Mikä sinua ärsyttää/ihmetyttää/raivostuttaa ystävän tai tuttavan lapsen kasvattamisessa?

Kylässä siedän, omassa kodissa en.

ei lapsella ole erityistä karkkipäivää, herkkuja syödään parina - kolmena päivänä viikossa, mutta kuitenkin niin, että huolehditaan muustakin syömisestä. Telkkaria tyttö on töllöttänyt pienestä pitäen, nykyään parkkeeraan mielelläni hänet päivittäin Pikku Kakkosen ääreen, niin saan itse lepohetken työpäivän jälkeen. Arkisin pyritään menemään suht säännöllisesti nukkumaan, mutta viikonloppuisin ja lomilla ei ole niin tarkkaa, vaikka valvottaisiinkin vähän myöhempään. Samoin lomilla otetaan rennommin ruokailujen suhteen, haetaan mäkkäristä hamppareita ja kotipizzasta pizzaa.

Erityisesti piirre ärsyttää anopissa. " Kuule, kyllä sun on nyt lähdettävä, en pelaa enää yhtään peliä" ... ja kun poika aikansa mankuu " mummo, oo kiltti" tai lopulta ärjyy " mummo, tyhmä mummo, pelaa" , niin johan mummo pelaa! Eli poika on tietysti oppinut, että jos ei hyvällä, niin pahalla, kyllä mummo periksi antaa.



Olen yrittänyt tähän tapaan puuttua, mutta siitä seuraa vain pahempaa kaaosta ja ristiriitaisia " käskyjä" . Appikin saattaa tulla jyrähtämään, että " ei huudateta poikaa, ottakoon nyt sitten karkkia/pelatkoon peliä" jne.



Kotona välillä käyttäydyn itse huonosti ja napautan pojalle, kun on ollut anoppilassa hoidossa, että " turhaan kiukuttelet - voi auttaa mummolassa mutta kotona ei" .

-avuttomat vanhemmat, jotka katsovat vain sivusta mitä lapsille tapahtuu, mutteivät uskalla puuttua asioiden kulkuun esim. tolle meidän 9-vuotiaalle tytölle on nyt tullut toi meikkaaminen...äiti saattaa surkeana kertoa, sillä käy joku isompi poika tossa kotona..., ei se tee läksyjään..., unohtaa kaikki kouluun... Tämä äiti saattaa uhata lapsiaan esim. kotiarestilla ja laittaakin arestiin, mutta jos lapselle tulee paha mieli, niin aresti perutaan. Perheen lapset eivät ole lapsia, osaavat vedättää aikuisia tosi näppärästi: näyttelevät uskottavasti (9 ja 6v), valehtelevat ja mielistelevät. Minua karttelevat, koska en mene heidän juttuihinsa mukaan vaan vaadin normaalia kommunikointia.



-joidenkin äitien tapaa tehdä pojastaan tarkoituksella " mammanpoika" , en tarkoita sitä erityistä rakkauden täyteistä yhteyttä, joka äidillä ja pojalla on luonnostaan vaan sellaista että äiti kuskaa väkipakolla 3-luokkalaista poikaa käsikädessä kylillä, pukee kypärämyssyyn ja kokohaalariin, poika saa kaiken itkemällä periksi (ja voitte uskoa että poika itkee usein!), kotona ei ole tarvinnut koskaan hävitä eikä olla huonompi (sietokyky todella alhainen vieläkin), käytännössä leikkii vain paljon pienempien kanssa (isokoinen poika ja leikit on pelkkää pikkupoikien kyykyttämistä), saapuu vieraisille kuin Elvis menneinä vuosina eli odottaa, että kaikki on kylässäkin vain häntä varten.



Onhan näitä vielä paljon muitakin esim. muutaman lestadiolaisperheen lapset, mutta en ala niistä nyt jauhaa ellei joku varta vasten halua kuulla edesottamuksistani. Tarvitsen sen asian tiimoilta kohta jotain terapiaa itsekin...

Poika satutti itseään, ei kyllä pahasti. Mies ei edes nähnyt mitä tapahtui, mutta vähätteli heti pojan valituksen kuullessaan: ei siinä mitään tullut, turhanpäiväistä marinaa.



Saattoi olla oikeassa sillä hetkellä, mutta hänellä on yleensäkin aina tapana vähätellä muiden vaivoja ja asioita. Hän ei pidä niitä minään. Itse satutin polveni pahasti pari vuotta sitten, ja ukko oli lähinnä vihainen siitä, että hänelle tuli vaivaa. Toivottavasti en sitten itse mene toiseen ääripäähän ja ala juuri sitä lässytystä, jota jossain viestissä kuvattiin.

Kuulostaa myös siltä ettet ole ukkosi kanssa asiasta puhunut tai sitten häneltä puuttuu joku ruuvi.

Tuollainen kaikenlaisen valituksen vähättely ja täydellinen empatiakyvyttömyys toisia kohtaan on todella huonoksi etenkin kasvavalle lapselle. Siis mistäänkö ei saisi itkeä tai valittaa? Onko se jokin miehen mitta? Pyh.

Tosin tuo esimerkkisi miehesi suhtautumisesta omaan polvivammaasi antaa aika hälyttävän kuvan hänestä noin muutenkin....

T: Kova jätkä, joka on niin kova että uskaltaa vaikka itkeä, jos siltä tuntuu!

Vierailija:

Poika satutti itseään, ei kyllä pahasti. Mies ei edes nähnyt mitä tapahtui, mutta vähätteli heti pojan valituksen kuullessaan: ei siinä mitään tullut, turhanpäiväistä marinaa.

Saattoi olla oikeassa sillä hetkellä, mutta hänellä on yleensäkin aina tapana vähätellä muiden vaivoja ja asioita. Hän ei pidä niitä minään. Itse satutin polveni pahasti pari vuotta sitten, ja ukko oli lähinnä vihainen siitä, että hänelle tuli vaivaa. Toivottavasti en sitten itse mene toiseen ääripäähän ja ala juuri sitä lässytystä, jota jossain viestissä kuvattiin.

Iski kyllä heti vähän huono omatunto. Ei ukkoni täysin toivoton tapaus ole. Mutta hänessä on selvästi havaittavissa kyvyttömyyttä asettua toisen ihmisen asemaan. Insinöörityyppiä...



Myös se harmittaa, että jos lapsi satuttaa itsensä vähän pahemmin, hänellä on taipumus alkaa huutaa tälle. Olen huomannut, että tuollainen lapsen syyllistäminen ja haukkuminen pikku mukkailuista on aika tavallista - käsittämätöntä kyllä. Joku viittasikin siihen tässä ketjussa. Sitä en tiedä, pelästyykö mies, mutta ei lasta nyt pitäisi sellaisesta ruveta haukkumaankaan.

toisille lapsille. En sit tiedä olenko nipo? Muutenkin tuo lapsi tekee koko ajan pientä kiusaa muille lapsille. Suoraan sanottuna ärsyttävä tenava!