Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän miehet ihannoivat perheensä jättänyttä isää?
05.02.2006 |
Tuttavapiirissäni on mies, joka jätti vaimonsa ja pienen lapsensa ja otti tilalle hehkeän, itseään 10 vuotta nuoremman naisen.
Luulisi, että muut perheenisät paheksuisivat häntä, mutta hän onkin saanut osakseen valtavasti ihailua ja kateutta, tyyliin " kyllä minäkin haluaisin..."
Kommentit (56)
Mikä on tappanut sen rakkauden ja miksi olet siinä suhteessasi vain lasten takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka toinen perheenisä olisi valmis pieneen seikkailuun ja sanoo ihan suoraan parin oluen jälkeen, että vaimo lähtisi, ellei olisi lapsia. Eikä näissä tapauksissa ole edes mitään iskemisjuttua minun suhteen, koska olen kaverillinen tavis, joka on onnellisesti naimisissa enkä anna mitään merkkiä edes siihen suuntaan, että voisin ryhtyä johonkin. Voin kuvitella, kuinka nuo miehet sekoisivat, kun joku " ihana" nainen vaan poimisi. Kyllä jäisi vaimot kuin nallit kalliolle. Ja kyseessä on kiltit insinööri-isukit...
Naiset, menkää tekin itseenne. Antakaa miehelle rakkautta ja tilaa olla ihminen. Ei mies ole mikään orja, jota justiina komentaa kotona. Vaikka nyt tuo pyörinyt kotiäitikeskustelu on hyvä esimerkki. Nainen kun haluaa olla kotona ja tietää kaiken lastenhoidosta, niin mies alistukoon. Itse olen aina pärjännyt miehen kanssa ja saanut kaiken haluamani, mutta se tarkoittaa sitä, että passaan välillä miestä, en nalkuta tai huuda, en rajoita ja hellin loputtomiin. TAkaisin saan välittämistä, huomioimista, palveluksia, hellyyttä ja uskollisuutta.
Vierailija:
En usko että perheensä jättäneitä ihailtaisiin mitenkään yleisesti, päinvastoin. Enkä usko että moni mies haluaisi perhettään jättää.MUTTA vaimoaan jättävää saattaisin minä ainakin salaa ihailla, tai ainakin saattaisin olla pikkuisen kade.
Lapsistani en luovu koskaan. Vaimo olisi mennyt vaihtoon jo ajat sitten jos lapsia ei olisi.
Ja huom! Äidit & Vaimot: tiedän että asennoitumiseni ja tilanteeni ei ole millään tavalla harvinainen, pikemminkin päinvastoin.
Lapsistaan huolehtivat ja uskollisiakin lienevät. En mitenkään voi uskoa, että muu olisi jotenkin tavallista tai normaalia.
Vierailija:
Mikä on tappanut sen rakkauden ja miksi olet siinä suhteessasi vain lasten takia?
Mikä: Molemminpuolinen kunnioituksen puute. Tämä on tapahtunut ajan myötä, minusta ollaan kasvettu erikseen (klisee, tiedän, mutta silti). Henkinen ja fyysinen yhteys kadoksissa. Ja kun tarkemmin mietin, niin luulen ettei sitä yhteyttä oikeasti ole koskaan ollut.
Miksi: Koska arki kuitenkin toimii jotenkin, (Oy Talous & koti) haluan olla osa lapseni arkea ja elämää, ja pelkään etten olisi samalla tavalla jos erottaisiin. Ehkä minulla (ja vaimolla??) on joku haave että sitten kun lapset ovat vähän vanhemmat. En tiedä.
kyllä tekee. Lukuisia esimerkkejä tästä tiedän. Yleensä ne miehet, jotka sitä justiinaa kotona sietävät, ovat niitä jotka ovat päättäneet kärsiä hautaan saakka.
Vierailija:
Naiset, menkää tekin itseenne. Antakaa miehelle rakkautta ja tilaa olla ihminen. Ei mies ole mikään orja, jota justiina komentaa kotona. Vaikka nyt tuo pyörinyt kotiäitikeskustelu on hyvä esimerkki. Nainen kun haluaa olla kotona ja tietää kaiken lastenhoidosta, niin mies alistukoon. Itse olen aina pärjännyt miehen kanssa ja saanut kaiken haluamani, mutta se tarkoittaa sitä, että passaan välillä miestä, en nalkuta tai huuda, en rajoita ja hellin loputtomiin. TAkaisin saan välittämistä, huomioimista, palveluksia, hellyyttä ja uskollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enää ottaisi. Sinänsä ei mitään vikaa, mutta, mutta. Nykyään olisin viisaampi kuin 12 vuotta sitten 18 vuotiaana tyttönä. Ikävä tosi asia.
