Keskustelua HUUMEHÖRHÖISTÄ

Hyvin kirjoitettu! Mieheni on entinen narkkari ja saa vieläkin kuulla asiasta, vaikka ollut kuivilla 10v !!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 20:37"]Minä olen päällisin puolin täysin normaali ja kunnollinen ihminen. Minulla on hyvä ammatti, käyn töissä, maksan vuokran ja laskut. Pidän huolta ulkonäöstäni ja pukeudun siististi. Olen kiltti, ystävällinen ja avulias. Mutta olen huumeriippuvainen.
.
Lapsena olin ns. kympin tyttö, mutta todella arka. Pärjäsin koulussa hyvin ja minulla oli kavereita. Jossain vaiheessa kuitenkin masennuin ja ahdistuin, ja itsemurhaa yritin 15-vuotiaana. 17-vuotiaana kiinnostuin huumeista ja aloin käyttämään satunnaisesti, ensin harvoin ja saatoin olla kuukausiakin ilman. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta, masennuksesta, surkeasta itsetunnosta... Subutexista sain itsevarmuutta, jaksoin tehdä muutakin kuin maata yksin kotona, jaksoin taas kiinnostua ja innostua asioista. Jaksoin ELÄÄ, mikä ei todellakaan ollut itsestäänselvää minulle siihen aikaan. Monta vuotta käyttö oli hyvin satunnaista eikä siitä koitunut mitään ongelmia. Jossain vaiheessa homma karkasi käsistä, eikä sitten enää ollutkaan kivaa. Nyt olen 23-vuotias ja olen jo uskoakseni päässyt pahimman yli, vaikka edelleen sorrun sillon tällöin huumeisiin. Olen yrittänyt jo pitkään yrittänyt lopettaa, mutta se ei ole helppoa. Uskon kuitenkin onnistuvani vielä, vaikka siinä menisi kauan.
.
Miksi huumeiden käyttäjiä vihataan niin paljon vain siksi, että he käyttävät huumeita? Jotkut nistit joo tekevät rikoksia ja aiheuttavat vahinkoa muille, mutta sitten on muita kaltaisiani jotka eivät tee kenellekkään mitään pahaa. Narkkaritkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja aivan yhtä arvokkaita, ainunlaatuisia yksilöitään. Miten itse suhtaudut huumeisiin ja niiden käyttäjiin?
[/quote]Keskustele lääkärin kanssa. En tykkää huumeista/ Huumehörhöistä

Subusta et pääse ikinä eroon. Se on pahempi kuin heroiini. Mutta sinulle subu in varmasti ollut pelastus. Mutta edes korvaushoidossa siitä ei vieroiteta. Tai varmaan kun keksivät uuden huumeen subun tilalle, niin vieroitus aloitetaan.

Tavis joka on käyttänyt alkoholia ja kannabista käytännössä koko aikuisuuden. Satunnaisesti ja ilman että päihteistä on ongelmia. Näistä kahdesta päihteestä mitä olen ottanut niiden vaikutuksesta olen sekoillut humalassa. Savuissa on aina pysynyt käytös kelvollisena. Humalassakin sekoilut on lähinnä noloja, ei mitään oikeasti pahoja.

Saa arvata kannatanko laillistamista? 420.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 20:44"]Subusta et pääse ikinä eroon. Se on pahempi kuin heroiini. Mutta sinulle subu in varmasti ollut pelastus. Mutta edes korvaushoidossa siitä ei vieroiteta. Tai varmaan kun keksivät uuden huumeen subun tilalle, niin vieroitus aloitetaan.
[/quote]

Miksen pääsisi koskaan eroon? Ei se ole ollut mikään pelastus. Joku lääkäri tms sanoi tv:ssä hyvin: huumeet ovat kuin kävelykeppi, joka murtuu ja ne murtavat myös sen käyttäjän.

Minäkin aloin käyttää subua 17 vuotiaana, se auttoi pahaan oloon ja turrutti surua sillä äitini menehtyi silloin. Silloin vielä käyttö oli hyvin satunnaista kunnes n. puolen vuoden kuluttua huomasin että olin aika pahassa koukussa enkä pystynyt enää hoitaa asioitani enkä selvinnyt kotitöistä tai muusta, kavereiden tapaamisesta yms. ellen saanut aamuvetoja ja päivää käyntiin subun avulla.

