Huhtikuiset uuteen viikkoon!
vau, mikä pino viikonloppuna!
Joku valitteli eilen nenäverenvuotoa. Meidän esikoisella on ollut sama ongelma joka talvi, kun on kuiva ilma ja vähänkin nuhaa. B-vitamiini nenätipat auttaa vahvistamaan limakalvoja. Tarkistakaa vielä että saa käyttää raskaana.
Pelkoni synnyttää täällä Singaporessa sai eilen vähän uutta perspektiiviä, kun juttelin erään äidin kanssa, joka oli synnyttänyt Indonesiassa, Burmassa ja täällä. Burmassa oli pitänyt itse siivota synnytyshuone, vaikka olivat pyytäneet sairaalaan parhaan huoneen. Tikit tulehtuneet jne. Joten enköhän minä täällä pärjää.
Vauva potkii niin ahkeraan (ja nyt on kerran potkinut jopa ylöspäin), että en osaa olla kovin huolissani. Kyllähän tuo huoli tuolla taka-alalla aina on, mutta kovin on luottavainen mieli. Aikamoisia ruipeloita ovat meidän pojatkin syntyessään olleet; -10% käyrällä painon suhteen. Ovat sitten ottaneet parissa kuukaudessa kiinni ja siirtyneet +10% käyrän tienoille, josta sitten hiljalleen tulleet alas nollakäyrälle, kun ovat alkaneet enemmän liikkua.
Eilen huomasin, että maitoa alkaa tihkua. Tälläkertaa taitaa kuitenkin olla myöhemmin kuin poikia odottaessa. Hyvä niin, sillä liivinsuojia ei tee mieli vielä alkaa käyttämään.
Sain sen hemmetin torakan hengiltä viimeviikolla, joten nyt voisi varmaan alkaa laittamaan pikkuvaatteita kaappiin. Teitä muita kuunnellessa tajusin, ettei mitään ole vielä tehtynä. paniikki iskee!
Aloin juuri pohtia, että miten sijoitamme lapset sitten kun vauva muuttaa pois meidän makkarista. Nyt pojilla on omat huoneet. Laitanko sitten pojat 2 ja 4v samaan huoneeseen ja tytölle oma vai pitäisiköhän esikoisella olla oma huone. Miten te muut joilla 3 lasta ja 2 lasten huonetta aikoo ratkaista tilanteen? Asutaan tässä asunnossa ainakin siihen asti että vauva on vuoden, korkeintaan 2 vuotta.
Supisteluja minullakin on heti jos esim kävelen pitempään, kannan lapsia tai heti jos ajatukset menee tolle k18 puolelle. Toistaiseksi ovat onneksi kivuttomia, eivätkä ne ainakaan edellisessä raskaudessa saaneet paikkoja avautumaan vaikka niitä oli paljon. Mulla on aika selkeä ero ollut synnytyssupistusten ja näiden raskausaikaisten kanssa. Synnytyssupparit on ollut sitten ihan älyttömän kivuliaita. Olen miettinyt, että johtuukohan siitä että olen koko pienen ikäni kärsinyt kovista kuukautiskivuista. Alkaa vähitellen ajatukset pyöriä synnytyksen ympärillä. Miten ihmeessä olen taas saattanut itseni tähän tilanteeseen? ; )
Kommentit (32)
MItähän mun pitikään kirjottaa, kun kävin tässä välillä hakemassa esikoisen hoidosta...
Tämä mahan kasvattaja on huomenna siis myös menossa äitipolille. Vähän jänskättää, mitä sieltä kuuluu ja myös se, että tällä kertaa on vuorossa myös ns. valmennuspolikäynti johon viimeksi sain lähetteen, eli pääsen kurkkaamaan myös synnytyssaliin. Toisaalta en jaksaisi käydä läpi taas edellistä synnytystä kun uusi vauva on jo kovasti mielessä, mutta kai se on käytävä taas läpi kuitenkin.
