MIKSI joku ei katso toista ihmistä silmiin?

Minulle on jäänyt tosi ikävät muistot, kun teininä tai oikeastaan jo 18-19 vuotiaana en pystynyt katsomaan vanhempia ihmisiä kunnolla silmiin ja olin jotenkin ujo muutenkin. Äitini sitten otti asian esille tosi pettyneenä ja vihaisena "kun hävettää niin kun et edes ystäviäni silmiin katso!". Minkä minä sille voin että olin niin ujo. Enää en ole samalla tavalla.

Minäkin olen ujo, kärsin lisäksi änkytyksestä ja minulla on ADD. Jos katson silmiin, alan ujostelematta lisää ja änkytys iskee päälle. Tuttuja, siis todella tuttuja, ihmisiä voin katsoa silmiin keskustellessa, se ei ala ahdistamaan, mutta muuten voin vain vilkaista nopeasti. 

Minäkin muuten työskentelen eläinten kanssa, ja uusien eläinten kanssa tutustuessa pitää välttää katsekontaktia, ettei eläin koe minua uhaksi. Tietyllä tapaa sovellan tuota myös ihmisiin.

Jos joku on ujo. Puheliaisuus ei liity ujouteen tai sen puuttumiseen välttämättä mitenkään.

Mulla on ilmentyny sellanen pelko silmiin katsoessa että ihminen jota mä katson silmiin pelkäisi minua

Ja sitten vanha trauma että mulla on jotain mun naamassa tai että olen ruma

Joitain ihmisiä mä pystyn katdoon helposti silmiin luulen että silmiin katsoessa mä saan aistittua jotain tunteita ihmiseltä

Jos ne on negatiivisia mua alkaa ahdistaan silmiin katsominen

jos taas positiivisia niin mulla ei ole ongelmaa katsoo silmiin

Joskus kun istun taukohuoneessa liimautuneena puhelimeen kiinni niin mua pelottaa kohottaa katsetta

pelkään että ihminen jota silmiin katson joko ihastuisi minuun tai vihastuisi olen aivan neutraali kaikkia kohtaan

Minusta silmiin katsominen on todella intiimiä joka kuuluu tehdä vaan ihmisten kanssa joista välität paljon

23v mies (tai poika miten sen nyt ottaa)

Minulla myös on tuo, että jos koen että joku henkilö on kohdellut minua epäreilusti, vaikkapa keskustelussa usein hallitsee ja vie tilan, ehkä ollut tyly, en voi katsoa silmiin. En voi tai halua ottaa silloin täysin avointa suoraa kontaktia.

Ei kiinnosta yleensä helvettiäkään. Jos olento sitten paljastuukin jollain tavalla sen arvoiseksi niin sitten katson :) Jos olen kiinnostunut ihmisestä,katson silmiin, mitä vähemmän kiinnostaa sitä vähemmän katson.

En katso silmiin ihmistä jonka välillä on kinaa.

Lapsena/nuorena katsekontakti minulle oli täysin mahdoton, se tuntui todella häiritsevältä.

Iän myötä olen oppinut sitä kestämään, mutta kontaktin ylläpito vaatii niin paljon keskittymistä, että se häiritsee muuta ajattelua.

Mulla karsastaa silmät, joten se on häiritsevää sekä mulle että keskustelukumppanille kos yritän katsoa silmiin.

Silmät on sielun peili, olen kyllä juu kiero ihminen

Tulee mieleen, että henkilö ei tahdo tutustua lähemmin ihmiseen. On paljon ihmisiä jotka ei halua olla yhteydessä naapurien kanssa.

Isäni pahoinpiteli meidän koko perhettä kun olin 0-4vuotias. Meillä ei myöskään saanut katsoa isää silmiin, se oli suorastaan julkeaa, siitä rangaistiin. Todella on vaikeuksia katsoa edelleen ihmisiä silmiin tai oikein kasvot rupeaa värähtelemään.

olen nainen 40v

Mulla on adhd ja lieviä autistisia piirteitä, en katso ihmisiä silmiin. Se ei tunnu hyvältä ja luontevalta. 

