Lue keskustelun säännöt.
Keskustelua HUUMEHÖRHÖISTÄ
29.08.2015 |
Minä olen päällisin puolin täysin normaali ja kunnollinen ihminen. Minulla on hyvä ammatti, käyn töissä, maksan vuokran ja laskut. Pidän huolta ulkonäöstäni ja pukeudun siististi. Olen kiltti, ystävällinen ja avulias. Mutta olen huumeriippuvainen.
.
Lapsena olin ns. kympin tyttö, mutta todella arka. Pärjäsin koulussa hyvin ja minulla oli kavereita. Jossain vaiheessa kuitenkin masennuin ja ahdistuin, ja itsemurhaa yritin 15-vuotiaana. 17-vuotiaana kiinnostuin huumeista ja aloin käyttämään satunnaisesti, ensin harvoin ja saatoin olla kuukausiakin ilman. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta, masennuksesta, surkeasta itsetunnosta... Subutexista sain itsevarmuutta, jaksoin tehdä muutakin kuin maata yksin kotona, jaksoin taas kiinnostua ja innostua asioista. Jaksoin ELÄÄ, mikä ei todellakaan ollut itsestäänselvää minulle siihen aikaan. Monta vuotta käyttö oli hyvin satunnaista eikä siitä koitunut mitään ongelmia. Jossain vaiheessa homma karkasi käsistä, eikä sitten enää ollutkaan kivaa. Nyt olen 23-vuotias ja olen jo uskoakseni päässyt pahimman yli, vaikka edelleen sorrun sillon tällöin huumeisiin. Olen yrittänyt jo pitkään yrittänyt lopettaa, mutta se ei ole helppoa. Uskon kuitenkin onnistuvani vielä, vaikka siinä menisi kauan.
.
Miksi huumeiden käyttäjiä vihataan niin paljon vain siksi, että he käyttävät huumeita? Jotkut nistit joo tekevät rikoksia ja aiheuttavat vahinkoa muille, mutta sitten on muita kaltaisiani jotka eivät tee kenellekkään mitään pahaa. Narkkaritkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja aivan yhtä arvokkaita, ainunlaatuisia yksilöitään. Miten itse suhtaudut huumeisiin ja niiden käyttäjiin?
Kommentit (564)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 06:35"]
"Kuten sanoin aiemmin, huumeiden käyttäjä on itsekäs. Hän ajattelee ensin omaa oloaan ja sitten vasta muiden."
Kuten 100 % kaikista muistakin ihmisistä.
[/quote]
Kodittomat narkomaanit ovat yllättävän lojaaleja omille piireilleen ja narkkaritovereilleen. Heistä olisi paljon oppimista työelämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen huono-osaisuus ja ahdistuneisuudelle puitteet luovat varhaiset kiintymyssuhteet. Siitä tuossa kaikessa on paljolti kyse. Terveellä ihmisellä ei ole jatkuvaa tarvetta saada päätään sekaisin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 06:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 06:35"]
"Kuten sanoin aiemmin, huumeiden käyttäjä on itsekäs. Hän ajattelee ensin omaa oloaan ja sitten vasta muiden."
Kuten 100 % kaikista muistakin ihmisistä.
[/quote]
Kodittomat narkomaanit ovat yllättävän lojaaleja omille piireilleen ja narkkaritovereilleen. Heistä olisi paljon oppimista työelämässäkin.
[/quote]
Työelämässä pyörivät keski-ikäiset ihmiset ovat tunnettuja myötäelämisen kyvystään.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 06:35"]
"Kuten sanoin aiemmin, huumeiden käyttäjä on itsekäs. Hän ajattelee ensin omaa oloaan ja sitten vasta muiden."
Kuten 100 % kaikista muistakin ihmisistä.
[/quote]
Sinulla ei taida olla omia lapsia? Mutta oletkin narkkari. Kannat narkkirin arvomaailmaa. Ajattelet kyynisesti narkkarin aivoillas.