Niin, pyykinpesusta sen verran, että meillä pestään pääsääntöisesti kaikki vauvan ja leikki-ikäisen pyykki 60 asteessa. Tärkeintä on ymmärtääkseni pestä ainakin se eka kerta ohjelapun mukaan, koska silloin lähtee irtoväri ja joissain kangasväreissä värit vasta kiinnittyvät eka pesussa ja se vaatii tuon lämpötilan (esim. marimekko). Harsot pesen 90 asteessa nyt kun käyttäjiä on kaksi, viime aikoina ne harvat harsot mitä 2-vuotias kuluttaa pyllyrätteinä, on pesty 60 asteessa. Silitystä en harrasta (esikoista valmistellessani silitin KAIKKI, voi kauhistus sentään. Sen jälkeen en varmaan olekaan silittänyt häneltä kuin juhlavaatteet...), meillä on onneksi kuivausrumpu joka hoitaa jälkikäsittelyn ja muokkauksen pehmeiksi.
Mutta nyt tuo isompi pikkuinen huutaa vieressä uutta mehua ja leikkimään, joten täytyy tästä mennä...
palailen pinoon varmaan äitipolikäynnin jälkeen joko huomenna tai keskiviikkona!
eikkuli 31+5
Neuvola oli tänään ja tuli samalla 2viikkoa sairaslomaa. Äitiysloma alkaa vasta 8.3, joten ei ole kuulema kovin suositeltavaa antaa loppuajaksi sairaslomaa. (Kela ei tykkää!). Tuskin menen enää töihin, kun vatsa kasvaa vaan lisää. Olen päiväkodissa töissä ja painontunne johon liittyy viiltävää (kuin puukolla iskis)kipua ei tykkää liikkuvasta työstäni. Supistelujen takia olin viime viikon sairaslomalla, mutta ne on onneksi hellittäneet levossa.
Torstaina olen menos osastolle verensokeriarvojen takia (2arvoa koholla, eli minulla on raskausajandiabetes, totesi neuvolantäti).
Nyt lepäillään ja yritetään käydä pienillä kävelylenkeillä. Ja tietenkin herkut jätettävä pois.
Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!
nuppu2006 rv30+5
eipä ollut meidän nuoremmasta lapsesta hoitoon tänään, kun eilen nousi kuume. ihan ressukka on toinen raukka! mulla oli aamupäivällä se lääkäri ja mies oli sen aikaa kotona, että sain tehtyä sen reissun ja sitten ollaan pikkuisen kans vaan köllötelty/nukuttu ja nyt tuli iskä ja esikoinen kotiin, joten ihan alkaa säpinää taas olemaan.
niiiiin, lääkärin lauseen suora lainaus: ' ei tarvitse työssä käyntiä enää ajatella, sairaslomaa äitiysloman alkuun asti.' mun tilanne ei ole mielestäni mikään kriittinen. kohdunsuulla on tilanne pysynyt jo useamman viikon samana vaikka supistelua on jonkin verran ollut, mutta nyt on sitten enemmänkin tuo kohonnut verenpaine saikun syynä. siis edelleen pitää ottaa rauhallisesti, ettei myöskään kohdunsuulla tapahdu aukeamista. kahden viikon päästä on lääkäri uudestaan ja todettiin jo yhdessä lääkärin kans, että sitte ei ole mitkään kriittiset paikat kun viikkojakin jo 34. itse haluaisin tosiaan pitää vauvelia ihan laskettuun aikaan masussa ja mieluusti vaikka joitakin päiviä ylikin..jotenkin minusta tuntuu, että parempi sillain, kun etuajassa, no, eipä ole omassa päätöksessä toi vauvelin syntymäpäivä.
