Nyt kuulkaas sieppaa!!!

...siis tunteiden! Toki niiden mattojenkin välillä:)

Mistä sais taottua ihmisille hienotunteisuutta? Jospa sitä sais lähetettyä tulevaisuudessa sähköpostitse...



Tsemppiä vaan ja yritä unohtaa tuollaiset kommentit (vaikka se onkin vaikeaa)! ++++++++++onnea erittäin paljon!! =)



[color=red]toivoopi k@isa-78

Täällä täti tärähti aamulla aikaisin paikalle ja vieläpä täysin oikeaan aikaan siis kp28/28. Mulla hermot kireellä aina menkkojen aikaan ja tää tullut, kun jätettiin ehkäisy pois. Mietin, että johtuuko se ainaisista pettymyksistä vai hormooneista. Itkuinen oon kans ja ehkä vähän masentunut. Mies ymmärtää kyllä ja on tosi ihana... Mutta silti ottaa hermoille tämä joka kuukautinen mörrimöykky täällä meidän huushollissa.

Niin, että mulla kyllä menkat näkyy ja kuuluu (valitettavasti).



Piti tässä purkaa näinkin päin vaikka zatu tarkoitit toki eri asiaa...



Mutta joka tapauksessa täälläkin kämppä kiiltää, eli mopin varressa on oltu, jotenka nautitaan siitä!

[color=orange]Jos mulla ois oikeesti tänään menkat ja sit saisin saavillisen vettä niskaan viitaten tuohon tarinaani, niin oisin varmaan sanonu pari valittua sanaa. Nyt jäin hautoon niitä itekseen.

Mutta onneksi mökki kiiltää ;) Tuskailin ukolle, että kun musta tuntuu kotiasiat jäävän rempalleen työn takia. Ukko tuumas ettei se pystyis ikinä pitään meiän kotia niin siistinä, ku minä. En nyt mikään himo siivooja oo, mut ei meillä sillon juuri isoja villakoiria näkyny ku olin kotimami. Nyt ne piskit tahtoo tulla toisinaan kävellen vastaan ;)

uskon,et sieppaa tollanen.jotkut ihmiset ei vaan jotenkin tunnu tajuavan mitään..tulee ihmeellisiä kommentteja.ei välttämättä sitä pahalla tarkota,mut voi tuntuu ilkeeltä. vaikee nyt selittää mitä yritän täs ajaa takaa..väsy painaa.



toivottavasti jo parempi mieli sulla:)



ja plussasäteitä hurjasti!+++++++++++++++

Ymmärrän hyvinkin, että loukkaannuit moisesta kommentista. Tunteet ja vetutus on herkässä aina kun näkyy punaista. Niin ja yleinsä nuo kommentit jää harvinaisen pysyvästi mieleen.

Muistan itse kun aloin puolentoista vuoden yrittelyn jälkeen odottamaan tuota nuorintani. Aluksi se oli kaksosraskaus ultran mukaan ja multa pääsi itku kun aluksi järkytyin ja olisin kaivannut hieman tsemppiä vaan jotta olisin saanut vahvistusta sille, että kyllä minä jaksan ja kyllä rahat riittää jne(mitkä nyt tuntuu hölmöille huolille, mutta silloin tuntui isoilta kysymyksiltä).

Eräs tutttava sitten joka tiesi pitkästä yrittelystämme kommentoi huoliini, että no, " voi nyt, pitää vaan nyt kovasti toivoa, että menisi kesken tai jotain se toinen" .

Ei paljoa auttanut mua tuollainen ja kun odotus kääntyi iloksi niin tälle tutulle en enään tunteistani puhunut. Tosin se toinen menikin sitten kesken...En varmaan olisi siihen saanutkaan häneltä tukea.



No, joo. Mäkin puran tähän nyt omiani, mutta siis tiedän miten tuollaiset loukkaa.

Jaksamisia ja nyt koitahan nauttia siitä puhtaasta kodista. Pistä vaikkas sisustaen...ehkä sillä silmällä, että sitten tulee leppoisa odotusaika. ;))

Siivotaan joka iikka myös se täti niin tehokkaasti pois nurkilta, ettei sitä seuraavaan 9kk näkyis. =)

Hei vaan!



Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että ihmisillä pitäisi olla hienotunteisuutta ja varsinkin nämä lapsiasiat herättävät tosi kipeitä tunteita.



Mutta lantilla on toinenkin puoli....



Minä olen sinkku ja olen kerran jos toisen kuullut siitä, että en voi ymmärtää kun minulla ei ole lapsia ja olen SINKKU. Ainakin minulla on kaksi kipeää asiaa; sinkkuus ja lapsettomuus. Joskus tuntuu, että lapsesta haaveilevat parisuhteessa elävät eivät näe omaa onnellisuuttaan, heillä on sentään rinnalla rakastava kumppani. Se jo itsessään on arvokasta!!



Vaikka olisikin sinkku ja lapseton, ei se tarkoita sitä, että on tunteeton!



Myös minä pyydän anteeksi tunteenpurkaustani mutta pyytäisin teitä tosiaan muistamaan, että asiat eivät aina ole mustavalkoisia. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä, se ei ole tarkoitukseni. Lapsettomuus on myös minulle hyvin arka asia.

mutta kyllä voisi pyytää edes anteeksi, jos saa palautetta kommenteistaan!



Täällä kuumeillaan ekaa, ja yksi ystävä jaksaa antaa vinkkejä miten mun kannattaa sitten asioita tehdä, kun mulla on lapsi (itsellään parin kk ikäinen esikoinen).



Pahinta on, etten ole edes saanut sille sanottua, miten masentavia sen kommentit on, vaikka kerran hermostuinkin ja sanoin, että kun nyt saisi edes alulle sen lapsen! Koitan vain niellä harmistukseni ja väännän itkua vasta kotona miehelle.



Ja tää ystävä tietää kyllä hyvin yrityksestä ja kaikista huolista raskautumisen suhteen, että luulisi sen säästävän mut kannanotoiltaan. Vaan ei taida ajatella, ettei lapsen saaminen ole itsestään selvää, kun itse tuli raskaaksi melkein vahingossa.



Itse olen tullut tosi varovaiseksi toisille komentoinnin suhteen, kun olen huomannut tulleeni tosi herkkähipiäiseksi vauvakuumeilu/yritysaikana. Olen mm lopettanut tyystin utelut toisten perheenperustamis-suunnitelmista, kun olen työpaikalla saanut tarpeeksi vastailla kysymykseen, että koska meinaan lapsia TEHDÄ (enkä siis ole kertonut yrityksestä!).



Plussaonnea kaikille kuumeilijoille!



D.

[color=blue]Kyllähän nuo kommentit on erittäin loukkaavia ja tuo alkuperäisen kirjottajan (unohin jo nikin) " ai no se?" kyllä vähättelee toisen vauvakuumetta!





Katoitteko maanantaina Täydelliset naiset? Mää tunnen olevani Gabriellen kans samassa tilanteessa sen suhteen miten mies kohtelee äitiään... Oon pyytänyt että lähettäis johonki reissuun mutta ei meillä oo kuulemma vara, kuitenkin anopille piti ostaa 400¿ maksava matka Prahaan!!! Että silleen..... Ostivat muka isänsä kans lahjan yhteisesti mutta appiukko makso oman matkansa ja minun mies sen synttärisankarin matkan joten minun mielestä se lahja on pelkästään mieheltäni, mutta miehen mielestä myös isältää koska " olihan pakko jonku lähtä sinne mukaankin" Että semmonen mua sieppaa tällä hetkellä....



HANNELE

Meillä pitkä lapsettomuus takana, hoitoja ja hormoneja. Vika minussa.

Muistan myös miten sitä itse vielä kuumeili, siis ennen kuin alkoi lapsettomuuden kanssa taisteleminen.



Rehellisesti sanottuna, vaikka se teistä pahalta ehkä tuntuukin, niin kaverisi ei sanonut mitään pahaa sinulle. Mikäli itse ei ole kokenut sitä kaipuuta, ei voi ymmärtää mitä toinen tuntee. Joskus kaverit sanoo typeryyksiä mutta heitto menkoista ei kyllä ole sinun loukkamistasi, valitettavasti.



