Minun kokemukseni mukaan pätemisen tarve on suurin lähihoitajilla! Suurempi kuin millään ammattikunnalla ikinä!

vanhainkodissa yöhoitajana, eli vain vahtinut mummoja ja pappoja. Ne hoitajat on tehneet kaiken työn. Ja nyt luulee tietävänsä hoitoalan työstä kaikki.

En ymmärrä miksi 102 tämän kirjanpitäjän kimppuun kävi, hän myönsi ettei hänellä ainakaan ole ammattitaito hallussa vaikka Lähioitajan paperit löytyykin.

Voi voi teitä!

mulla ei ole MITÄÄN hoiva/lääketieteen alan koulutusta, mutta olen:



- ollut avustamassa eläinlääkäriä leikkauksessa (ei ollut muita vapaaehtoisia)

- olen pistänyt eläimiä lihakseen (antibiootteja)

- olen hoitanut eläinten erilaisia haavoja ja tulehduksia kotikonstein (mm. betadiinihautein)

- olen kuntouttanut omaa lastani, jolla on mm nenämahaletku ja lääkkeitä triljoona

- olen opetellut ensiaputaitoja käytännön pakon sanelemana

- olen oppinut tulkitsemaan vaikeavammaisesta henkilöstä pieniä merkkejä, jotka voivat viitata milloin esim epileptiseen toimintaan, milloin tulehdukseen tai kenties aineenvaihdunnalliseen häiriöön, happisaturaatioon



Epäilenpä, että kun olen viimekin vuonna yöpynyt ja viettänyt lapsen kanssa sairaalassa aikaa päiviä ja viikkoja, niin pystyisin pikku hiljaa jopa tekemään kaikkein yksinkertaisimpia töitä. Hallitsen monet apuvälineet, tiedän mihin niitä käytetään ja miten. Osaan toimia pakkoliikkeisen ja kouristelevan potilaan kanssa. En hermostu poikkeavasta käytöksestä.



Arvostan ammattitaitoisia hoivatyön tekijöitä todella paljon, mutta silti väitän, että monet tehtävät oppisi ihan käytännössäkin pala palalta, vaikkei alan koulua kävisikään. Kannatan silti koulutusta :)

Vierailija:

mulla ei ole MITÄÄN hoiva/lääketieteen alan koulutusta, mutta olen:

- ollut avustamassa eläinlääkäriä leikkauksessa (ei ollut muita vapaaehtoisia)

- olen pistänyt eläimiä lihakseen (antibiootteja)

- olen hoitanut eläinten erilaisia haavoja ja tulehduksia kotikonstein (mm. betadiinihautein)

- olen kuntouttanut omaa lastani, jolla on mm nenämahaletku ja lääkkeitä triljoona

- olen opetellut ensiaputaitoja käytännön pakon sanelemana

- olen oppinut tulkitsemaan vaikeavammaisesta henkilöstä pieniä merkkejä, jotka voivat viitata milloin esim epileptiseen toimintaan, milloin tulehdukseen tai kenties aineenvaihdunnalliseen häiriöön, happisaturaatioon

Epäilenpä, että kun olen viimekin vuonna yöpynyt ja viettänyt lapsen kanssa sairaalassa aikaa päiviä ja viikkoja, niin pystyisin pikku hiljaa jopa tekemään kaikkein yksinkertaisimpia töitä. Hallitsen monet apuvälineet, tiedän mihin niitä käytetään ja miten. Osaan toimia pakkoliikkeisen ja kouristelevan potilaan kanssa. En hermostu poikkeavasta käytöksestä.

Arvostan ammattitaitoisia hoivatyön tekijöitä todella paljon, mutta silti väitän, että monet tehtävät oppisi ihan käytännössäkin pala palalta, vaikkei alan koulua kävisikään. Kannatan silti koulutusta :)

Voinpa kertoa sinulle hyvä terveystieteiden opettaja, th AMK, että; Varkauden terveyskeskuksen kotisairaanhoidossa työskentelee sairaanhoitajia, terveydenhoitajia ja lähihoitajia. Jokaisella heistä, myös LÄHIHOITAJiLLA on valtuudet ottaa suoniverinäytteitä. Labrassa käytiin päivä opettelemassa, jonka jälkeen kentälle työtä tekemään.

Ei sen näytteen ottamiseen Sh/Th tutkintoa tarvita!