Vierailija:
En usko että perheensä jättäneitä ihailtaisiin mitenkään yleisesti, päinvastoin. Enkä usko että moni mies haluaisi perhettään jättää.MUTTA vaimoaan jättävää saattaisin minä ainakin salaa ihailla, tai ainakin saattaisin olla pikkuisen kade.
Lapsistani en luovu koskaan. Vaimo olisi mennyt vaihtoon jo ajat sitten jos lapsia ei olisi.
Ja huom! Äidit & Vaimot: tiedän että asennoitumiseni ja tilanteeni ei ole millään tavalla harvinainen, pikemminkin päinvastoin.
Erosin vajaa pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta kahden lapseni äidistä ja löysin kuin löysinkin nuoremman kumppanin. Uusi kumppani ei kuitenkaan ollut syynä eroon, vaan se, että tuo liitto oli alunperin solmittu omalta kannaltani väärin perustein. Minun vikani se tietysti on, että alunperinkään jäin siihen ja aiheutin näin turhaa kärsimystä, kun mittani lopulta tuli täyteen.
Olen aina ollut läsnä oleva isä lapsilleni ja ex-puolisollenikin yritin olla niin kiltti kuin mahdollista - hän itse oli varsin... hmm.. " temperamenttinen" ihminen ja sain usein kuulla kunniani. Pari viimeistä vuotta suhteessa olin aika " zombie" , selviydyin järjissäni vain keksimällä kaikkea muuta " sisältöä" elämään: enemmän työtä ja harrastuksia etc.
Kun lopulta en saanut enää mitenkään perusteltua itselleni, että ne asiat, jotka mielestäni olivat pielessä, voisivat millään poppakonstilla muuttua, enkä jaksanut enää pakoilla tilannetta, lähdin. Minut tuntevat pitävät minua tasaisena, harkitsevana ja luotettavana ihmisenä (en lähes viidentoista vuoden yhdessä olon aikana pettänyt vaimoani kertaakaan). Aika paljon sain kuintenkin saastaa niskaani eron takia - ja usein yllättäviltä tahoilta.
Tukea ja ymmärtämystäkin sain, mutta hyvin harvat kehtaavat missään vaiheessa tunnustaa ymmärtävänsä lapsensa " hylkäävää" (ovat nykyään varsin paljon luonani ja jaksan itsekin taas paremmin keskittyä heihin). AP:n kuvaamaa " ihannointia" ei kukaan esittänyt, mutta monet rohkaistuivat kyllä puhumaan minulle omista huolistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämän loppuun asti takaa. Voi, kun se olisikin tosiaan noin yksinkertaista!
Vierailija:
Naiset, menkää tekin itseenne. Antakaa miehelle rakkautta ja tilaa olla ihminen. Ei mies ole mikään orja, jota justiina komentaa kotona. Vaikka nyt tuo pyörinyt kotiäitikeskustelu on hyvä esimerkki. Nainen kun haluaa olla kotona ja tietää kaiken lastenhoidosta, niin mies alistukoon. Itse olen aina pärjännyt miehen kanssa ja saanut kaiken haluamani, mutta se tarkoittaa sitä, että passaan välillä miestä, en nalkuta tai huuda, en rajoita ja hellin loputtomiin. TAkaisin saan välittämistä, huomioimista, palveluksia, hellyyttä ja uskollisuutta.
Vierailija:
Miehet ehkä kokevat sen lapsiperhe-elämän vähemmän antoisana
Usein ihmetellään, mikä tässä paskavaippa-rallissa on naisten mielestä niin ihanaa.
Mies
Sen lisäksi joutuvat miehet yksin taloudelliseen vastuuseen, kun äitien on pakko saada viettää kotona vuositolkulla tai mies ei ns. välitä perheestään.
Muistakaa nyt naiset, että ette voi saada joka asiassa tahtoanne läpi. Kummankin on pakko joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Erosin vajaa pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta kahden lapseni äidistä ja löysin kuin löysinkin nuoremman kumppanin. Uusi kumppani ei kuitenkaan ollut syynä eroon, vaan se, että tuo liitto oli alunperin solmittu omalta kannaltani väärin perustein. Minun vikani se tietysti on, että alunperinkään jäin siihen ja aiheutin näin turhaa kärsimystä, kun mittani lopulta tuli täyteen.