Minulla on myös ystävä, joka joskus neuvoi minua kuinka sitä tullaan raskaaksi ym., vähättelikin sitä mitä minä tunnen. Mutta en silti voi hänelle siitä suuttua, sillä ei toinen voi tietämättömyytensä takia olla tahallaan ilkeä.



Itse pahan lapsettomuuden kokeneena voin sanoa, että katkeruus ei koskaan tule häviämään mutta sen kanssa oppii elämään. Ja nyt kun vihdoin omaa lasta odottaa, huomaa kuinka itsekäs sitä on ollut silloin.

En halunnut kuulla mitään inhottavia kommentteja enkä halunnut nähdä kavereitteni lapsia, koko maailman olisi pitänyt pyöriä MINUN kärsimyksen ympärillä.



Kaikista helpointa siitä itselleen tekee, jos ei anna koko maailman kommenttien ja typeryyksien vaikuttaa millään tavalla. Se, että kierii itsesäälissä ja kaikkien tulee varoa kommenttejaan, ei tee hyvää lapsettomalle itselleen.



Jos joku aisa loukkaa, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei koko maailma voi pyöriä oman navan ympärillä!



Ketään en halua loukata kirjoituksellani, tiedänhän miltä se tuntuu. Ajattelin vain kertoa näkemykseni, en aiheuttaa kenellekään tulta tai tappuraa.



Hyvää jatkoa ja kovasti plussasäteitä. Tutkimattomat ovat Luojan tiet.



Kurmeli rv 24+1

[color=blue] Laralei [color=orange]niin ei tää mun kaveri tosiaan aatellu pahaa, koska ei se aatellu yhtään mun vauvahaaveita, kun tuon " sammakon" päästi suustaan.

[color=blue]Only [color=red]joskus tuntuu ettei toisten suruun löydy sanoja. Silloin riittäisi se olkapää, mutta joittenkin on pakko avata se suu. Ja silloin ikävä kyllä monasti epäonnistuu sanomisissaan. Näin minusta on alkanut tuntumaan.

[color=blue]Toive [color=orange]niin monet varmaan aattelee, että oot sinkku omasta halusta. Eivät siksi tajua mitä sinun sisällä myllertää.

Niinhän sitä sanotaan ettei aina osaa arvostaa sitä mitä jo on ennen kuin sen menettää.

[color=blue]Diotima [color=red]täytyy muuten myöntää, että nykyään on ite tosi varovainen ettei kysele toisilta liikaa. Sitä ei ehkä ennen ymmärtänyt täysin ettei vauvoja tehdä vaan niitä tosiaan saadaan.

[color=blue]Hannele [color=orange]ootko muuten koskaan kautta rantain maininnu ukolles tuosta rahankäytöstä? Mä en nähnyt kuin alkua Täydellisistä naisista, mutta taisin viitata siihen arkun ostoon. Mun ukko huomautti jouluostoksilla, kun ostin omalle äitille verenpainemittarin, että " ostetaan se käsilaukku mun äitille, kun sinunkin äitiin tuhlataan (tai jotain vastaavaa)" . Minä yleensä ostelen lahjat, vaikka yhteisinä ne laitetaan toisille. Kai ukosta tuntui etten ole tasa-arvonen tässä asiassa. Ja kieltämättä en sellasia lahjoja osta anopille kuin omalle äitille, mutta ei anoppi ole minun äiti. Mun puolesta ukko saa ostaa sille ite mitä haluaa. Mutta kun sitä ei innosta shoppailu. Harvoja miehiä varmaan :)

[color=blue]No tässä nyt rupes jaarittelemaan. On mieli parempi, kiitos kun täällä on kuuntelevia korvia :) Ja sellasia jotka tosissaan ymmärtää mistä kenkä puristaa.

+++++++++++tuulia kaikille =)

niin kaverisi ei sanonut mitään pahaa sinulle. Mikäli itse ei ole kokenut sitä kaipuuta, ei voi ymmärtää mitä toinen tuntee. Joskus kaverit sanoo typeryyksiä mutta heitto menkoista ei kyllä ole sinun loukkamistasi, valitettavasti.

[color=red]Jokainen meistä on oma yksilönsä, toiset nostaa nokan ylös vähemmästäkin ;) Kuten jo aiemmin tuossa sanoin Laraleille, että tämä kaveri ei tosiaan aatellu mun kuumeilua tuon sanoessaan, joten ei hän tarkoittanut kettuilla.

