Minkälainen pettymyksensietokyky 5-vuotiaalla pitäisi olla?
Päiväkodin palautelomakkeessa oli taas "mukavaa" palautetta 5-vuotiaasta pojastamme. Hänellä ei kuulemma ole pettymyksensietokykyä "missään tilanteessa".
Kertokaa minulle, mikä on normaali 5-vuotiaan lapsen pettymyksensietokyky! Mistä merkeistä voi huomata, että pettymyksensietokyky ei ole kunnossa? Miten sitä kehitetään?
Kommentit (2)
Vaikea sanoa onko kyse pettymyksen siedosta vai siitä miten näyttää/purkaa sen pettymyksen. Pettymys voi tulla tuon ikäisellä pienissäkin asioissa, mutta sen mitä silloin tekee voi yrittää opetella. Itse vetäisin rajan siihen jos muut kärsivät jonkun käytöksen takia.
Minusta pettymyksen tunteet on sallittuja, mutta niiden esittämistapa ei välttämättä. Onkohan kyseessä se että teillä lapsi raivoaa ja suuttuu vai pikemminkin että itkee? Kumpikaan ei taida olla ihan yleisesti hyväksyttäviä tapoja. Ehkä lähtisin kysymään lapselta sen jälkeen kun tilanteet on rauhoittuneet, että mikä suututti: Yrittäisin saada lapsen itsensä kertomaan ja huomaamaan vaikka pikku palasina mikä asiassa on vaikeaa. Ja lisäksi että mitkä merkit hänellä tulevat suuttumisessa ensimmäiseksi. Eli lapsen kanssa analysoisin mikä saa aikaan ja miten pettymys purkautuu. Jo tunteiden pukeminen sanoiksi voi auttaa. Sen jälkeen miettisin lapsen kanssa sopivia pettymyksen purkamistapoja (esim. jos häviää pelissä ja alkaa kiukuttaa, niin vaikka mielummin käy juoksemassa talon ympäri ja rauhoittuu ennen kuin palaa muiden peliä katsomaan tms. jotain joka toimii lapsella- vaikka mielikuvaharjoittelu). Yrittäisin sopia lapsen kanssa miten käyttäydytään, niin että lapsikin sitoutuu sopimukseen.
Ja sitten vaan todellakin kohtaamaan niitä pettymistilanteita, sitä kauttahan oppii. Ja taas jos mopo karkaa käsistä lapsen kanssa juttelua ja muistuttelua siitä miten käyttäydytään ja miten on sovittu. Parhaimmillaan voi yrittää lasta palkita sopivasta käytöksestä (esim. tietty määrä hävinneitä pelejä ilman räyhäämistä, niin saa palkinnon).
Tuota asiaa tuskin oppiikaan hetkessä, vaan pettymyksen sieto voi olla aikuisillakin vaikeaa.
tuosta pettymyksensietykyvystä ja minkälainen pitäisi olla. Ja liittyykö tämä juttu siihen mitenkään, mutta mä huomasin meidän vanhimmasta pojasta just siinä 5v tienoilla, että poika ei kestänyt häviötä missään muodossa. Eikä muuten kauheasti vieläkään, vaikka on jo 9v.
Kaikkein selvimmin sen huomasi pelitilanteissa. Pelasimme mm. Kimbleä ja jos poika ei voittanut, nappulat lensi ja huuto alkoi. Siinä meni pilalle samalla äidin (ja välillä isänkin) ja pikkuveljen peli. Tai jos joku tekemänsä juttu ei onnistunut, tavarat lensi ja huuto päälle. Aina ja joka asiassa piti voittaa/asiat mennä kuten halusi. Vieläkin (formuloita seuratessa varsinkin) poika lähtee huutaen ja ovia paiskoen ulos, jos joku meneekin pieleen/eri tavalla kuin halusi (esim. formuloissa Räikkönen keskeyttää).
Mitään kehityskeinoa ei mulla ole tarjota, meillä vaan uudestaan ja uudestaan laitetaan poika tilanteeseen (= pelejä porukalla), jossa ei voi aina voittaa ja siis pettymyksiä tulee väkisinkin. Vähitellen sietokyky on parantunut edes sen verran, ettei samaa tee enää koulussa (teki vielä ekalla). Ehkä se onkin yksi keino, ja selittää yhä uudestaan ja uudestaan, ettei aina voi voittaa eikä aina voi onnistua.
Toivottavasti ikäkin tuo helpotusta.