♥KESKIVIIKKOON SYYSQ-04♥

Kahvia kupissa ja seura kelpaa!



Väsy on myös. Meillä valvotaan, Motin maha on taas kerran aivan kipeä, niinkuin se koskaan kunnossa olisi ollutkaan tai sitten minä en muista. Kakka ei kulje, pieru kulkee sitäkin enemmän tai sitten ei kulje sekään, kuten viime yönä. Yöunille päästiin puoli neljä, sitä ennen kolme kramppikohtausta. Kovassa kivussa Motti huutaa aina ihan hysteerisenä äitiä, ei ole kiva tunnen kun ei oikein pysty auttamaan tai no kai vatsahieronta ja kanniskelu auttaa rentoutumaan ja sitten tunnin jälkeen yleensä pierua tulee. Heh, kaikkia varmaan kiinnosti hirveästi näin yksityiskohtainen selitys.

Yöllä mieleni oli täynnä todella mustia ajatuksia suhteessa algeeriaan, enkä ole saanut niitä julkaisukelpoisiksi vieläkään. Olkaa onnellisia kun niitä ei ole!



Sanomattakin on varmaan selvää, että nukahtamisasioille ei pysty tehdä yhtään mitään.



Ayap ei tainnut tällaista valivali seuraa kaivata:)



Mitähän positiivista keksisin....Niin, teillekin olen monta kerta valitellut(kuinkas muuten) tästä meidän tilaongelmasta . Nyt on jotenkin solmut auennut, vielä ei ole rakennus ajankohtainen, ensin laajennetaan tuolla puolen, joka leivän tuo pöytään ja toisaalta haluan olla vielä pitkään kotona. Mutta olen keksinyt paljon uusia ideoita säilytystilan lisäämiseksi, ei tilanne vielä ole toivoton, tosin uusien huonekalujen (lue kaappien) investoinnilta ei voi välttyä. Ja eihän se kiva ole että koti on täynnä kaappeja ym. mutta parempi niin, että kaikille tavaroille on oma paikka. Sanoo ihminen, joka rakastaa järjestystä:D

Musta tulee isona tilaihmesuunnittelija, nykyään suurin osa vieraistamme jo sanoo, että ihmeen paljon kamaa te saatte tänne mahtumaan.



Eilen kiersin huonekalukauppoja, kallista vaan on. Harmi kun esim. Tampereella ei ole Ikeaa.



Alamme suoriutua pihalle, piristystä hakemaan äiti ja lapsi.



Aavis ja Motti

Ayap, tuutko meille supernannyksi laittamaan uniasiat järjestykseen? Kiitos haleista. Ja sano vaan mitä mielessäsi on vaikkei tulisikaan niin hienosti muotoiltua. Esikoisen vanhempina tämä asia tuntuu olevan meille erityisen vaikea. Suurin ongelma taitaa olla se, etten tiedä oikein itsekään mitä mieltä olen (siis olenko ihan OIKEASTI sitä mieltä ettei itketetä yhtään - itkua on tiedossa jos ei oteta enää viereen! - vai olisinko sittenkin OIKEASTI sitä mieltä että haluan itselleni yörauhan silläkin uhalla että se on alkuun typylle ja sen mukana meille vanhemmillekin kova paikka). Sen oon huomannut, että mussa on kyllä mainioita marttyyriaineksia, kun luovun omista menoistani ja oikeastaan kaikesta omasta. Tämä on tullut ilmi sen jälkeen kun aloitin työt. Kun oli päivän kotona, ei ollut ongelma lähteä illalla omiin harrastuksiin.



Ja paluu töihin...



Motille parempia vointeja, Ynikselle pikaista paranemista ja Enkelille onnea asunnonhakuun!



- t

Viime yön pojat nukkuivat heräämättä aamuun asti, mutta Lillipä otti asiakseen pitää kaamean huutosession, kesti varmaan pari tuntia (ainakin tuntui siltä, en näe sängyssä kelloa) ja päättyi vasta kun miehen kello soi, mies nousi tytön kanssa ja antoi tytölle puuroa.