pyykkikeskusteluun: minä pesen vauvelin vaatteet erikseen muun perheen pyykistä melkein vuoden ikään asti. mini risk/lv-aineilla.. niistä olen aiemmin tykännyt, pitää tsekata onko tullut jotain uutuuksia valikoimiin sitten kuopuksen vauva-ajan jälkeen. ja ihan pesuohjeiden mukaan..enimmäkseen 60-asteessa.
minä tunnustan kans: karjun aika armotta 3-vuotiaalle esikoiselle. nyt kun on iso maha ja väsyttää ja toinen touhuaa ja höseltää menemään ja sitten juoksee karkuun kun pitäis pukea ja sotkee ihan surutta; niin ei tunnu olevan muuta mahdollisuutta kuin korottaa ääntä ja sitten on kaikilla paha mieli, ja tietysti sitten halataan ja sovitaan..toivottavasti tämä hermopinnassa-vaihe menee ohi nopeasti, mutta maha vaan kasvaa ja oma olo hankaloituu, niin ei kovin hyvältä näytä.
nyt pitää mennä syömään!
-lotta 31+6-
euseniakos se päivitteli viisivuotiaan uhmaa. Meillä toi eskarilainen on välillä ihan mahdoton. Ei neiti tommonen ollu vuosi sitten, tää sälli intoutuu välillä soittaan suutaan siihen tahtiin että. Jostain luin, että tossa kuuden vuoden kieppeillä on tavallan pikkumurkkuikä. Pitää paikkaansa ainakin meillä. Mutta odotettavissa on että menee ohi.
tildalla ja jollain muullakin oli sama ajatus tullut mieleen hjon juttua lukiessa, eli ei kannata murhettua yksinään, puhuminen auttaa. Eli ota neuvolassa puheeksi paha mieli ettei pääse ajatukset liikaa kasautumaan. Voimia ja jaksamista.
Pyykkäämisestä sen verran, että ekan kerran vetäsin kuudenkympin ohjelmassa läpi ja jopa silitin, sitä tulee tuskin tapahtumaan jatkossa. Kun on sitten viiden ihmisen pyykkihuolto hoidettavana niin silitettäväksi tulee tosiaankin varmaan lähinnä juhlavaatteet ja isännän työpaidat.
(.): sintti muljaa edelleen tasaseen tahtiin, varsinaisia potkuja tulee harvakseltaan. Nyt on pysynyt rt:ssa, tosin silleen oli yöllä kääntynyt että jalat tuntuikin tänään vasemmassa kyljessä, aiemmin yleensä kävellyt tuolla oikeella. Ja viikonloppuna alkoi sitten liitoskivut. Ne onkin uus vaiva mulle, ei kahdesta aikaisemmasta semmosia ollut. Sitä se ikä teettää, huoh!
käärö3 ja sintti 31+5
nyt on lekuris käyty ja kaik hyvin!=)!painoarvio oli 1645g eli ihan keskikäyrällä mennään..ei huolta et sokerit ois pahasti pieles ku vaavakaan ei oo normaalista isompi.sukupuolen ois kuulemma suoraan voinu sanoa mut minä en edelleenkään tahdo tietää.
kiitos voimahaleista kaikille ketkä niitä lähetteli=)!en aio neuvolassa puhua masentuneisuudestani,sillä osaan jo paremmin tunnistaa koska omat voimat alkaa olla niin lopussa että apua tarvin.ja jos se hetki koittaa niin en neuvolasta hae apua.mulla on yläasteesta asti ollu oma psykiatri(yksityinen).sieltä saan oikean avun jos tarvin.nyt on vaan semmonen tilanne et ei tätä voi kukaan helpottaa,siis ulkopuolinen.mulla on kyllä onneksi perhe sellanen et voin puhua kaikesta.ja olen puhunutkin.taustalla lapsen menetyksen lisäksi mulla on 4 kaverin kuolemat muutaman vuoden sisällä teini iässä ja paniikkihäiriöt ja maanisdepressiivisuus.paljon on ravannu hoidossa ja syöny lääkkeitä...!kavereiden kuolemistakin oli 1 raaka tappo ja 1 itsemurha.niidenkin käsittely ottaa aikansa.niin paljon on kaikkea tapahtunu lyhyessä ajassa.jos masennus jatkuu vauvan synnyttyä,niin siten ehdottomasti aloitan uudelleen lääkkeet ja haen apua.nyt ei kuitenkaan ole vielä sen aika.luulen että tää helpottaa kun saan vaavan syliin..kuitenkin tällä hetkellä se lapsen menetys ja raskauden epäonnistuminen on pahin pelko ja stressin aihe.
