Kysymys vauvauinnissa käyneille sukeltamiskokemuksista!

Jos tuntuu, ettei lapsi tykkää sukeltamisesta, minusta on ihan hyvä, että sukeltamiset rajoitetaan sitten pariin kertaan jokaisella uintikerralla. Hyvä lienee kuitenkin aina sukelluttaa, jotta hommaan tulee rutiinia ja refleksi pysyy vahvana.



Tuo vanhempien reaktio lienee hyvin tärkeä juttu tässä asiassa. Lapsi vaistoaa vanhempien otteista, onko vanhempi luottavainen sukeltamisen suhteen vai ei. Jos vanhempaa jännittää, alkaa lastakin luultavasti jännittämään. Eli rentoutta vaan kehiin. Itse koin hyödylliseksi ja rentouttavaksi vauvauintikirjojen lukemisen. Kirjoista sain sellaista tietoa, jonka avulla oli helpompi miettiä omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Lainasin kirjoja ihan kaupungin kirjastosta.



En oikein enää muista, miten nyt kaksivuotias tyttäremme silloin alussa sukelluksiin suhtautui. Kai hiukan epäillen. Myöhemminkin on ollut vaiheita, jolloin hän ei ole ollut kovin innokas sukeltaja. Olemme kuitenkin pyrkineet tukemaan sukeltamista sillä, että olemme sukelluttaneet häntä monilla eri tavoin ja siten pyrkineet löytämään uusia, mukavia juttuja.



Jossakin vaiheessa, lähempänä vuoden ikää, lapsi alkaa altaassa tehdä aika pitkälti lähinnä niitä juttuja, joista hän itse on kiinnostunut. Sitä kautta sukeltaminenkin saa uusia ulottuvuuksia. Toki lasta silloinkin kannattaa houkutella mukaan uusiin kokeiluihin.



Jos uintiharrastusta jatkaa säännöllisesti pitkään, pääsee luultavasti nauttimaan aivan mahtavista jutuista. Esimerkiksi meillä alkoi joskus puolitoistavuotiaana sellainen vaihe, että lapsi alkoi nauttia altaan reunalta hyppäämisestä. Hän on ollut suorastaan hurja huimapää hyppiessään kymmeniä kertoja perätysten veteen suurilla loikilla niin korkealta kuin vain on annettu hypätä. On ollut myös jännä huomata, että jokaisella uintikerralla lapsi itse keksii jonkun uuden jutun, mitä hän tahkoaa monet kerrat perätysten onnellinen virne kasvoillaan. Joskus hän kiipeää altaan reunalta itse ylös ja pomppaa uudelleen veteen jatkuvasti, joskus toisella kerralla taas kokeilee, kuinka syvällä voi ihan itse kävellä niin, että pystyy vielä hengittämään, toisinaan taas menee altaassa sukeltaen kyykkyyn ja ylös jatkuvasti ja sukelluttaa meitä vanhempia painamalla päitä veteen... Vaikka mitä.



Vauvauinti on hieno harrastus, josta lapset usein oppivat nauttimaan koko ajan enemmän ja enemmän. :)



Tituliini



PS Joskus olen kuullut niinkin käyneen, että ainoa merkki lapsen korvatulehduksesta oli se, että aina vauvauinnin sukelluksien jälkeen lasta itketti kovasti. Suurimmalla osalla itkut kuitenkin johtunevat siitä, että lapsi säikähtää vähän uutta kokemusta ja jos vielä vanhemmatkin tuntuvat säikähtäneiltä, voi vauvan olla vaikea tuntea oloaan ihan turvalliseksi.

Eli ymmärsinkö oikein, tämä oli teidän kolmas uintikerta ja ekaa kertaa kokeiltiin kannulla sukellusrefleksiä? Ja kun se oli ok niin sitten samantien sukellutettiin? Kannutettiinko ennen sukellusta (=kannusta vettä päälle ja samalla veden alle) vai ei?



nimittäin jos ymmärsin tämän oikein niin syynä voi olla liian nopea eteneminen. Itse olen vauvauinnin ohjaaja ja sekä suositus että tapa meillä on se, että kolmannella uinti kerralla kokeillaan tuo refleksi (joskus tokalla jos on vähän isompi ja reipas lapsi), sitten noita kannutuksia tehdään seuraavat pari kolme kertaa. Siis, vanhemmat tekee eli ei varsinaisesti vielä sukelluteta. Sitten otetaan sukellukset mukaan eli kannusta vettä kuten tähänkin asti ja kun vesi on kasvoilla niin vedetään veden alle. Kun tähän on totuttu (se 3 kertaa tai tarvittaessa enemmän) niin siirrytään varsinaisiin sukelluksiin eli ei kaadeta vettä päähän aluksi.