Hitsit kun olisin ollut yksin niin olisin varmasti ottanut viereen ja antanut tissiä, mutta mies on päättänyt että yöllä ei ole maitotarjoilua :-/. Ihan viisas päätös, en minä sitä, kyllä se on nähty miten rikkonaisiksi yöt meillä menee jos joskus sitä maitoa annetaan (sunnuntaina viimeksi) mutta kuka nyt viisaita päätöksiä keskellä yötä unenpöpperössä jaksaa pitää?



No Lilli simahti autoon matkalla kouluun kun vietiin esikoinen ja nukkuu vieläkin. Höh. Voi kun itse saisi nukuttua päiväunet, tai sitten jos saisi tehtyä jotain järkevää kuten siivottua, mutta olen liian väsynyt. Röhnötän vaan ja syön suklaata.



Siinä toinen negatiivisuuden aihe: Miksi en saa tehtyä sitä päätöstä, että NYT aloitan pisteitten laskemisen ja nämä joululäskit saavat lähtöpassit. Joka ilta ajattelen että huomenaamulla aloitan, mutta sitten en saa aikaiseksi. Aamupala vielä menee, mutta kun sitä ei tule kirjoitettua ylös niin sitten se jää ja loppupäivä menee mässäillessä " kun vielä voi, sillä huomenna aloitan" .



Taidan olla selkärangaton. Ainakin olen negatiivinen, vaikka olen tehnyt periaatepäätöksen yrittää nauttia elämästä ja nähdä asioitten valoisat puolet. Toivottavasti kupissa jäähtyvä kahvi auttaisi.



Ankkis, oma ( . ) ja [color=red]♥Lilli♥

Pikku hiljaa alkaa yöelämämme normalisoitua. Nöösä heräilee edelleen, mutta pitkät itkusessiot ovat vähenemään päin. Ehkä ensi yönä uskallan nukkua ilman, että kantoliina on koko yön sidottuna itseni ympäri. Taas olen kiitellyt tuota kapistusta ja sitä, että teidän ihanien mammojen innostamana sen muinoin hankin. Kiitos! Juu, Nöösähän ei vielä koskaan ole heräämättä koko yötä nukkunut, joten olen iloinen nykytilanteeseen. Jospa pari yötä vielä jatkuisi tällaisena, niin saisin voimia vielä enemmän takaisin. Kiitoksia jaksu- ja voimalähetyksistä. Ovat auttaneet ja olleet tarpeen.



Tuttis: Toivottavasti asiat selviää. Toivottavasti ehdit välillä kuitenkin käydä kertomassa kuulumisia, ettei meidän tule liian kova ikävä sinua. Haleja!



Teukkikselle onnea ensi kiertoon ja pupuenergiaa!



Nukuttamispuuhiin kaikille tarvitseville vertaistukea! Nimimerkillä palattu sylinukuttamiseen kaiken kurjimuksen vuoksi.



Kiva kuulla Tsaatsaan kuulumisia. Olenkin pohtinut missä olet.



Lempo: Miten jakselet? Entä Pönksy? Täällä olen ajatellut paljon sinua yön pimeinä tunteina hyssytellessäni meidän pientä neitokaista. Toivottavasti pääset nauttimaan pikku reissustasi. Haleja!



Kunpa Merzun lakko pian loppuisi, että kuulisimme lisää hänestä. Haleja!



Hipsulainen, huhuu!



Enkelille ja enkelin miehelle onnea asunnon metsästykseen!



Aavis: voimia, haleja ja jaksua! Olette ajatuksissa.



Ankkikselle isosti voimia ja jaksua rikkonaisiin öihin. Haleja!



Jospa tässä näin aluksi turinaa.



Halein

Mimmuli ja Nöösä

Minäkin olen saanut sen pöpötartunnan. Olo on tosi kurja :( Myötätunto-terkut vaan Ynikselle!! Ei ole herkkua lapsen hoito tässä tilassa. Yönkin nukuin aika huonosti, kun kurkku ja nenä olivat tukossa ja jäseniä särki. Miksi sitä aina sairastutaan yöllä ... Toivon vain että tyttö säästyy tältä taudilta!