Pelkäät varmaan kokoajan et sut käännetään etkä saa seuraavaa satsia. Tai vähintäänkin pyhität käyttösi tällä argumentilla joka on yleistävä ja ontto. Kuinka narkkari piripäissään satsinsa jälkeen rupee sit yhtäkkiä muita ajattelee? Herätys!
Narkkari ei ole uskollinen kellekkää loppujen lopuksi. Narkkari on ehkä näennäisesti lojaali porukalleen, mutta vain niin kauan kun se on kannattavaa. Sitten kun kaman saanti vaikeutuu, kama alkaa käydä vähiin tai hinnat hinaantuvat ylös niin lojaalisuus loppuu. Enkä puhuis lojaalisuudesta, vaan kohderyhmästä, ressukat vaan löytäneet toisensa. Kai jokainen seuraa haluaa, jopa narkki. Onhan se kivempaa yhes hakea diileriltä huumeet, kulkea porukas on turvallisempaa, ympäril ihmisii jotka elää samas maailmas ja yhdes voi lähtee hankkii pätää.
Jokaiselle on se/ oikea/oikeat, jokainen haluaa piikittää ja olla piikitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:10"]Minäkin aloin käyttää subua 17 vuotiaana, se auttoi pahaan oloon ja turrutti surua sillä äitini menehtyi silloin. Silloin vielä käyttö oli hyvin satunnaista kunnes n. puolen vuoden kuluttua huomasin että olin aika pahassa koukussa enkä pystynyt enää hoitaa asioitani enkä selvinnyt kotitöistä tai muusta, kavereiden tapaamisesta yms. ellen saanut aamuvetoja ja päivää käyntiin subun avulla.
Nyt olen 21 vuotias ja edelleen kovassa subukoukussa, siitä ei tiedä kuin paras ystäväni sekä mieheni. Minusta ei päällepäin sitä huomaa että käytän päivittäin.
Olen myös käynyt koulussa ja töissä ihan normaalisti, tosin silloin kun ei ole subua en pääse sängystä pidemmälle kuin korkeintaan sohvalle katsomaan telkkaria ja makaamaan. Se vähän rajoittaa koulussa/töissä käyntiä.
En myöskään ole mikään rikollinen. Olen hyvin siisti ja huoliteltu olemukseltani, pidän hyvää huolta itsestäni. Olen vain riippuvainen ja haluan parantua tästä 'sairaudesta'.
Haluaisin kertoa muillekin lähimmäisilleni tilanteestani, se varmasti selittäisi heille miksi joskus menee viikkoja kun en vastaa puhelimeen, miksi keksin mitä ihmeempiä selityksiä peruakseni sovittuja menoja yms. mutta en vain halua huolestuttaa heitä tilanteellani.
Haluaisin mennä hoitoon, mutta pelkään että jos kerron riippuvuudesta lääkärille saan ikuisen merkinnän tietoihini että olen narkkari ja pelkään sen leiman seuraavan minua lopun elämää, vaikeuttaen töiden tms. saantia vaikka olisinkin kuivilla.
Mietin joka päivä mihin kuntoon olen itseni ajanut. Olen sairas ja haluan parantua. Mutta miksi meitä narkkareita pidetään paljon huonompina kuin esim. peliriippuvaisia tai alkoholisteja?
Nää on niin vaikeita asioita ja niitä tulee mietittyä jatkuvasti, pääsenkö ikinä kuiville? Meneekö elämäni hukkaan? Miksi mä ajauduin tähän tilanteeseen? Olenko huono ihminen?
Tulipas paljon asiaa ja vähän sekalainen teksti, en nyt enää edes muista mitä kysyit? Mutta kerroimpa vähän omaa tarinaani sekä fiiliksiä.
