Lue keskustelun säännöt.
Mies piti eilen minulle kunnon puhuttelun!
08.02.2006 |
Illalla sänkyyn mennessä kysäisin häneltä josko minun kannattaisi hakea johonkin kouluun kun nykyinen ammatti ei miellytä. Mies hermostui asiasta ja piti minulle saarnan. Olin sen varmasti ansainnut. Hän sanoi, etten ole tyytyväinen koskaan mihinkään ja että tyytymättömyyteni eläämääni näkyy joka päivä vaikka yritänkin sitä peitellä. Hän sanoi, että ennenpitkään pienet lapsemmekin tajuavat, ettei äiti ole onnellinen ja se tulee vaikuttamaan heihin ja kuulema vaikuttaa jo nyt. Mies ei antanut mulle lainkaan suunvuoroa vaan puhui suunsa puhtaaksi. Rakastaa kuulema kovasti, mutta tyytymättömyyteni rasittaa koko perhettä. En ole missään nimessä hänelle vihainen vaan hyvä että kertoi miltä tuntuu, nyt on itsellä vain hämmentynyt ja paha olo. Pelottaa että olen tehnyt jotain peruuttamatonta lapsilleni. Miten löytyy tyytyväisyys ja onni elämään? Onko se vain vastuunottamista omasta elämästä? Nämä ovat vähän retorisia kysymyksiä sillä tiedän, että itse minun on se onni ja tyytyväisyys löydettävä ja ennenkaikkea tajuttava, että minulla on ihana perhe, jossa kaikki on hyvin. Tarvitsin vain purkaa tänne hieman.
Kommentit (68)
Joku sanoikin että täytyy olla tyytyväinen kun on läheiset terveitä ja elossa. Näinhän se on, mutta sen sisäistäminen ei aina niin helppoa. Masennus on vaivannut aina ja paha aloitekyvyttömyys. Joskus tuntuu etten elä lainkaan enkä kuulu tänne maapallolle vaan olen vain näkymätön sivustaseuraaja.
Tuntuu vain, että kun yritän kohdata ongelmia ja pelkoja niin en vahvistukaan vaan menen takapakkia. Olen pyörinyt näiden samojen ongelmien (tai kuviteltujen ongelmien joita ei ehkä olekkaan..) kanssa jo vuosia. Mikään ei etene. Välillä luulin jo löytäneeni jonkinlaista rauhaa itseni kanssa mutta nyt on taas piru irti...
Miehenihän sen ensimmäisenä huomaa kun yhdessä on oltu jo 8 vuotta.
Kiitos tosi paljon ihanista ja ajatusta herättävistä kirjoituksista! Helpottavaa että joillain muilla on samanlaista etten ihan yksin ole tyytymättömyydessäni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD:ta epäilen itselläni ja sen oireet ovat just eikä melkeen tommoiset. Lääkäriaika on jo varattu, niin että saan asian tutkittua.
ap, teepä testi näiltä sivuilta: http://www.adhd-aikuiset.org/
Voihan sitä aina keksiä uusia syitä, ettei tarttis ottaa vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Toisaalta se tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta.
Ton testin tein joskus ja tietenki se ilmoitti että selvä tapaus. Silti uskon että ongelmat ovat enemmänkin lapsuus ja kasvatusperäisiä kuin sairausperäisiä. Olisi hienoa jos tähän olisikin lääke jonka voisi vain napata :)
AP
Vierailija:
ADHD:ta epäilen itselläni ja sen oireet ovat just eikä melkeen tommoiset. Lääkäriaika on jo varattu, niin että saan asian tutkittua.ap, teepä testi näiltä sivuilta: http://www.adhd-aikuiset.org/
Minulla on ADD ja minua ainakin auttoi jo se, että yleensä ylipäänsä kuulin, että tällainen häiriö on olemassa. Sen jälkeen olen tietoisesti opetellut keinoja selviytyä sellaisista asioista, jotka aikaisemmin riistäytyivät hallinnasta. Toivoisin vain, että olisin tiennyt tämän jo kouluiässä!
Tuntuu ettei muhun käy mikään diagnoosi tai lääke. En tiedä mutta tietysti olisi helpottavaa jos tietäisi mistä ongelmat johtuvat tai että jos ne johtuvat vain itsestään ja omasta väärästä ajattelutavasta. Tuntuu että teen vain niin pirusti töitä itseni kanssa päivittäin eikä mikään edisty siitä huolimatta. Samat ongelmat rullaavat eteen kerta kerran jälkeen. Kerrotko vähän omista oireistasi.
