Mikä sinua ärsyttää/ihmetyttää/raivostuttaa ystävän tai tuttavan lapsen kasvattamisessa?

Ylipäätään se kun pyritään helpoista asioista tekemään vaikeita.

ärsyttää erään kaverini kasvatuksessa se, että

- lapsia uhkaillaan, mutta uhkauksia esim. ei saa jäätelöä, ei toteuteta vaikka lapset käyttäytyvät ei-toivotusti

- jopa 5 v. lapsi otetaan vessaan äidin mukaan jos hän niin tahtoo

- lapset viettävät kaikki päivänsä kotona äidin kesken vaikka ovat tosi arkoja, heitä ei viedä ihmisten ilmoille perhekerhoihin tms.



Toinen kaverini taas ei osaa relata ollenkaan lapsenkasvatuksessa, vaan hän koko ajan ajattelee mitä muut hänestä ja hänen tekemisistään ajattelevat. Koko ajan hän on kieltämässä lapseltaan milloin mitäkin. Kolmevuotiaan lapsen pitäisi muka hänen mielestään jaksaa kiltisti ja hiljaa pitkätkin juhlatilaisuudet.

Kummaa, että yksinhuoltajan elämä on niin raskasta, että joka viikonloppu on pakko saada vapaata. Lapsiraukka on niin tottunut olemaan mummolassa, ettei varmaan ymmärtäisi mitä kotona tehdään silloin kun äidillä on vapaata.

En ole tosiaankaan mikään nipo desinfioiva ja pulloja keittelevä äiti, mutta kaverini huolettomuus vauvan kanssa ärsyttää välillä. Hän on niin huoleton, että ei ole ottanut selvää oikeastaan mistään vauvoihin liittyvästä jutusta. Äidinmaidot lämmitellään mikrossa ja useampaan otteeseen, MITÄÄN pulloja, tutteja tms ei todellakaan ole KOSKAAN desinfioitu. Äiti ei ole vaivautunut lukemaan MITÄÄN lapsen ravintoon liittyvää eli on täysin pihalla kiinteiden antamisesta... Rakastaa tietenkin lastaan ja haluaa hoitaa mitä parhaimmalla tavalla, mutta ei vaivaudu itse ottamaan selvää. Jos neuvolasta ei oma-aloitteisesti kerrota, on hyvin vihainen... Rytmiä ei ole ja sen luomiseen ei panosteta. Vauvan kanssa liikutaan koska vaan ja missä vaan.



Joidenkin mielestä tässä ei tietenkään ole mitään outoa, mutta minua ärsyttää näin yletön huolettomuus...

Karkkia päivittäin, vähintään ainakin laku kauppareissulta. Välipalaksi suklaavanukkaita.

Ei myöskään toteuta uhkakauksiansa, esim. lapsi käyttäytyy huonosti, äiti kieltää ja sanoo, että jos et usko niin joudut huoneeseesi. Ei usko lapsi, mutta ei joudu sinne huoneeseenkaan. Se ärsyttää. Lapset pomppii niillä kyllä jo nyt aikalailla silmille, vaikka ikää on vasta 5-vuotta ja himpun alle 3-vuotta.

lapsiaan raivonvallassa. Sitä ennen on uhkaillut, että jos et lopeta niin lyön luistimen terällä pääsi mäsäksi! :(

Esim. sanoja " okei" ja " joo" ei saa käyttää, vaan se on " selvä" tai " kyllä" tai " hyvä on" jne.



Yläasteella (ja joskus jo ala-asteella) on usein " muotia" tietyt hokemat tai erikoiset sanat. Tämän pojan koulussa sana narri tarkoitti tyhmää. Esim. " toi jätkähän on ihan narri" , " on ihan narria varastaa kaupasta" jne. Tämä (ja muut) muotisanat olivat kielletty.



Jos ei kuullut tai saanut selvää mitä toinen sanoi, ei saanut sanoa " mitä?" tai " mitä sä sanoit" vaan oikea muoto oli " anteeksi kuinka?" Sinänsä ihan hyviä tapoja, mutta luulisi että kotona voisi ottaa rennommin...

Huutaminen, ja kaikki yllä mainitut.



älkää olko noin nopeita tuomitsemaan. Minä olen noihin kaikkiin syyllistynyt. Lasten kasvattaminen ei ole niin helppoa kuin miltä se kuullostaa.



Tänä aamuna lapseni ei halunnut pukea päälle. Soi aamupalan yopuvussa ja kaikesta hokemasta huolimatta ei halunnut pukeutua. Lopulta laittoi hameen päälle ja suuttui kun ei loytynyt sukkiksia ja en päästä häntä ulos paljailla säärillä.



Huudon jälkeen sain housut hänen päälle.



Mutta omasta mielestäni lapseni on silti ihana.

tai ehkä se, että joku kokee hänellä olevan varaa arvostella muita.

luki kysymyksen uudelleen. Siis omissa ystävissäni ei ehdottomasti mikään.