[/quote]
Anteeksi jos tämä on ihan tyhmä kysymys, mutta etkö voisi pienentää huumeannostasi pikkuisen aina vaikka päivän tai parin pävälein? Tavoitteena voisi olla käytön loppuminen x viikon/kuukauden sisään. Ehkä välttyisit tällä tavalla fyysisiltä vieroitusoireilta?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 08:15"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:10"]Minäkin aloin käyttää subua 17 vuotiaana, se auttoi pahaan oloon ja turrutti surua sillä äitini menehtyi silloin. Silloin vielä käyttö oli hyvin satunnaista kunnes n. puolen vuoden kuluttua huomasin että olin aika pahassa koukussa enkä pystynyt enää hoitaa asioitani enkä selvinnyt kotitöistä tai muusta, kavereiden tapaamisesta yms. ellen saanut aamuvetoja ja päivää käyntiin subun avulla.
Nyt olen 21 vuotias ja edelleen kovassa subukoukussa, siitä ei tiedä kuin paras ystäväni sekä mieheni. Minusta ei päällepäin sitä huomaa että käytän päivittäin.
Olen myös käynyt koulussa ja töissä ihan normaalisti, tosin silloin kun ei ole subua en pääse sängystä pidemmälle kuin korkeintaan sohvalle katsomaan telkkaria ja makaamaan. Se vähän rajoittaa koulussa/töissä käyntiä.
En myöskään ole mikään rikollinen. Olen hyvin siisti ja huoliteltu olemukseltani, pidän hyvää huolta itsestäni. Olen vain riippuvainen ja haluan parantua tästä 'sairaudesta'.
Haluaisin kertoa muillekin lähimmäisilleni tilanteestani, se varmasti selittäisi heille miksi joskus menee viikkoja kun en vastaa puhelimeen, miksi keksin mitä ihmeempiä selityksiä peruakseni sovittuja menoja yms. mutta en vain halua huolestuttaa heitä tilanteellani.
Haluaisin mennä hoitoon, mutta pelkään että jos kerron riippuvuudesta lääkärille saan ikuisen merkinnän tietoihini että olen narkkari ja pelkään sen leiman seuraavan minua lopun elämää, vaikeuttaen töiden tms. saantia vaikka olisinkin kuivilla.
Mietin joka päivä mihin kuntoon olen itseni ajanut. Olen sairas ja haluan parantua. Mutta miksi meitä narkkareita pidetään paljon huonompina kuin esim. peliriippuvaisia tai alkoholisteja?
Nää on niin vaikeita asioita ja niitä tulee mietittyä jatkuvasti, pääsenkö ikinä kuiville? Meneekö elämäni hukkaan? Miksi mä ajauduin tähän tilanteeseen? Olenko huono ihminen?
Tulipas paljon asiaa ja vähän sekalainen teksti, en nyt enää edes muista mitä kysyit? Mutta kerroimpa vähän omaa tarinaani sekä fiiliksiä.
[/quote]
Anteeksi jos tämä on ihan tyhmä kysymys, mutta etkö voisi pienentää huumeannostasi pikkuisen aina vaikka päivän tai parin pävälein? Tavoitteena voisi olla käytön loppuminen x viikon/kuukauden sisään. Ehkä välttyisit tällä tavalla fyysisiltä vieroitusoireilta?
[/quote]
Hei, eikö näiden narkkarien mielestä huumeiden käyttö ollut elämänlaatua parantava asia? Mitä sitä nyt lopettamaan, kuin homma tuo vain kaikkea kivaa. Uskolliset ystävät ja tehokkaan lääkityksenkin kaikenlaisiin vaivohin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 20:44"]
Subusta et pääse ikinä eroon. Se on pahempi kuin heroiini. Mutta sinulle subu in varmasti ollut pelastus. Mutta edes korvaushoidossa siitä ei vieroiteta. Tai varmaan kun keksivät uuden huumeen subun tilalle, niin vieroitus aloitetaan.