Tealle ja Mimmulille voimia kovasti noiden nukutus/yöasioiden suhteen. Toivottavasti Mimmulin pienokaisen hyvin alkanut vaihea jatkuu ja jatkuu ja jatkuu kunnes tulee pysyvä olotila :) En minäkään osaa mitään järkevää sanoa tähän, mitään neuvoja, tms. Mutta myötätuntoa myös tässä kohden voin lähettää ---------------------->



Aaviksen Motillekin parempaa vointia! Voi kun sielläkin asiat helpottuisivat. Kovasti voimia sinullekin, Aavis! Sanon sulle myös samaa mitä tuossa yllä eli mitään järkevää en osaa sanoa mutta voimia voin toivottaa -------->



Enkelille edelleen onnea asuntohankkeeseen.

Ja mitä tulee meidän tytön intoon katsella mun ruoanlaittoa, niin kyllä - se onkin ainoa mitä jaksaa melko kauan katsella :) En ymmärrä mikä siinä on niin kivaa. Tyttö seisoo vierellä pienellä, matalalla jakkarallaan ja näkee siitä kun vatkaan tai sekoitan tai pyörittelen jotakin tai mitä milloinkin. Tai sitten istuu mun vierellä ja puukauhalla sekoittaa omaa kippoaan. Paistopuuhiin en sitten kyllä ota tyttöä mukaan kun pelkään liian nopeita pieniä käsiä, että mitä saa aikaan. Se aiheuttaa kyllä yleensä pientä kiukkua ja protestia, tyttö on sen suhteen erityisen utelias.



Tea, meillä oli juuri tuossa vähän aikaa sitten tuo vaihe, että tyttö roikkui ja roikkui minussa. Halusi olla paljon sylissä, roikkui lahkeessa, jne. Ei millään olisi halunnut päästää minua silmistään. Tuntuu, että se on nyt menossa ohi. Kyllä silti haluaa usein että luetaan yhdessä, ollaan sylikkäin tai että hänen kanssaan leikitään. Ei siis juurikaan viihdy itsekseen. Mutta tuo - välillä tosi ärsyttäväkin -jatkuva lahkeessa roikkumisvaihe on menossa ohi. Kun tytön täytyi aina vessaankin mun kanssani päästä :)



Kivaa päivää kaikille!



Alli

Pari asianlaitaa kaipaa aivan selvästi minun kommenttiani :)



Tea: Ajatteles, miten paljon typy on opettanut sinua - näin niin kuin ammatillisessa mielessä. Jos teillä olisi mennyt helposti, mukavasti, hiljaisesti ja kiltisti, olisit saattanut nukkumisasioita pähkäileville äitiparoille lausua jotain mieltäpahoittavan yksinkertaista. Tämä siis positiivinen puoli. Voimia muiden puolien jaksamiseen ja miettimiseen. Riittävä oma lepo on hyvin tärkeää.



Minä olen vieläkin tyytyväinen perhepetiläinen. Suuri osa tyytyväisyydestä johtuu superleveästä sängystämme. Eli tilasta ei tarvitse taistella. Koska Pönksy on sairastanut paljon, en voisi kuvitellakaan muuta ratkaisua nukkumiseen kuin se, että lapsi on käden ojennuksen päässä siliteltävänä ja taputeltavana. Itse nukun parhaiten lapsen tuhinan lähellä.



Aavis: Voimia ja jaksamista aivan hirmuisesti. Lupaan ajatella sinua öisin silloin, kun meillä valvotaan :) Minäkin olen tuttu hyvin hullujen ajatusten kanssa. Riuhtova kipuitku on kamalaa katsoa ja jaksaa.