no...eipä synkistellä enempää...
kauniita unia ja huomisiin=)
hjo ja rakastus 30+5
Viimein sain rekisteröidyttyä minäkin... =O)
Nejättä siis odotellaan,la 19.4.
Nyt vaan näyttää siltä,että eipä meinaa tiitiäinen malttaa pysytellä yksiössään siihen saakka.Kovasti on supistellut,kohdunkaula pehmennyt ja nyt syynissä,ettei muita muutoksia ala tulla...Supistuksia estävä lääkitys aloitettiin myös.
Nyt vaan pitäisi ottaa rauhassa,mutta kun olisi talo rakennettava valmiiksi,parin viikon sisällä ja hevoset hoidettavana niin...Tosissaan kyllä yritän lepäillä että kotona saisin kuitenkin olla.
Aivan uutta tämä tällainen.Aikaisemmista kun on supistellut tasan vasta sitten kun on tosi kyseessä.
En ole pahemmin palstalla vielä ehtinyt vierailla tämän raskauden aikana mutta nyt kun alkaa tämä " ota rauhassa" -kausi ja täälä urakalla alan roikkua,niin nyt heti osui silmiin tuo Eusenian maininta supistuksia estävistä lääkkeistä.
Olisinkin kysellyt,onko EUSENIALLA ilmennyt paljon sivuoireita?
Entäs muut,muilla myös suppareita estävää lääkitystä?Onko auttanut?
Itselleni määrättiin Nifangin-nimistä lääkettä.
Tuntuu,että hieman on ollut apua mutta haittana KAMALA päänsärky =O(
Sitten piti vielä laittaa EUSENIALLE lohdutuksen sanoina,että meillä keskinmäinen (poika,eskarilainen) on myöskin osoittanut tarvitsevansa aivan erityisesti huomiota mun vatsan kasvamisen myötä...Esikoisella (tyttö 8v) ei suurempaa huomioimisen tarvetta ole ilmennyt,vielä.Kuopus taas saa varmaan hepulin vasta kun vauva syntyy...
Eskarista tulee pojasta viestiä,että " hakee huomiota" ja kotona riidellään jokaisesta pienimmästäkin asiasta.Eli tällaista on ollut liikkeellä =O)...eikä muuta kuin jaksamisia sinne teillekin.
Jos tätä siirtelis niin saiskohan jonkun innostumaan vastailemaan.. =O)
Olen töissä tällä hetkellä semmoisessa pisteessä, että en pääse päivisin nettiin (lue:tänne) kun muuten jäisin kiinni. Meidän tädit töissä on niin tajuttoman kiinnostuneita kaikesta, että jos näkevätkin vilauksen vauva-lehden sivuista, niin heti tulee olan takaa kurkkimaan, ettää mitäs sinä siellä... ja alkaa kamala vauvahössötys!
Yksi työkaveri on sairaana ja saan koko ajan kuulla, että onneksi en ollut hänen kanssaan samassa työpisteessä kun nyt En saa tulla sairaaksi. Kiva kun pidetään huolta =D
Minähän oli viime viikolla sokeriseurannassa ja kaikki oli ok. Joku oli näköjään menossa sinne tällä viikolla. Kiva kun siellä pääsee ultraan. Tosin meidän mussukka ei suostunut vilauttamaankaan, vaikka kovasti olisi kiinnostanut.