[/quote]
Subusta pääsee eroon, en edes ollut missään korvaushoidossa tms, normaali työssäkäyvä ihminen joka veti subua puolikkaan päivässä. Lopetin tramaleilla käymällä joka helvetin päivä töissä nukkumatta montaakaan hetkeä helvetinmoisten kipujen takia.
Subua käyttäessä on ihan ylivoimainen työntekijä. Mulla oli enemmän virtaa kun kaikilla yhteensä.
Klinikkalaiset on paskahousuja, jotka ei halua lopettaa. Siitä pääsee, jos haluaa. Mulla syy oli kaksi viivaa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 06:35"]"Kuten sanoin aiemmin, huumeiden käyttäjä on itsekäs. Hän ajattelee ensin omaa oloaan ja sitten vasta muiden."
Kuten 100 % kaikista muistakin ihmisistä.
[/quote]
Ei ajattele. Toiset laittavat ensin omat lapsensa. Toiset puolisonsa. Toiset eläinsuojelun. Toiset luonnon. Toiset uskonnon. Toiset hyväntekeväisyyden. Toiset jopa luovuttavat jonkun elimen itsestään, pelastaakseen toisen. Sinä sen sijaan et laita mitään noista ennen itseäsi.
Monta niistä olisi tehty mahdottomaksi jo sinun omalla käytökselläsi. Et pystyisi/saa edes luovuttaa verta tai kantasoluja.
Olet niin tottunut ajattelemaan ainoastaan itseäsi ja omaa oloasi, että luulet että kaikki muut ovat yhtä itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 08:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:10"]Minäkin aloin käyttää subua 17 vuotiaana, se auttoi pahaan oloon ja turrutti surua sillä äitini menehtyi silloin. Silloin vielä käyttö oli hyvin satunnaista kunnes n. puolen vuoden kuluttua huomasin että olin aika pahassa koukussa enkä pystynyt enää hoitaa asioitani enkä selvinnyt kotitöistä tai muusta, kavereiden tapaamisesta yms. ellen saanut aamuvetoja ja päivää käyntiin subun avulla. Nyt olen 21 vuotias ja edelleen kovassa subukoukussa, siitä ei tiedä kuin paras ystäväni sekä mieheni. Minusta ei päällepäin sitä huomaa että käytän päivittäin. Olen myös käynyt koulussa ja töissä ihan normaalisti, tosin silloin kun ei ole subua en pääse sängystä pidemmälle kuin korkeintaan sohvalle katsomaan telkkaria ja makaamaan. Se vähän rajoittaa koulussa/töissä käyntiä. En myöskään ole mikään rikollinen. Olen hyvin siisti ja huoliteltu olemukseltani, pidän hyvää huolta itsestäni. Olen vain riippuvainen ja haluan parantua tästä 'sairaudesta'. Haluaisin kertoa muillekin lähimmäisilleni tilanteestani, se varmasti selittäisi heille miksi joskus menee viikkoja kun en vastaa puhelimeen, miksi keksin mitä ihmeempiä selityksiä peruakseni sovittuja menoja yms. mutta en vain halua huolestuttaa heitä tilanteellani. Haluaisin mennä hoitoon, mutta pelkään että jos kerron riippuvuudesta lääkärille saan ikuisen merkinnän tietoihini että olen narkkari ja pelkään sen leiman seuraavan minua lopun elämää, vaikeuttaen töiden tms. saantia vaikka olisinkin kuivilla. Mietin joka päivä mihin kuntoon olen itseni ajanut. Olen sairas ja haluan parantua. Mutta miksi meitä narkkareita pidetään paljon huonompina kuin esim. peliriippuvaisia tai alkoholisteja? Nää on niin vaikeita asioita ja niitä tulee mietittyä jatkuvasti, pääsenkö ikinä kuiville? Meneekö elämäni hukkaan? Miksi mä ajauduin tähän tilanteeseen? Olenko huono ihminen? Tulipas paljon asiaa ja vähän sekalainen teksti, en nyt enää edes muista mitä kysyit? Mutta kerroimpa vähän omaa tarinaani sekä fiiliksiä. [/quote] Anteeksi jos tämä on ihan tyhmä kysymys, mutta etkö voisi pienentää huumeannostasi pikkuisen aina vaikka päivän tai parin pävälein? Tavoitteena voisi olla käytön loppuminen x viikon/kuukauden sisään. Ehkä välttyisit tällä tavalla fyysisiltä vieroitusoireilta?