T@hti ja Leanna: Minä olen vieläkin suuremmasta perheestä kuin mitä teillä on. Elämäni suurin lahja ovat sisarukset, he ovat myös parhaita ystäviäni. Itse kapinoin kovasti sitä annettua mallia vastaan, että kaaos lasten kanssa olisi automaattisesti niin mahdoton, että sitä ei voisi jaksaa kuin parin lapsen verran ja sitten täytyy keskittyä toipumiseen. En tiedä, pystynkö itse enempään (sitäpaitsi olen melko urasuuntautunut myös), mutta sen tiedän ja olen nähnyt, että jotkut ihmiset oppivat hienosti elämään täyttä ja rikasta elämää lastensa keskellä. Suuressa perheessä on kokemukseni mukaan kiistattomasti omat etunsa. Sekä vanhemat että lapset oppivat terveeseen kohtuullisuuteen ja asioiden jakamiseen ja yhdessä tekemiseen. Ystäväni, jolla on viisi lasta, sanoo, että äitiydestä oppi nauttimaan vasta kolmannen lapsen myötä. Uskon häntä täysin, kun heidän elämäänsä katson (vaikka tietenkään yhden ihmisen kokemus ei ole ainoa totuus). Tämän olen aikonut jo aiemmin kirjoittaa: ihailen teidän ratkaisujanne ja positiivista otetta äitityöhön! Enkä ihmettele, korkeintaan kadehdin :)



Sairausraportti: Nuhassa pahin takana, yskä myös jo parempi, paitsi että yöyskänkohtaukset vielä kamalia ja valvottavia. Korvista ei vielä näy (kop kop).



Kysymys tikkaremmille (jolle siis sai esittää mitä tahansa): Jos poikalapsen pippelissä on puolikkaan herneen kokoinen patti siinä sivussa, niin mitä se voisi tarkoittaa. Ei vaikuta kipeältä - ainakaan antaumuksellisesta venyttelystä päätellen... Ei punoita.

Taisimme olla yhtä aikaa langoilla. Jaksamista sinullekin haasteellisiin öihin. Lupaan ajatella yön pimeinä tunteina myös sinua ja Nöösää. Hali.

vaikka täällä pääkaupungissa ollaankin ja edelleen neidin kanssa kotona, niin tuppaa jäädä tämä palstailu.

Tulin nyt kuitenkin moikkaamaan nopsaan(pitäisi tehdä koneella hommia ja tää tuntuu kivemmalta...), en tosin ole seurannut oikein keskusteluanne, eli tilannetietoni on zero, suonette anteeksi.



Pääsyy tälle käväsylleni on että te ootte mielessä ja että olemassa ollaan.



Asiat aika reilassa tytön kanssa. Neiti on ihana ja iloinen ja höpöttää ja hihittää. Tuumin tässä päivinä näinä että olisin laittanut maaliskuun alusta hoitoon pariksi päiväksi per viikko (homman takia jota pitäis tehdä, nytkin...) mutta luovuin siitä. Ajattelin että saan tehtyä jotain päiväunien aikaan ja ehkäpä puistotädin hoiviin maaliskuun puolella. Saa nähdä. Onneksi työn voin jakaa miehen kanssa, siis yhteinen projekti, enkä siis niin pulassa yksin sen kanssa.



Huomasin tosin sen verraan että jonninmoista ripustutumisvaihetta menossa joillakin lapsosilla, niin tuntuu meilläkin olevan toisinaan - sitten taas " itsenäisempiä" päiviä ja ne ei mulle niin raskaita - niin se vain on, toki ihanaa olla lähellä ja sylitellä ja puuhata mutta meillä kun venyy päivät pitkiksi kaksin ollessa niin ei aina jaksa pelkkää " roikkumista" .



Onkohan ollut tapaamisia / aikeita sellaisille - mehän perinteisesti ollaan kunnostauduttu silloin ja saavuttu paikalle...



Lämpöisiä ajatuksia pakkasesta huolimatta!



Maija

Tätä mieltä on Onni. Nukkui yösä ja heräsi klo 8. Eli selvästi vieras paikka laittaa yöt levottomiksi. No, onneksi ei siis itkenyt kipua öisin.



Kovasti risaisia ja kipeitä öitä ollut syysporukassa. Tässä melko hyvässä yötilanteessa voin vain ihmetellä, miten joku jaksaa valvoa ja kantaa lasta yöllä mutta tiedän tietysti sen, että pakkohan se on. Ja jos takana ei ole yhtään ehjää yötä niin eihän ne odotuksetkaan ole niin korkealla:/ Kunpa jo hiljalleen helpottais allergisten ja sairaiden pipit.



Tänään näin 3kk ikäisen vauvan. Hirmu pieni vaikka isompi kuin Onni tuossa iässä. Niin sitä unohtaa ja oma vauva 1v4kk tuntui NIIN isolle pojalle. Sain pitää sylissäkin vaavia mutta eipä kuume noussut yhtään.