Nyt olen 21 vuotias ja edelleen kovassa subukoukussa, siitä ei tiedä kuin paras ystäväni sekä mieheni. Minusta ei päällepäin sitä huomaa että käytän päivittäin.

Olen myös käynyt koulussa ja töissä ihan normaalisti, tosin silloin kun ei ole subua en pääse sängystä pidemmälle kuin korkeintaan sohvalle katsomaan telkkaria ja makaamaan. Se vähän rajoittaa koulussa/töissä käyntiä.

En myöskään ole mikään rikollinen. Olen hyvin siisti ja huoliteltu olemukseltani, pidän hyvää huolta itsestäni. Olen vain riippuvainen ja haluan parantua tästä 'sairaudesta'.

Haluaisin kertoa muillekin lähimmäisilleni tilanteestani, se varmasti selittäisi heille miksi joskus menee viikkoja kun en vastaa puhelimeen, miksi keksin mitä ihmeempiä selityksiä peruakseni sovittuja menoja yms. mutta en vain halua huolestuttaa heitä tilanteellani.

Haluaisin mennä hoitoon, mutta pelkään että jos kerron riippuvuudesta lääkärille saan ikuisen merkinnän tietoihini että olen narkkari ja pelkään sen leiman seuraavan minua lopun elämää, vaikeuttaen töiden tms. saantia vaikka olisinkin kuivilla.

Mietin joka päivä mihin kuntoon olen itseni ajanut. Olen sairas ja haluan parantua. Mutta miksi meitä narkkareita pidetään paljon huonompina kuin esim. peliriippuvaisia tai alkoholisteja?

Nää on niin vaikeita asioita ja niitä tulee mietittyä jatkuvasti, pääsenkö ikinä kuiville? Meneekö elämäni hukkaan? Miksi mä ajauduin tähän tilanteeseen? Olenko huono ihminen?

Tulipas paljon asiaa ja vähän sekalainen teksti, en nyt enää edes muista mitä kysyit? Mutta kerroimpa vähän omaa tarinaani sekä fiiliksiä.

[/quote]Keskustele lääkärin kanssa. En tykkää huumeista/ Huumehörhöistä
[/quote]

En keskustele. Olen kuullut tutuilta, kuinka lääkärien ja muun hoitohenkilökunnan kohtelu ja suhtautuminen potilaaseen on muuttunut huumeiden käytön paljastuttua. Käyttäjä tuomitaan, häntä ei enää oteta tosissaan ja esim. tarpeeseenkin tulevia lääkkeitä on vaikea saada, vaikkei olisi enää vuosiin käyttänyt päihteitä.
T. Ap

Kokeilepa lopettaa ja tuu sanomaan et oot normaali. Ja kyllä, minulta ei riitä sympatiaa huumehörhöille. Minulle on aivan sama vaikka sinä voisit hoitaa asiasi päällisin puolisin ok, suurinosa ei siihen kykene. Monessa ammatissa pelätään juuri huumehörhöjen takia.

Minulla on menehtynyt paljon nuoruuden aikaisia kavereita huumeisiin tai niiden kautta (esim ajeltu kamapäissä autolla metsään jne.). Lapsia on tehty sinne ja tänne, lapsia on huostaanotettu, kaikkiin sukulaisiin ja läheisiin on katkaistu yhteydet. Sekoiltu ja tehty päättömyyksiä.

Sitä vakuuttelua.. Kaikki on hallinnassa.. Se pelko kun näkee että mennään liian kovaa ja tehdä typeryyksiä. Vaikka ei haluaisi edes enään välittää siitä ihmisestä niin silti välittää. Persoonallisuus muuttuu.

Jos se henkilö tuhuaisikin vain oman elämänsä.. Mutta se käyttö vaikuttaa niin moniin muihinkin ihmisiin.

Minulla on todella negatiivinen suhtautuminen huumeisiin ja niiden käyttäjiin. Vielä enemmän raivostun heihin jotka tarjoavat huumeita sellaisille henkilöille jotka eivät ole vielä siinä p*skassa.

Tiedän etteivät sanani paljon auta, mutta haluan kuitenkin kertoa että toivoa irtipääsemisestä on! Itse aloitin subunkäytön 18-vuotiaana ja vähitellen kahenkymmenen vuoden ikään mennessä siitä oli kehittynyt riippuvuus. Nyt täytän pian 22 ja täysin raitis, lopetin päihteidenkäytön saadessani tietää olevani raskaana. Ja ei, tämä ei ole kehotus hankkia lasta siihen huumehelvettiin, mutta jos minä pystyin lopettamaan, uskon että teillekin se on mahdollista kunhan löydätte itsestänne sen motivaation ettekä pelkää hakea apua.

