. Olin sen varmasti ansainnut. Hän sanoi, etten ole tyytyväinen koskaan mihinkään ja että tyytymättömyyteni eläämääni näkyy joka päivä vaikka yritänkin sitä peitellä. Hän sanoi, että ennenpitkään pienet lapsemmekin tajuavat, ettei äiti ole onnellinen ja se tulee vaikuttamaan heihin ja kuulema vaikuttaa jo nyt. Mies ei antanut mulle lainkaan suunvuoroa vaan puhui suunsa puhtaaksi. Rakastaa kuulema kovasti, mutta tyytymättömyyteni rasittaa koko perhettä. En ole missään nimessä hänelle vihainen vaan hyvä että kertoi miltä tuntuu, nyt on itsellä vain hämmentynyt ja paha olo. Pelottaa että olen tehnyt jotain peruuttamatonta lapsilleni. Miten löytyy tyytyväisyys ja onni elämään? Onko se vain vastuunottamista omasta elämästä? Nämä ovat vähän retorisia kysymyksiä sillä tiedän, että itse minun on se onni ja tyytyväisyys löydettävä ja ennenkaikkea tajuttava, että minulla on ihana perhe, jossa kaikki on hyvin. Tarvitsin vain purkaa tänne hieman.
Kommentit (68)
Vierailija:
On tosiaan aivan kauheeta jos tuli ostaneeksi maksamakkaraa ja sitten tekeekin mieli meetvurstia..... tai jos osti molemmat niin mieli tekee Gotleria...
Näinhän se aina on että mieli tekee sitä mitä ei ole.....
Ei ole helppoa......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minun mieheni on syyttänyt minua tyytymättömyydestä ja ainaisesta valittamisesta. Kaiken kuulemma pitäisi aina olla niin " parahultaista" , vähempi ei riitä. Tuossa hän on kyllä oikeassa. Ja olen yrittänyt oppia tyytymään vähempään.
(Tosin täytyy sanoa, että vähän nousi karvat pystyyn minullakin tuosta " puhuttelu" -sanasta ja siitä, että miehesi ei antanut sinulle suunvuoroa.)
Luin vanhasta Kaksplussasta erään haastattelun, jonka oli antanut sohvaperunasta himoliikkujaksi muuttunut nainen. Hän oli harrastanut miehensä kanssa tissuttelua, mutta he olivat kyllästyneet siihen ja lopettaneet. Sen oli kuitenkin korvannut kaikenlainen napostelu ja herkuttelu. " Takaraivossa jyskytti ajatus, että koko ajan pitää olla kivaa."
Tuo ajatus teki minuun suuren vaikutuksen, ja olen sitä mietiskellyt viikon verran. Miksi pitää aina olla kivaa? Ja miksi en osaa etsiä pikku iloja arkielämästä, vaan aina pitäisi olla jotain elämää suurempaa, mahtavia kokemuksia ja elämyksiä? Oikeasti sellainen on mahdotonta.
Nyt olen jättänyt viikolla pois kokonaan tissuttelun ja tupakoinnin, ja vaikka on tuntunut vähän ankealta, aion sopeutua tähän. On säälittävää, jos iloa elämään ei löydy ilman tällaisia nautintoaineita. Liikunta on tullut minullekin tilalle, ja se tuo oikeasti hyvän olon tunnetta.
lakkasin haluamasta kaikkea nyt ja heti, haluamasta jotain muuta. Tajusin että elämä on tässä ja nyt, tätä eikä mitään muuta ja juuri siksi elämisen arvoista. Otin hetkestä kiinni.
Ei kaikki muutos ole negatiivista. Pitää vain oppia erottamaan pakeneminen ja eteenpäinmeno toisistaan.
Tuntuu, että teen kaiken suorittamalla. Mikään ei oikein tunnu miltään paitsi kun tapaan ystäviäni. Se on ihanaa ja tyydyttävää. Tunnen eläväni. Kotona on tylsää enkä saa mitään aikaiseksi vaikka kuinka itseäni pakottaisin ja pakotankin kun onhan minun hoidettava lapset ja pestävä pyykkiä ja tehtävä ruokaa. Mutta mitään en tee ilolla. Välillä tulee sellaisia hetkiä että olenkin iloinen. Aamuisin olen aina väsynyt.