Ap
Vierailija:
Minulla on ADD ja minua ainakin auttoi jo se, että yleensä ylipäänsä kuulin, että tällainen häiriö on olemassa. Sen jälkeen olen tietoisesti opetellut keinoja selviytyä sellaisista asioista, jotka aikaisemmin riistäytyivät hallinnasta. Toivoisin vain, että olisin tiennyt tämän jo kouluiässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap: miehet ei tajua tuollaisen vapaan funtsailun päälle, parempi säästää ne jutut tyttöystävien kanssa jaakattaviksi.
[/quote]
Äitini on tyytymätön ihminen. Ei ole varmaan onnellista päivää elämässään nähnyt. Huippuälykäs ja kaunis ihminen on nykyään alkoholisoitunut, terveytensä menettänyt, miehensä menettänyt ja me lapset hoidamme häntä (välillä tuntuu) oman mielenterveytemme uhalla.
Täytyy osata osata nähdä ero kunnianhimon ja tyytymättömyyden välillä, energisyyden ja levottomuuden, analyyttisyyden ja turhan haikailun. Äitini mielestä ennen oli kaikki paremmin ja mikään ei koskaan johdu hänestä. Äitini on aika extreme-esimerkki mutta halusin vain tuoda esille että pahimmillaan elämään perustyytymätön ihminen on todellinen rasitus perhelleen ja läheisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehenkin kanssa ollaan niistä puhuttu. Ikää mulla nyt 34 ja edelleen sama tyytymättömyys vaan jatkuu. Lapsuutta mäki luulen yhdeks syyks, mutta miten ihmeessä tästä tilanteesta pääsee ja oppii arvostamaan asioita, eikä aina vaan haaveilemaan kaikesta uudesta? Jos sua kiinnostaa kirjotella toisen samanlaisen kanssa asioista, niin laita mailiosoittees tänne :)
mitenkähän saisi salaisesti vaihdettua osoitteita???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni joskus kans sellainen olo, että haluan sitä tätä ja tuota. " Kaikki mulle nyt ja heti" -eikös se ole tämän ajan ilmiö? Ainakin niin kovasti muutamia vuosia ollaan sosiaalipuolella puhuttu. " Halutaan omakotitalo keskeltä kaupunkia järven rannalta, 2lasta, koira ja hyvä koulutus ja työpaikka." Hhmmm, oisikohan meidän nykyajan nuorten/nuorten aikuisten aika välillä pysähtyä ja miettiä mitä todella elämältä haluamme.
Itsekkin välillä pitää pysähtyä miettimään, että miksi haluan koko ajan tavallaan muutosta elämääni. Haluankin töihin, vaikka toisaalta haluan olla kotona. Haluaisin oikeastaan uuden ammatin/opiskelemaan, vaikka minulla on jo kaksi ammattia(toki tänä päivänä mitä useampi ammatti sen paremmat työmahdollisuudet)...
Pointtini siis olisi, että pysähdy. Pysähdy ja kirjoita vaikka paperille ylös, mitkä asiat tekevät sinut juuri tänä päivänä onnelliseksi. Sitä kun alkaa ajattelemaan, huomaa, että kaikki asiat ovatkin oikeastaan paremmin kuin hyvin ja niistä asioista kannattaa pitää kiinni. Minulla ne asiat olisivat perhe, 2tervettä lasta, mukava koti ja mies joka rakastaa, omaa aikaa muutaman kerran viikossa...kun olet listan tehnyt, mieti miten pidät näistä asioista kiinni; teetkö huomenna jotain erilaista ja kivaa lastesi kanssa (lähdette esim. uimahalliin), milloin viimeksi vietit miehesi kanssa romanttisen illan, mitä haluaisit harrastaa, milloin viimeksi olet soittanut hyvälle ystävällesi, milloin viimeksi olette käyneet koko perheen voimin kylässä/reisussa...
Mistä asioista onnesi koostuu (fyys.,psyykk.ja sos. sinä ja ympäristösi)ja mitä asioita (ehkä pieniäkin)voisit huomenna tehdä toisin...
Itselläni joskus kans sellainen olo, että haluan sitä tätä ja tuota. " Kaikki mulle nyt ja heti" -eikös se ole tämän ajan ilmiö? Ainakin niin kovasti muutamia vuosia ollaan sosiaalipuolella puhuttu. " Halutaan omakotitalo keskeltä kaupunkia järven rannalta, 2lasta, koira ja hyvä koulutus ja työpaikka." Hhmmm, oisikohan meidän nykyajan nuorten/nuorten aikuisten aika välillä pysähtyä ja miettiä mitä todella elämältä haluamme.
