MIKSI joku ei katso toista ihmistä silmiin?

Ite ainakin stressaantuneena vältän katsekontaktia ja pitempiä keskusteluita sellasten ihmisten kanssa, ketkä todennäkösesti vain lisäis sitä omaa häiriintymisen tunnetta..jotenki sitä suojelee itteään, ettei joudu olemaan liikaa läsnä toisen ongelmille ennenku on omat ongelmat käsitelty ja arki palautunu normaaliks..ei pala loppuun.

Mua ei lapdena katsottu silmii. Oln näkymätön lapdi. En osaa nyt aikuisenakaan hakea katsekontaktia vaan katson aina läpi.

En tiedä kumpaan silmään pitäisi katsoa. NÄkeekö vastapuoli, kun vaihdan oikeaan - vasempaan - oikeaan... missä vaiheessa on aika siirtää katse pois silmistä? Kumpi tekee sen ensin? Onko toinen siis luovuttaja?

Mulla tuttu, joka ei katso silmiin kun keskustelee. Yleensä on vielä jotenkin sivuttain ja puhuu todella hiljaisella äänellä. Harmittaa kun ei kuule aina kunnolla mitä puhuu ja sitten pitää kysellä koko ajan että mitä? Sitten hän itsekin turhautuu, kun toinen kyselee mitä, häh.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 22:39"]

Mutta miksi ihminen ei halua thlla nähdyksi? Häpeän taka?

ap

[/quote]

Minä en yleensä katsele ihmisiä silmiin, en ainakaan vieraita. En katsele ihmisiä edes kaupungilla kulkiessani. Minua ei vain yksinkertaisesti ihmiset kiinnosta. Päättele tuosta mitä haluat.

Katson silmiin aina kuunnellessa toista, mutta puhuessa se jotenkin unohtuu... Muutenkin kun mulla on vaistomaisesti aina tapana elehtiä käsilläni samalla kun puhun.

Jos on likinäköinen niin on vaikea saada katsekontaktia kun ei näe toisen silmiä tarkasti että katsooko hän kohti.

Jos katsoo naista silmiin liian pitkään, tulee jotenkin liian 'rakastunut' tunnelma. 

Riittää kun välillä vilkaisee puhuessa.

-Mies 29v-

Autismin kirjon "oireisiin" kuuluu vaikeus katsoa toista henkilöä silmiin. Mutta ei pelkästään tuo oire ole merkki tästä neurologisesta poikkeavuudesta; kyllä siihen tarvitaan muitakin vaikeuksia. Se on kuitenkin yksi merkittävimmistä näkyvistä vaikutuksista.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 22:35"]

Siis tämä ihminen ei katso silmiin edes tavatessaan. Normaalistihan siis otetaan katsekontakti edes nyökätään. Tämä nyökkää ja katsoo johonkin kaukaisuuteen.

ap

[/quote]

Ehkä se kehnkielellä kertoo ettei jaksa olla kanssasi tekemisissä?

Minä en ole koskaan kokenut ihmisen silmiä mitenkään erityisen intensiivisinä. Jotenkin jopa ärsyttää se vaatimus että pitäisi tapittaa toisia silmiin taukoamatta. En ole autisti tai asperger, en vain saa MITÄÄN kicksejä toisten silmiin katsomisesta. Voin hyvin kuvitella että näytän ulkopuolisen silmin omituiselta, koska en aktiivisesti hae katsekontaktia. Välillä joudun pakottamaan itseni tapittamaan vastapuolta simmuihin koska niin kuulemma kuuluu tehdä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Mutta hitto että se tuntuu vastenmielisesltä ja tyhjältä.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 01:10"]

Jos katsoo kunnolla silmiin, täytyy olla valmis keskustelemaankin enemmän. En katso silmiin, jos en halua, että toinen alkaa avautumaan minulle.

[/quote]

tämä pätee mulla. En ole erityisen ujo, mutta välillä vähän epäsosiaalinen enkä jaksa kuunnella ihmisiä. Toinen tapaus milloin en vaan pysty katsomaan toista silmiin on se, kun olen vihainen. Etenkin töissä pitää hillitä kiukkua ja kai jotenkin pelkään että viha näkyy liikaa katseesta. Vaikea selittää :) eräs työkaveri teki kerran tosi paskamaisen tempun enkä tainnut sen jälkeen pystyä katsomaan noin vuoteen sitä silmiin.

Mä en voi samaan aikaan keskittyä keskusteluun ja toisen katsomiseen.

Lisäksi mua ahdistaa katsekontakti. Anteeksi, kun en ole normaali ihminen. -kakkonen

Ujouden voi yrittää peittää monella tavalla. Minulla jännitys/ujous ilmenee juuri puheripulina. Vaikeus kuitenkin katsoa toista silmiin. Yritän mutta silti katse hapuilee sivuille tai muualle välillä. En keksi sille muuta syytä kuin kyseisen ihmisen seurassa jännittäminen/ujostelu.

Minulla on usein suuria vaikeuksia katsoa keskustelukumppaniani silmiin. Olen itsekin kova puhumaan ja vilkas, mutta samalla hyvinkin ujo tai pelokas jossain ihmiskontakteissa vaikka sitä ei ehkä ulkopuolinen huomaa. Minulla katsomisen pelkoon liittyy samalla myös nähdyksi tulemisen pelko, jotenkin paradoksaalisesti katsomalla itse ohi keskustelukumppanini, koen samalla myös hänen katseensa välttävän minut.

En usein pysty katsomaan esimerkiksi kaupankassaa silmiin tervehtiessäni häntä. Olen sitten muuten siinä tilanteessa ylikorostetin ystävällinen ja vilkas, koska pelkään kassan muuten pitävän minua ylimielisenä mulkkuna.

Yllättävän moni ei katso silmiin. En pidä sitä edes outona. 

Siis tämä ihminen ei katso silmiin edes tavatessaan. Normaalistihan siis otetaan katsekontakti edes nyökätään. Tämä nyökkää ja katsoo johonkin kaukaisuuteen.

ap

Minulla on sama ongelma, en pysty keskittymään puhumiseen jos katson samalla toista ihmistä. Kuuntelu sujuu myös parhaiten silmät kiinni. Voin katsoa silmiin, mutta silloin en ymmärrä mitään kuulemastani, se on ok, jos asia ja puhuja eivät ole kovin tärkeitä

Jos se toinen ihminen on ruma?