Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä mä teen itseni kanssa? Poika vihaa mua varmaan loppuelämänsä jos jokin ei muutu!
02.02.2006 |
Ei hermo kestä enää tällä mammalla. Puolitoistavuotias saa ihan hermoraunioksi. Tuntuu ettei kuuntele, ei syö, ei nuku, mitään ei voi tehdä ilman ulinaa ja huutoa.
JA mitä tekee äiti. Äiti ei jaksa enää. Äiti huutaa, antaa luunappia ja tukkapöllyä, kiroilee ja karjuu vähän lisää. Päivään mahtuu hyvin vähän enää hetkiä jolloin ei hermo menisi. Ei kiinnosta edes ruveta lapsen kanssa touhuamaan tai leikkimään kun aina menee huudoksi. Ulos meno yhtä tuskaa.
Etsisin töitä ja laittaisin lapsen edes puolipäivähoitoon, mutta uusi lapsi syntymässä piakkoin. Mitäs mä sitten teen kun niitä on kaksi huutamassa..
Voi elämä.. onko tämä aina tälläistä? Mikä mussa on vikana? Vai voiko raskaushormoonit saada pään näin sekaisin?
Ihan oikeesti tuntuu että kohta pimahdan ihan lopullisesti.
Kommentit (40)
Ekaksi relaat. Teet vain välttämättömät työt ja mielellään otat kaikki avut vastaan auttamaan sua askareissa. Kukaan ei kuole, jos peset pyykit vasta huomenna, mutta lapsesi kärsii, jos tiuskit ja nippailet koko ajan.
Perheneuvolasta apuja, jos suuria ongelmia. Uusi asenne arkeen. Lapsi ei ole rasite, ei taakka. Kun rauhoitut itse, lapsi ei kitise. Älä valehtele lapselle, älä petä lupauksia. Näin pääset jo pitkälle.
Yksi mikä toimii mun oman uhmiksen kanssa (on jo mun toinen) tällä hetkellä. Ulkona kitisee ja kärttyilee, niin otan kädestä kiinni ja kysyn, että mitäs lauletaan? Ja sit lauletaan ja unohtuu ne kiukuttelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se suurin ongelma onkin ja siis varmastin onkin minun käyttäytymisessä. Poika katsoo miten äiti tekee ja katsoo mallia. Eli niin metsä vastaa kun jne jne.. Lapsi on tietenkin mahdottoman rakas minulle ja en ikinä tahtoisi hänelle mitään pahaa. Tuntuu vaan että keinot loppuu ja mikään ei onnistu.
ap
Itse olin samassa tilanteessa reilu puoli vuotta sitten... Nyt olen sitten kotona kahden kans ja kohtalaisen hyvin on mennyt. Esikoinenkin on muuttunut erilaiseksi. Hoivaileekin vauvaa ja äitikin jaksaa jo paremmin. Varmaan osiltaan johtuu raskaushormoneista tuo pinnan palaminen, mutta myös raskausaikaisesta väsymyksestä. Koeta pyytää miestä olemaan iltaisin lapsen kans, että saisit itse levähtää ja kävisit vaikka vähän yksin ulkoilemassa, niin jaksaisit taas paremmin. Oisko tämä mahdollista.
Sinä muutat omaa käytöstäs ja lapsikin muuttaa omaansa. Mitä jos seuraavan kerran kun haluat antaa luunapin, otatkin kainaloon ja luet hänelle sadun? Muuttuisko lapsen käytös yhtään?
Olisin mielelläni apunasi/tukenasi.
Monenmoista on itsellänikin takana.
laittaisitko s-posti osoitetta, tai haluatko omani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siisti nyt hyvä ihminen vähän käytöstäsi. Ymmärrän, että olet väsynyt, ymmärrän sen hyvin, mutta nyt hei vähän rajaa... Haluatko, että lapsesi ensimmäiset sanat on kirosanoja? Tai että se antaa tukkapöllyä hiekkalaatikolla muille? Hei c' mon mami nyt siellä, jotain rajaa...
pojan kanssa kahdestaan kotona...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuinpaikkakunnalla perhetyöntekijää tms.
