Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä mä teen itseni kanssa? Poika vihaa mua varmaan loppuelämänsä jos jokin ei muutu!
02.02.2006 |
Ei hermo kestä enää tällä mammalla. Puolitoistavuotias saa ihan hermoraunioksi. Tuntuu ettei kuuntele, ei syö, ei nuku, mitään ei voi tehdä ilman ulinaa ja huutoa.
JA mitä tekee äiti. Äiti ei jaksa enää. Äiti huutaa, antaa luunappia ja tukkapöllyä, kiroilee ja karjuu vähän lisää. Päivään mahtuu hyvin vähän enää hetkiä jolloin ei hermo menisi. Ei kiinnosta edes ruveta lapsen kanssa touhuamaan tai leikkimään kun aina menee huudoksi. Ulos meno yhtä tuskaa.
Etsisin töitä ja laittaisin lapsen edes puolipäivähoitoon, mutta uusi lapsi syntymässä piakkoin. Mitäs mä sitten teen kun niitä on kaksi huutamassa..
Voi elämä.. onko tämä aina tälläistä? Mikä mussa on vikana? Vai voiko raskaushormoonit saada pään näin sekaisin?
Ihan oikeesti tuntuu että kohta pimahdan ihan lopullisesti.
Kommentit (40)
Miksi tehdään lisää lapsia, jos ei osata kasvattaa entisiäkään?
Hoitoon laittaminen merkkaa vaan sitä, että annat kasvatusvastuun ventovieraille, etkä edes aio koettaa muuttaa itseäsi aikuiseksi. Väsynyt voit olla, mutta vanhemman pitää jaksaa!
Joskus se lapsen hoitoon vieminen on parempi kuin lapsen kotona olo, jos äiti on ihan puhki. Hieno juttu, että uskalsit ededs täällä kertoa asiasta. se on jo se eka askel.
Kerro neuvolassa tilanteestasi rehellisesti.Siellä on ammatti-ihimisiä ja et varmasti ole ensimmäinen väsynyt äiti, jonka he kohtaavat.
Vielä kysyn tällaisen kysymyksen, että millainen oma lapsuutesi on. Joskus se oman lapsen saanti ja raskaus voi nostaa esiin niitä oman lapsuuden peikkoja? t.11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolloin etenet " lapsentahtisesti" (kuitenkin niin, että ohjat on käsissäsi). Siis keskityt ihan vaan lapseen, ja jos jotain muita hommia pitää tehdä, teet ne lapsen kanssa, houkuttelet mukaan tekemällä niistä hurjan seikkailun, jolloin saat lapsen huomion positiivisella tavalla niihin. Kaikki kestää 100 krt kauemmin kuin mitä normaalisti tekisit, mutta päätä, että tuona päivänä et välitä. Et ajattelekaan mitä kaikkea pitäis saada aikaseksi. Keskityt vain lapseen. Etenet vaan het-ki ker-ral-laan, lasta kuunnellen ja lempeästi ohjaten.
Tee tuona päivänä kaikesta kuin leikkiä, arvoituksia, jännitystä... mitähän seuraavaksi tapahtuu... mitähän pyykkikoneesta löytyy... haamulakanoita... hu huu... tules nyt pelastaa äiti ym. pöllöä. (Ehkä nää on tyhmiä ohjeita, mutta saatat keksiä itse näiden perusteella lapsellesi sopivia.
Ja siis kokeilu kestää 1 pv, sen jälkeen voit miettiä jatkoa.
Missä hän saa ymmärtämystä sille, että äiti ei koskaan ole enää ihana hänelle? Pahoinpitelee ja huutaa vain? Äiti pelottaa häntä, ja hän itkee pelkoaan. Kohta äidin maailman vie pikku sisarus, jolle äiti sitten jaksaa ainakin ekat 6kk olla se enkelilepertäjä.
