Huhtikuiset viikonloppuun!

...eli aika huomaamatta meni tällä kertaa mullakin ohi se ' energinen keskiraskaus.' Voi olla, että johtuu tästä kilpirauhastaudistakin, joka väsytti jo viime kesänä - nyt päälle on tulleet vielä raskaudesta johtuneet väsymykset.



Käväisin vanhempien luona ja äidiltä tenttasin, kun hänellä kuitenkin on kokemusta 4 lapsen raskaudesta + synnytyksestä, että miten ollaan synnytty ja kuulemma kaikki ennen laskettua aikaa, noin 2-1 viikkoa. Viimeinen meni lähimmäs la:ta. Mietin vain, kun tuolla oli galluppi että onko yleensä synnyttänyt suunnilleen samoilla viikoilla vai onko heittoa ollut paljonkin. Minusta vaikutti kuitenkin siltä, että aika lailla samoihin aikoihin - jos on mennyt yli, niin on mennyt yli tai toisin päin.



Eli mikäli minun kohdalla pitäisi paikkansa, synnärille lähtöä saisi puuhata tuossa noin 6 viikon päästä. Aika hurjaa!



Samoin äidillekään ei ole tullut raskausarpia, eli sekin on vissiin perinnöllistä. Eka raskaudesta loppumetreillä totesin jenkkakahvoissa kankkujen päällä haaleita juovia, olin luullut niitä ensin housujen saumojen painaumiksi mutta olivat kuitenkin raskausarpia, haalenivat kyllä äkkiä eikä ole vielä kuulunut takaisin. Samoin rintoihin tuli, nyt ei ole tullut niihinkään (on vissiin " tilaa" enemmän venyä kun esikoinen niitä venytteli jo...) mutta itse mahassa ei ole ollut tähän asti lainkaan.



Että tämmöistä tässä vielä sunnuntai-illan päätteeksi. Sainpas sentään tänään aikaiseksikin, kun oli niin paljon pakkasta - suunnilleen asuin puoli päivää vaatehuoneessa, raikkosin hyllyjä ja uudelleen järjestelin paikkoja. Koneellisen vauvanpyykkiäkin laskostin ja kiittelin etten ottanut äitiyspakkausta- sen verran paljon sitä vaatetta tuntui olevan, ettei ihan korivaunusysteemiin taida mahtuakaan.



On se jännää, miten pieniä ne vaatteet ovatkaan :)



Mutta nyt taas tutimaan, huomenna rankka työpäivä edessä...



eikkuli

Vitsi sentään jos on ryökäle mennyt kääntämään itsensä vielä nurinpäin, ei paljon hampaita naurata. Muutenkin tänään on supistellut tosi paljon ja tiuhaan tahtiin, en ole kellottanut, mutta useita kertoja tunnissa kuitenkin ja masu on kovana koko ajan. Mä NIIN toivon, että vauva ei päättäisi juuri nyt tulla maailmaan jo vauvan itsensäkin takia eikä vähiten sen takia että mies on siellä reissussa tämän viikon. Kumpa malttaisi edes kolme/neljä viikkoa vielä.



Huomiseen,



Peppinetta 31+6