KIhlapari

Hei! Ilokseni huomasin täällä keskustelupalstalla tämän aihealueen. Olen pitempään jo miettinyt onko suhteessamme järkeä. Olemme tunteneet miehen kanssa toisemme jo pian 3 vuotta, joista reilu vuosi olemme olleet kihloissa. Kokeilimme jonku aikaa yhdessä asumistakin mutta se oli niin ahdistavaa ja päättyi väkivaltatilanteen tultua. Mies hommasi oman asunnon. Mies on tottunut yksineläjä, eikä ole juuri muutamia kuukausia lukuunottamatta asunut koskaan naisen kanssa. Tavoillleen uskollinen ja elämää rytmittää säännöllinen suht terveellinen tapa elää ja tehdä töitä. Itse asun isojen lasten kanssa ja olen hyvin itsenäinen töissäkäyvä nainen.

Olemme vähän väliä riitatilanteessa. Nämä kinastelut alkavat yleensä siitä kun mies töksäyttelee jotain loukkaavaa tai muuten vaan kiukkuaa väsymystään. Hän ärsyttää minua, joskus päiväkausia kunnes saa lopulta minut suuttumaan. Olen sanonut että hänen teot ja sanat loukkaa mutta hän ei omien sanojensa mukaan tarkoita niillä loukata. Seksiäkin hän panttaa välillä tietäen että seuraavaa hyvää tilaisuutta ei ole tiedossa vaikkapa viikkoon. Mutta silloin kun hän itse haluaa ja saa päättää koska seksiä on tai olisi niin silloin sitä on annettava tai hän on myrskyn merkkinä kostoksi päiviäkin putkeen. 

Mies mm. kontroloi puhelimeni käyttöä kun on kylässä, hän käskyttää kahvin keittoon jne. Häneltä on vaikea saada kyytiä esimerkiksi kauppaan isompia ostoksia varten. Hän lähtee vain harvoin ja vain silloin kun se hänelle sopii. Itselläni ei autoa mutta saan kyllä muilta tutuilta kyydin jos tarve on. Jos hän käyttää minua jossain niin sitten hän kokee esim. loppuillan että minä palvelen hänen jokaista toivettaan. Enää en edes viitsi mihinkään kyytiä kysellä, kuljen muulla tavoin.

Hän puuttuu epäkohtiin kodissani, kuten jos joku tavara on kaatunut eikä sitä ole nostettu heti paikoilleen. Minä sanon hänelle että minun koti ja minun säännöt ja että jos tavara haittaa väärässä paikassa hän voi sen itse suoristaa. Joskus en jaksa sanoa mitään puolusteltavaa ja teen mitä pitää välttääkseni konflikteja. Mies saattaa tehdä joitain asioita hyvin itsekkäästi kuten yökylässä ollessaan laittaa herätyskellon soimaan vapaapäivänä aamulla kello seitsemän vaikka olen toivonut ettei tarvisi herätä kovin aikaisin. 

Muutama päivä menee aina ok kunnes kosahtaa ja tätä on jatkunut kauan. Olen uupunut olemaan jatkuvassa puolustustilassa. Olen ihminen joka aistii ja tuntee toisen mielentilan hyvin helposti ja minulla onkin erityisen varpaillaan olo tunne aina kun hän tulee kylään. En koskaan tiedä kuinka hän seuraavaksi (tahtomattaan omien sanojensa mukaan) minua loukkaa. Monesti sanonkin jo suoraan kun näen hänen aloittavan minun ärsyttämisen, että ole hiljaa en jaksa. En minä huumorintajuton suinkaan ole mutta oon niin väsynyt jo. Olen yrittänyt erota mutta aina mies saa minut jäämään tähän suhteeseen. On hänessä hyviä puolia paljonkin, kuten rehellisyys, työssään ahkera, ei juo juurikaan.