Tosin meitä oli kyllä iso liuta ja mä nuorimmainen. Isä aina töissä ja äiti hoiti meitä kotona. Mutta ihan tavallinen lapsuus mielestäni.
ap
mutta aika lailla henkisesti väsyneeltä kuulostat. Tuossa tilanteessa sinun on haettava apua. Puhu asiasta neuvolassa vaikkapa, osaavat varmasti auttaa. Älä jää odottelemaan miten pahaksi tilanne menee, vaan ajattele sekä itseäsi että perhettäsi ja hae apua. Sitä on saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johan vauvasi masussa oppii ja kiroilee jo laitoksella. nyt ryhdistäydyt!
lapsesi kaipaa toimintaa. eli leiki lapsesi kanssa rakenna palikka torneja, lue kirjoja laulele tanssi kerro loruja jne jne
¨puhu lapselle rauhallisella ja ystävällisellä äänellä niin lapsikin on rauhallinen. kun huudat niin lapsikin hermostuu.
lyödä ei lasta saa!s en kieltää lakikin! jos lyöt niin lapsikin oppii lyömään. eli usko jo että itse sinä olet malli lapsellesi, lapsi matkii sinua!
eli mene itseesi ja mieti asioita itse olet ongelmasi aiheuttanut!
Hoidan melkein kaiken yksin. Mies saattaa kerran päivässä tyhjentää tiskikoneen. Mutta harvemmin syöttää poikaa, koska ei jaksa omien sanojen mukaan katsoa sitä " sotkemista ja renklaamista" . Minä hoidan pyykit ja pidän kodin muuten puhtaana. Mies kyllä imuroi, mutta korkeintaan kerran 2 viikossa. Mutta ei se mua haittaa, Mies käy töissä ja elättää meidät joten näen velvollisuudekseni pitää kodin edes jonkunlaisessa järjestyksessä. Vai olenko ihan hölmö kun ajattelen noin?
Kotona ollessaan miestä saa kyllä " potkia persuksille" että tekisi jotain pojan kanssa. Menisi ulos tai jotain. Mutta kesällä liian kuuma ja talvella kuuma ulkoilemiseen selitykset ovat niitä ylesempiä.. Leikkii ja huomioi poikaa ehkä noin puoli tuntia päivässä.
Minä hoidan myös laskujenmaksut ja ruokaostokset (vaikkakin miehen tililtä ja omalta jos siellä rahaa on, meillä on yhteiset rahat)ja pidän siis huolta siitä että rahat riittää. Usein saan kyllä kuulla että " mihin *ittoon ne kaikki rahat on taas mennyt" . Ei se oikein tajua miten kaikki maksaa. Jos kauppaan menee yli 100¿ niin se on suuunnilleen katastrofi. En kyllä edes muista koska mies olisi viimeksi käynyt ruokaostoksilla. Varmasti silloin kun pojan kanssa kotiuduttiin synnäriltä. Tai siis on se mukana kaupassa mutta ei tee ostopäätöksiä.
Olenko siis ihan hakoteillä jos vaadin miestä auttamaan enemmän? Vai onko mun velvollisuus tehdä kaikki?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisekseen... syömisestä... laita syöttötuolin alle pala vanhaa vahakangasta tms. Lapsella kunnon essu ruokailun ajaksi ja oma lusikka käteen. Alotelkoon syömisen itse ja loput sitten aikuinen syöttää jos ei jaksa syödä. Usein tarhassa tuon ikäiset syövät jo itse.
Eli. Se toinen vanhempi hommiin kanssa. Loppuraskaudesta ei jaksa eikä kykene. Joten isän täytyy hoitaa tietyt asiat. Ja lapsethan on teidän yhteiset puokkiin, joten niiden kanssa vähän enempi jakoa sille isälle. Pistät vaan olemaan esikoisen kanssa ja ajallaan kuopuksen. Tai sitten jssap, taitaa siitä johtua raivos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin olen minäkin, ja kyllä jos mies tekee työtä ja tulee kotiin väsyneenä niin ei sen tartte ruveta heti siivoon, lasten kanssa kyllä kuuluu leikkiä.viikonloppuna työt jaetaan tasan, koska ns vapaat on molemmilla.
