Ei tukistusta, luunappia, väkivaltaa..Mitä
sitten voi tehdä, jos lapsi ei usko, vaikka kieltää ja korottaa ääntä ja kieltää? Miten saatte lapsen tottelemaan ilman minkäänlaista väkivaltaa? Onko kiinnipitäminen, penkissä istuttaminen tms. ollenkaan parempi vaihtoehto - tuntuu jopa julmemmalta.. Kokemuksia, kiitos!
Kommentit (24)
Kokeilitko sitä jäähypenkkiä aikanaan? Meillä on tosi itsepäinen poika, jota iskä on joskus hiuksistakin vetänyt kun ei tottele:(. Mutta itse olen huomannut, että kovin rankaisu on se nurkka!! On kai jotenkin noloakin joutua sinne. Ja kun ovi pysyy auki, ei tule paniikkia. Mutta nurkassa seisotaan niin kauan kuin olen määrännyt. Ennen kun nurkka-arestia testasin, olisin voinut vannoa, ettei se siellä pysy. Vaan eka kerran opettelun jälkeen on pysynyt. Nykyään riittää jo nurkasta muistuttaminen niin alkaa tottelemaan.
Jos hänet nostetaan siihen takaisin joka kerta uudelleen, kun hän tulee pois, hän takuulla pysyy siinä sen ajan kuin on tarkoituskin.
Meillä ennätys oli 37 takaisin nostamista, mutta lopulta poika pysyi penkillä sen kolme minuuttia minkä piti istua. Seuraavalla kerralla tarvitsi nostaa takaisin jäähypenkille ' vain' 20 kertaa, sitä seuraavalla 5 ja sen jälkeen poika tiesikin, että kun sanon, että jäähylle mennään niin silloin mennään myös.
Vierailija:
Missään jäähypenkillä pysymisestä ei puhettakaan, päällä olisi pitänyt istua kun en enää siinä vaiheessa olisi jaksanut sylissäkään pidellä (siis voimat ei riittäneet).
Mieti, mitä kiellät ja miksi
Voit jakaa ne asiat, joita nyt kiellät kolmeen tasoon
- EHDOTTOMASTI kielletyt asiat, joita ei KOSKAAN saa tehdä
- asiat, jotka ovat kiellettyjä jonkun tietyn asian vuoksi (siisteys, terveys tms.)
- asiat, jotka kiellät lähinnä oman mukavuudenhalusi vuoksi (ts. asiat, jotka lapsi kyllä oppii, mutta joita et ole vielä ehtinyt lapselle opettaa)
Ehdottomasti kielletyistä asioista et lipsu KOSKAAN. Lapsi ei KOSKAAN saa lähteä juoksemaan kadulle, lapsi ei KOSKAAN saa istua autossa muuten kuin turvavyöt kiinni, lapsi ei KOSKAAN saa leikkiä terävällä veitsellä jne. Tämä on se ehdoton EI, jonka lapsi oppii hyvin äkkiä erottamaan ja josta ei edes kannata ryhtyä neuvottelemaan. Näistä asioista tulee äkkiä rutiini, jota ei sitten enää kyseenalaisteta. Meidän 6-vuotiaskin vielä työntää ihan automaattisesti kätensä äidin käteen kun menemme ison kadun yli, sitten kun ollaan jalkakäytävällä irtoaa ote yhtä automaattisesti.
Ns. " tavallisten kiellettyjen" suhteen selität aina (tai ainakin sinun täytyy pystyä itsellesi perustelemaan), miksi näin ei saa tehdä. Lapsen on opittava, että kielto ei ole äidin leikki, vaan kiellon tehtävänä on opettaa lasta toimimaan oikein. Kielto pysäyttää hauskanpidon -> se ei ole kivaa -> lapsi pyrkii välttämään tällaista toimintaa.
Sitten on opeteltavat asiat. Tähän ryhmään kuuluvat kaikki ne asiat, joita aikuiset tai isommat sisarukset saavat tehdä, mutta taapero ei saa. Opetellaan, että koriste-esineitä ei saa ottaa käteen, mutta niitä saa paijata. Opetellaan, että kukkamultaa ei saa kaivaa ruukusta, vaan kukkia kastellaan. Opetellaan, että kirjoja ei revitä kirjahyllystä, vaan kirjoja luetaan.