Terveisin: lh, th

Vakuuttelette että teette todella monipuolista työtä josta ei ilman 3 vuoden oppeja selviä.



Silti joka väliin tulee kommentti: ehkä vanhainkodissa sitten arvostatte meitä kun pesemme perseenne?



Eli te pesette niitä perseitä! Emme sitä väheksy tai paheksu, vaan pätemistä ja työnkuvan vääristelyä!



:D



t. 1.5v lh:ksi opiskellut joka tietää mistä puhuu ja on vaihtanut alaa

Meille opiskelijoille oltiin todella ilkeitä, ja ihan ilman syytä. Tuli vaan mieleen silloin, että antaako ne nyt sitten oikeen urakalla, koska pian ollaan työelämässä niitä pätevämpiä...



kätilö vm-93

Olen sairaanhoitaja, ja työurani aikana työskennellyt myös Englannissa. Englannissa ei ole perushoitajia enää, vaan siellä on vain sairaanhoitajia sekä hoitoapulaisia, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta, vain jonkinlaista työpaikkakoulutusta. Kyllä näiden hoitoapulaisten taidoissa oli valitettavasti usein toivomisen varaa. Työskentelin sisätautiosastolla, jossa oli paljon MRSA-potilaita, esim hoitoapulaisilla ei ollut kyllä hygieniasta mitään hajua. Esim eräs vuosien työkokemuksen omaava hoitoapulainen yritti tuulettaa huonetta ja sanoi minulle, että MRSA häviää paremmin ilmasta, kun huonetta tuulettaa!!! Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Lisäksi Englannissa, jossa on kova pula sairaanhoitajista, oli todella kiire töissä, koska hoitoapulaiset eivät saaneet antaa esim yksinkertaisia lääkeantoja, ja kaikessa piti olla sairaanhoitaja katsomassa ja ottamassa vastuun. Samoin esim asentohoidot piti olla sairaanhoitajan hyväksymiä. Joten voitte uskoa, kuinka kiire sairaanhoitajilla välillä oli. Joten tämän kokemuksen perusteella KANNATAN KOULUTUSTA, ja hyvässä työyhteisössä kaikilla ammateilla on oma paikkansa. Olen urani aikana valitettavasti törmännyt sekä sairaanhoitajiin jotka kuvittelevat olevansa lääkäreitä että lähihoitajiin jotka haluavat kovasti todistaa olevansa sairaanhoitajia. Suutari pysyköön lestissään, kaikkia ammatteja tarvitaan.

Vierailija:

Meille opiskelijoille oltiin todella ilkeitä, ja ihan ilman syytä. Tuli vaan mieleen silloin, että antaako ne nyt sitten oikeen urakalla, koska pian ollaan työelämässä niitä pätevämpiä...

kätilö vm-93

enkä taatusti yrittänyt olla nokkava. Se vittuilu oli aivan järkyttävää. Yhdistän sen silkkaan ammattitaidon puutteeseen ja siihen että koetaan toinen, joka on koulussa, jotenkin uhkaksi.

Onneksi on nykyään lähihoitajalinjat, niin ei välttämättä ole sitä kastia, joka haluaa tehdä jäynää kaikille, joilla on koulutus - koska heillä itselläänkin on!

Vierailija:

Suutari pysyköön lestissään, kaikkia ammatteja tarvitaan.

Hoito-oppia on paljon ja teorioita arvostetaan, mutta käytännön tieto ja taito on hankittava itse, esim työharjoittelussa. Täytyy olla todella nopea oppimaan ja omaksumaan, että kaiken tiedon omaksuu lyhyiden harjoitteluiden aikana. Olen itse opistoasteen terkkari ja joudun todella tekemään työtä opiskelujen parissa vieläkin, että voin tätä työtä tehdä. (olen menossa hoitovapaan jälkeen töihin). Koulussa sisätautiopit ja lääkeaineopit ilivat aika pieni osa koulutusta. Nyt opiskelen itse ja ostan ammattikirjallisuutta.