miksi et tee kotihommia silloin kun lapsi nukkuu? itse laitan lapsen 1v2kk ulos nukkumaan ja sitten laitan pyykit tiskit ruokaa yms. ja jää aikaa vielä istua ja lueskella lehteä ja syödä rauhassa. meillä on koululainen myös josta huolenhdin. kaupassa käyn useimmiten yksin sillä aikaa kun koululainen on soittotunneilla, mies hoitaa pienempää kotona, mikä ongelma??
eli jätä koneella olo vähemmälle eli itse olen täällä vasta illaalla kun lapset nukkuu ja olen saanut iltasiivoukset tehtyä.
eli tee joku suunnitelma töistä, ja ole ripeä älä veny ja vanu!!!ryhdistäydy!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitoksia kaikille. Elämä jatkuu, toivottavasti vähän parempana!
öitä!
ap
Lapsiperheessä ei ihan kaikki asiat toimi samoin kuin pelkkien aikuisten kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas muuten ymmärtäväinen äiti-immeinen. Hienoa että sulla pyyhkii noin hyvin ja olet noin etevä ja aikaansaava. Olisitko saman tien voinut pyyhkiä ap:llä vielä lattiat. EMPATIA...oletko ikinä kuullut moisesta?
" eli jätä koneella olo vähemmälle eli itse olen täällä vasta illaalla kun lapset nukkuu ja olen saanut iltasiivoukset tehtyä.
eli tee joku suunnitelma töistä, ja ole ripeä älä veny ja vanu!!!ryhdistäydy!! "
Eli siis koneella olen tosi vähän. Nyt vaan sattui olemaan aikaa kun nen kaikki kotityöt on tehty ja lapsi nukkuu, mieskin töissä. Ymmäsin tosin pointtisi ja en tarkoita tätä pahalla mutta juuri tuohon olen pyrkinytkin! =)
ap
Väsymys sen teki, kai.
Olin ihan kamala. Normaalisti en todellakaan lastani tukista, tai kiukuttele hänelle takaisin!
Myös meillä minä hoidin kaikki, eikä mies tajunnut väsymystäni.
Olisi auttanut todella paljon jos mies olisi edes pari kertaa viikossa vienyt lapsen tunniksi-pariksi ulos jotta olisi itse saanut olla huolettomana rauhassa.
En ole sitä mieltä, että jos äiti on kotona ja isä töissä, niin äidin rooli olisi hoitaa kaikki. Sehän on jo lapseltakin pois!
Kyllä myös isän tehtäviin kuuluu kylvettää, syöttää ja harjata hampaita, vaipan vaihdosta puhumattakaan.
Totta kai suurin osa kotitöistä jää kotona olevalle mutta ei kaikki!
Ja piti sanoa että kannattaa rohkaistua ja puhua, vaikka siellä neuvolassa.
Minulla on kamalat tunnon tuskat siitä ajasta vieläkin kun en jaksanut olla äiti. Pelottaa onko se vaikuttanut jotenkin lapseeni ym.
Kiukkuista aikaa kesti n. puoli vuotta.
Aina kärsivällisyys riittää vielä yhden sekunnin. Ja seuraavaksi sen seuraavan. Laske kymmeneen tai sataan kun meinaat alkaa huutaa tai tehdä jotain pahempaa. Tai tee jotain muuta, millä saat itsesi rauhoittumaan - juo lasi vettä, laula. Mielellään aina sama keino - saat huudolle sijaistoiminnon, joka ei vahingoita lasta. Itsehillintäsi kasvaa pikkuhiljaa.
t. ennen maailman kärsimättömin ja äkkipikaisin vaimo, nykyään lauhkea ja lehmänhermoinen uhmiksen ja taaperon äiti :-)
Jos osaat englantia, käy ostamassa kirjakaupasta " Supernanny"
Jo Frostin kirja. Koita saada käytöksesi kohdalleen, raskaus ei todellakaan ole mikään puolustus.
Täytyy vaan yrittää jaksaa. Ehkä tämä helpottaa kun pääsee näistä helvetillisistä liitoskivuista ja liikakiloista. Yritän muuttua, pelottaa vaan että mitä mahdollista hallaa olen jo pojan mielelle saanut aikaan.
ap