Se on just noin kuin sanot, ettei samaa kokenut voi tietää mitä toinen tuntee. Jokainen tietää sitten, jos se omalle kohdalle sattuu. Ja kantapään kautta opitaan varomaan sanojaan.

Ei nyt millään pahalla, mutta pitääkö ihan joka asiasta vetää herneet nenään? Voisi olla elämä helpompaa, jos ei ihan jokaisesta huulen heitosta etsisi piilomerkityksiä ja pahottaisi mieltään turhasta.



Vauvakuume on kavala tauti, se saa monesti unohtamaan sen, että jonkun toisen naisen maailmaan alkavat menkat ei kaada, ne vaan on välttämätön paha. Josta voi ihan vitsiäkin vääntää.



Tällaisia miettii Marrastoive

[color=darkgreen]Oon tosiaankin sanonut mutta mun ei kuulemma pidä puuttua asiaan koska ei hänkään puutu siihen mihin minä rahani kulutan. No silti joka kerta kun asian muistaa niin alkaa verenpaine nousta ;o) En itsekään aina ymmärrä miksi luulen että tässä anopin kans kilpaillaan jostain... =o(



Tiedän kyllä tunteen kun KAIKEN PITÄÄ PYÖRIÄ MINUN YMPÄRILLÄ mutta välillä ei energiaa muuhun riitä. Valitettavasti minusta ainakin tämä tauti (vauvakuume) on syönyt aika ison osan ja toivon mukaan joskus sitten kun sen oman käärön saa niin ei ole enää vihainen maailmalle!



Näin täällä. Kyllähän minäki toivosin että voisin olla aattelematta asiaa vaan ei se ookkaan niin helposti tehty kuin sanottu.



HANNELE

marrastoive:

Ei nyt millään pahalla, mutta pitääkö ihan joka asiasta vetää herneet nenään? Voisi olla elämä helpompaa, jos ei ihan jokaisesta huulen heitosta etsisi piilomerkityksiä ja pahottaisi mieltään turhasta.

[color=red]Miten niin joka asiasta? Sanoin, että harvoin tällä akalla kiehahtaa. Ja että ehkä turhasta. En tosiaankaan joka huulen heitosta etsi piilomerkityksiä ;) Eipäs nyt liiotella.

Ite oon huomannu että on näin kuumeilun myötä tullut ehkä hieman " herkkänahkaisemmaksi" muiden kommenttien suhteen. Mutta musta ihmisellä on siihen oikeus, onhan ihan selvää että ihminen reagoi elämäntilanteensa mukaan. Eikä toki toinen voi tietää miltä se tuntuu, jos ei ole kokenut samaa, mutta ainahan ihminen voi yrittää kuvitella. Kaikkea ei ole tarvinnut itse kokea, jotta voisi yrittää ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Toisen asemaan asettuminen siis, empatiankyky.



Mutta joo, myönnän että otan turhan paljon asioita nykyään itseeni. Mutta kun se vaan niin paljon koskee kun sitä lasta ei saa alulle!



Mutta siis näin, ymmärrän siis täysin Zatun tunteen tuossa tilanteessa. Ja olen vielä sitä mieltä, että useimmat tunteet on kaikkea muuta kuin järjellä selitettävissä. Ihminen tuntekoon niin kuin tuntee, toisen tunteista ei voi tuomita!

..että toisaalta henkilö joka sanoo jotain " pahasti" , ei sitä aina välttämättä voi tietää. Niinpä oiskin hyvä se sille sanoa, eikä murehtia itsekseen ja löytää joka sanasta jotakin merkitystä. Olispa vaan noin helppoa! ;) Oonpa nyt oikee ihmissuhdetaitaja olevinaan! =D

Kyllä se vaan niin on, että joskus toisten harmittomat kommentit jäävät pyörimään pitkäksikin aikaa päähän. Sitä on varmaan niin herkkänä tai jotain. Ja tottakai toisia asiat eivät jää harmittamaan, mutta olemme kaikki erilaisia ja suhtaudumme asioihin erilailla. Itse en juuri jaksa toisten kommentteja yleensä miettiä, mutta keskenmenon jälkeiset kommentit sattuvat vieläkin.