Voihan se olla että tämä on tarkoituskin, ettei kaikkea tuoda valmiina eteen, vaan joutuu hurjasti itse opiskelemaan. Kai se on nykyaikaa?

olen suht nuori , 3-kymppinen lääkäri ja olen ollut päivätöissä useissa tk:ssa, sekä vastaanotossa että vuodeosastolla, päivystänyt etenkin nyt ä-lomani aikana varmaan 5 eri terkkarissa. Ja en todellakaan koskaan katso mikä titteli hoitohenkilökunnan rinnassa lukee, lh, sh vai mikä. Jokaisen homma on tärkeä, kysyn ihan keltä vaan jos en tiedä ja joku muu tietää. Mitään " nenille hyppimisiä" en ole kohdannut, ehkä se johtuu myös omasta asenteestakin... ihan älytöntä kinastelua :)



meitä kaikkia tarvitaan, eiks jee?

Olen yksityisellä ja työssäni on vielä muutakin, mitä tässä ei edes mainittu! Ja hammaslääkärimme arvostaa työtämme ja maksaa erittäin hyvin, koska työ ei ole niin yksinkertaista, kuin joku täällä luuli...hän ei todellakaan päivässä oppisi kaikkia näitä asioita, vaikka luulee omaavansa hoksottimet!

t.hammashoitaja (lähäri)



" Sinä joka epäilit hammashoitajan työn vaativuutta,

osaatko nämä:



Hammashoitajan / lähihoitajan (suu ja hammashoito) työn tavoitteena on väestön suun terveydentilan kohentaminen, suun sairauksien parantaminen ja vähentäminen.



Hammashoitaja osallistuu suun alueen sairauksien tutkimukseen ja hoitoon yhdessä hammaslääkärin kanssa. Hammashoitaja voi työskennellä itsenäisesti potilaiden terveyskasvatuksessa. Hammashoitaja huolehtii vastaanoton ja hoitoympäristön toimivuudesta ja aseptiikan toteutumisesta.



Hammashoitajan on hallittava erilaiset hammashoitotyön hoitokäytännöt, materiaalit, lääkeaineet ja instrumentit.



Työ edellyttää suun hoitotyön hallintaa ja hammaslääketieteen eri osa-alueiden (kariologia, ortodontia, parodontologia, kirurgia ym.) osaamista. Hammashoitaja voi toimia työyksikössään vastaavana hammashoitajana.



Hammashoitaja / lähihoitaja on terveydenhuollon nimikesuojattu ammattinimike.

http://www.stal.fi/ammatit/hammashoitaja /



Työtehtävät ja työpaikat

Hammashoitaja osallistuu suun alueen sairauksien tutkimukseen ja hoitoon yhdessä hammaslääkärin kanssa. Hammashoitaja vastaa itsenäisesti hammaslääkärin vastaanoton tomintavalmiudesta, aseptiikasta ja omalta osaltaan myös potilasturvallisuudesta. Hammashoitajan tehtävänä on valmistaa potilas hoitoon ja avustaa hammaslääkäriä potilastyöskentelyn aikana. Työ tapahtuu ns. nelikäsityöskentelynä, jossa hammashoitaja ojentaa ja vastaanottaa kulloinkin käytettävät instrumentit, jotta hammaslääkärin ei tarvitse nostaa katsettaan työkohteesta. Hoidon sujumiseksi hammashoitajan on varattava kutakin toimenpidettä varten valmiiksi tarvittavat instrumentit ja tarveaineet.



Hammashoitajan on hallittava erilaiset hoitokäytännöt ja tiedettävä oikeat paikka-aineet, puudutusaineet ja instrumentit, joita on lukuisia. Hänen on myös ennakoitava, mitä hammaslääkäri seuraavaksi tarvitsee, jotta työ sujuisi nopeasti ja varmasti. Hoitotyön aikana hammashoitaja myös tarkkailee potilaan vointia. Hoidon jälkeen hän voi antaa potilaalle mahdolliset kotihoito-ohjeet. Vaikka potilasvaihdon on tapahduttava nopeasti, on hammashoitajan muistettava vastuu turvallisuudesta ja hygieniasta. Kaikki ympäristön pinnat on huolellisesti desinfioitava ja uudelle potilaalle on varattava puhtaat instrumentit ja hoitovälineet.



Joillakin työpaikoilla hammashoitajalla on mahdollisuus vastaanottaa omiakin potilaita. Työ on pääasiassa ennaltaehkäisevää hammashoitoa, johon sisältyy fluorilakkausta, pinnoitusta ja kotihoidon opetusta, esim. harjauksen, hammastikkujen ja hammaslangan käytön opetusta. Hammashoitajalla on myös valmiudet antaa terveyskasvatusta erilaisille ryhmille, kuten päiväkotilapsille ja koululaisille.