Syön kyllä masennuslääkkeitä, mutta jotenkin tätä samaa tyytymättömyyttä on ollut aina. Niin se mieskin sanoi...ja hän on erittäin rationaalinen ihminen.
Haasteita olisi ihana saada. Mutta pelkään että jos saisin tehdä jotain minua kiinnostavaa asiaa niin taas käy samoin että kyllästyn eikä minulla ole enää edes sitä josta haaveilla. Mulla ei ole hirveästi haaveita vain pari mutta ne ovat sitten kaukana tavoitettavissa olevia. Enkä oikeasti tiedä haluanko niitä vai olenko vain keksinyt ne jotta ne ovat mahdollisimman vaikeastitavoitettavia. Ettei tarttis edes yrittää. Jos ymmärrät.
Minulla on paljon mielikuvitusta ja olen kai jonkinlainen " tunneäly" ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa tuosta mieleen, että millainen itsetunto sinulla on? Joskus ihmisillä, joilla on puutteita itsetunnossa, on sellainen perusvire, että heidän on koko ajan jotenkin ansaittava onnellisuus. Pitää ponnistella ja kehittyä, koska ei ole alitajuisesti omasta mielestään kelvollinen olemaan tyytyväinen. Asettaa siksi itselleen aina vain kaukaisempia tavoitteita, joita pitää tavoitella.
Nojuu, tämä nyt on tällaista arvailua. Koska syöt ap jo masennuslääkkeitä, oletko pohtinut asioita psykiatrin kanssa? Saattaisit hyvinkin hyötyä asiantuntevasta keskusteluavusta.
Kaikkea hyvää sinulle, sinulla on viksu ja ymmärtäväinen mies.
tekis mieli sanoa sille, että mitä jos tekisit ihan rehellistä työtä ja lakkaisit pilvilinnoissa lentelyn. mutta pitäis olla aina jotain fiinimpää ja onhan se niin tylsä käydä töissä.
ap: miehet ei tajua tuollaisen vapaan funtsailun päälle, parempi säästää ne jutut tyttöystävien kanssa jaakattaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Xandris:
Tulipa tuosta mieleen, että millainen itsetunto sinulla on? Joskus ihmisillä, joilla on puutteita itsetunnossa, on sellainen perusvire, että heidän on koko ajan jotenkin ansaittava onnellisuus. Pitää ponnistella ja kehittyä, koska ei ole alitajuisesti omasta mielestään kelvollinen olemaan tyytyväinen. Asettaa siksi itselleen aina vain kaukaisempia tavoitteita, joita pitää tavoitella.Niin ihan totta...
Itsetunto ei ole kyllä kovinkaan vahva. Mieheni avulla se on onneksi vahvistunut todella paljon. Perusitsetuntoa ei minulla ole. Olen ollut sellainen " miellyttäjälapsi" . Kaikki piti ansaita eikä siltikään minuun oltu tyytyväisiä. Tein kaiken väärin ja olin vanhempien huonon itsetunnon sylkykuppi. En ole heille silti enää katkera sillä ne ovat menneitä eivätkä he tajunneet tehneensä väärin. Anteeksi on annettu.Silti on vaikea paikata itsetuntoa. Välillä se tuntuu olevan huipussaan ja seuraavana päivänä jo ryvenkin pohjamudissa. Siksi inhoan hyviä päiviä sillä niitä seuraa aina tuplasti raskas päivä.
ap.
Etkö voi etsiä itsellesi haasteellista harrastusta jossa voisit käyttää vaikka tuota vilkasta mielikuvitustasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Olin pienenä kiltti lapsi joka ei ikinä halunnut tuottaa päänvaivaa kenellekään (mitä äitini ja isäni tekivät että saivat minulle kyseisen luonteen, niin en tiedä)
- Viihdyn töissä maksimissaan 4vuotta samassa paikassa
- jos en mene liikkumaan tulee huono omatunto jos menen liikkumaan on myöskin huono omatunto
- jos teen päätöksiä, niin yritän tehdä sellaisen päätöksen ettei kukaan pahoita mieltään
- vihaan tätä piirrettäni itsessäni, mutta en kuitenkaan tiedä miten " parantuisin" ...