Yleinen mielipide oli: " Säähän oot niin nuori, ehdit vielä saamaan lapsia" (ja sehän nyt helpottaa oloa..), " Toi on kyllä tosi yleistä.Mun mummon kaimakin sai keskenmenon" (yleisyys = ei kannata surra) ym. Kukaan ei kysynyt, miltä musta tuntuu. Moni luuli sen tietävänsä. Tiedän, että halusivat varmasti auttaa, mutta eivät osanneet sanoa muuta kuin typeriä kommentteja. Itse keskenmenon kokeneet eivät näitä laukoneet.



No, eiköhän tämä tästä. Ensi kerralla, jos tulen raskaaksi/saan keskenmenon, pidän suuni supussa.

Mulla on kärvähtäny pinna jo vaikka mistä kommenteista tässä hiljattain.Koskas teette sen toisen lapsen? ja sun muuta.Silloin alkaa keittää kun sitä on yritetty ja yritetty vaikka kuinka kauan.Ja nyt kun mulla on menkat niin olen tosi räjähdysaltis ihan mistä vaan.Päätinki että nyt sai kuumeilut loppua(vaik mihin se vauvan kaipuu häviäis).

Yritän haudata koko haaveen kun en jaksa enää pettyä.Jos joku viel kysyy multa koska se toinen muksu teille tulee sanon varmaan vaan että ei oo suunnitelmissa.Taidan tyytyä koiranpentuun. Kun nyt saisin ton äijän kokonaan ylipuhuttua että se meille hommattais.Vaik eihän se koira oo mikään vauva.Ois se silti vaan ihana...

hih, mulla on tismalleen sama juttu, paitsi että olen jo unohtanut vauvahaaveet ja HALUAN KOIRANPENNUN. Niin, miten saisi ukon puhuttua ympäri, tuo kun on 100 % kissaihminen. Kissahan meillä jo on, joten...

Noista kommenteista vielä. Olen useasti miettinyt, mitä sanoisin ihmiselle, joka on kokenut keskenmenon tai on lapsettomuushoidoissa. Mitä te haluaisitte muiden sanovan?

Mun sisko kyselee multa jatkuvasti milloin me teemme toisen lapsen (esikoinen kohta 5v) ja olen vain kuittaillut, että " ei kaikki tule pelkästä ajatuksesta raskaaksi

niin kuin eräät

" (siskolla 4 lasta pienin ikäeroin). Toisinaan sanon, että emme enää tee lapsia, tai että " ei se määrä, vaan laatu" . Yksi mitä olen aina halunnut kuitata hänelle on " mites se rouvan oma seksielämä sujuu?" mutta musta ei ole ainakaan vielä ollut siihen. Kumma kun ei lakkaa kyselemästä!

Ja arvatkaapas mitä tämä mun sisko sanoi toiselle siskollemme kun hänelle tuli keskenmeno rv 9: " Siinä (vauvassa) oli joku vika. Siitä ei olisi ollut eläjäksi, jotenka oli ihan hyvä että se kuoli." Joo-o, ajatus ihan hyvä, mutta...

Meillä esikoinen on 4v.Mulla on ollut keskenmeno ja yks kohdunulkoinen raskaus ja molempien yhteydessä oon kuullu kyllä ihan ihme kommentteja. Tyyliin " eihän se mikään vauva viel oo" tai just " parempi noin olis ollut vammanen" ja kaikenlaisia muita.Ton keskenmenon kohdalla kun hcg:ta seurattiin ja laski mulle sanoi hoitaja et kaikki on hyvin arvo on laskenut eikä tarvitse tulla enää mihinkään kontrolliin. Miten niin kaikki oli hyvin? Mulle se oli kaikkee muuta ku hyvä uutinen.Ja sit toi onhan sulla vielä aikaa. No musta mulla ei oo niin hirveesti aikaa kun olen jo 32v ja täytän 33v. Mutta en kyl osaa sanoa mikä silloin oikeesti olis lohduttanu. Ei oikeen mikään kai. Aika sit vaan tekee tehtävänsä.Mutta hauvakuume nyt senkun kasvaa.Olen tässä surffaillut koirasivuilla ja haluisin sen koiran jo mahdollisimman pian=)