Että te pienten lasten äidit, jotka luulette omanne olevan maailman suloisin ärsytätte mua!
Tiedättekö näitä äitejä, joilla yleensä vain se yksi lapsi? Iältään sellainen juoksentelija eli usein alle 2-v.
Lapsi juoksentelee esim. vaatekaupassa tai kahvilassa tai missä vaan ja minne vaan. Törmää lähes ihmisiin ja äiti säntää perään. Sitten kun on törmätty johonkin niin haetaan katsekontaksti ja hymyillään kovasti.
Samoin jos se lapsi sanoo jotain tosi "hauskaa" tai nerokasta" äitinsä mielestä esim. kommentoi jotain näkemäänsä ihmistä tai asiaa, niin äiti etsii katsekontaktin lähellä olijaan ja yrittää jakaa tämän ihan lapsen nerokkaan tempauksen.
Mua ei ainakaan jaksa naurattaa tai ihastuttaa ventovieras pikkulapsi. Samanlaisia ne oikeesti on kaikki. Ja jos itsellä ei ole matkassa sotkevaa, juoksevaa, häiritsevää pikkulasta niin kaikkien mielestä sellainen ei ole silä hetkellä maailman ihanin ilmestys.
Pitäkää lapsenne kurissa kiitos! Ja naureskelkaa karkailulle tai sanonnoille itseksenne, sillä minä en halua jakaa sitä "iloa" kanssanne!
Kommentit (143)
Toi 7. viesti oli oikeasti silloin kuudentena kun kirjoitin vastausta! -ap
Oih, niin Suomi meininkiä. Ollaan totisia, vakavia, lapsen pitäisi olla huomaamaton, näkymätön.
Ihanaa tulla taas kohta Suomeen lomalle. Viime kesän reissulla poikani (silloin vajaa 3 v.) kysyi multa, miksi kukaan ei hymyile tai juttele mitään! Siis, jos poikani tervehti jotakuta, niin tämä AIKUINEN ihminen saattoi vain vilkaista eikä edes suutaan avannut.
Joo, meni vähän asian vierestä.
Onneksi pienen lapsen hymy on ihaninta mitä tiedän ja mielelläni hymyilen muidenkin lapsille. Ihmettelen hapannaamoja, joiden elämässä ei saa olla mitään väriä.
Onneksi pienen lapsen hymy on ihaninta mitä tiedän ja mielelläni hymyilen muidenkin lapsille. Ihmettelen hapannaamoja, joiden elämässä ei saa olla mitään väriä.
teitä uhoajia, teillä ei luultavasti jutuistanne päätellen lapsia edes ole, mutta sitten jos on, niin tehän ette ONNEKSI käyttäydy noin hölmösti!!!
Blaa blaa blaa. Sterilisoikaa itsenne.
Ei muiden lapset pääse lähellekään :) Ei voi mitään.
Kannattaisiko hankkia ihan oma, oikea elämä, ettei ehtisi noin paljon ärsyyntyä muiden tekemisistä?
ei tommonen todellakaan jaksa ärsyttää tippaakaan.
Oih, niin Suomi meininkiä. Ollaan totisia, vakavia, lapsen pitäisi olla huomaamaton, näkymätön.
Ihanaa tulla taas kohta Suomeen lomalle. Viime kesän reissulla poikani (silloin vajaa 3 v.) kysyi multa, miksi kukaan ei hymyile tai juttele mitään! Siis, jos poikani tervehti jotakuta, niin tämä AIKUINEN ihminen saattoi vain vilkaista eikä edes suutaan avannut.
Joo, meni vähän asian vierestä.
Heiluttelee ja moikkailee kaikkia, mutta varmaan prosentti sanoo takas jotain. Kun taas muualla päin maailmaa, tervehdykseen vastataan, varsinkin lapsen tervehdykseen.
koko kaupan asiakaskunnan mielstä todella ihanaa?
Etkö osaa erottaa sitä ihailua ja ylpeyttä käytöksestä?
On täysin eri asia rakastaa lastansa ja silti ymmärtää että se yhden "hassun" lauseen tuottaminen tai se ryntäily ei ole muiden mielestä oikeasti mitenkään ihastuttavaa, vaan lähinnä ärsyttävää.
Vaikka pitäisi lastaan maailman ihmeellisempänä, niin on syytä osata ajatella, että näitä pikkulapsia on Suomessakin aika monta, joten se sinun lapsesi ei voi olla kaikkien mielstä ihana ja suloinen hölmöillessään.
-ap
jonka narsistinen maailmankuva ei ole jäänyt kanssaeläjiltä huomamatta...
Siihen ei vaan kuulu ne sumeakatseiset omanlapsennavanympärilläpyörivät äidit. Mulla on ihan riittämiin tekemistä omien lasteni kanssa, en jaksa viehättyä vieraiden tempauksista.
Eikä ole yhtään paha olla, en vaan jaksa kaikenmaailman pösilöitä.
ja normaaliin käytökseen kuuluu huomioida pikkulapset. Suomalaiset ovat kyllä aika takapajuisia, Yhdysvalloissa käydessämme hämmästyimme miten pikkuinen huomioitiin joka paikassa.
mutta en ole koskaan antanut heidän ryntäillä toisten tiellä tai kaupoissa tms. Minusta toiset ihmiset pitää ottaa huomioon, ja käytöstavat myös.
mutta en ole koskaan antanut heidän ryntäillä toisten tiellä tai kaupoissa tms. Minusta toiset ihmiset pitää ottaa huomioon, ja käytöstavat myös.
Kun ei jaksa nauraa "tyhmille jutuille". Ja mieluummin annetaan pikkulasten juosta riemusta ja keskitytään teineihin, joilla ihan aikuisten oikeesti on välillä todella huonot käyttäytymistavat.
hymyjä ja kehuja missä liikkuukin. Mutta onkin nätti ja NÄTISTI PUETTU (usein näkee niin rumasti puettuja lapsia, että meinää oksu lentää) lapsi, joka osaa myös käyttäytyä.
Monesti hekin katselevat minua, hymyilevät ja vilkuttavat. Olen varmasti heistä ihana täti! :)
Vaan ne äidit. Siis se oma kullanmuru väläyttää sen äidin mielestä jotain todella hassua ja sitten pälyillään ympärille, että kuuliko kaikki ja huomasiko, kun mun lapseni on niin hauska.
Tässä ei ole kyse ollenkaan niistä lapsista, vaan niistä ärsyttävistä äideistä, jotka ei ymmärrä, että pikkulapsia on maailma pullollaan ja kaikki ne suurinpiirtein käyttäytyy samalla tavalla, jos niitä ei pidä aisoissa. Ei siinä ole sen hassumpaa tai kummempaa. -ap
mutta vielä kamalampaa olisi, jos äiti ei pitäisi omaa lastaan maailman parhaimpana ja ihmeellisimpänä! NIH!