Ensi viikolla on sitten neuvola ja seuraavalla taas äitipolilla tuohon sokeriseurantaan liittyvä vauvan koon tarkistus. Jospa siellä saisi näkyvyyttä myös sinne jalkoväliin ;) Minua kyllä kiinnostaa, että kumpi siellä on, en vain ole valmis maksamaan siitä extraa, että saisin tietää.
Samana päivänä minulla on myös keskustelu kätilön kanssa tulevasta synnytyksestä ja miten sitä voisi itse vähän " avittaa" kun mulla nuo ponnistusvaiheet tuppaa pitkittymään eikä vauva laskeudu. Keskusteluaika varattiin sitten synnäriin...kiva... Pääsee sinne oikein fiilistelemään ja miettimään, että mikä sai minut tähän taas!!!? =D
Mussukka taitaa olla vieläkin perätilassa, johon hän kääntyi viikko sitten. Potkut tuntuu edelleenkin tuolla alhaalla. Eilen illalla kyllä tuntui, että yritti taas kääntyä, joten pitää seurata tänään, missä asennossa hän on.
Nyt en jaksa käydä hiplaamaan masua kun tämä käsi on vielä vähän " pois pelistä" . Mulla siis puutuu oikea käsi jostain syystä aina joka yö, enkä saa sitä edes nyrkkiin. Ainoa mitä pystyn tekemään hyvin on koneella kirjoitus!!! Kynällä kirjoittaminen tekee kipeää. Ja muutenkin päivän mittaan vaikka se puudutus ja kipu lähtee pois, se palaa takaisin, jos joudun kynällä kirjoittamaan tai paljon käyttämään hiirtä. Mutta tosiaan tämä kirjoitus onnistuu vaivatta. Outoa!
Nyt pitää käydä valmistelemaan lapsia päiväkotiin lähtöön. Tasan 3 viikkoa vielä töitä jäljellä ja sijaistanikaan ei ole vielä palkattu!!! Mutta sehän EI ole minun ongelmani...
T: Siriin ja mussukka rv 31+6
Mulla tosiaan sama lääke kun sulla Mamix4x. Tosin kokemusta ei ole kuin 2kpl edellispäivältä, jolloin sain ne. Miten kauan sulla ollut?
Lääkäri tosiaan varoitteli päänsärystä, jota en onneksi ainakaan heti saanut, vaikka 2 nappasin heti ekan päivän aikana. Ehkä hieman höntti olo tuli, kun verenpaineet muutenkin alhaiset ja janotti kovasti ja nestettä tuli vähän. Otatko muuten tasaisesti vai oman fiiliksen mukaan tarvittaessa?
Tossa lääkkeessä on vissiin sama vaikuttava aina, kun näissä muittenkin supistuksenestolääkkeissä, mutta ihan hyvä nähdä, että jollakin on ihan saman merkkistä kirjtoitettu. Kuka muuten sulle kirjoitti? mulle kirjoitettiin polin päivystävä. Olen kuullut, että eivät nykyisin kovin herkästi kirjoita ainakaan neuvolassa. On kai todella paljon lääkäristä kiinni.
Onko teillä supistukset lääkkeistä vähentyneet, muutaneet muotoaan vai pysyneet kokonaan tunnistamattomissa? Entä miten nopeasti tehoaa? Mä ainakin huomaan, että osin on aika rento olo mahassa (jokunen aika lääkkeen ottamisen jälkeen), mutta supistuksia olen huomannut, tosin suurin aaltomaisuus on hävinnyt ja tuntuu vasta sitten, kun masu on jo kireenä ja pistää eri tavalla. En oikeen tiedä, miten koviin sitä pitäisi ottaa... Eilen oli siis välipäivä, mutta epäilen, että tänään pitää ottaa. Ajattelin, että on ihan hyvä rauhoittaakin masua pitkän rasitusjakson jälkeen.