Olen aina ollut läsnä oleva isä lapsilleni ja ex-puolisollenikin yritin olla niin kiltti kuin mahdollista - hän itse oli varsin... hmm.. " temperamenttinen" ihminen ja sain usein kuulla kunniani. Pari viimeistä vuotta suhteessa olin aika " zombie" , selviydyin järjissäni vain keksimällä kaikkea muuta " sisältöä" elämään: enemmän työtä ja harrastuksia etc.
Kun lopulta en saanut enää mitenkään perusteltua itselleni, että ne asiat, jotka mielestäni olivat pielessä, voisivat millään poppakonstilla muuttua, enkä jaksanut enää pakoilla tilannetta, lähdin. Minut tuntevat pitävät minua tasaisena, harkitsevana ja luotettavana ihmisenä (en lähes viidentoista vuoden yhdessä olon aikana pettänyt vaimoani kertaakaan). Aika paljon sain kuintenkin saastaa niskaani eron takia - ja usein yllättäviltä tahoilta.
Tukea ja ymmärtämystäkin sain, mutta hyvin harvat kehtaavat missään vaiheessa tunnustaa ymmärtävänsä lapsensa " hylkäävää" (ovat nykyään varsin paljon luonani ja jaksan itsekin taas paremmin keskittyä heihin). AP:n kuvaamaa " ihannointia" ei kukaan esittänyt, mutta monet rohkaistuivat kyllä puhumaan minulle omista huolistaan.
Ja samanlaista en enään huolisi. Tuollainen keski-ikäinen kaljamaha, pieni penis ällöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ota takaisin vaikka meillä on lapsi.
Eikä kyllä todellakaan kiinnosta muutkaan urpot.
Jos kaikki naiset voisivat olla yhtä itsenäisiä kuin minä ja tajuta, että miehet on pelkkää hevonpaskaa, niin elämä voisi olla paljon antoisampaa.
Vierailija:
Yrititkö ikinä puhua tunteistasi vaimolle vai pakenitko vain sinne harrastuksiin ja töihin?
Puolentoista vuosikymmenen aikana ehtii puha paljonkin, terapiassakin käytiin. Kun on asioita, joissa saa hakata vuodesta toiseen päätä seinään, niin jossain vaiheessa katkeaa pinna. Jos olisin nainen ja kertoisin millaista elämäni oli, saisin aivan varmasti yltiömäärän empatiaa täältäkin - todennäköisesti vain ihmeteltäisiin, miten jaksoin moista " sikaa" niin pitkään. Olisin voinut toki jäädä suhteeseen lasten takia ja jatkaa samaa rataa hamaan loppuun saakka. Arki oli ihan sujuvaa ja sain touhuta omiani sen verran kun oli tarve (biletykseen ja sellaiseen ei ole ollut tarvetta lasten syntymän jälkeen, joten se ei ollut ongelma), mutta halusin enemmän, tuntea jotain, elää. Sinänsä en syytä exääni yhtään mistään (no ehkä pari juttua, mutta ne hän läväytti naamalleni vasta eron jälkeen) ja olen kärsinyt paljon siitä, että asioiden piti mennä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt meillä on kaksi lasta edellisestä liitosta ja kaksi yhteistä. Jos mieheni haluaa vaihtaa nuorempaan niin sittenpä se on hänen valintansa. En kyllä suostuisi elämään jatkuvassa " pelossa" että koska se ukko löytää nuoremman ja tiukemman.
Se mitä pelkää, se tapahtuu, on mottoni. Ja jos silti tapahtukoon niin olkoon niin.
Uusi mieheni on vielä kaikenlisäksi erittäin hyvännäköinen ja kysyntää tässä kaupungissa on todellakin riittänyt, no vein kuitenkin voiton hänen omasta lapsettomasta, hoikasta kauniista blondi-avokistaan sekä muista rakastajattaristaan.
Mies 24 ja minä 31
Vierailija:
Kyllä mulla olisi ainakin niin että jos lapsia ei olisi niin mies olisi saanut lähteä aikoja jo.
Ja samanlaista en enään huolisi. Tuollainen keski-ikäinen kaljamaha, pieni penis ällöttää.
Älkää hyvät ihmiset roikkuko/roikottako puolisoanne suhteessa jos ällöttää! Luultavasti sinäkin lähtisit vinkuen matkaan jos joku hevoskullinen nuori uros tulisi vikittelemään, jos kerran lapset (taloudellinen turva?) on ainoa syy. Lähde ennen kuin näin käy niin säästät kasvosi ja itsetuntosi.
Mutta asioiden näin ollen, ei pelkoa että kumpikaan lähtisi, minkään takia. Valinta vaan nyt on niin kova.