Voi noita miehiä. Kyllä meinas eilen taas ketuttaa kaikki. Tulin kotiin ja täällä oli kaikki verhot kiinni, ei merkkiäkään siitä, että imuria olis näytetty lattioille jne jne... Sitten tulin jumpalta ja mies tuli makkarista sanoen: laita sauna päälle, mä yritän nukuttaa Onnia ilman tuttia! Tuntui ensinnäkin, että mitään ei ollut saanut aikaiseksi, kun olin reilun tunnin poissa. Ja toisekseen, omin päin taas päätti ilman tuttia nukuttaa. Minä hermostuin ja sanoin, että nyt ei mitään uusia kikkoja kun otetaan selvää, mikä milloinkin itkettää öisin. Helppo sitten arvailla, itkeekö tutin vai minkä takia. Voi kiehumispiste sentään että raivostutti. Kun Onni sai tutin, nukahti heti! Tiedän, että joskus siitä unitutista on päästävä eroon mutta ei just nyt. Niin helpolla luopui päivälutkutuksesta, että eiköhän tuo uni-imutuskin lopu sitten joskus...



Ihan oikeasti eilen tuntui, että parissa päivässä miehen aivoista oli kytketty joku juttu pois päältä. Yleensä pitää asunnon siistinä ja on omatoiminen. Nyt ei siis saanut illalla pyykkejä saunasta pois, että olis voinut laittaa lämpiämään, varastossa oli valot ja ovi auki, iltalääkettä ei ollut antanut pojalle ja mitähän vielä oli unohtanut. tuli itelle jo semmonen olo, että nyt sillä on joku muistikatko tai jotain. Pitääpä tarkkailla vähän:)



Nythän tuli taas tätä omaa napaa. Ei kai kukaan muuta minulta enää odotakaan:)



Flunssaisille paranemista ja Tealle pupuintoa:)



T-P

Ja niin kai moni muukin täällä...Jaksua kaikille väsyille!!!



Sain yöllä nukkua 12-4,se olikin harvinaisen pitkä pätkä,mutta sitten valvomista,torkku,valvomista jne.Olo ihan pöhnänen!!!!



Aamulla oltii jumpassa.Typy parka törmäs toiseen taaperoon ja silmäkulmassa mustelma..Jumpasta kaupaan ja sit piti siivota,mutta typyläinen oli niin väsy et ku ehdotin nukkumista ni otti unilelunsa ja suunnisti makkariin " ukkuu,ukkuu" oli matkalla..Piti imuroida ku neiti vielä valvo ja luututa nyt..Illalla pojan jumppa ja vielä perhe kerta.Mies ei muistanu vaihtaa treenejä joten yritän jumppailla typy mukana!Ei kiva!!!

Joten Enkeli,jos en illalla ehi siivoomaan,ni sen sit huomenna näkee!!!!



Jotain oli mut tyhjää lyö...



jatu

TEalle unijuttuja:Mitenhän tän nyt muotoilis..mut oisko ihan mahdoton ajatus et typyläinen opettelis omaan sänkyyn nukahtamaan,itkua kyllä tulisi mutta ei itkisi yksin vaan sinä tai isi olisi kokoajan siinä vieressä?

Tässä ajatuksena viisaan Ayapin ajatus vanhempien unen tarpeesta..

MEillä molemmat on näin nukahtamisen opetelleet,poika nukkuu..typy jotenkii...Hali ja jaksamista!!!



jatu,lähtee pyykkien seuraksi

se, että on muitakin yövalvojia, olipa valvomisen aihe sitten oma napa tai lapsosen napa. Älkää vaan loukkaantuko, olen vaan ollut vuoroin huolissani tai masiksessa tai vaan yhtäkaikki väsynyt yövalvomisistani.

(Viime yönä heräsin kaksi kertaa, mutta onnistuin uudelleen nukahtamaan ilman tuntien valvomisen tuskaa...)



