Mikä laihduttamisessa on vaikeaa?

Sanooko lapselle (suoraan tai rivien välistä - lapsethan ovat fiksuja, ymmärtävät kyllä mistä on kyse vaikkei sitä heille kerrotakaan) että olet lihava? Mitä tämä saa aikaan lapsessa? Syömishäiriön ehkä?

Vierailija:

" Mutta on vaikea kieltää lasta syömästä karkkia, kun toinen

aikuinen selittää, että avaa vaan pussi heti. Vaikka olen

sanonut että älkää tuoko karkkia, niin " eihän siitä yhdestä

pussillisesta haittaa ole" ."

On kuule ihan yksi ja sama, mitä muut aikuiset sanovat, he kun eivät ole lapsestasi vastuussa. Vastuussa olet sinä (ja miehesi, jos sellainen on) ja siksipä teidän sananne painaa enemmän kuin kenenkään vieraan vakuuttelut. Tai ainakin pitäisi painaa. Sääli, jos ei kanttisi kestä.

päivittely, mutta mun mielestä kyllä vähän haiskahtaa se, että lapsi nyt vaan sattuu olemaan lihava, vaikka ruokailutottumukset perheessä on kunnossa, liikutaan, karkkia syö lähinnä kylässä jne. jne.



Voihan tietty olla, että kyse on jostain elimellisestä sairaudesta, mutta se on tooooodella harvinaista. Ennemminkin tuntuu siltä, että monet vanhemmat vaan vetäytyy vastuusta, elintapojen muuttaminen kun on niin työlästä ja siinä joutuisi varmaan itsekin katsomaan peiliin.

Tuossa tuo vanukas pyörii jokaisen mielessä , samoin karkit.

Olen satavarma siitä, että kukaan ihminen ei saa itseään lihomaan karkilla ja vanukkailla. Suklaa on eri asia, sillä lihoo.



Olen itse ollut painoindeksin mukaan sairaalloisesti ylipainoinen, eli hiukan tiedä, mistä kirjoitan.





Jokainenhan meistä tietää , että rasva lihottaa.

Ihan ensimmäisenä ruokavaliosta on syytä jättää pois juustot.Ainoastaan 5%:set ja sulatejuustot voi jättää.

Seuraavaksi kaikki pizzat. Ette osaa arvatakkaan, millaisia kaloripommeja ne on.

-Ranskalaiset

-Makkarat....(tilalle täyslihaleikkeitä)

-kaikki leivokset (tehkää tilalle kääretorttua hillotäytteellä, jos on ihan pakko herkutella)

Jopa sitä suklaata saa syödä, kunhan tajuaa, että se on kaloripitoista ja se kuuluu vain esimerkiksi juhlahetkiin tai karkkipäivään.

Pikemminkin pitäisi kiinnittää huomiota määriin. Meilläkin lapset laittaisivat mielellään yhden voileivän päälle margariinia, kaksi viipaletta kinkkua ja neljä viipaletta juustoa. Tällaisen herkun kaloripitoisuus olisi 285 kaloria, eikä yksi voileipä mihinkään riitä. Isolla pojalla niitä menee kolme tai neljäkin kerrallaan, jälkimmäisessä tapauksessa välipalan kaloriarvo olisi 1140 kaloria. Ja maidot tai mehut päälle. Sekä aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Jos nuori penska päättäisi itse mitä syö, tulos voisi olla katastrofi.

Vierailija:

Tuossa tuo vanukas pyörii jokaisen mielessä , samoin karkit.

Olen satavarma siitä, että kukaan ihminen ei saa itseään lihomaan karkilla ja vanukkailla. Suklaa on eri asia, sillä lihoo.

Olen itse ollut painoindeksin mukaan sairaalloisesti ylipainoinen, eli hiukan tiedä, mistä kirjoitan.

Jokainenhan meistä tietää , että rasva lihottaa.

Ihan ensimmäisenä ruokavaliosta on syytä jättää pois juustot.Ainoastaan 5%:set ja sulatejuustot voi jättää.

Seuraavaksi kaikki pizzat. Ette osaa arvatakkaan, millaisia kaloripommeja ne on.