Itsekkin välillä pitää pysähtyä miettimään, että miksi haluan koko ajan tavallaan muutosta elämääni. Haluankin töihin, vaikka toisaalta haluan olla kotona. Haluaisin oikeastaan uuden ammatin/opiskelemaan, vaikka minulla on jo kaksi ammattia(toki tänä päivänä mitä useampi ammatti sen paremmat työmahdollisuudet)...
Pointtini siis olisi, että pysähdy. Pysähdy ja kirjoita vaikka paperille ylös, mitkä asiat tekevät sinut juuri tänä päivänä onnelliseksi. Sitä kun alkaa ajattelemaan, huomaa, että kaikki asiat ovatkin oikeastaan paremmin kuin hyvin ja niistä asioista kannattaa pitää kiinni. Minulla ne asiat olisivat perhe, 2tervettä lasta, mukava koti ja mies joka rakastaa, omaa aikaa muutaman kerran viikossa...kun olet listan tehnyt, mieti miten pidät näistä asioista kiinni; teetkö huomenna jotain erilaista ja kivaa lastesi kanssa (lähdette esim. uimahalliin), milloin viimeksi vietit miehesi kanssa romanttisen illan, mitä haluaisit harrastaa, milloin viimeksi olet soittanut hyvälle ystävällesi, milloin viimeksi olette käyneet koko perheen voimin kylässä/reisussa...
Mistä asioista onnesi koostuu (fyys.,psyykk.ja sos. sinä ja ympäristösi)ja mitä asioita (ehkä pieniäkin)voisit huomenna tehdä toisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että olet ottanut jo askeleen eteenpäin. Olet nimittäin alkanut pohtimaan asiaa. Joskus se, että kuulee lähimmäiseltä rehellisen, mutta raa´an totuuden omasta tilanteesta tai käytöksestä tuntuu aluksi pahalta, mutta myöhemmin myös vapauttavalta, että jokin sisällä on auennut ja sitä voi alkaa työstämään eteenpäin.
En lukenut montaakaan viestiä tästä ketkusta, mutta pongasin yhden lauseesi sieltä: " Olisi hienoa jos tähän olisikin lääke jonka voisi vain napata " . Siinäpä se juuri on, elämä ei ole aina ole mukavaa eikä tosiaankaan helppoa. Ihmelääkettä itsensä kehittämiseen ei ole, on vain paljon työtä, takapakkiakin tulee, pettymystä, harja-askelia jne, mutta myös iloa ja ihanuutta elämän pienistä asioita, arjesta ja siitä, että oppii nauttimaan tästä hetkestä ja itsestään ja muista sellaiseana kuin he ovat. Täydellistä ihmistä ei ole, ja sen oivaltaminen voi olla avain parempaa elämään. Parempaan siinä mielessä, että hyväksyy elämän sellaisena kuin se on, ei siis sitä, että siitä yrittäisin tehdä parempaa...
Suosittelen sinulle, että lainaisit kirjoja, jotka käsittelevät asiaa. Ja jatka keskustelua miehesi kanssa ja ennen kaikkea ole avoin. Mutta muista myös, että sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja suunnan muuttamisesta.
Toivon sinulle ja perheellesi hyvää matkaa elämäsi polulla!
Näissä on todella sulateltavaa. Vastuu on todellakin minulla. Täytyy sitten ottaa härkää sarvista ja muuttaa sitä.
On tämä varmastikin tämän hetken ilmiö, toisaalta olen ollut samanlainen teini-iästä asti. Minulla on koko ajan paniikki etten ole siellä missä tapahtuu vaan elämäni valuu hukkaan tässä. Haluan aina olla jossain muualla...
Varmasti osittain johtuu kotioloista. Äitini valitti koko nuoruuteni kuinka häntä harmittaa kun hänen elämänsä on mennyt hukkaan kun on naimisissa isäni kanssa ja hän ei tee mitään mistä tykkää. Sanoi kyllä usein että on onnellinen meistä lapsista ja että rakastaa meitä. Toisaalta ei ollut kanssamme paljon vaan tekivät aina töitä 7pv viikossa. Minä ja sisareni olimme päivät ja illat yksin. Noh se on mennyttä.
Mutta se että muuttaa omaa elämäänsä erilaiseksi onkin vähän haastavampaa. Ei auta kuin ryhtyä toimeen. Taidan aloittaa sillä kirjaamisella kaikki hyvät asiat. Ehkä sitten myöhemmin ne mitä haluan muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi kuulosti vähän tutulta. Minulla on osittain samanlaisia tuntoja. Koen ajelehtivani elämässä. Olen kyllä tosi onnellinen miehestäni ja lapsistani, mutta ammatillinen puoli ei mullakaan ole kunnossa. Pitäisi tehdä tutkinto valmiiksi ja päästä sitten kunnolla työnhakuun. Minustakin tuntuu, etten kykene kunnolla ottamaan aikuisen vastuuta! Elämä ei aina ole kivaa, mutta töissä pitäisi silti käydä jne.