Rasittavaa kuunnella koko ajan niitä, meidän XX osaa sitä ja tätä ja meidän XX ei ole pitkään aikaa enää... jne, jne.



Lapsi raukka ei saa ikinä olla lapsi, koko ajan opetellaan uutta.



Kauheinta tässä on tämän XX kohtalo. Jos häneltä odotetaan jo nyt noin paljon (ikää 4-vuotta) , niin mitä tulevaisuus tuo tullessaan :-(

Rasittavaa kuunnella koko ajan niitä, meidän XX osaa sitä ja tätä ja meidän XX ei ole pitkään aikaa enää... jne, jne.



Lapsi raukka ei saa ikinä olla lapsi, koko ajan opetellaan uutta.



Kauheinta tässä on tämän XX kohtalo. Jos häneltä odotetaan jo nyt noin paljon (ikää 4-vuotta) , niin mitä tulevaisuus tuo tullessaan :-(

Hän kehuskelee, että toisen lapsi meni itkien äidin syliin ja äiti lohdutti. Hän oli kuulemma ylpeä omastaan, joka satutti itsensä pahasti mutta tiesi että ei kannata itkeä, koska oli tehnyt " väärin" satuttaessaan itsensä.

Ei kukaan tahallaan kaada lasia tms.

Oli ikävä kuunnella ystäväperheen äitiä, kun tämä kokoajan tiuski nelivuotiaalleen ruokapöydässä.

Hauskaa oli se kun äiti hetkeä myöhemmin tönäisi itse lasiaan niin että siitä läiskähti pöydälle.

En malttanut olla sanomatta lapselle että " huudappa nyt vähän äiskälle kun se noin sotkee..." =-P

jos loukkaa niin voivotellaan ja lässytetään puol tuntia asiasta. eipä sitten ihme että 3 vuotias on kamala itkupilli :(

pitäisi sanoa " anteeksi kuinka?" Mutta minähän kotona sanon vaikka vaan " häh!?" . Töissä joutuu kuitenkin muistamaan koko ajan tavat asiakaspalvelussa, niin kotona mielestäni pitää saada olla relammin.

ja muusta liikunnallisesta eikä oleteta että lapsi ymmärtäisi mitenkään omaa parastaan. Kyllä poikalapsetkin oppivat järkeä päähän kun heitä siihen vastuutetaan ja luotetaan sekä annetaan turvallisesti kokeilla omia rajojaan. Tuloksena tällä hetkellä on 3 vuotias joka pitää kaikkea hauskana leikkinä ja koettelee selvästi tahallaan äitiänsä mm. yhtäkkiä ryntäämällä autotielle, korkealle aidalle, hyppää suuren kiven päältä kun silmä välttää ja luottaa että äiti saa aina kiinni. Eli todellisia vaaranpaikkoja jatkuvasti ja tarkoituksellisesti. Tätä lasta ei myöskään kuunnella tai hänelle ei koskaan jutella mistään hänelle tärkeästä. Asiansa sanoakseen hän huutaa kovalla äänellä ja mölyää toisen päälle kunnes hänet huomataan. Tämä nappula ei koskaan usko mitä äiti käskee, koska äiti monesti käskee jotain muttei vaadi että sitä noudatettaisiin. Turhaa huulien heiluttelua siis. Tilanne onkin vähän sellainen että tämän lapsen kanssa on hankala liikkua missään julkisissa paikoissa vaikkei nyt pahimmasta päästä olekkaan. Ja vikahan on yleesä vanhemmissa ei lapsessa. Ja todella: lasten kasvatus ei ole helppoa!

paidat piintyneet, hihat rispaantuneet, verkkatakissa marraskuussa jne. EIvät ole rikkaita, mutta äidillä on kyllä varaa kalliisiin harrastuksiin mm. ja kaksi uudehkoa autoakin löytyy taloudesta + komea tiilitalo.



Lisäksi tämä äiti ei koskaan tee muuta kuin huuda lapsilleen. Mitään ei tee heidän kanssaan, ei puhu, ei ulkoiluta jne. Vanhin lapsista meni ekalle ja saa nyt erityisopetusta suullisessa ilmaisussa, kun jutut on ihan sekavia. Osittain geneettistä, mutta osa on myös vanhempien ja äidin (kotiäiti ja isä paljon töissä!) kunneivat puhu mitään lapselle koskaan. Eivät kuuntele juttuja, eivät keskustele, eivät neuvo jne. Kasvatus on täysin tyhjää.

toinen taas hirveän varovainen ja samalla lailla kasvatettuja.

Uusia pleikkaripelejä ostetaan näille samoille pojille varmaan viikottain, ja he eivät tietysti muuta tee kun pelaavat. Nirsoilu, pojat päättävät mitä syödään, ja jos ei maistu niin haetaan sitten vaikka hampurilaisia.