Kaveri elää vain lastensa kautta!

eri asiaa. Tunnen monta kotiäitiä, jotka ovat säilyttäneet oman juttunsa perheen pyörityksessä. Sitten on näitä, joiden mielenkiinto on vain lasten taidoissa ja fiksuudessa.



t. pian taas äitiyslomalle jäävä

Vierailija:

eri asiaa. Tunnen monta kotiäitiä, jotka ovat säilyttäneet oman juttunsa perheen pyörityksessä. Sitten on näitä, joiden mielenkiinto on vain lasten taidoissa ja fiksuudessa.

t. pian taas äitiyslomalle jäävä

kun ajattelee, että myös sinun lapset ovat lapsia lasten joukossa. Eivät mitään yli-ihmisiä, joiden erinomaisuutta tulee jollain ihmeen tavalla joka käänteessä hehkuttaa. Vaikka itse vedät kovat paineet äitiydestä, niin älä välitä samaa taakkaa lapsillesi :)

Mä en osaa puhua kuin lapsistani ja niiden tekemisistä. Kun ei mun elämässä ole muuta kuin vauva ja taapero. Mieskn on pois vielä jonkin aikaa.

Kyllähän sitä taas ehtii jahka lapset kasvaa...



Itse olen niin symbioosissa vauvani kanssa että kun menemme esim. kylään, en jaksa hirveästi keskittyä muiden juttuihin. Maailmani pyörii _tällä hetkellä_ vain ja ainoastaan lapsen ympärillä ja niin luonto sen mielestäni on tarkoittanutkin.

Ei tässä siitä ookkaan kyse. Ihmettelen vain näitä naisia, jotka kadottavat minuutensa täysin äitiyden jälkeen. Ei ole olemassa mitään muuta kuin elämä ja minuus lasten kautta. Säälittävää, ettei siitä omasta identiteetistä oo kuin rippeet jäljillä lasten myötä.

Anna sun kaverin elää nyt sitä lapsiperheen arkea ja tee sä mitä tykkäät. Todennäköisesti kaverillasi on muutakin elämää kun kakka vaipat, mutta jostain syystä ei halua sun kanssa sen syvällisempiä juttuja puhua.



Mä ainakin puhun silloin lapsista ja olen muka aina jossain perhekerhossa kun en jaksa esim, jonkun sinkkukaverin juttuja kuunnella alati vaihtuvista petikavereista ja bileistä.

Kun omistautuu kotona olemiseen. Itse saman kokenut :o)

Vaikea keksiä muuta jutun aihetta kun elämä pyörii niin tiiviisti tenavien keskellä. Lapset vaativat aikaa!

Ihanaa, että ystäväsi on uskaltanut hurahtaa pikku-lapsi-vaiheeseen :)

Kyllä se sieltä palaa joku päivä. Odotteles vaan.

Minun elämääni kuuluu mies, lapset ja vanhempani. Muita ei ole enkä niitä kaipaa. Olen täysin onnellinen näinkin. Minulla ei ole muuta, enkä muuta elämääni kaipaakkaan. Minun valinta.

Täällä joku lastensa kautta elävä mamma pääsi heti tuulettamaan, huvittavaa.

elääkö lasten kanssa vai lasten kautta. Lasten kautta eläminen on säälittävää, ei perheelle omistautuminen tai lasten parissa aikansa viettäminen.



Kaverilla ei ole enää mitään omaa, ei omia ajatuksia, ei omia juttuja, ei omaa minää. Puhuu vain lapsista, ei osaa kysyttäessä vastata mitä sille itselle kuuluu. Ei sillä ole mitään mielipiteitä asioista, ei edes kasvatusasioista yleensä, ainoastaan ajatuksia omasta perheestään ja omasta äitiydestään - ja vieläpä pohjatonta retostelua. Heidän idyllissään ei ole mitään vikaa koskaan, eikä hänen äitiydessään ole koskaan mitään vikaa. Jos hänelle koettaa puhua omista asioistaan, hän kyllä kääntää jutun itseensä salamannopeasti ja alkaa taas hehkuttaa perheensä onnea.



Siis, narsisti, jolla ei ole kosketusta todelliseen minäänsä. Huh, mikä yhdistelmä!

Mistä tulee sellainen käsitys, että elämässä pitäisi olla sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Jos kaikkein ihaninta on juuri se lasten kanssa oleminen, niin ei kai kukaan vain kaveria tyydyttääkseen lähde omia juttuja harrastamaan, vaikka ei itse sitä kaipaa. Nykyään tullaan äidiksi niin vanhana, että niitä omia juttuja on ehtinyt ennen lapsia jo olemaan ihan riittävästi.

Vierailija:

--- - ja vieläpä pohjatonta retostelua. Heidän idyllissään ei ole mitään vikaa koskaan, eikä hänen äitiydessään ole koskaan mitään vikaa. Jos hänelle koettaa puhua omista asioistaan, hän kyllä kääntää jutun itseensä salamannopeasti ja alkaa taas hehkuttaa perheensä onnea.