Hammashoitaja huolehtii lisäksi erilaisista toimistotehtävistä kuten ajanvarauksesta, asiakaskortistosta, tilastoinnista ja joillakin vastaanotoilla myös laskutuksesta. Työssä käytetään yleisesti atk:ta. Hammashoitaja huolehtii myös instrumenttien ja tarveaineiden tilauksista sekä yhteydenpidosta esim. hammaslaboratorioihin yms. yhteistyökumppaneihin. Hammashoitaja kehittää röntgenkuvat ja arkistoi ne, huolehtii instrumenttien teroituksesta sekä vastaa hammashoidossa käytettävien laitteiden ja välineiden huollosta sekä lääke- ja tarveainevarastosta.



Hammashoitaja aloittaa työpäivänsä yleensä noin puoli tuntia ennen ensimmäisen potilaan saapumista. Tällöin hän valmistaa hoitohuoneen potilastyöskentelyä varten desinfioimalla pinnat, varmistamalla laitteiden toimintavalmiuden sekä varaamalla ensimmäistä potilasta varten tarvittavat hoitotarvikkeet ja -välineet sekä potilaskortit esille. Iltaisin työpäivän päätyttyä hän vastaavasti huoltaa hoitoyksikön viimeisen potilaan jälkeen. Lisäksi hän puhdistaa ja steriloi käytetyt instrumentit, mikäli vastaanotolla ei ole erikseen välinehuoltajaa.



Terveyskeskuksissa työ on yleensä säännöllistä päivätyötä, mutta yksityishammaslääkärin vastaanotoilla tehdään usein myös iltavuoroja. Suurin osa hammashoitajista työskentelee terveyskeskusten hammashoitoloissa ja noin joka neljäs yksityisvastaanotolla. Myös erilaisissa hoitolaitoksissa työskentelee hammashoitajia. "

Helppo uskoa että _sinulle_ työ on vaativaa, kun olet niin taukki että kopioit tuon pitkän tekstin tähän uudelleen...



Koettakaa ymmärtää, että se mikä teille on haastavaa, on jollekin toiselle itsestäänselvyys.

vaan että tuota kaikkea ei päivässä opi... olen tyytyväinen työhöni, joka on ihan mukavaa eikä liian vaativaa, ja silti saan yli 2000e palkkaa vaikka olenkin " vain lähäri" ;).

t.130

ylemmyyden- tai alemmuudentuntoisuus, liittyypä se sitten koulutukseen tai muuhun. Tätä esiintyy varmasti kaikilla aloilla, mutta hierarkisesta perinteestä johtuen (?) ehkä erityisen paljon hoitoalalla. Ja loppujen lopuksi se kaikki heijastuu eniten hoidettaviin. Miten ikävää! Itse olen sitä mieltä, ettei mikään koulutus tee täysin oppineeksi yhtään ketään, varsinainen työhön oppiminen alkaa työelämässä ja kehittyy vähän kerrallaan todelliseksi ammattilaisuudeksi, ns. hiljaiseksi tiedoksi. Lähihoitajakoulutus puoltaa paikkaansa perushoitotyössä, jota on monenlaista esim. lasten, vanhusten tai vammaisten parissa. Mielestäni esim. lääkkeet eivät tee hoitotyöstä sen eriskummallisempaa, vaan muodostavat edelleen (valitettavasti) useimmiten pitkäaikaishoidon perustan. Se, ettei perushoitotyö ole lääkärin tai sairaanhoitajan työtä ei kuitenkaan tee työstä yhtään huonompaa tai vähemmän tärkeää.



Kumpa jokainen voisi olla ylpeä omasta ammattitaidostaan ja samalla myös työkavereiden ammattitaidosta, olisivat monet työyhteisöt paljon hauskempia paikkoja..

Eikös työn kuin työn opi tekemällä? Käsittääkseni lh koulussa annetaan " työkalut" ja oppimista tapahtuu valmistumisen jälkeenkin (niinkuin varmasti jokaisessa työssä). Sitäpaitsi Suomessa ei pääse Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin ilman jonkinlaista asiaankuuluvaa koulutusta. Tällä on taattu se, että asiakkaita/potilaita ei pääse hoitamaan kuka hyvänsä kadun tallaaja. Korjatkaa, jos olen väärässä =)