[/quote]
Niin ja tarvitseeko sitä lopettaa koskaan kokonaan jos opettelee käyttämään lomilla, kuten moni käyttää alkoholiakin. Yleensä kesälomat on vaikeimmat monilla kun alkoholin käyttö jää päälle. Sellainen kohtuu olisi hyvä löytää kaikkeen.
Minä 37-vuotias DI- mies poltan pilveä sen n. kerran viikossa. Ne kaverit tietää, jotka tietää. Tottakai pelkään töissä testejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hampunsiemenöljy voi näkyä positiivisena huumetestissä.
Ja unikonsiemenet. Esim leivän päällä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 08:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:10"]Minäkin aloin käyttää subua 17 vuotiaana, se auttoi pahaan oloon ja turrutti surua sillä äitini menehtyi silloin. Silloin vielä käyttö oli hyvin satunnaista kunnes n. puolen vuoden kuluttua huomasin että olin aika pahassa koukussa enkä pystynyt enää hoitaa asioitani enkä selvinnyt kotitöistä tai muusta, kavereiden tapaamisesta yms. ellen saanut aamuvetoja ja päivää käyntiin subun avulla. Nyt olen 21 vuotias ja edelleen kovassa subukoukussa, siitä ei tiedä kuin paras ystäväni sekä mieheni. Minusta ei päällepäin sitä huomaa että käytän päivittäin. Olen myös käynyt koulussa ja töissä ihan normaalisti, tosin silloin kun ei ole subua en pääse sängystä pidemmälle kuin korkeintaan sohvalle katsomaan telkkaria ja makaamaan. Se vähän rajoittaa koulussa/töissä käyntiä. En myöskään ole mikään rikollinen. Olen hyvin siisti ja huoliteltu olemukseltani, pidän hyvää huolta itsestäni. Olen vain riippuvainen ja haluan parantua tästä 'sairaudesta'. Haluaisin kertoa muillekin lähimmäisilleni tilanteestani, se varmasti selittäisi heille miksi joskus menee viikkoja kun en vastaa puhelimeen, miksi keksin mitä ihmeempiä selityksiä peruakseni sovittuja menoja yms. mutta en vain halua huolestuttaa heitä tilanteellani. Haluaisin mennä hoitoon, mutta pelkään että jos kerron riippuvuudesta lääkärille saan ikuisen merkinnän tietoihini että olen narkkari ja pelkään sen leiman seuraavan minua lopun elämää, vaikeuttaen töiden tms. saantia vaikka olisinkin kuivilla. Mietin joka päivä mihin kuntoon olen itseni ajanut. Olen sairas ja haluan parantua. Mutta miksi meitä narkkareita pidetään paljon huonompina kuin esim. peliriippuvaisia tai alkoholisteja? Nää on niin vaikeita asioita ja niitä tulee mietittyä jatkuvasti, pääsenkö ikinä kuiville? Meneekö elämäni hukkaan? Miksi mä ajauduin tähän tilanteeseen? Olenko huono ihminen? Tulipas paljon asiaa ja vähän sekalainen teksti, en nyt enää edes muista mitä kysyit? Mutta kerroimpa vähän omaa tarinaani sekä fiiliksiä. [/quote] Anteeksi jos tämä on ihan tyhmä kysymys, mutta etkö voisi pienentää huumeannostasi pikkuisen aina vaikka päivän tai parin pävälein? Tavoitteena voisi olla käytön loppuminen x viikon/kuukauden sisään. Ehkä välttyisit tällä tavalla fyysisiltä vieroitusoireilta?