Jälleen kerran myös Typyn päiväunille saaminen oli sydäntäsärkevää. Typy parahti hillittömään itkuun jo pinniksen näkiessään, mutta oli kyllä niin väsy, että nukahti lähes samantien kun sänkyyn pääsi. Tuntuu vaan niin pahalta, kun nukkumaanmeno päivällä on toiselle niin iso pettymys, mutta tiedän, että pettymyksiä on opittava tuottamaan ja pienen niitä on kestettävä. Plaah kuitenkin.



Aavis: tervetuloa Ikean reissulle - lähden vaikka mukaan, ainakin yksi pikku juttu pitäisi siitä kaupasta hakusessa :-)

Voih Motikkaa...



Pää tyhjeni, kun aloin ajatella välipalaa... Jatkoa siis jossain välissä...



Keilin

Myös täällä väsynyt mamma yrittää nollata päätään. Aamu alkoi perinteisesti jo hieman ennen kuutta, kun Neiti keksi, että tissiä olisi tarjolla ja äidin seuraa samoin. Sain nukkumaan vähän ennen seitsemää, jonka jälkeen esikoinen ylös ja reppu selkään sekä koulutielle ja hetipä se T:kin heräsi. Neiti oli nukahtanut unilleen vasta hieman ennen puolta yötä ja taisipa syödäkin pari kertaa tuossa välillä. X/



Siis kerta kaikkinen kooma oli koko aamun ja kun T rupesi nukkumaan päikkäreille, sain Neitin vasta nukkumaan sen jälkeen kun T nousi. Onneksi mies tuli kotiin puoli kaksi, niin pääsin itsekin käymään hieman vaaka-asennossa. Mutta silti vaan väsyväsyväsy! Se siitä kesto aiheesta.



Sitten toinen kestoaihe: miehet on eri planeetalta kuin naiset. T-P:kö se mainitsi että mies oli ihan omin luvin päättänyt nukuttaa lapsen ilman tuttia? Meillä taas oli ihan omin päin opettamassa Neitille tutin syöntiä. Ihan piteli sitä tuttia siinä suussa kiinni, että pysyy! Ja minä kun en oikein edelleenkään lämpene tuolle ajatukselle - ja vielä vähemmän sen jälkeen, kun olen huomannut, että Neiti oikein vihaisesti sylkee tutin pois. Mutta ei mene jakeluun. Kun äsken nousin, oli Neitillä taas tutti siinä hollilla... mutta en edes jaksanut sanoa mitään. Nooh, sanotaan nyt sitten jotain hyvääkin miehestä: lähti T:n kanssa ulos ja kauppaan - pakkanen kun on enää vain -15 astetta. Sais vielä vähän lämmetä, että mekin Neitin kans päästäis ulos. Mutta kaipa ne nuo hormoonit vielä heittelee siihen malliin, että kuuluu asiaan, että mies ottaa päähän? Tiedä häntä! Ainakin ollaan taisteltu ja minä olen nalkuttanut ihan jokaikisestä asiasta....



Parantumista kaikkiin sairastupiin (meillä ollaan nyt terveitä, mutta koputanpa puuta**kopkop***)



Mimmulille jaksua rakentamisen loppumetreille!



Enkelille onnea talon metsästykseen!



Tealle pupuiluenergiaa ja tärppionnea!



Ja algeerisille voimia ja sopivia ruoka-aineksia!



Ja Lilalla se loppu jo häämöttää. Yritähän saada levättyä ennen h-hetkeä! Sehän on jo ihan tuossa ovella. I-h-a-n-a-a-!



Ja jotain muuta, mutta mutta... pahaksi tämä dementia päässyt.... sortsit, en muista enää mitä!



Mimmu

Nämä keskiviikot on rankkoja kun on molempien jumpat.Tänää tietty tarhalaiset oli ip:llä sisällä ni sai sielläki pojalle vaatteet taiteilla päälle..Kyllähän tuo pukee mutta niiiiin hitaasti ja unohtaa sen puikemisen 100 kertaa!!!Ja pakkanen vaatii vaatetta..piti kyllä lauhtua palon enempi!!



Jumppa oli kiva,mutta paljon sain ravata typyn perässä.

Nyt typy tekee tuhmia,kun kiellän huutaa.Kiipeilee ja kun sattuu tai ei pääse pois,huutaa eli huutopitoinen ilta menossa.Tänää tippu sohvalta,käsinojan yli..selällee ja takaraivo lattiaa.

