3 ja 5-vuotiaat päiväkotiin vauvan syntyessä? Vaiko ei? Mitä mieltä?

Lapset olivat kaikki kotihoidossa, seurakunnan kerhossa pojat kävivät 2 kertaa viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Hoidin lapset itse, usein illatkin kun mies oli vuorotyössä. Ei tullut mieleenkään viedä lapsia hoitoon.

aloittavat 3-v lapset pre-schoolin eli esikoulun noin 4t/paiva ja 5-v jo menevat kouluun 6h/paiva. Ja tama siis vaikka suuri osa aideista on kotona. Taalla asia perustellaan niin etta jo sen ikaiset lapset tarvitsevat sosiaalisia ja akateemisia taitoja tulevaisuutta varten ja jos aiti on aina siina vierassa tai mukana niin lapsi ei opi muodostamaan omia kaveri- ja sosiaalisuhteita.

Mene ja tieda mutta kylla mun mielesta ainakin 3- ja 5-vuotiaat tarvitsevat omiakin juttuja, joten pitaisin pari tuntia tarhassa/ paiva tai kaksi kokopaivaa. Ma en jaksa kasittaa kuinka kenenkaan mielesta ei silla vauvalla ole oikeutta olla koskaan aidin kanssa yksin ja saada jakamatonta huomiota vaan aina "siina se kulkee mukana ja istuu sitterissa kun me muut askarellaan tai ma kokkaan".

Ja vanhemmat lapset sitten päivät isoissa ryhmissä kuuntelemassa meteliä... Ja eikös se vauva/lapsi juuri siinä opi sitä sosiaalista taitoa kun on muitakin paikalla, ei siihen aina vierasta ihmistä tarvita.

lapsuuden rauhasta ja sisarussuhdekin kehittyy.

nuorempi sisarus jatkaa pk:ssa osa-aikaisena

Siksi, että ovat joutuneet pienestä asti olemaan porukassa ja melussa ja pärjäämään. Eikä sisarussuhde kehity, kun ei olla yhdessä.

3pv/ viikko, useimmiten n.6h/pv. Olin ja olen edelleen tyytyväinen tähän ratkaisuun, ja esikoinen tuntuisi olevan myös.



Asiaa harkittiin pitkään, ei tämä ollut mikään mustavalkoinen "jaksanko hoitaa vai en", vaan tottakai joka kantilta ajateltiin asiaa (etenkin esikoisen kannalta!).



Jokaisen täytyy tietysti tehdä ratkaisu omalla kohdallaan, ja lapsen luonne huomioon ottaen.

Meillä tyttö viihtyy hyvin tarhassa, tädit ovat tulleet läheisiksi ja tärkeiksi, siellä riittää leikikavereita kun taas kotona ei, tarhapaikka säilyy jne...

Ja toki niinä kolmena päivänä saan itse pari-kolme tuntia ihan "omaa aikaa", jolloin ehdin tehdä rästihommia tai ihan vain rentoutua ja maata sohvalla ilman että täytyy ihan joka hetki olla saatavilla! (Kokeilkaa joskus- tekee ihan hyvää! :D)

Aamuvimiset rassaavat välillä tarhapäivinä, helpompi olisi kulkea kotona puoli päivää pyjamassa, mutta on se sen arvoista kuitenkin!



Jokainen tekee oman ratkaisunsa, eikä se tosiaan juuri ikinä ole mikään mustavalkoinen "huono äiti vai hyvä äiti"- ratkaisu.



Esikoisemme viettää kuitenkin paljon aikaa sitten kotonakin, tuo 3pv tarhassa on meillä ollut tosi hyvä määrä, kaikille osapuolille!

No, jos se nukkuu 1-2 h pätkissä ympäri vuorokauden yli puolivuotiaaksi. Ei siinä auta, että työssäkäyvä mies auttaa minkä voi, ei silti saa levätä tarpeeksi.

ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen kun esikoinen oli n. 7kk vanha.



Kun uskalsin edes ajatella toisen yrittämistä, päätin, että esikoinen on sitten varmasti pk:ssa hoidossa, jos meille syntyy toinen lapsi. Toinen vauva syntyi kun esikoinen oli 4,5v ja jatkoi päiväkodissa osapäiväisenä. Toinen vauveli olikin aivan erilainen, nukkui yöt syömättä 3 viikkoisesta ja oli muutenkin tyytyväinen ja helppo tapaus. Esikoisen toiveesta hän kuitenkin sai olla päiväkodiss 2pv/ vk.



Tuollaisen helpon vauvan kanssa jaksisin kyllä olla esioiksen kanssa kotona, mutta jos vaativa vauva olisi syntynytkin toisena, en tosiaankaan olisi jaksanut olla kotona kokopäiväisesti kahden lapsen kanssa (ilman että oma mielenterveys olisi säilynyt) ilman läheisten tukea ja kerhoja (joita meillä ei siis ole)



Joten jokainen tekee OMIEN voimavarojensa ja tilanteensa mukaan OMAT ratkaisunsa. Toisten on aivan turha arvostella toisten päätöksiä, kun ei voi tietää miltä toisista oikeasti tuntuu.



Ihmeellistä, että vielä nykyäänkin naiset arvostelevat niin herkästi toisia naisia. Ei miehillä vain ole tarvetta arvostella toistensa isyyttä tai miehuutta

vanhempi poika on silloin 3,5 vuotias. Olen sopinut yksityisen päiväkodin kanssa että poika on siellä 2-3 päivää viikossa 5 tuntia päivässä (9-14). Näinä päivinä ulkoilevat paljon, askartelevat ja viettävät lauluhetkiä (on siis määritelty ihan hoitosuunnitelmassa tietyt päivät näille). Poika on siellä ainakin ensi kevään, sitten katsotaan millainen tilanne on, siis saanko järjestettyä tarpeeksi toimintaa esim. kerhoja yms.



Päiväkodin johtaja sanoi, että tämä ratkaisu on hyvä, emme vie kenenkään paikkaa ja muutenkin poikani on kuulemma sellainen sosiaalinen tapaus eli voisi tylsistyä kotona. Toisaalta, jos paikka olisi kunnallinen tekisin silti saman ratkaisun, johtuen juuri tuosta pojan sosiaalisesta ja toimintaa kaipaavasta luonteesta.



Pihassa ei ole samanikäistä seuraa ja seurakunnan kerho on kerran viikossa 2 tuntia, joten luulen että lapselle tulisi aika pitkäksi.



Kokopäivähoitoon en laittaisi lasta, mutta tuo pari päivää viikossa on mielestäni lapsen kannalta ihan ok.