Millä viikolla muuten Mamix4x olet? Annettiinko sulle jotain erikoisia ohjeita lääkkeistä? Mulla sanottiin, että siihen 34 asti, mutta sitä ennen on jo kontrolli. Entä mitä mittoja antoivat sulle kohdunkaulasta. Mulla arvioitiin edellispäivä jopa hieman enenmmän kuin edellisellä kerralla viikko aikaisemmin (on vähän mittaajasta kiinni), mutta siis senttejä oli hyvin, ongelmana enemmänkin pehmeys ja että on auki hieman, tosin sisäsuu kiinni ja suurin ongelma se, että supistuksia tuli täyslevossakin ihan tasaisesti. Epäilen, että mulla syynä on vain luonnostaan hyvin ärhäkkä kohtu eli sillä on tapana reagoida todella nopeasti ja herkästi. Sänkypuuhien jälkeen supistaa normaalioloissakin, puhumattakaan raskausaikana, kuukautiskivuista olen joskus kärsinyt, esikoinen syntyi syöksyllä (rajujen ja tiheiden supistusten takia) ja kierrukan asentamisen jälkeen tuntui pari tuntia kuin synnyttämässä olisi ollut. Ei kohtu oikeen tykännyt siitäkään. Lisäksi molemmissa alkuraskauksissa (vk5-6) muutamina öinä tullut hirveitä polttoja n.30 min ajaksi, olen kieriskellyt hiestä märkänä lattialla ja sitten on yhtäkkiä mennyt pois. Outo kapinahenki tolla mun kohdulla...
Mä tässä mietin, että pitäisikö katsoa eilinen 4d nauhalta, vaikka itsesuojeluvaisto sanoo jotain ihan muuta...varsinkin, ku ite on tässä tilanteessa nyt. Tosin viikkoja on jo enemmän kun mitä ohjelman lapsilla ja meidän vaavin pitäisi olla jo hyvin kilon ylittänyt eli on jo ihan eri mitoissa, mutta silti pelkään järkyttyväni...Jos kattoo, niin kattoo aamulla, ei missään nimessä ainakaan illalla.
Touhis rv 28+4 tai ehkäpä jopa pari päivää enemmän...
Kiva kuulla,että löytyy kohtalotoveri ja vielä samalla lääkityksellä oleva.
Vaan enpä tietty kellekään ennenaikaisia suppareita toivo =O)
Viikkoja on siis tänään 30.
Lääkitys aloitettiin viikko sitten äitipolilla ja tuntuu,että on auttanut.On ollut rauhallisempaa ja eilen sain oltua ilman lääkettä,vaikka olikin melko tiivis päiväohjelma.Iltaa kohti näytti taas pahemmalle ja vielä kun menin katsomaan sen 4D !?!...mutta ei tullut kipeitä.
Ohjeistukseksi polilta sain,että tarvittaessa jatketaan viikoille 34 ja jos tilanne kohdunsuulla pahenee niin ottavat sairaalaan ja aloitetaan kortisonipistokset.
Kohdunsuun tilannetta seuraillaan neuvolassa seuraavaksi jo tiistaina 14.pvä.
Nyt oli siis pehmeä,pituus 1,5cm (lyhentynyt 3cm:stä) ja neuvolakortin kohdassa " auki" on jokin epämääräinen merkintä..tiedä sitten auki vai kiinni =O)
Nyt vaan on alkamassa taas vähän stressaavampi vaihe,kun talon pitäisi olla valmis 18.pvä mennessä.Siitä sitten tehdään muuttoa loppukuulle.
Meille tuli ulkoseinät talotehtaalta valmiina ja sovittiin,että talotehdas saa pitää näytön ennen meidän sisäänmuuttoa kun kaikki on valmista.Houkuttimeksi saatiin loppusiivous.Tänään sitten selvisi,että ei se loppusiivous olekaan aivan niin perusteellinen kun on annettu ymmärtää.Höh.