Hae ihmeessä apua ja huominen voi olla uuden paremman elämän ensimmäinen päivä. Tsemppiä ja iso voimarutistus!!!
Saattaa olla jotain juttuja kunnassasi tälläsiin tapauksiin. Kodinhoitaja tai joku tukiryhmä tms.
Sinun kannattaisi nyt alkaa ottamaan sitä vastuuta omista teoistasi, eikä sälyttää ihan pienen lapsen syyksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne mennään aina naama hymyssä ja kaikki olevinaan niin perkeleen hyvin. äh. Inhottaa tää itsensä pettäminen ja ennekaikkea lapsen " laiminlyönti" . Toinen kun ei haluaisi muuta kun äidin jakamattoman huomion mutta mulle se tuntuu olevan liikaa..
Kadehdin äitejä jotka osaavat leikkiä lapsensa kanssa. Mä en pysty olemaan ja heittäytymään lapsenmieliseksi.
ap
Hoitoon laittaminen merkkaa vaan sitä, että annat kasvatusvastuun ventovieraille, etkä edes aio koettaa muuttaa itseäsi aikuiseksi. Väsynyt voit olla, mutta vanhemman pitää jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen alat pikkuhiljaa muuttamaan toimintaasi. Jos epäonnistut ensin, se ei haittaa, kunhan yrität muistaa seuraavalla kerralla taas yrittää. Älä soimaa itseäsi liikaa epäonnistumisesta, mutta YRITÄ edes ihan tosissasi, lapsesi oppii nyt vaan pelkäämään sinua. Eikä ole kovin kiva elämä edessä, jos omaa äitiään pelkää, eihän.
Lapsesi ei opi leikkimään yksin. Opettelette yhdessä. Jos on avoin päiväkoti lähellä, menkää sinne. Lapselle elintärkeää oppia vuorovaikutusta toisten kanssa, mutta jos kotona on vain huutava ja itkevä äiti, joka satuttaa, niin mitä luulet lapsen oppivan?
Jos olet todella niin kyvytön, väsynyt ja masentunut, ettet saa itsestäsi irti olla lapsesi kanssa kuten kuuluu, mene lääkäriin. Voi kirjoittaa lapun, jolla saat lapsen päivähoitoon ja saat yhä kotihoidontuen, vaikka lapsi hoidossa.
Ja kannattaa muuten sitten puhua neuvolassa. Voisivat oikeasti auttaa. Se on heidän tehtävä. Ettei toka lapsi joudu samaa kokemaan. Velvollisuutesi vanhempana on koettaa opetella paremmaksi äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Hoitoon laittaminen merkkaa vaan sitä, että annat kasvatusvastuun ventovieraille, etkä edes aio koettaa muuttaa itseäsi aikuiseksi. Väsynyt voit olla, mutta vanhemman pitää jaksaa!
Itse ajattelisin sen niin että hoitoon vieminen ja töihin meneminen antaisi minulle mahdollisuuden johonkin muuhuin kuin kotielämään. Ja tämä toinen lapsi on erittäin toivottu..
päätä (ja todella päätä) että yhtenä päivänä et huuda, et anna luunappia, tukkapöllyä etkä mitään lapsellesi. Annat hänen kiukutella, otat syliin ja pysyt rauhassa. VAAN YKSI PÄIVÄ. Ei yhtä ainutta huutoa sinun puoleltasi.
Ymmärrät varmaan itsekin että olet noidankehässä ja sinä itse olet ainoa joka voi kehän lopettaa, lapsesi ei pysty siihen. Mitä useammin menetät hermosi, sitä pahemmaksi lapsesi menee. Unohda naapurit ja kaikki muu mahdollisesti häiritsevä.