[/quote]
Niin ja tarvitseeko sitä lopettaa koskaan kokonaan jos opettelee käyttämään lomilla, kuten moni käyttää alkoholiakin. Yleensä kesälomat on vaikeimmat monilla kun alkoholin käyttö jää päälle. Sellainen kohtuu olisi hyvä löytää kaikkeen.
[/quote]
Opettelee käyttämään huumeita ainoastaan kesälomalla. Ha ha haa. Kaikkea sitä lukeekin. Niin sitä me muutkin ollaan mietitty, miksi on noita rapanarkkareita, kun sen kohtuukäytönkin voi opetella.
Sen olen kyllä huomannut, että tuo käyttö pehmentää narkkarien aivoja. Mutta onneksi se on silleen armeliasta, etteivät he itse ymmärrä sitä, sitä mukaa kun se etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 20:37"]
Minä olen päällisin puolin täysin normaali ja kunnollinen ihminen. Minulla on hyvä ammatti, käyn töissä, maksan vuokran ja laskut. Pidän huolta ulkonäöstäni ja pukeudun siististi. Olen kiltti, ystävällinen ja avulias. Mutta olen huumeriippuvainen. . Lapsena olin ns. kympin tyttö, mutta todella arka. Pärjäsin koulussa hyvin ja minulla oli kavereita. Jossain vaiheessa kuitenkin masennuin ja ahdistuin, ja itsemurhaa yritin 15-vuotiaana. 17-vuotiaana kiinnostuin huumeista ja aloin käyttämään satunnaisesti, ensin harvoin ja saatoin olla kuukausiakin ilman. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta, masennuksesta, surkeasta itsetunnosta... Subutexista sain itsevarmuutta, jaksoin tehdä muutakin kuin maata yksin kotona, jaksoin taas kiinnostua ja innostua asioista. Jaksoin ELÄÄ, mikä ei todellakaan ollut itsestäänselvää minulle siihen aikaan. Monta vuotta käyttö oli hyvin satunnaista eikä siitä koitunut mitään ongelmia. Jossain vaiheessa homma karkasi käsistä, eikä sitten enää ollutkaan kivaa. Nyt olen 23-vuotias ja olen jo uskoakseni päässyt pahimman yli, vaikka edelleen sorrun sillon tällöin huumeisiin. Olen yrittänyt jo pitkään yrittänyt lopettaa, mutta se ei ole helppoa. Uskon kuitenkin onnistuvani vielä, vaikka siinä menisi kauan. . Miksi huumeiden käyttäjiä vihataan niin paljon vain siksi, että he käyttävät huumeita? Jotkut nistit joo tekevät rikoksia ja aiheuttavat vahinkoa muille, mutta sitten on muita kaltaisiani jotka eivät tee kenellekkään mitään pahaa. Narkkaritkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja aivan yhtä arvokkaita, ainunlaatuisia yksilöitään. Miten itse suhtaudut huumeisiin ja niiden käyttäjiin?
[/quote]
Suhtaudun huumeidenkäyttäjiin samoin kuin keneen tahansa ihmiseen,tuttavapiiriini kuuluu erilaisia addikteja ja he ovat riippuvuuksistaan huolimatta hyviä tyyppejä.Minusta huumeet ovat vain yksi tapa paeta todellisuutta.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 20:38"]
Hyvin kirjoitettu! Mieheni on entinen narkkari ja saa vieläkin kuulla asiasta, vaikka ollut kuivilla 10v !!
[/quote]
Sepä se kun ei välttämättä tarvitsisi olla edes kuivilla. Nykyinen malli antaa vain joko narkomaanina tai absolutistina olon.
Silloin väliin jää ne jotka käyttävät vain välillä. Onhan siinä riski addiktoitua, mutta siihenkin saa apua. Harmittavasti nykyään vieläkin rangaistaan käytöstä, kasvatuksesta ja syrjäytetään pois yhteiskunnasta.