Olen tässä nyt koittanut haalia kasaan sukulaiset ja tuttavat ikkunanpesutalkoisiin =O)...ei vaan ole kovin kivaa puuhaa jos pakkasta on -26 .
Oletko Touhis kotosalla vai töissä (...tai no nyt varmaan ainakin saikulla)?
Itse olen virallisesti kotosalla lasten kanssa,mitä nyt nuita hevosia käyn hoitamassa sen minkä suinkin pystyn.
Ratsastus tietenkin kiellettiin ehdottomasti näiden supistusten myötä.Samoin kantamiset ja muut rasittavat jutut.
Sänkyhommista eivät maininneet...vaan ei sen puoleen,että supistusten keskellä olisi päälimmäisenä mielessä...
Olin äitipolilla myös juttelemassa synnytyksestä.Mulla kun on tahtonut olla ponnistusvaiheissa lisääntyvästi " ongelmaa" .
Ekassa ei mitään,toisessa kestoksi tuli 30min ja kolmanessa 55min.
Pääsin mammajooga-ryhmään jos saisin jotain vinkkejä rentoutukseen,mulla kun ilmeisesti kramppaa kaikki alapäänlihakset ja joudun ponnistamaan " itseäni vastaan" .On kuulema hyvin tavallista varsinkin ratsastajilla.
Se on vasta muutaman viikon päästä,eli toivotaan olevamme yhtenä kappaleena silloin vielä =O)
Miten Touhon esikoinen tuli,tuliko ennen la vai " ajallaan" ?
Meillä ensinmäinen tuli ajallaan,
toinen rv 38 ja
kolmas rv 41.
Tämän keskimmäisen syntymää edelsi myös muutto...
Äitipolilla tekivät myös paino-arvion.
Viikkoja oli 28+6 ja painoksi saivat 1500g.
Vauvat ovat tasaisesti kasvaneet ja kolmannen kanssa jäätiin karvan verran alle 4kg.Näyttäisi siis saman linjan jatkuvan...
Mikä tulee olemaan Touhiksen sairaala jahka synnyttämään päästään?
Meillä suunnataan Tyksiin,asutaan n.25km päässä Turusta.
-mamix4x & syntyneet riiviöt & syntyvä riiviö-
Elikäs esikoinen tuli 40+5 eli ihan hyvin roikku mukana, vaikka paikat oli jo hyvin kypsät. Tosin epäilin, että tod. la olis ollut pari päivää myöhemmin (pitkä kierto) eli todellisuudessa tuli varmaan aika lähellä la:a. Kooltaan oli 3740g vaikka povasivat siroa kolmikiloista (mahan koko oli suht pieni). Sellainen pallopäinen leveärintakehäinen ukkeli sieltä kuitenkin tuli.
Tässä taas uskon la:n olevan hieman myöhässä. Nyt siis ultrissa ollut ikäistään vähän isompi, tosin vartalonympärys pienempi ja oikeestaan tänään aloinkin miettiä, että oisko sittenkin tyttö sen esikkopojan rintakehän koon takia. Jotenkin on ollut tähän asti poikaolo koko ajan. Tai alussa tyttö (raskaus osittain aika erilainen), sitten tuli poikaolo (kun melskaa niin paljon).
Mä en uskalla ajatellakaan muuttoa tällä hetkellä :) Muutettiin viime kesänä ja edelleen on paikat kesken ja pitäisi tehdä aika paljon kaikkea ennen vauvan syntymää. Voiton puolella ollaan kuitekin.
Olen täyspäiväinen opiskelija noin normaalisti, gradu ja työharjoittelu puuttuu sekä noi keskeneräiset kurssit. Etänä olis pääasiassa nekin mahdollista tehdä, mutta vaatii tuntitolkulla päivisin istumista koneen ääressä, mikä todettiin siis tosi huonoksi. Nyt käynkin täällä aina pikavisiitilla päivisin ja yritän kirjoittaa asiani aina mahd. nopeasti. Hyvin on siis mahdollista mun levätä täällä, kun esikoinen on hoidossa. Hänet vien aamulla ja se on se päivän extreme.