Nyt on rattaissa jumissa....Huokaus



Ja nyt seisoo keinuhevosen päällä..



Mä olen niin väsyny et en vaa jaksa!!!En jaksa tota huutoa..Ei kai ikinä opi!!!!



Kohta iltapalat..



Ihana Enkeli ku tuutte huomen :-) Sain pika siivottua!!!



jatu

Alli, sympatia on kivaa, mutta kohtalotovereita ei kaipaa flunssapotilaana:) Toivottavasti sulla olo helpottaa! Mun olo ollut ok tän päivän muuten, mutta koko ajan on ollut sellanen olo, että ois ihanaa päästä peiton alle nukkumaan. Voimat on siis huvenneet kokonaan ja väsy painaa.



Kävin kampaajalla tänään ja lopputulos oli aika järkky. En ymmärrä miksi kampaaja föönaa hiukset ihan mummotyyliin. Vaikea edes sanoa onko hyvin leikattu vai ei. Värikin näyttää jotenkin tympeän tummalta eikä niin punaiselta kuin ennen. Joka tapauksessa tänään olin tyytyväinen, että oli hattukeli:)



Jatu. Auttaisko pukemisessa, jos et menis sisälle ennen kun pojalla on vaatteet päällä? Vai onko sulla kuinka tarkka hakuaika, tietävätkö laittaa pojan valmiiksi odottamaan? Minä usein teen silleen, että jos isorinsessa ei ole valmiina odottamassa, niin odotan ulkona. Tarhan täditkin tykkää enemmän siitä, koska tyttö pukee paremmin vaatteet päälle eikä rupea hillumaan siellä mun takia. Näen ikkunasta ovatko vielä syömässä, kun menen ja tuulikaapin läpi näen myös eteiseen onko siellä pukemista alotettu. Nykyään usein isorinsessa odottaa jo vaatteet päällä tuulikaapissa, kun menen tarkotuksella vasta 12.10-12.15 hakemaan, kun hoitoaika loppuu 12.15.



Lempo. Kiva kun meidänkin sukupolvessa on vielä perheitä joissa on paljon lapsia! Meidän äiti on 8-lapsisesta perheestä ja sisarukset on tosi tärkeitä, vaikkeivät mitenkään kauhean tiheästi pidä edes yhteyttä. Mulla on yksi veli ja joskus mietin, että on se aika pieni perhe verrattuna äidin perheeseen. Itse olen tosi vähän äidin sisarusten kanssa tekemisissä, joten jään varmaan suvusta ihan ulkopuolelle, kun äidistä joskus aika jättää. Isän perhettä ei juuri olekaan jäljellä enää (paitsi isä). Pieniksi jää siis ympyrät joskus:) Silti täytyy sanoa, että meidän perhe taitaa jäädä 2-lapsiseksi myös, vaikka minä en ole mikään uraihminen edes:) Joskus ajattelin, että lapsia vois tulla enemmänkin, mutta enää en. Minä jätän kuitenkin sijaa ajatuksissani iltatähdelle vielä, mutta mies ei:)



Kirjottelen taas mitä sattuu, mutta ehkä tästä jotain ymmärtää. Taitaa olla aika mennä nukkumaan, kerrankin ajoissa.



T: Ynis

Mutten keksi mitään oikeaa asiaa. Muutaman päivän (vai ehkä jo viikon?) on päälyönyt iltaisin koneen äärellä tyhjää. Työasiat vievät liikaa kapasiteettia (hmm..voinhan edes teeskennellä, että kapasiteettia voisi löytyä).



Jaksamista univajeisille! *halauksia*. Antsa herää keskimäärin kerran yössä. Onneksi mies useimmiten herää ennen minua ja jaksaa taputella pojan uneen.



Miehistä kuitenkin...Meilläkin mies on Marsista ;) ja silloin tällöin illalla päätää nukuttaa Antsan viereemme sänkyyn ja nostaa sitten pinnikseen (silloin ainakin yksi yöherätys on taattu). Joskus nostaa pojan aamuyöllä viereemme ja minä nukun pätkittäin koko loppuyön. Perhepedissä nukkuminen on varmasti ihanaa, kun tilaa ja unta riittää, mutta minä vain en nuku kunnolla lapsi vieressäni. Tuttia ei Antsa koskaan huolinut (vaikka meilläkin mies yritti jossain vaiheessa opettaa ;)).