Itse katson usein maahan, kun puhun, sitten vilkaisen toista osapuolta, sitten puhun taas ja katson muualle ja vilkaisen taas. Kun ajattelet, ehkä sellainen kiinteä tuijottaminen olisi vähän outoakin, eikö totta, ap?

Vierailija kirjoitti:

Siis tämä ihminen ei katso silmiin edes tavatessaan. Normaalistihan siis otetaan katsekontakti edes nyökätään. Tämä nyökkää ja katsoo johonkin kaukaisuuteen.

 

ap

Ehkä hän ei luota ihmisiin tai on asperger? Tai molemmat. Osa ihmisistä käyttää katsettaan alistamiseen, hierarkian osoittamiseen, halveksuntaan. Sellaisia ei kannatakaan katsoa silmiin, joka ei osaa käytöstapoja tai ole ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

No, kertokaa vielä se, että onko sellainen ihminen alistuj/alistettu? Kuuluuko se samaan pakettiin?

 

ap

Minun kohdallani on näin ja tottakai se häiritsee niin minua itseäni kuin vastapuolta ja näen kuinka monet usein alkavat katselemaan esim taakseen että ketä tuijotan.Onhan tämä kamalaa koska ehdottomasti en halua loukata ihmisiä ja annan varmaan itsestäni tosi kummallisen kuvan.

Toki tämmöinen voi johtua muilla ylimielisyydestä, suuttumuksesta, autismi/asperger, arkuus, silmien kierous, sokeus tai muita syitä. Muistaakseni kiinassa oli kunnioittavaa että katsottiin maahan ja suorastaan kumarretaan toista osapuolta kunnioituksen osoituksena. Syitä varmasti monia.

Tunnen yhden ihan aikuisen joka ei katso silmiin ja usein vielä kääntää selkänsä uusille ihmisille. Kuitenkin hän yrittää päteä politiikassa.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi mua ahdistaa katsekontakti. Anteeksi, kun en ole normaali ihminen. -kakkonen

Kiinassa se tapittaminen on lähinnä epäkohteliasta.

He ovat myös enemmistönä mailmalla elikkä ovat myös oikeassa. Tää on sitä demokratiaa?

Vierailija kirjoitti:

vitonen - tuo oli hyvin sanottu, että nähdyksi tulemisen pelko. 

 

minulle tuli myös mieleen tästä ihmisestä se, että "en näe" häntä. Se oli outo fiilis. Se ihminen oli tuossa, mutta minä en tavoittanut tätä ihmistä, hän ei ollut läsnä. Ja se fiilikseni tuskin liittyi tähän katsomattomuuteen, vaan kyse oli yliluonnollisesta fiiliksestä, mikä minulle tilanteessa tuli. Eli ehkä hän ei halunnut tulla nähdyksi? 

 

Mutta miksi ihminen ei halua thlla nähdyksi? Häpeän taka?

 

ap

Itselläni ei johdu häpeästä vaan lapsena isää silmiin katsoessa teit itsestäsi targetin tuon mielivaltaisen ihmisen suhteen. Vieläkin aivoni uskovat että se on vaarallista ja kun en pysty niin en kertakaikkiaan pysty. Tosi läheisissä suhteissa pystyn katsomaan silmiin kun todella tunnen ihmisen. Harmittaa usein ja jään miettimään loukkasinko taas toista kun katseeni hapuili

Katson silmiin ihmisiä, joihin luotan joko läheisesti tai tilanteen kautta (kaupan kassa) tai joiden luotettavuutta arvioin, koska joudun olemaan jossakin määrin tekemisissä. Yleisesti suurinta osaa, ja käyttäydyn aina kohteliaasti. Ohikävelijöitä en katso, koska osalla on tarve pelata joitakin ihmeellisiä hierarkiapelejä.

Mulla on karsastusta ja epäsymmetriset kasvot. Tuntuu että kanssapuhuja jää tuijottamaan niitä ja välttelen siksi suurta katsekontaktia.