Kuten ap:n tarinasta voidaan huomata hänellä elämä on suhteellisen tasaista vaikka subutex siihen kuuluukin. Jos poliisi tai viranomaiset puuttuisivat tähän tarinaan niin ap:n elämä menisi päin persettä ja varmasti tekisi mieli ryypätä tai vetää kunnon subuöverit.
Kovien huumeidenkin käyttäjät kykenevät helposti pitämään kulissit kunnossa ja elämään normaalia elämää, kunnes jäävät kiinni ja leimaantuvat.
Siksi olisi tärkeää ettei kaikille tyrkytetä täyttä absolutismia, koska jokainen välillä ratkeaa. Kristillisessä ympäristössä pitäisi antaa anteeksi eikä tuomita.
Dekriminalisaatio kaikille huumeille!
[/quote]
Enemmänkin teloitus kaikille huumeidenkäyttäjille
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 06:59"]
Elvishän heräsi amfetamiinilla ja kävi nukkumaan morfiinilla ja hän oli todella suosittu ja lahjakas taiteilija. Moni ei miellä häntä narkomaaniksi, mutta oli.
[/quote]
Vitut oli. Elvis ei ole narkomaani. Nyt tämä paskanjauhanta saa loppua.
t. Elvisfani
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 17:13"]
Opettelee käyttämään huumeita ainoastaan kesälomalla. Ha ha haa. Kaikkea sitä lukeekin. Niin sitä me muutkin ollaan mietitty, miksi on noita rapanarkkareita, kun sen kohtuukäytönkin voi opetella. Sen olen kyllä huomannut, että tuo käyttö pehmentää narkkarien aivoja. Mutta onneksi se on silleen armeliasta, etteivät he itse ymmärrä sitä, sitä mukaa kun se etenee.
[/quote]
Kuulostaa varmasti hupsulta kun uskoo valistusta. Alkoholi on kovimmasta päästä oleva huume ja silti siitäkin saa vieroitettua itsensä kesäloman jälkeen. Menee noin viikko hikoillessa ja ajatellessa seuraavaa paukkua. Yökasteluakin saattaa ilmetä pitkän putken jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:26"]
Subusta pääsee eroon, en edes ollut missään korvaushoidossa tms, normaali työssäkäyvä ihminen joka veti subua puolikkaan päivässä. Lopetin tramaleilla käymällä joka helvetin päivä töissä nukkumatta montaakaan hetkeä helvetinmoisten kipujen takia.
Subua käyttäessä on ihan ylivoimainen työntekijä. Mulla oli enemmän virtaa kun kaikilla yhteensä.
Klinikkalaiset on paskahousuja, jotka ei halua lopettaa. Siitä pääsee, jos haluaa. Mulla syy oli kaksi viivaa.
[/quote]
Tässä on oikeaa valistusta.
Moni kuvittelee että elämä pilalla ja lääkkeen käyttäjä on ikuisessa syöksykierteessä helvettiin.
Vaan ei ole ja elämä jatkuu. Toivottavasti vihaa ja eriarvoisuutta lietsova huumevalistus saadaan lopetettua Suomesta. Valehtelua ja syrjäytystä meidän verorahoilla.
Voisiko tässä keskustelussa käyttää narkin sijaan vaikka ihmistä.
Ettähän te kirjoita maahanmuuttokeskustelussakaan neekeri sanaa.
Pelkästään narkki sanan käyttö paljastaa kirjoittajan halveksuvan ja vihamielisen asenteen toista ihmistä kohtaan. Minua kuvottaa itsensä ylentäjät.
"Kuten sanoin aiemmin, huumeiden käyttäjä on itsekäs. Hän ajattelee ensin omaa oloaan ja sitten vasta muiden."
Kuten 100 % kaikista muistakin ihmisistä.