Tärkeintä on se, että lapselle ei tule sellaista tunnetta, että äiti toistelee ei-sanaa tarkoittamatta sillä itse asiassa mitään. Jos lapsi tekee kiellettyä asiaa ja saa äidin huomion, mutta ei mitään sinänsä tylsää, niin tuohan on ihan hyvä keino saada huomiota. Tämän " tylsän" ei tarvitse olla kuin joskus ihan muutamien sekuntien rauhoittuminen, se ei kuitenkaan selkeästi ole leikin asia.
Yritä siis välttää EI-sanaa mahdollisimman paljon ja keksi muita keinoja. Lapsi opettelee ympäristöään, yleensä hän ei tee pahojaan siksi, että hän haluaisi olla paha. Pikemminkin hän tekee pahojaan sen vuoksi, että tällä hän saa äidin huomion. Muista tämä, ja toimi sen mukaisesti! Lapsi haluaa, että äiti hiiltyy, mutta jos äiti ei hiillykkään vaan muuttuu tyynen rauhalliseksi, ei se ole enää kivaa.
Ykkösryhmän kieltojen suhteen tulee lapselle sitten iän karttuessa tietysti lisää vapauksia, mutta tällöinkin ole tiukkana: Jos lapsi ei osoittaudu luottamuksen arvoiseksi, palataan edelliselle tasolle!
mallia siitä tiistaisin tulevasta lapsityrannit-ohjelmasta. Meni kyllä juuri tauolle.
Vierailija:
tuollaisiin tilanteisiin, ja sitten vielä kirjoittelet tänne ja kehuskelet. Kaikille niitä lapsia annetaankin.
ja pahanteosta yllätetty kiukutteleva uhmaikäinen vietiin omaan huoneeseen jäähylle ja ovi kiinni. Oli siellä huutamassa hetken ja päästettiin pois. Tämä keino auttaa pattitilanteessa.
½-pariin tuntiin 4-vuotias lukkojen takana?? Kiroilee ja potkii ovea??
Ööö...aika rajut on keinot sinulla olleet. Kyllä rajat pitää vetää, mutta alistaminen on jo toinen asia.
Siellähän lapsella on kaikki lelut ym. mukava. Lapsi tekee jotain kiellettyä ja sen seurauksena hän pääsee leikkimään, mikä rangaistus tuo muka on? Rangaistus on samaa luokkaa tehokkuudeltaan kuin Vaahteramäen Eemelin passittaminen verstashuoneeseen. Taas syntyi uusi puu-ukko!
Vanhemmillehan tuo on helppoa, varsinkin jos oven saa vielä lukkoon. Pois silmistä, pois mielestä. Huonoa käytöstä ei kyllä tuolla tavalla saa pois karsittua.
Ymmärtäkää, että lasten kasvatus vaatii vaivannäköä!
Hyvä nähdä että muitakin aihe puhututtaa ja keinoja on monia. Eiköhän joku sopiva meillekin löydy.. Ainakin tuo huomiolla palkitseminen jää nyt pois. Ehkäpä yhtä oikeaa kostia ei ole - pitkäjännitteisyyttä vain. Voimiahan lastenkasvatus kyllä vaatii.
Vierailija:
Siellähän lapsella on kaikki lelut ym. mukava. Lapsi tekee jotain kiellettyä ja sen seurauksena hän pääsee leikkimään, mikä rangaistus tuo muka on? Rangaistus on samaa luokkaa tehokkuudeltaan kuin Vaahteramäen Eemelin passittaminen verstashuoneeseen. Taas syntyi uusi puu-ukko!Vanhemmillehan tuo on helppoa, varsinkin jos oven saa vielä lukkoon. Pois silmistä, pois mielestä. Huonoa käytöstä ei kyllä tuolla tavalla saa pois karsittua.
Ymmärtäkää, että lasten kasvatus vaatii vaivannäköä!
ja niin kasvaa/kasvoi tästäkin, vaikka pidemmän kaavan kautta!
t. 11
meillä joudutaan eteisen nurkkaan jäähylle. Muu perhe on näköetäisyydellä, joten aresti on lähinnä henkinen. Pois saa tulla sitten kun rauhoittuu/osaa käyttäytyä/pyytää anteeksi.
pitää siirtää pois kielletystä paikasta tai estää " pahanteko"
pitää kiinni tai keksiä muuta tekemistä. 1,5-vuotias ei osaa vielä olla " tahallaan" tuhma eikä ymmärrä järkipuhetta tai tuhmuuden seuraamuksia siinä missä isommat.