-Ranskalaiset

-Makkarat....(tilalle täyslihaleikkeitä)

-kaikki leivokset (tehkää tilalle kääretorttua hillotäytteellä, jos on ihan pakko herkutella)

Etenkin pahasti ylipainoisen kun ei tarvitsisi muuta, kuin jättä yksi tai kaksi herkkuhetkeä pois ja käydä muutaman minuutin kävelyllä päivittäin. Laihtuminen olisi toki hidasta, mutta tervettä.

ollut jo useamman vuoden. Meillä syödään terveellistä kevyttä ruokaa. Karkkipäivä on max kerran viikossa. Silloin saa syödä karkkia hetkisen aikaa.Loput karkit säästetään seuraavaan karkkipäivään. Kylässä tarjottaviin herkkuihin en puutu muuten kuin sanon, että esim keksejä otetaan vain yksi lajiaan. Ei juo limsaa, eikä sokerisia mehuja.



Liikuntaa harrastetaan esin nyt hiihdetään, luistellaan ja uidaan. Enemmänkin vois liikkua, on lukijatyyppi, mutta mielstäni ihan mukvasti liikutaan ja jaksaa liikkua.



Mutta ylipainoinen on silti. Muut meidän perheessä on normaalipainoisia. Tässä tilanteessa tuntuu kamalalta kun toiset puhuvat kuinka helppoa laihduttaminen on. Annoskokoihin en yleensä puutu, eikä syö sen enempää kuin sisaruksensakaan.

Jokin kertomassasi siis mättää.



Jos lapsellasi ei siis ole todettu mitään lääketieteellistä syytä lihomiseen, syy on siinä, että hän joko syö liikaa, liian enrgiapitoista ruokaa tai liikkuu liian vähän.

Sisareni sai suklaavanukkaita välipaloiksi ja veljeni taas laittoi leivälleen 8 viipaletta juustoa... Molemmat istuivat videoitten äärellä tuntikausia päivittäin, koska äitini mielestä hänen ei kuulunut leikkiä lasten kanssa, vaan se oli lasten hommaa.

Nämä yhdessä aikaansaivat sen, että veljeni ja sisareni ovat molemmat noin 50 kiloa ylipainoisia.

Vierailija:

Meillä syödään terveellistä kevyttä ruokaa. Karkkipäivä on max kerran viikossa. Silloin saa syödä karkkia hetkisen aikaa.Loput karkit säästetään seuraavaan karkkipäivään. Kylässä tarjottaviin herkkuihin en puutu muuten kuin sanon, että esim keksejä otetaan vain yksi lajiaan. Ei juo limsaa, eikä sokerisia mehuja.

Liikuntaa harrastetaan esin nyt hiihdetään, luistellaan ja uidaan. Enemmänkin vois liikkua, on lukijatyyppi, mutta mielstäni ihan mukvasti liikutaan ja jaksaa liikkua.

Vierailija:

Sisareni sai suklaavanukkaita välipaloiksi ja veljeni taas laittoi leivälleen 8 viipaletta juustoa... Molemmat istuivat videoitten äärellä tuntikausia päivittäin, koska äitini mielestä hänen ei kuulunut leikkiä lasten kanssa, vaan se oli lasten hommaa.

Nämä yhdessä aikaansaivat sen, että veljeni ja sisareni ovat molemmat noin 50 kiloa ylipainoisia.

Minulla oli eri harrastukset kuin sisaruksillani, enkä istunut jatkuvasti television äärellä. Minulla oli hyvin läheinen suhde isovanhempiini, joten en tarvinnut ruuan lohdutusta aikuisen seuran sijaan.

Kyllä minun äitini oli suurin syypää sisarusteni ylipainoon. Pieniä lapsia ei sellaisesta voi syyttää, eikä myöskään mitään geenejä - etenkään jos muu perhe on normaalipainoinen.

Vierailija:

Mutta entäs kun tuon perheen muut lapset ja vanhemmat on normaalipainosia?

Muu perhe oli (on) liikunnallisia. Mutta en minä ollut ylipainoinen, meillä kun nuo herkut oli tosiaan harvinaista herkkua :)

Vierailija:

Minulla oli eri harrastukset kuin sisaruksillani, enkä istunut jatkuvasti television äärellä. Minulla oli hyvin läheinen suhde isovanhempiini, joten en tarvinnut ruuan lohdutusta aikuisen seuran sijaan.

Kyllä minun äitini oli suurin syypää sisarusteni ylipainoon. Pieniä lapsia ei sellaisesta voi syyttää, eikä myöskään mitään geenejä - etenkään jos muu perhe on normaalipainoinen.

Vierailija:

Mutta entäs kun tuon perheen muut lapset ja vanhemmat on normaalipainosia?

