Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omasta tahdostaan yksilapsiset vanhemmat ovat mukavuudenhaluisia ja itsekkäitä!
02.02.2006 |
Eivätkö ajattele yhtään mitä lapselta vievät, jos eivät tietentahtoen halua tälle sisaruksia. Sisarukset ovat paljon paljon tärkeämpiä kuin se että saa kaiken roinan yms...mitä vaan haluaa!
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvaansa ja rähjäävät " hankalalle" taaperolle tai leikki-ikäiselle, joka haluaisi vain hieman rakkautta ja huomiota osakseen. Onhan täälläkin ollut lukuisia ketjuja, joissa pienten vauvojen äidit ovat valittaneet hankalistai isoveljistä ja -siskoista, joille pitää huutaa pää punaisena, kun nämä ihan tahallaan kolmevuotiaanakin vielä pissaavat kerran viikossa housuunsa tai haluaisivat joskus äidin leikkivän heidänkin kanssaan. Ihan tulee itku silmään näiden isompien puolesta ja halu suojella omaa lastaa vastaavalta kohtalolta vain vahvistuu, ajoittaisesta vauvakuumeesta huolimatta!
enkä halua enempää lapsia. Raisa Cacciatore on sanonut että vanhemman pitää haluta lasta !!! Sisaruksen tekeminen lapselle on syynä todella huono, se ei saisi koskaan olla syynä. Näin sanoo arvostettu psykologi.
Me nautimme ainoan lapsemme kanssa maailmasta!!!!
ehkä sun kannattaisi tutustua lastenpsykologien kirjoituksiin aiheesta, voisi olla ihan hyvä lukea että mitä pidetään lapsen tasapainoiselle kehitykselle pahempana, olla se ainokainen hellitty vai kasvaa sisarusten kanssa sosiaalisuuteen...
Jos ei voi saada enempää lapsia niin eihän sille minkään mahda, mutta olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että tietoisena valintana yksilapsisuus on sille lapselle väärin, ihminen on laumaeläin ja sosiaaliset taidot on niitä tärkeimpiä tässä maailmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla on kaksi tai useampi lapsi, pitää kaikilla muillakin olla, muuten he ovat itsekkäitä.
Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut parjaavat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkäiksi? siis ketä kohtaan se on itsekästä? Munasolua ja siittiötäkö, joista ei tule alkiota?
Ei kenelläkään ole mitään velvoitetta hankkia lapsia ja täyttää maata.
JOs mikä on itsekästä, niin biologisten lasten hankkiminen. MYönnän reilusti, että kyllä olen ne lapset hankkinut ihan omaksi ilokseni ja sisällöksi elämääni. Jos olisin todella epäitsekäs olisin vaikka adoptoinut. Kodittomat lapsethan eivät maailmasta lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä pidän itseäni ihan normaalina vaikka sisaruksia mulla ei ollutkaan. Nyt mulla on pikkusisko ja meillä on 21 vuotta ikäeroa. Ja niitä sosiaalisia taitoja kyllä oppii muuallakin kuin kotona. Ei siihen sisaruksia tarvita.
Vierailija:
vauvaansa ja rähjäävät " hankalalle" taaperolle tai leikki-ikäiselle, joka haluaisi vain hieman rakkautta ja huomiota osakseen. Onhan täälläkin ollut lukuisia ketjuja, joissa pienten vauvojen äidit ovat valittaneet hankalistai isoveljistä ja -siskoista, joille pitää huutaa pää punaisena, kun nämä ihan tahallaan kolmevuotiaanakin vielä pissaavat kerran viikossa housuunsa tai haluaisivat joskus äidin leikkivän heidänkin kanssaan. Ihan tulee itku silmään näiden isompien puolesta ja halu suojella omaa lastaa vastaavalta kohtalolta vain vahvistuu, ajoittaisesta vauvakuumeesta huolimatta!
En suosittele kenellekään, että jättäisivät lapsiluvun vain yhteen, mutta ehdottomasti suosittelen etukäteen miettimään niitä tilanteita, joita kahden/kolmen+ lapsen kanssa tulee. Isompi ei kasva aikuiseksi, kun vauva syntyy. Hän näyttää isolta, mutta on kuitenkin ikäisensä, oli se ikä sitten 1, 3, 5 tai vaikkapa 10 vuotta ja häntä tulee kohdella sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sekin toki tapa asettua muiden yläpuolelle, että kehuskelee lastensa määrällä. Näinä lapsettomuuden aikoina kyllä kertoo ihmisestä karua kieltä, jos alkaa vähätellä toisten lapsilukua.