Mä kyllä kaipaankin kauheasti työhön ja olen todella turhautunut tilanteeseeni. Mutta silti en tunnu saavan tuota tutkintoani loppuun!
Mutta takaisin sinuun ja ratkaisukeinoihin. Minäkin todella uskon, että psykoterapiasta ja tapaamisista psykologin kanssa olisi sinulle kovasti apua! Kävin itse aikoinani masennukseni vuoksi pari-kolme vuotta psykologilla, ja siitä on ollut minun elämälleni todella paljon hyötyä!
Psykoterapian avulla sinäkin voisit kyseenalaistaa oppimiasi tapoja ajatella itsestäsi ja elämästäsi!
Toinen vinkki: Lainaa aihetta käsitteleviä kirjoja. Psykologiltakin voit kysellä kirjavinkkejä. Itse luin äskettäin tämän, ja suosittelen sitä sinullekin:
KUKA OHJAA ELÄMÄÄSI? Tietoisuustaidot arjen apuna Tekijä: Åsa Nilsonne
Aikoinaan minuun teki suuren vaikutuksen Pekka Hämäläisen kirjat:
Myönteisyyden mahtava voima sekä Jos tapahtuisi ihme.
Kovasti kehutaan myös Keijo Tahkokallion, Tommy Hellstenin ja Ben Furmanin kirjoja. Kenen kirjoittama olikaan se " Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus" .
Lisäksi suosittelen liikuntaa. Siitä tulee hyvä olo. Eikä fyysisesti väsyneenä jaksa edes miettiä ja pyöritellä niin paljon asioita.. Kunto ja ulkonäkökin kohenee.
Ja viimeisenä vinkkinä luontoon menoa. Luonnossa olo rauhoittaa! Oletko kokeillut? Ihania ovat kansallispuistot ym. erityisen kauniit paikat, mutta jo lähimetsä tekee terää. Mene yksin, tai menkää koko perhe yhdessä eväiden kera. Lapsillakin riittää luonnossa mieleistä puuhaa ja leikkiä vaikka kuinka.
Onnea etsintään! Itseäni kovasti lohduttaa myös se, että mietin, mitkä kaikki asiat ovat HYVIN minun elämässäni. Sen olen huomannut, ettei kenelläkään ihmisellä kaikki asiat ole hyvin - vaikka päällepäin joskus siltä näyttäisikin.
Vuosia sitten painiskelin samojen asioiden kanssa ja tässä muutama asia joidenka ansiosta tänään osaan elää tätä hetkeä ja olen onnellinen.
- Ihminen on onnellinen kun saa antaa. Ts kun tuntuu ahdistavalta se johtuu usein osittain siitä että on jumiutunut pyörimään oman navan ympärille eikä enää näe asioita oikeissa mittasuhteissa. Kun autat toisia saat itsekin ja se tuo onnea.
Panosta siihen että kun olet toisten kanssa annat itsestäsi enemmän kuin ennen ja tee se pyyteettömästi, älä odota heiltä mitään takaisin.
- Ole rehellinen ja tarkastele onko jotakin joka tekee sinut onnettomaksi ja aiheuttaa huolta? Itse jouduin tekemään aika rajuja muutoksia kun vihdoin näin asiat joista minun piti päästä eroon.
- Huolehditko terveydestäsi? Hyvä ruokavalio, liikkuminen, ulkoileminen, uni ovat tärkeitä voidaksemme tuntea itsemme onnellisiksi. Tupakoitko, juotko liikaa alkoholia, ylensyötkö? Ne puolestaan aiheuttavat onnettomuutta.
- Ole uskollinen unelmillesi. Ne kaikesta huolimatta ovat yleensä tosia. Tämän jos jotakin olen elämässäni oppinut. Miten voisit toteuttaa unelmasi? En usko että se olisi niin mahdotonta kuin sanoit. Niitten toteuttaminen vain voi viedä aikaa.
- Muista olla kiitollinen. Kiitä joka ilta lapsistasi, miehestäsi, kodistasi, siitä että on ruokaa, ystäviä jne Tämä tapa auttaa myös sinua jotta näkisit ne asiat jotka ovat hyvin.