Koitapa siellä myös lepäillä, ettei joudu sairaalaan makoilemaan! Ei ollut ainakaan mulle kovin herkkua. Onneks viikkoja tulee koko ajan lisää. Mulla vielä reilu viikko kolmeenkymppiin...
Ja hyvän kokoiselta tuntui toi teidänkin vaavi. Sen puolesta kans ihan ok, jos vaikka tulisi hieman aiemmin (toivotaan kuitenkin, että menee ihan perinteisesti). Vk 34 jos on kovin pienen kokoinen, niin ottavat varmaan osastolle herkemmin kuin jos vaavi iso. Yritän ite pitää sen viikon tarkastukseen paikat hyvin kasassa ja sitten sen jälkeen alkaa elämään normaalimpaa elämää.
Ja siivousapua ja muuttoapua nyt mahdollisimman paljon teille!
Ehdinpä minäkin pinoutua taas pitkästä aikaa. Normaalisti olen päikkäreillä tähän aikaan, mutta lapset pitävät tasaisesti huolta siitä ettei vain tarvitse levätä. Tietysti olen äkäinen kuin ampiainen, kun väsyttää nykyään enemmän tuon ison masun takia. Aamulla käytiin kirjastossa ja tuon pakkasen takia oli melkoinen pukemisrumba mennen tullen ja vielä painava kirjakassi matkassa.
Ajattelin, että hermo kestää justiin sen verran että saan ruuan pöytään ja sit unille. Mutta mitä vielä! Esikoinen kiljuu, " ei tota ruokaa" eikä suostu syömään mitään ja kuopus päätti sitten olla nukkumatta. Jatkuvaa jauhamista sängyssä eikä rauhoitu millään. Justiin kun hiljentyy niin, että kuulostaa alkavan nukkumaan, niin eskoinen tulee makkariin " äiti, mullon kakkahätä! " eli siinä meni sit se ja piti lähteä pyyhkimään.
Nyt sittten istun tässä koneella syön jäätelöä, että edes vähän saa hermoja viilentymään :-)
Viime viikolla kävin neuvolassa. Hb 107 ja sf-mitta pompannut 34:än. Siinä sitten neuvolatäti mittaili muutamaan otteeseen ja ei ottanut uskoakseen, mutta pakkohan se oli kun nauha niin näytti. Painoa oli tullut vain 120g/vko, eli tosi maltillisesti.
Sain sitten lähetteen Naikkarille, kun vauveli köllii masussa poikittain. Ehkä osin siitäkin johtuu tuo iso mitta. Ja lapsivettä mulla on runsaasti, niinkuin aikaisemmissakin raskauksissa.
Viikonloppuna käytiin ostamassa uusi turvakaukalo vauvalle. Nyt pitäisi vielä hakea jossain vaiheessa sukulaisilta meidän pinnasänky, joka on ollut siellä säilössä ja ostaa siihen uusi patja ja petari. Vaatteitakin pitäisi varmaan alkaa pesemään ja katsomaan niille paikkaa pikku hiljaa. Meillä vaatteet pestään yleensä pesulapun ohjeen mukaan, paitsi silloin jos tarhassa on kihomatoja niin silloin kaikki lastenvaatteet pestään 60 asteessa :-)
Nyt taidan vielä hipsiä katsomaan,josko se yksi termiitti olisi jo simahtanut. Eipä tuo ehdi kuin vajaan tunnin nukkumaankaan kun viim. klo 16 olen nostanut neidin ylös ettei ilta mene ihna överiksi. Voi, pääsispä itsekin unille edes hetkeksi...voisi tulla koko perheelle mukavampi ilta, kun äiti ei olisi niin äksy....
Parempaa päivää teille
Pikkis rv 31+6