Vaikka otsikossa korostetaan omaa tahtoa yksilapsisuuteen, kokevat tahattomasti vain yhden lapsen vanhemmat varmasti ikävänä sen, että heidän lastaan pidetään jotenkin onnettomampana tapauksena. Tai toivon kyllä, etteivät koe näin, koska siihen ei ole mitään syytä!
mm kirjassa Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä on aika hyvä kuvaus ongelmista, joihin ainokainen voi joutua, Adalmiinan tarina - ja hyvästä perheestä, vanhemmat halusivat antaa tytölle parhaan mahdollisen elämän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei mummoloita eikä serkkuja. Meillä ei ole myöskään kotipaikkaa, jossa olisi vaikka tuttuja naapureita jne. Halusin lapset pienellä ikäerolla, jotta heistä olisi mahdollisimman maksimaalisesti toisilleen iloa sitten isompana.
Olisi säälittänyt tehdä vain yksi lapsi tällaiseen elämäntilanteeseen. Olisi varmasti kokenut itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. En usko tippaakaan, että yksinäinen lapsi voi löytää turvaverkoston ja sukulaisiin verrattavan lähipiirin ystävistä. Kaikilla ihmisillä on omat piirinsä. Kyllä niihin sosiaalinen ihminen pääsee, mutta ei siltikään aivan yhtä läheiseksi kuin sukulaiset.
Jos se, että kärsin kaiken pienen ikäeron tuomat ongelmat, on itsekkyyttä, haistakaa paska. Kyllä tässä itsensä enemmänkin hyväntekijäksi itsensä tuntee.
Jos elämäntilanteemme olisi toinen, olisin halunnut vain yhden lapsen. Mutta minkäs teet, että ei ole valmista sukua ja kotiseutua :(
Cacciatore ei ole niitä arvostetuimpia psykologeja, mustavalkoisimpia kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetko ketään samanlaisessa elämäntilanteessa olevaa ihmistä kuin minä?
Meitä on aika harvassa.
Kyllä halu toiseen (tai useampaan) lapseen täytyy lähteä ihan muusta kuin VAIN siitä, että haluaa lapselleen sisaruksen.
Ja kyllä. Olen mukavuudenhaluinen ja itsekäs, enkä tasan tarkkaan halua lapsia enempää.
ja tämä on tutkittu fakta. Se, että täältä löytyy joku joka ilmoittaa, ettei ainakaan ole ongelmainen, ei tätä tutkittua faktaa kumoa, kas tutkimuksissahan kuvataan todennäköisyyksiä ja poikkeuksia kuuluu aina joukkoon, samoin eriasteisia vaikeuksia.
Mutta keskimääräistä enemmän ongelmia aikuisiällä esim ystävyys- ja parisuhteiden solmimisessa, työpaikan sosiaalisissa tilanteissa, omien lasten kasvatuksessa ja jopa masentuneisuudessa tai muissa mielenterveysongelmissa on nimenomaan ainokaisina kasvaneilla lapsilla.
Olisitko sinä tehnyt lapsesi juuri sen ikäisenä kuin teit, jos olisit Euroopan johtavan hajuvesitehtaan johtajan ainoa tytär, joka olisi päässyt 25-vuotiaana kolmen vuoden koulutusohjelmaan unelmoimalleen alalle? Tai olisitko tehnyt abortin, jos olisit raskaana, vaikka et olisi suunnitellut kuin kolme lasta. Tai jos olisit halunnut 5 lasta, mutta viidettä yrittäessä miehesi olisi pieksanyt sinut sairaalakuntoon?
Elämä ei ole mustavalkoista.
Laspeni ovat kumpikin omina persoonallisuuksinaan erittäin toivottuja ja rakastettuja. Pyhitän elämäni näiden lasten hoidolle ja sille, että he saisivat elää mahdollisimman tasarvoisen, oikeudenmukaisen ja rakastetun elämän. Tietoisesti pyrin tähän tavoitteeseen.
Mutta en tiedä olisinko tehnyt näitä kahta lastani tällä ikäerolla tai ylipäätään yhtäkään lasta ainakaan 28-vuotiaana, jos olisin ottanut eri miehen ja päätynyt Kiinaan auttamaan orpoja.
Kyllä terveesti itsekäs saa ollakkin. Mun mielestä on hyvä asia että myöntää rehellisesti sen, että ei jaksa tai halua kasvattaa ja hoitaa kuin yhden lapsen.
T: 2 lapsen onnellinen äiti.
Ja siis senkö takia vain pitäisi pukata uutta lasta, että sille ainokaiselle SAATTAA tulla ongelmia? Minkälaiset ongelmat tuleekaan tälle " pelastaja-lapselle" jota ei aidosti ole edes haluttu?
Alue: Aihe vapaa
Meillä on yksi lapsi koska mieheni on jo 55-vuotias. Mietimme kyllä toista lasta nyt kun ainokaisemme menee kouluun, mutta emme halua kauhean suurta ikäeroa vanhemman ja lapsen välille.