Kumpikaan ei ollut minulle ehdottoman mieluinen. Niitäkin vaatteita löytyy johon ihastun heti. Luotan siihen.
Ja kaupasta voi tuoda toisella kertaa sitä meervurstia kun sitä tekee joskus mieli. Ei sitä kannata tehdä niin vaikeaksi.
Minulle on vaikeaa luopua unelmista. Siis esim sellaisista että avioliitossa osoitetaan fyysistä hellyyttä. Se oli minun kuvitelmani mutta koska minun mieheni on sellainen kuin on minun täytyy luopua siitä unelmasta. Yleensä olen pitkäjänteinen unelmien toteuttaja mutta tuollaiset unelmat on kipeitä mille ei itse voi mitään. Viimeisen vuoden aikana minun on pitänyt hieroa se unihiekka silmiltä ja katsoa tätä todellisuutta, mieheni ei siis todellakaan tarvitse hellyyttä ja välittämistä vaikka minä kuinka sitä toivoisin. Tällainenkin voi aiheuttaa tyytymättömyyttä.
Mulle kans mies on monesti sanonut että minun pitäisi olla tyytyväisempi. Sitten poden huonoa omaatuntoa kun olen vaatimassa häneltä jotain mihin hän ei kykene. Minulla on kaikkea, aviomies, lapset, oma uusi koti, apua tarvittaessa. Miksi olisin tyytymätön? Ja syitä löytyy heti paljon. Olen krooninen tyytymätön ja se häiritsee mua. tai oikeastaan olen ainoastaan tyytymätön avioliittooni jolle en yksin pysty tekemään mitään. Kaikesta olen tyytyväinen mihin voin täysin itse vaikuttaa.
Tässä tällaisia hajanaisia ajatuksia. Minä ymmärrän sinua ap. Ehkä sinulla on joku asia oikeasti huonosti mitä et ole vielä tiedostanut ja yrität sitä paikkailla " elämällä täysillä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihminen saa hiukan yksilöllisesti, minä olen saanut siitä, että olen nähnyt nimeni omissa tieteellisissä artikkeleissa. Yksi miespuolinen kollegani sanoi, että ne on niitä suurimpia nautintoja elämässä, seksin jälkeen :-). Perhe ja lasten onnellisuus on tärkeä, mutta me olemme lisääntymisestä huolimatta yksilöitä. Itseni ja omien kapasiteettien käyttäminen on antanut minulle henkilökohtaisesti kaikista eniten, olla kosketuksissa sellaisen asian kanssa, jonka tiedän, että on tavallaan ikuista, eli jättää oma nimeni johonkin muuhunkin (tietokantoihin) kuin perillisiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutoksienkin jälkeen olet tyytymätön, minulla on sinulle yksinkertainen vinkki:
PÄÄTÄ TULLA TYYTYVÄISEMMÄKSI ELÄMÄÄSI.
Jos elämässäsi ei oikeasti ole suurempaa vikaa, on kysymys aika pitkälle myös asenteesta. Kaikki varmaan tuntee ihmisiä, jotka on yleensä iloisia ja tyytyväisiä ja toisaalta sitten taas sellaisia, joilla ei mikään ole koskaan hyvin. Aika harvoin näiden ihmisten elämäntilanteissa on oikeasti kovin suurta eroa.
Harvan elämä on täydellistä.
Aina on tulee jotain mistä kantaa huolta, jos ulkoisesti kaikki on hyvin niin terveys tai vastaava on sellainen asia.
Tyytymättömyys pitää myös vauhtia yllä niin että kokoajan tapahtuu, mikä on hyvä asia.
Jos se todella heijastuu sinusta ulos niin että vaikuttaa lapsiin niin sitten ehkä kannattaisi jutella jonkun psykologin kanssa jos JOKA asia on huonosti.
Ammatin ja opiskelun tiimoilta käännyt työkkärin puoleen ja siellä on ammatinvalinnan psykologeja ja niiden palvelut ilmaisia.
Niille jotka uhkailevat toisilla naisille yms. Mitä teidän päässä liikkuu?