Eli siis sanoisin että kyllä nyt on edetty ihan liian nopeasti! Toki, on ihan normaalia että ekoilla kerroilla vauva hölmistyy, pelästyy ja itkeekin, mutta muutamalla kerralla siihen kyllä tottuu. Ehkä ensi kerralla teillä menee jo paljon paremmin.

Toiset vauva ei pidä sukelluttamisesta ja sellaisten kanssa niitä tehdään varovaisesti. Kysyn aina silloin vanhemmilta että onko tänään pirteä päivä, miltä heistä tuntuu jos sukellutetaan koska vanhemmat tuntee kuitenkin vauvansa parhaiten. Tosin tässäkin sitten täytyy osata lukea ihmisiä epäröikö vanhemmat muuten vaan jolloin kannustan sukelluttamiseen enemmän vai onko tosiaan parempi jättää tekemättä. Yleensä sukellutuksen näiden lasten kanssa jätetään uinnin loppuun niin jos tulee itku ei mene koko uintikerta pilalle. Yleensä näitä arkoja lapsia on 10 lapsen ryhmässä ehkä 1 tai max 2, eli ei paljon kuitenkaan.



t. Tuuliina

Miksi vauvaa pitää sukelluttaa? Ts. onko siihen joku oikeakin syy vai pitäisikö sen olla kivaa..

Saako vauvauintiin mennä jos ei halua sukelluttaa?

Meillä poika on sellainen herkkis että tiedän jo että varmasti säikähtäisi tuota!

Vauvalla on luonnollinen sukellus refleksi n. 6kk ikäiseksi asti. Se estää veden menon keuhkoihin. Refleksiä hyväksi käyttäen vauvaa sukellutetaan vauvauinnissa ja vähitellen siitä kehittyy opittu tapa pidättää hengitystä. Vauvauinnin tarkoitus ei ole opettaa vauva sukeltamaan, vaan olla yhteistä kivaa aikaa, mutta kun tälllainen mahdollisuus on opettaa vauva siihen, se kannatta käyttää hyväkseen. Se helpottaa uimareissuja isompanakin, lapsi ei pelästy jos naamalle tulee vettä, jos tarkoittamattaan joutuukin veden alle jne jne. Helpottaa vanhempien osaa nimittäin. 1-2v (yksilöllistä) osaa jo sukeltaa (tai kyykistyä pää veden alle) ottamaan pohjasta jonkin esineen. Toiset lapset osaa vaan halua, mutta taito on olemassa. Ja tottakai nekin lapset oppii ajallaan sukeltamaan jotka ei vauvauinnissa ole olleet!



Mikään pakko ei tietenkään ole sukelluttaa ja vauvauintiin saa mennä tottakai, mutta en näe mitään syytä miksi jo ennen vauvauinnin aloittamista päättäisi että ei sukelluteta (ellei ole jotain selvää syytä, lääketieteellistä lähinnä). Vaan nimenomaan siksi asiassa edetään rauhassa ja vauvan ehdoilla. Ensin kannutetaan vedellä ja katsotaan miten vauva reagoi ja siitä mennään eteenpäin ihan vauvan oman rytmin mukaan. Ensimmäisillä kerroilla tutustutaan veteen ja uimahalli ympäristöön, vasta sitten aloitetaan sukellukset, voi olla että teidän vauva innostuu vaikka tosi paljon ja sukeltaminen onkin tosi kivaa. Siitä vauva saattaa saada varmuutta myös muualle. Eli kannattaa kokeilla. Asiansa tunteva ohjaaja ei hoputa eikä painosta sukelluttamiseen vaan osaa neuvoa ja auttaa juuri teidän tilanteessa. Usein sukelluttamiset on vanhemmille isompi juttu kuin vauvalle.



Ja kuten aikaisemmat on sanoneet, vanhempien reaktiolla on tosi suuri merkitys. Jos vanhemmat näyttävät sukelluksen jälkeen pelästyneiltä, " mitä sulle kävi, itkeekö se kohta, voi apua" niin vauva pelästyy ihan niitä kasvon ilmeitä että tässä taisi nyt olla jotain pahaa. Mutta jos vanhemmat hymyilevät ja näyttävät vauvalle että menipä hienosti, hyvä juttu, vauva kokee sen positiivisena. Eli kannattaa varoa säikäyttämästä vauvaa omilla reaktioillaan.

kiitos!

Ilmoittauduin mukaan, mutta kaikki ryhmät olivat täynnä, toivottavasti paikka vapautuisi meillekin!