- ÄLÄ OTA ELÄMÄÄ LIIAN VAKAVASTI! Suurin osa suomalaisista naisista ottaa asiat aivan liian vakavasti. Me murehdimme, jauhamme ja spekuloimme milloin mitäkin sen sijaan että rentoutuisimme, hymyilisimme ja nauttisimme siitä mitä sillä hetkellä teemme! Tiskaaminenkin voi olla hauskaa kun me teemme sen vain kevyemmällä asenteelle. Eli ei otsa kurtussa vaan iloisesti lauleskellen tms!
Pidä hauskaa! Vie hyvä ystäväsi ulos syömään! Osta itsellesi kaunis hame! Vie lapset ulos rannalle jäätelölle! Kerro ystävällesi kuinka ihana hän on ja anna kunnon halaus! Kiitä miestäsi siitä että jaksaa olla sinulle rehellinen!
Onni on tietenkin meissä ja se heijastuu sekä sisäisiin asioihin että ulkoisiin.
Kannattaa lukea hyviä kirjoja jotka käsittelee aihetta!
Se että oppii uuden asenteen ei minusta kyllä välttämättä tarvitse terapiahoitoa mutta mehän olemme niin erilaisia. Joillekin se voi olla välttämätöntä.
Tsemppiä!
minun mies oli hyvin tyytymätön hyvin pitkään ja lähes kaikkeen. Osin tämä on opittua hänen kotoaan: aina pelätään pahinta ja ollaan perusnegatiivisia.
Tästä seuraa:
- negatiivisuus tarttuu. Esimerkiksi minä osaan ennakoida mieheni ja anopin ajatuksia ja ájatella negatiivisesti lähes kaikesta kun alkaa stressaamaan: minäkin olen onneton
- en halua olla tekemisissä mieheni enkä anopin kanssa ja itse asiassa aikuinen ihminen on vastuullinen hoitamaan asiansa niin, että pystyy olemaan onnellinen, vaikka se sitten aiheuttaisi katkoja ihmissuhteisiin
- halusin erota
mies on kuitenkin muuttunut ja ehkä jopa myös onnellisemmaksi..EHkä sinäkin voit muuttua: märinä ei auta ketään ala tekemään asioita jotka sinut tekevät onnelliseksi. Avaruuslentoa ei esimerkiksi kannata suunnitella, koska sitä et ehkä tule saavuttamaan, mutta jotain ihan vähän pienempää, josta tulet onnellisemmaksi
Elämä ON muutosta.
Jos olisit aina onnellinen ja tyytyväinen, olisit TODELLA omituinen ihminen.
Mene opiskelemaan. Lupaa et tarvitse.
Vierailija:
minun mies oli hyvin tyytymätön hyvin pitkään ja lähes kaikkeen. Osin tämä on opittua hänen kotoaan: aina pelätään pahinta ja ollaan perusnegatiivisia.Tästä seuraa:
- negatiivisuus tarttuu. Esimerkiksi minä osaan ennakoida mieheni ja anopin ajatuksia ja ájatella negatiivisesti lähes kaikesta kun alkaa stressaamaan: minäkin olen onneton
- en halua olla tekemisissä mieheni enkä anopin kanssa ja itse asiassa aikuinen ihminen on vastuullinen hoitamaan asiansa niin, että pystyy olemaan onnellinen, vaikka se sitten aiheuttaisi katkoja ihmissuhteisiin
- halusin erota
Minä olen tällä hetkellä ihan kypsä mieheeni, joka on " perusnegatiivinen" . Mikään ei ole ikinä hyvin, kaikki on aina pielessä jne.
" Ulospäin" on ihan mukava, kiva ja aurinkoinen ihminen, vitsailee jne. Mutta kotona :-(. Koskaan ei tunnu olevan tyytyväinen, meni elämä ihan miten tahansa. Asunto on liian pieni (niin kuin onkin, mutta ei se nyt _niin_ suuri juttu ole), rahaa on liian vähän (olemme ihan ok tuloisia, mutta koska olemme lapsiperhe ei elintaso ole sama kuin miehen sinkkukavereiden) jne.
Enkä minä enää jaksa kuunnella narinaansa...
kahden meetvurstimerkin välillä kaupassa on aika klassinen oire vaativasta persoonallisuudesta, josta itse olen saanut diagnoosin. Joo, olin todella rasittava, kaikkein eniten itselleni. Nyt asiat ovat onneksi jo paremmin.
Nimimerkillä 36v ja takana kaksi loistavaa uraa, kaksi burnouttia ja sairaalahoitoa vaatinut masennus. Mutta hei! Olinhan paras siinä, mitä tein. Uskokoon ken haluaa, en asu Provoossa.
http://en .wikipedia .org/wiki/Obsessive-compulsive_personality_disorder
terveitä ja elossa.