Lapsesi muuten varmaan jotenkin alitajuisesti tajuaa uuden vauvan tulon ja se saa hänet hermostuneeksi.
Jos tuntuu että räjähdät niin menet pois, toiseen huoneeseen, ajattelet lastasi, suloisia hetkiä, jos ei muu auta niin ajattele vaikka että menettäisit hänet, että hän joutuisi onnettomuuteen tms. Ajattele miten tuo pieni asian näkee.
Vaikka elämä ei sinänsä helpota vauvan synnyttyä niin ainakin hormonit helpottaa. Jos sinä vaan jaksat olla hermostumatta niin esikoisenkin käytös muuttuu. Älä missään nimessä tee oletuksia millaista olisi jos lapsesi käyttäystyisi niin tai näin, hän käyttäytyy nyt niin kun tekee ja sillä selvä.
Paljon voimia!
Vierailija:
Itse ajattelisin sen niin että hoitoon vieminen ja töihin meneminen antaisi minulle mahdollisuuden johonkin muuhuin kuin kotielämään. Ja tämä toinen lapsi on erittäin toivottu..
hyvin miltä tuntuu. Minulla on myös hankala lapsi, jo vähän vanhempi. Ei se ole aina äidin syy, niin kuin moni täällä väittää. Joillakin vain on vaikeampia lapsia kuin toisilla. Monesti itsekin huudan (en kylläkään kiroa), tukistan ja nippaan. Jotenkin sitä on niin voimaton sen lapsen edessä kun mikään ei kelpaa ja mitään ei usko, ja tätä kun vielä jatkuu ja jatkuu.
Todellakin on väärin jatkuva lapsen sättiminen, nippailu ym. Olen monta monta kertaa päättänyt että nyt yritän lempeämmin ja toisaalta tiukemmin kasvattaa, mutta jossain matkan varrella se taas unohtuu. Se on raskasta. Pitää vain yrittää ja muistaa pyytää lapselta anteeksi omaa hermoilua! Se on mielestäni tärkeää.. Ja joka aamu aloittaa puhtaalta pöydältä ja päättää että tänään hillitsen itseni paremmin!
Miksi sinä? VArmasti aivan samasta syystä kuin sinäkin.
Tilanne ei nyt vaan ollut ihan tälläinen kun 38 viikkoa sitten aloin toista odottaa. Jos sinulla ei ole muita kun tuomitsevia sanoja niin voitko olla niitä kirjoittamatta. Nyt kaipasin lähenniä tulevia ja auttavia sanoja. Sinä voit olla täydellinen äiti, minä en sitä ole mutta parhaani lupaan yrittää ja yritänkin ja olen yrittänyt.
ap
Jos olette kiukkuisia muillekin, niin kannattaa hankkia apuja...
Toisekseen, ap:n lapsi on vielä niin kovin pieni, että adhd:t ja " tahallinen vaikea lapsi" on jotenkin uskomattomia diagnooseja.
Jos ei ite jaksa, pitää etsiä muita konsteja. Tukistaminen on rikos!
Tietysti raskaus rasittaa myös, mutta ei se nyt varsinaisesti HELPOTU siitä, kun synnytät ja saat vauvan kotiin.
Liioitteletko nyt esikoisen toimintaa, vai miten on? Onko hänen käytöksensä yhä ns. normaalin rajoissa, vai saattaako takana olla jotakin poikkeavaa?
Kysyn, koska esim. adhd tai autismi saattavat ilmetä noin, selittämättöminä kiukunpuuskina, uniongelmina.
Tietysti uhma ja äidin lyhytpinnaisuus kiristävät normaalinkin lapsen mieltä ja käytöstä, en minä sillä. Kuulostit vain lapsesi kuvauksen kanssa aika hurjalta, anteeksi jos tein virhetulkinnan.