Vierailija:

...meillä kun nuo herkut oli tosiaan harvinaista herkkua :)

Meillä äiti varmasti poti huonoa omaatuntoa siitä, ettei pitänyt leikkimisestä ja viettänyt aikaa lasten kanssa ja korvasi sen noilla vanukkailla ja sillä, että ikäänkuin sulki silmänsä ylimääräisiltä leivänpäällisiltä. Ja osti aina vain uuden filmin katsottavaksi. Ongelmansa oli varmasti äidilläkin.

Minä olen monet kerrat ihmetellyt miten etenkin sisareni on pystynyt antamaan lapsuutensa anteeksi. Eihän se varmasti ihan hirveää ollut ja taatusti äiti välitti, mutta se läsnäolon puute silloinkin kun hän oli paikalla oli aivan musertavaa. Minä pakenin harrastuksiini ja isovanhemmilleni, sisarukseni pakenivat syömiseen ja piirrettyihin filmeihin.

Vierailija:

sisarukseni pakenivat syömiseen ja piirrettyihin filmeihin.

Perheen äiti oli niin kaukana lastensa elämästä, että nämä tuntuivat korvaavan sitä äidin puutetta sekä riehumalla että syömällä. Ja filmejäkin nuo katsoivat paljon.

Meillä lapset ovat " nälkäisempiä" silloin, kun teen paljon töitä. He hakevat huomiota vaatimalla välipaloja, onneksi kuitenkin hedelmiä. Täytyypä kiinnittää asiaan huomiota.

Minä tykkäsin piirrellä ja lukea ja ylipäätään tehdä kaikkea rauhallista - veli taas viiletti ulkona milloin missäkin koko ajan. Itse pidin leivästä päällisineen (herkkuja ja karkkeja meillä ei ollut kotona KOSKAAN), puurosta, kaikesta ruoasta. Veli söi kyllä ruoka-ajalla, mutta ei muulloin ajatellut ruokia. Minun välipala oli usein vaikka pala leipää margiksella ja jugurtti - veli saattoi vetää vaikkapa kokonaisen kurkun, viisi tomaattia ja pakasterasiallisen vattuja.



Lapsena meistä ei kumpikaan ollut ylipainoinen, mutta minä enemmänkin aina pulleaa mallia, kun veli taas aina ihan laiha. Kun tahoillamme muutettiin erilleen, minä lihoin ja veli ei. Sittemmin veli hetkeksi pyöristyi, kun muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa (heillä on tapana arkisinkin ottaa esim. pullaa, mitä lapsuudenkodissa ei siis koskaan ollut, ja veli tunnetusti kyllä tykkää pullasta...), mutta laihtui vaivatta kun niin sitten päätti. Minä olen laihdutellut nyt jo kaksi vuotta, ja sujuu niin hitaasti, ja koko ruoka-asia tuntuu ihan tervanjuonnilta, enkä edelleenkään ole päässyt niistä 30 kg:sta, jotka keräsin muutamassa vuodessa kotoa muutettuani... (muita ylipainoisia ei omassa huushollissanikaan ole).

Ne aikuiset oli ihan himmeitä. Kumma, että ei itse älyä että suklaa, sipsit ja muut moskat LIHOTTAA. Luulisin, että Englannissa asiasta paasataan, kun kerran ovat niin ylipainoisia.



Ainoa järkevä tyyppi ohjelmassa oli se isä, joka yritti takoa järkeä päähän teini-ikäiselle tyttärelleen ja hänen äidille. Kyllähän se pimu pisteli sipsiä ja karkkia menemäänkin. Mitenköhän niillä oli niin paljon rahaa...

Vierailija:

Ne aikuiset oli ihan himmeitä. Kumma, että ei itse älyä että suklaa, sipsit ja muut moskat LIHOTTAA. Luulisin, että Englannissa asiasta paasataan, kun kerran ovat niin ylipainoisia.

näkee perheen ostoskärryssä vanukkaita, karkkia, keksiä, pullaa, vaaleaa leipää, sipsejä, limukkaa ja mehuja.





Kyllä ne on lääketieteellisiä ihmeitä, jotka lihovat porkkanoita syömällä ja liikkumalla paljon.

Ja sitten tyttö hetkeä aiemmin kertoi, mitä ostaa kaupasta koulun jälkeen:

2 purkkia pringlesejä, suklaakarkkipussi, M&M pussin, pirtelön jne.



Järkyttävää, että alaikäisen ylipainoa hoidetaan leikkauksella, vaikka tarvittaisiin vain vähän viitseliäisyyttä. Sääliksi kävi isää, joka on puhunut kuuroille korville tytön lapsuudesta asti.