Tietysti addiktio kummittelee vielä taustalla ja joskus tekisi vain mieli vetää pää sekaisin, mutta silloin katson tytärtäni ja tiedän mitä elämältäni oikeasti haluan. Tsemppiä kauheasti!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:18"]Minulla on menehtynyt paljon nuoruuden aikaisia kavereita huumeisiin tai niiden kautta (esim ajeltu kamapäissä autolla metsään jne.). Lapsia on tehty sinne ja tänne, lapsia on huostaanotettu, kaikkiin sukulaisiin ja läheisiin on katkaistu yhteydet. Sekoiltu ja tehty päättömyyksiä.

Sitä vakuuttelua.. Kaikki on hallinnassa.. Se pelko kun näkee että mennään liian kovaa ja tehdä typeryyksiä. Vaikka ei haluaisi edes enään välittää siitä ihmisestä niin silti välittää. Persoonallisuus muuttuu.

Jos se henkilö tuhuaisikin vain oman elämänsä.. Mutta se käyttö vaikuttaa niin moniin muihinkin ihmisiin.

Minulla on todella negatiivinen suhtautuminen huumeisiin ja niiden käyttäjiin. Vielä enemmän raivostun heihin jotka tarjoavat huumeita sellaisille henkilöille jotka eivät ole vielä siinä p*skassa.

 
[/quote]

Juuri tämä.
.
Omasta kokemuksesta sanon, että vakuuttelut, valitettavasti tässäkin ketjussa olevat, ovat täyttä valetta. Narkomaanin elämässä huumeet menee kaiken edelle.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:21"]

Tiedän etteivät sanani paljon auta, mutta haluan kuitenkin kertoa että toivoa irtipääsemisestä on! Itse aloitin subunkäytön 18-vuotiaana ja vähitellen kahenkymmenen vuoden ikään mennessä siitä oli kehittynyt riippuvuus. Nyt täytän pian 22 ja täysin raitis, lopetin päihteidenkäytön saadessani tietää olevani raskaana. Ja ei, tämä ei ole kehotus hankkia lasta siihen huumehelvettiin, mutta jos minä pystyin lopettamaan, uskon että teillekin se on mahdollista kunhan löydätte itsestänne sen motivaation ettekä pelkää hakea apua. Tietysti addiktio kummittelee vielä taustalla ja joskus tekisi vain mieli vetää pää sekaisin, mutta silloin katson tytärtäni ja tiedän mitä elämältäni oikeasti haluan. Tsemppiä kauheasti!

[/quote]

Iso halaus sinulle! Olet maailman paras äiti tyttärellesi. Ihanaa lukea että olet kuivilla. -10-

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:10"]Minäkin aloin käyttää subua 17 vuotiaana, se auttoi pahaan oloon ja turrutti surua sillä äitini menehtyi silloin. Silloin vielä käyttö oli hyvin satunnaista kunnes n. puolen vuoden kuluttua huomasin että olin aika pahassa koukussa enkä pystynyt enää hoitaa asioitani enkä selvinnyt kotitöistä tai muusta, kavereiden tapaamisesta yms. ellen saanut aamuvetoja ja päivää käyntiin subun avulla.

Nyt olen 21 vuotias ja edelleen kovassa subukoukussa, siitä ei tiedä kuin paras ystäväni sekä mieheni. Minusta ei päällepäin sitä huomaa että käytän päivittäin.

Olen myös käynyt koulussa ja töissä ihan normaalisti, tosin silloin kun ei ole subua en pääse sängystä pidemmälle kuin korkeintaan sohvalle katsomaan telkkaria ja makaamaan. Se vähän rajoittaa koulussa/töissä käyntiä.

En myöskään ole mikään rikollinen. Olen hyvin siisti ja huoliteltu olemukseltani, pidän hyvää huolta itsestäni. Olen vain riippuvainen ja haluan parantua tästä 'sairaudesta'.

Haluaisin kertoa muillekin lähimmäisilleni tilanteestani, se varmasti selittäisi heille miksi joskus menee viikkoja kun en vastaa puhelimeen, miksi keksin mitä ihmeempiä selityksiä peruakseni sovittuja menoja yms. mutta en vain halua huolestuttaa heitä tilanteellani.