2
tuon ikäinen kokeilee rajoja ja lujaa. Heillä on vielä lyhyt muisti eli ei muista 5 minuutin päästä miksi niin ei saisi tehdä. Hän ei edes ymmärrä tehneensä väärin eli jos antaa luunapin hän saattaa ihmetellä asiaa samalla tavalla kuin yhtäkkiä potkaisisit kilttiä lemmikkikoiraasi.
Pitkäjänteinen kieltäminen ja määrätietoinen ote tuottaa tuloksia pidemmän päälle eli kun kasvavat ja saavat sitä järkeä päähänsä. Jo puolen vuoden päästä hän ymmärtää ihan eri tavalla kiellot vaikka siltikin vielä koittelee rajoja.
Jaksamisia, tuttua ja hermoja raastavaa tiedän, mutta onneksi se menee ohi:)
Kun kiellät, pysy kieltosi takana. Tarkoittaen sitä, että viet pois myös sen 276. kerran vaikka itsestäsi tuntuisikin, että " äh, olkoon, eihän tämä nyt niin vakavaa olekaan" . Jos annat periksi kerran, lapsesi testaa seuraavalla kerralla kaksi kertaa pidempään. Jostain syystä kiellettyjen asioiden oppiminen vie pirun kauan, mutta poikkeukset tarttuvat päähän kerrasta.
miksi sylissä pitäminen tuntuu mielestäsi pahemmalta, kuin satuttaminen? Jos pieni lapsi on oppinut, että syli on ihana paikka, hän kokee sen raivotessaankin turvalliseksi. Myös silloin kun yrittää päästä siitä pois.
Oma lapseni teki 1,5 vuotiaana niin, että torui itse itseään kun meni pahantekoon. Tiesi siis hyvin MITÄ oli tekemässä.
Me kiellettiin ääntä korottamalla ja toruttiin aina siten, että otettiin katsekontakti. Siirrettiin muualle ja toisella kerralla aina sama juttu, mutta jos kolmannen kerran teki kielletyn asian peräjälkeen, otettiin molemmista käsistä kiinni napakasti ja sitten uudelleen katsekontakti ja kielto EI.
Sen jälkeen kun siirrettiin TAAS muualle ei yleensä enää toistanut kiellettyä juttua vaan otti vihdoin opikseen.
Lempeys, kärsivällisyys ja sitkeys vie pitkälle. Nyt kun lapsi on kaksivuotias, on jo ikäisekseen tosi " järkevä" . Eli nyt uskoo jo ihan sillä, kun selittää, miksei jotain saa tehdä (menee rikki, tulee pipi tms).
meillä esikoispoika oppi vihaamaan syliä " holdingin" takia. Ei suostunut siis hyvällä tuulellakaan syliin. Sai aina kamalan hysteerisen kohtauksen kirkui ja taisteli vaikka tunnin, lopetti vasta kun pääsi pois sylistä. Eikä lopettanut pahantekoa. Siirryin sitten tukistukseen, joka tepsi jonkun aikaa, mutta alkoi tuntua itsestä ikävältä joten siirryin " karsseriin" , eli lukitsin omaan huoneeseen. Poika oli silloin kyllä jo neljän vanha. Missään jäähypenkillä pysymisestä ei puhettakaan, päällä olisi pitänyt istua kun en enää siinä vaiheessa olisi jaksanut sylissäkään pidellä (siis voimat ei riittäneet). Hän oli lukkojen takana puolesta tunnista pariinkin tuntiin kerrallaan. En tiedä varsinaisesti auttoiko mitään, mutta muu perhe sai ainakin hengähdyshetken. Ja " vangittu" leikki ihan tyytyväisenä leluillaan kunhan oli ensin vähän aikaa kiroillut ja potkinut ovea.
Uskokaa tai älkää tämä kaltoinkohdeltu kauhukakara on nyt 11-vuotias ihan tolkullinen nuorimies...
tuollaisiin tilanteisiin, ja sitten vielä kirjoittelet tänne ja kehuskelet. Kaikille niitä lapsia annetaankin.