...ei ollut ensimmäisten sukellusten aikana mitenkään erityisen innostunut asiasta. Välillä itkukin pääsi, välillä ei. Joskus jopa nauratti, mutta mitenkään erityisesti ei näyttänyt alussa tykkäävän sukeltaa. Sukellutettiin kuitenkin aina muutama kerta. Myöhemmässä vaiheessa, kun aloimme sukelluttaa niin, että poika sai itse pulahtaa reunalta veteen, sukellukset muuttuivat hurjan hauskaksi! Piti jo alkaa rajoittamaan sukelluskertoja, kun poitsu olisi vain sukellellut uudestaan ja uudestaan. Nyt poikamme on jo 3-vuotias. Uimahallireissuilla hän itse (luonnollisesti, uhmaikäisenä... ;O) ) päättää milloin ja miten haluaa sukellella. Välillä ei halua sukeltaa ollenkaan vaan uintikerrat menee liukumäen laskussa ja leikeissä pikkusiskon kanssa. Välillä sukelletaan yhdessä renkaita altaan pohjalta isin kanssa ja välillä poika hyppelee useita kertoja seisaaltaa altaaseen ja huutaa vain, että " äiti mene kauemmas ottamaan kiinni" ... ;O)

Olemme tyytyväisiä, että kuljetimme uimassa poikaamme ja veden ääressä ei tarvitse olla niin kauhuissaan, että vetäisee vettä henkeen, jos pulahtaa pää pinnan alle. Välillä oli tosi vaikeitakin kertoja, kun herkkä poikamme oli itkuisella päällä(jolloin sukellukset jäivät kokonaan väliin). Onneksi tästä huolimatta kuljimme yhä vauvauinnissa.

Itse en osaa sukeltaa ollenkaan ja vedän vettä nenään heti, jos laitan pään veden alle. Haluan, että lapseni pitävät vedestä ja osaavat siellä turvallisesti leikkiä. Sukeltaminen ei kuitenkaan ole tärkein asia uintikerroissa.

Tsemppiä teille uintiin! Kannattaa harrastaa lapsen ehdoilla ja niin, että kaikilla on hauskaa ja uimisesta jää kivat kokemukset! =O)

Meillä poika vajaa 5 kk ja käynyt vauvauinnissa nyt kuutisen kertaa. Sukellus aloitettiin jo tokalla kerralla, kun oli niin terhakka vedessä. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen ei ollut millänsäkkään. Seuraavalla kerralla sukelsi kaksi kertaa ja toisella kertaa alkoi itkemään niin kuin teilläkin. Pojan ilmeet/tunteet on vaihdellut kovasti sukellusten jälkeen, mutta aina on innoissaan uimaan menossa. Vedestä nauttii, löträilee ja rentona kelluskelee selälläänkin, vaikka sukellus väliin aiheuttaakin " pahan mielen" . Mä uskon, että se liittyy jotenkin säikähdykseen. Ollaan kuitenkin kehuttu ja itse hymyilty vauvalle sukelluksen jälkeen (ohjaajat neuvoneet). Oon huomannut, että muidenkin altaassa olleitten vauvojen fiilikset vaihtelee sukellusten jälkeen.



Mä itse en ole tosiaan ollut huolestunut sukelluksen aiheuttamasta kurjasta ilmeestä, koska muuten viihtyy vedessä edelleen niin hyvin. Esikoinen ei vedestä tykännyt yhtään ja alkoi itkemään heti kun päästiin suihkuhuoneeseen. Sillä oli kylmä, eikä tainnut muutenkaan innostua koko hommasta. Esikoisen kohdalla uinnit jäi 4 kertaan.

aloitti vauvauinnin heti kolmen kuukauden iässä ja ei ole koskaan tykännyt sukeltamisesta. ei suoranaisesti itkekään, mutta selkeästi naama menee kurtulle ja ei ole itkukaan kaukana. meillä nautitaan uinnista muuten ja kerran sukelletaan uinnin aikana.

Eli varmaankin käytiin uimassa 6-7 kertaa ennen kuin sukellettiin veden alle. Sukeltamiseen totuteltiin kannuttamalla, eli laskettiin 1-2-sukellus ja samalla kannusta vettä kasvoille. Varsinaiset sukellukset on näiden harjoitusten jälkeen sujuneet hyvin.

Meidän 9kk poitsu on käynyt vauvauinnissa 3kk lähtien. Aika pian aloitettiin jo heti sukellukset, eikä koskaan ole ollut moksiskaan. Ei siis ole itkenyt eikä muutakaan. Viime kerralla vietiin eka kertaa veteen ilman kannutusta ja kaksi kertaa veti hieman henkeen vettä, mutta ei itkenyt, eikä muutenkaan näyttänyt mitenkään pahana pitävänsä sukellusta. Kolmannella kerralla ei enää vetänyt henkeen vettä vaan osasi pidättää hengitystään.



Aina ollaan menty vauvan ehdoilla, eikä olla sukellutettu jos on liian väsynyt tai nälkäinen tai muuten kiukkuinen. Hirmuisesti poitsu näyttää tykkäävän uinneista ja vedestä yleensä. Ja ihan hyvä, jos osaa pidättää hengitystään veden alla, ihan tulevaisuuttakin ajatellen. Ei ainakaan heti hönkää vettä keuhkoihin jos joutuu veteen joskus vahingossa.