suurperheiden äidit tekevät liukuhihnalla lapsia!

meillä esikoinen oppi kyllä kaikki taidot ihan luonnollisen kypsymisen ja kasvamisen ansiosta, aikuisten kanssa olemalla, ja tapaamalla muita lapsia esim. ystävillämme käydessä ja kerhoissa.

Voihan sitä päättää, että tekee vain yhden lapsen, jotta voisi kohdella tätä yksilönä. Mutta entä jos käy kuten meillä ja lapsia syntyykin kaksi? Pitääkö toinen antaa pois?

Siskoni joka oli 17:sta tarkasti, että laskut oli tehty oikein, eikä kirjoitusvirheitä ollut. Oli muuten parempi siinä kuin äiti. Oli enemmän ajantasalla. Sitten vaan ulos leikkimään pienempien sisarusten kanssa, ei siinä äitiä tarvittu leikeissä.

Ajat toki ovat erit ja lapsen on hyvä oppia vastuunkantamista, mutta ei kuitenkaan niin, että vanhemmat ovat vastuussa vain kodinhoidosta ja sisarukset sitten ' hoitavat' toisensa.

Vierailija:

Siskoni joka oli 17:sta tarkasti, että laskut oli tehty oikein, eikä kirjoitusvirheitä ollut. Oli muuten parempi siinä kuin äiti. Oli enemmän ajantasalla. Sitten vaan ulos leikkimään pienempien sisarusten kanssa, ei siinä äitiä tarvittu leikeissä.

kymmenen lapsen äiti vaati erästä Oulun seudun kuntaa lakkauttamaan vuosittaisen kulttuuritapahtuman ja ohjaamaan siitä säästyneet rahat kotiapuun. Allekirjoituksena oli " väsynyt kymmenen lapsen äiti" .

Kulttuuritapahtumat eivät tietenkään ole välttämättömiä, eikä minuakaan haittaisi vaikka tämä tietty tapahtuma poistuisi, mutta silti minua jäi häiritsemään tuo kirjoitus.

Miksi lapsia täytyy tehdä niin paljon, että kunnan tai yhteiskunnan pitää auttaa esimerkiksi kotiavulla? Jos vahinko on jo tapahtunut ja lapsia on tullut synnytettyä niin paljon, että omat voimat eivät enää riitä, olisiko mahdollista lopettaa se lapsenteko siihen ja kenties vielä opettaa omille lapsilleenkin, että eivät tekisi samaa virhettä tulevaisuudessa?

Mieleeni tulee, että potalle ja kuivaksi oppiminen oli helppoa. Malli oli selvä. Näin muutkin lapset tekevät. Pukeminen ja riisuminen tuli itsenäiseksi varhain. Nyt lapsi 4,5-vuotta enkä muista milloin olisin auttantut vaatteita päälle. Laulaa en osaa, oppi senkin toisilta lapsilta. Sanavarasto kasvoi huimasti. Itse olen kovin hiljainen. Onhan näitä asioita tietysti paljonkin, tässä vaan nyt muutamia.

Isä teki töitä kodin ulkopuolella, ja äiti teki lasten kanssa yhdessä kotitöitä. Meillä oli pieni maatila. Lehmät äiti lypsi käsin vielä 70-luvun alussa. Usein äiti nukkui istuallaan, kun kuori perunoita. Se hetki kun hän omistautui minulle 100% oli kun sairastin jotakin, kuume tai vatsa oli kipeä. Joskus oikein odotin että saisin kuumeen. Vieläkin muistan ne sadut jotka hän minulle luki kun oli aikaa siihen.

Olosuhteet olivat sellaiset ja me yritimme kaikki varmasti parhaamme.

Kotona ei ollut koskaan ketään ulkopuolista hoitajaa. Se olisi ollut suuri häpeä. Vain kerran muistan tätini tulleen apuun, kun äiti joutui sairaalaan. Minusta se oli suuri turva, kun isommat pitivät meistä huolta, kun äiti hoiti karjaa. Se vei häneltä valtavasti aikaa. Ja kyllä me lapset siellä navetassa aika lailla pyörimme. Kerrankin lehmä potkaisi minua mahaan ja ikää oli hiukan päälle kolme vuotta. Veli kantoi minut sisälle ja pesi puhtaaksi lehmän sonnasta. Vieläkin pelkään lehmiä ja siksi minusta ei koskaan voinut tulla maatilan emäntää.

:

Ajat toki ovat erit ja lapsen on hyvä oppia vastuunkantamista, mutta ei kuitenkaan niin, että vanhemmat ovat vastuussa vain kodinhoidosta ja sisarukset sitten ' hoitavat' toisensa.

Vierailija:

Siskoni joka oli 17:sta tarkasti, että laskut oli tehty oikein, eikä kirjoitusvirheitä ollut. Oli muuten parempi siinä kuin äiti. Oli enemmän ajantasalla. Sitten vaan ulos leikkimään pienempien sisarusten kanssa, ei siinä äitiä tarvittu leikeissä.

Lapset vaan ovat niin ihania ja on ihanaa antaa lapsille hyvä elämä. Ja mikä ihaninta...meillä on suurperhe, se mistä olen aina haaveillut!

On kodinhoitajat, lapsilisät, neuvolat, sairaanhoito jne...

Kiitos siitä, että suurperheen äidillä on mahdollisuus olla kotona. Ilman tukijärjestelmää siihen ei olisi mitään mahdollisuutta. Tällainen mahdollistaa, että äidit voivat olla raskaana yhä uudelleen ja uudelleen. Ei suurperheiden äideillä ole mitään hätää. Toisin olisi jossain muualla euroopassa. Kiitos veronmaksajien ja viisaiden päättäjien.

Ja muutenkin tuo demaritouhu menee niin yli hilseen, ettei kukaan usko. Meilla ainakin saadaan lapsia iahn porvaripohjalta. Miettikääpäs mitä se käytännössä merkitsee.

Eli äidit töihin, kun vauva täyttää kaksi-kuukautta ja kaiken maksat omasta pussista. Kotona ei löhöillä lasten kanssa. Ei siinä ehditä lapsia saamaan.

Toisille sopiva määrä on 3, toisille 7. Mutta sellaista perhettä, jossa on yli 10 lasta ja kaikki voivat perheessä hyvin, en ole vielä tavannut. Kyllä pitäisi ihmisen ymmärtää, että ei riitä yhdestä äidistä jakamista liian monelle. Työssäni ikävä kyllä kohtaan erittäin paljon näitä todellisia suurperheitä ja näen karun totuuden. On toki perheitä, joissa ainakin vanhempien mielestä kaikki on ok, mutta lapset voivat olla kovastikin eri mieltä. He eivät vain osaa ilmaista asiaa, mutta äidinkaipuu on heillä valtavan suuri.



Toisaalta melkein yhtä paljon on ongelmia perheen ainokaisillakin. Kultainen keskitie oli jälleen paras, mutta kukin tietysti tyylillään elää elämäänsä. Pitäisi vain ymmärtää ottaa muutkin huomioon.

Tiedätkö mitä se työnantajalle maksaa palkata nainen joka todennäköisesti synnyttää 10 lasta, on jatkuvasti poissa ä-lomalla +sairaiden lasten tähden? Kumpaa puolta sinä oikein olet? Työnantajan vai työntekijän? Sinä olet varmasti sen puota joka ajaa sinun etua/etuja eikö niin?

Vierailija:

Ja muutenkin tuo demaritouhu menee niin yli hilseen, ettei kukaan usko. Meilla ainakin saadaan lapsia iahn porvaripohjalta. Miettikääpäs mitä se käytännössä merkitsee.