Iltapulloa antaessani mietin haikeasti, ettei imetysajoistakaan vielä ihan kauheasti aikaa ole (mutta eipä poika enää sitä muista).



Tulipa sentään jotain höpötettyä..

♥SM

Eilen yritin pitää kahta ikkunaa auki ja sain sössittyä viestini bittiavaruuteen enkä jaksanut/ehtiny kirjoittaa uutta. Aika meni siihen, että sain koneen ylipäätään toimimaan, kun Pekka oli ehtiny tehdä omia säätöjään.



Tänään oli aamulla äiti-lapsikerho, jossa oli tavallista enemmän porukkaa. Päivällä mun äiti tuli " auttamaan siivouksissa" synttäreitä varten eli ei saatu yhtään hengähtää. Illalla mies oli isompien kanssa hiihtämässä ja mä Pekan kanssa naapurissa kinkereillä.



Mullahan on vain yksi sisko, mutta olen kansvanut vanhanajan suurperheessä ja vaikka riitoja oli ja monenlaista näki, niin pidin väkimäärästä ympärillä. Haaveena oli isohko perhe itellekkin. Mutta esikoisen synnyttyä olin varma, ettei musta ole siihen. Sitten muutettiin takaisin tänne ja löydettiin tämän koti, johon kakkonen syntyi. Pikku hiljaa tähän on kasvanut ja tästä nautin. Toki väilillä väsyttää ja tympäisee ja tulee huudettua joutavista lapsille ym. Mutta hyvä kuitenkin näin.



Jatulle toivon, että miehesi muuttaa vielä mielensä, kuten monella muullakin on tehnyt. Ja varmaan auttaisi, kun saisitte nukuttua paremmin. Miehesi ehkä miettii sun jaksamista.



Lilalla on kyllä jo hurjasti viikkoja.



Jaksamisia sairastupiin ja väsyneille!



Hyviä yöunia kaikille!



T@hti, jolla on kuitenkin vasta kolme lasta ja vaikka nelonenkin tulee, ei meitä silti niin kovin monta ole.

Nyt ne on tosi ihania...peri tuntii sitte rasittavia :-/



Ynis:Yleensä haen pojan 4maissa ja ovat pihalla,mut nää ilmat...Sillon siel on enää 1hoitaja ni ei ne ehi poislähtevien pukemista vahtii...ja ryhmässä on 5 ja 6 vuotiaita mi pitäs ne vaattet jo ihan hyvin mennä..



Jätin tänää pojan eskari hakemuksen ja melkein itku tuli....Mun vauva..niisk...



Jos tv:n ääree marssilaisen kanssa ;-))



jatu

Tuuliinan la näytti olevan 13.2. ja kovasti on jo supistellut ja olisi synnyttämään lähdössä. Supparit on ollu suht säännöllisiäkin, mutta ei vielä kovin napakoita.



Ja Tuuliina oli siis aiemmin ahkera meidän pinoissa, mutta nyttemmin enemmän odotuspuolella.



Ajattelin, että voin välittää tiedon, koska siellähän ne on luettavissa.



T@hti



ps. Sitä vain, että sen jälkeen seuraava synnyttäjä taitaa olla Lila, jos et sitten just nyt oo jo menny

Sitähän se mies sanoo et ku en jaksa näittenkää kanssa..mut kyl se vaa o nii et sille riittää.Se oottaa et nää kasvaa ja elämä helpottuu..

ME ollaa molemmat ainoita lapsia ja se on tosi surkeeta.

Mä jollain tavalla haaveilen monesta,monesta lapsesta mut...kolme olis hyvä!

Mun kaveri saa keväällä neljännen tytön ja jo ku kolmas synty ni mies sano et ei hirveesti töissä onniteltu ja tuli kommentteja et ei sit vieläkää sitä poikaa...Mikähän seki on et 2 on hyvä ja isompia perheitä voiki jo ihmetellä...



Nyt pois..Hyvät yöt!



jatu