Minulle on käynyt niin että miehellä oli toinen ja se ei todellakaan ole leikin asia.
Niinkuin esim. terveys... eikö pitäisi olla iloinen että on nyt terve eikä murehtia sitä että jos huomenna sairastuu......
Ja että tyytymättömyys on hyvä kun se pitää vauhtia, koko ajan tapahtuu???
kaikkee sitä kuuluu....... miks pitäis tapahtua.::::? vähän niinkuin nyhjätä tyhjästä...
Sori jos takerrun jo käsiteltyyn asiaan, en ehtinyt juuri nyt lukea koko ketjua läpi.
Yleensähän parisuhteissa miehille on tärkeintä se, että mies kykenee tekemään naisensa jos ei onnelliseksi, niin ainakin tyytyväiseksi. Vaikka tavoittelemillasi asioilla ei olisi mitään tekemistä miehesi kanssa, mies saattaa silti kokea miehistä tarvetta ratkaista ongelmaasi, ja turhautuu, jos ei pysty tai jos löydät heti jonkun uuden ongelman. Olen itse ollut jossain vaiheessa suhdettamme tällainen, ja mieheni oli silloin todella turhautunut meidän molempien puolesta. Asiat muuttuivat, kun tajusin että tyytymättömyyteni vaikuttaa miehenikin itsetuntoon.
Jos haluat elää kunnon parisuhteessa, koita hakeutua vaikka jonkun pätevän terapeutin juttusille, jonka kanssa voit työstää näitä ongelmia ja vähitellen muuntaa niitä tavoitteiksi. Tsemppiä!
Tyytymättömyys on käännekohta tai kriisi elämässä. Itse luin silloin kirjan hmmm. se oli joku pehmeäkantinen luovuus tekijänä cameron tai vastaava, nyt en muista. Siinä oli tehtäviä, joihin piti kirjottaa vastaukset omaan johonkin vihkoon. Hyvin alustettuja kysymyksiä tyyliin: luettele kaikki ihmiset, jotka ovat tukeneet tai rakastaneet sinua elämäsi aikana tai uneksi mitä ikinä haluaisit, piirrä ja kirjoita siitä, pohdi kuinka voisit toteuttaa unelmasi, millä aika välillä, onko se ristiriidassa muiden unelmiesi kanssa, pistä unelmasi tärkeysjärjestykseen --- kaikille tyytymättömille, suosittelen lämpimästi! Tein tehtäviä, kun 1 ja 3 vuotiaat lapsemme nukkuivat. Se selkeytti ajatuksiani. Onnea ja heippa pitää mennä hakemaan lapsi kerhosta!
On helppo käpertyä " ei ole kiva olla" -oloon, huokailla aidan toisella puolella olevaa vihreää ruotoa, kuvitella, että jossain on se ainoa oikea ratkaisu.
Tosiasia on, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Useimmiten on valittava kahdesta riittävän hyvästä (oli se sitten maksapasteijaa tai maksamakkaraa). Jos elämänasenteesi on se, että kun leivän päällä on maksapasteijaa ja jäät harmittelemaan, että olisi kuitenkin pitänyt ottaa maksamakkaraa, niin jäät paljosta paitsi!
Piirrä itsellesi vaikka aarrekartta. Ota iso valkoinen paperi ja piirrä tai liimaa siihen kuvia asioista, joiden haluaisit olevan toteutuneena 5-10 vuoden kuluttua. Koeta saada epämääräisestä " paremmasta" muotoutumaan selkeä päämäärä. Mottonani onkin: SANALLISEEN MUOTOON PUETTU ONGELMA ON JO PUOLIKSI RATKAISTU. Älä takerru detaljeihin, vaan mieti suuria linjoja.
Tällaiset konkreettiset päämäärät ja haaveet toteuttavat yllättävän usein itseään. Teet vaistomaisesti oikeita päätöksiä, kun alitajuntasi pohjalla on päämäärä, jota kohti olet menossa.
On tosiaan aivan kauheeta jos tuli ostaneeksi maksamakkaraa ja sitten tekeekin mieli meetvurstia..... tai jos osti molemmat niin mieli tekee Gotleria...
Näinhän se aina on että mieli tekee sitä mitä ei ole.....
Ei ole helppoa......