Haluaisin mennä hoitoon, mutta pelkään että jos kerron riippuvuudesta lääkärille saan ikuisen merkinnän tietoihini että olen narkkari ja pelkään sen leiman seuraavan minua lopun elämää, vaikeuttaen töiden tms. saantia vaikka olisinkin kuivilla.

Mietin joka päivä mihin kuntoon olen itseni ajanut. Olen sairas ja haluan parantua. Mutta miksi meitä narkkareita pidetään paljon huonompina kuin esim. peliriippuvaisia tai alkoholisteja?

Nää on niin vaikeita asioita ja niitä tulee mietittyä jatkuvasti, pääsenkö ikinä kuiville? Meneekö elämäni hukkaan? Miksi mä ajauduin tähän tilanteeseen? Olenko huono ihminen?

Tulipas paljon asiaa ja vähän sekalainen teksti, en nyt enää edes muista mitä kysyit? Mutta kerroimpa vähän omaa tarinaani sekä fiiliksiä.
[/quote]

Olisin voinut itse kirjoittaa lähes identtisen tekstin! Todella paljon samoja ajatuksia olen itsekin pyöritellyt. Olisi mukava jutella kanssasi enemmän jos sinua kiinnostaa? :)
T. Ap

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 20:38"]

Hyvin kirjoitettu! Mieheni on entinen narkkari ja saa vieläkin kuulla asiasta, vaikka ollut kuivilla 10v !!

[/quote]

Sepä se kun ei välttämättä tarvitsisi olla edes kuivilla. Nykyinen malli antaa vain joko narkomaanina tai absolutistina olon.

Silloin väliin jää ne jotka käyttävät vain välillä. Onhan siinä riski addiktoitua, mutta siihenkin saa apua. Harmittavasti nykyään vieläkin rangaistaan käytöstä, kasvatuksesta ja syrjäytetään pois yhteiskunnasta.

Kuten ap:n tarinasta voidaan huomata hänellä elämä on suhteellisen tasaista vaikka subutex siihen kuuluukin. Jos poliisi tai viranomaiset puuttuisivat tähän tarinaan niin ap:n elämä menisi päin persettä ja varmasti tekisi mieli ryypätä tai vetää kunnon subuöverit.

Kovien huumeidenkin käyttäjät kykenevät helposti pitämään kulissit kunnossa ja elämään normaalia elämää, kunnes jäävät kiinni ja leimaantuvat.

Siksi olisi tärkeää ettei kaikille tyrkytetä täyttä absolutismia, koska jokainen välillä ratkeaa. Kristillisessä ympäristössä pitäisi antaa anteeksi eikä tuomita.

Dekriminalisaatio kaikille huumeille!

Miksi haet sympatiaa ihmisiltä, jotka eivät kykene siihen? Miksi jonkun random kurpan hyväksyntä on sinulle tärkeää?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:14"]

Kokeilepa lopettaa ja tuu sanomaan et oot normaali. Ja kyllä, minulta ei riitä sympatiaa huumehörhöille. Minulle on aivan sama vaikka sinä voisit hoitaa asiasi päällisin puolisin ok, suurinosa ei siihen kykene. Monessa ammatissa pelätään juuri huumehörhöjen takia.

[/quote]

Onko teknisellä apulaisella paha olla?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 20:40"]

Keskustele lääkärin kanssa. En tykkää huumeista/ Huumehörhöistä

[/quote]

Keskustele sinä psykiatrin kanssa ihmisistä jotka ottavat vartaloonsa erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Keskustele psykiatrisi kanssa siitä miksi ahdistut jostain asiasta joka ei koske sinun vartaloosi mitenkään.

Kaikki narkit luulee että ei näy päälle mut kyllä näkyy! Käsien vapina ja se olemus on kokonaisuudessaan outo! Sitä ei peitä vaatteet eikä meikit.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:33"]

Kaikki narkit luulee että ei näy päälle mut kyllä näkyy! Käsien vapina ja se olemus on kokonaisuudessaan outo! Sitä ei peitä vaatteet eikä meikit.

[/quote]

Vajaaälyisyys näkyy myös päälle. Vaikka kuinka peittelisit.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:33"]

Kaikki narkit luulee että ei näy päälle mut kyllä näkyy! Käsien vapina ja se olemus on kokonaisuudessaan outo! Sitä ei peitä vaatteet eikä meikit.

[/quote]

Entä jos ihmisellä on Parkinsonin tauti ja hän tarvitsee lääkkeitä? Onko sillonkin vapiseva narkki?