Mikä teidät tupakoitsijat saisi lopettamaan, kun ei kuoleman pelkokaan riitä??
Äitini on sairastunut keuhkoahtaumatautiin ja hänelle on sanottu, että tauti pahenee niin kauan kun hän jatkaa tupakointia. Tauti ei koskaan parane, mutta sen saisi pysäytettyä tai ainakin elämän laatua parannettua, jos lopettaisi tupakan. Mutta arvatkaa vaan lopettaako hän. Puoli vuotta on mennyt jo taudin selviämisestä ja vielä polttaa niin kuin ennenkin. MITEN SAAN HÄNET LOPETTAMAAN??
Olen yrittänyt hyvällä, pahalla, kiristämällä, lahjomalla. Mikään ei auta. Onko muilla kokemuksia kyseisestä taudista?
Kommentit (8)
varmaan se auttais lopettamaan kun pääsisi näkemään sinne sairaalan osastolle niitä kuolevia ihmisiä (tupakan johdosta)
:(
vaati sen, että tulin raskaaksi. nyt en enää ole raskaana, mutta en tahdo pitää kullannuppuani sylissä tunkkaisen hajuisena, enkä myöhemmin näyttää pojalle huonoa esimerkkiä.
luulen, että äitisi tapauksessa mikään ei saa häntä lopettamaan, jos ei itse sitä tahdo. tupakkariippuvuus on TODELLA vaikea asia varsinkin niille, jotka ovat vuosikausia polttaneet. sano hänelle, ettet tahdo menettää häntä. vetoa hänen tunteisiinsa ja rakkauteensa sinua kohtaan. sano, ettet saa öisin nukuttua kun murehdit ja itket tätä asiaa. liioittele vaikka vähän...
joo ja tiedän teidän mielipiteen että olen idiootti mutta tupakointi on mun ainut ilo ja huvi mitä päivässä on.että sorry,kessuttelen kuolemaani asti.
äiti lopettaisi tupakan. Mummo kyllä lopetti heti kun kuuli sairaudesta. mutta äitini ei vaikka hänelläkin syövän mahdollisuus suuri ja nyt tuli jo tuo keuhkoahtauma. ap
Kärsin lapsettomuudesta ja ajattelin, että huononnan vielä entisestäänkin mahdollisuuksia jos poltan. Nyt on lapsi ja en ole polttanut enää moneen vuoteen.
asia on kyllä niin että jos äitisi ei itse halua lopettaa tupakoimista niin et sinä häntä saa lopettamaan vaikka tekisit mitä :( ei auta puhuminen, rukoilu, saarnat, suuttuminen, opettavaiset esimerkit syöpäpotilaiden ym. muodossa. ainoa keino on, että äitisi ITSE joku päivä tajuaa tilanteensa ja päättää ITSE lopettaa, kukaan muu ei sitä päätöstä voi hänen puolestaan tehdä.
tupakoitsijat ovat maailman parhaita itsepetoksessa ja kieltämisessä. kaikki negatiivinen joka liittyy omaan tupakointiin kielletään hysteerikkojen propagandana tai jonain yleismaailmallisena höpötyksenä " joka ei minua henkilökohtaisesti koske" . edes oma sairastuminen ei välttämättä aukaise silmiä vaan siinäkin syy-yhteys tupakan kanssa kielletään ja selitetään jollain tavalla muuten.
oma tarinani on sellainen, että kaksi kertaa lopetin tupakanpolton raskauden ja imetyksen ajaksi ja kaksi kertaa sen aloitin taas uudestaan... lopullinen herätys lopettamisen suhteen tuli kun silloin 3-vuotias poikani oli piirtelemässä, laittoi kynän suuhunsa ja sanoi " äiti kato mä poltan tupakkia" . tajusin etten halua omien lasteni aloittavan tupakanpolttoa ikinä ja sen he tulevat mitä todennäköisimmin tekemään jos minä äitinä näytän heille esimerkkiä (omat vanhempani polttavat, minä poltin ja kaksi sisarustani polttavat edelleen joten uskon tässä vanhempien esimerkin vaikuttavan). onneksi sain miehenkin puhuttua tupakkalakkoon ja nyt ollaan molemmat oltu n. 1,5 vuotta polttamatta.
... siksipä se ei ole niin vain lopetettavissa...
Itse poltin 13- vuotta... suurella nautinnolla tietäen terveydelliset riskit ja kävinpä pappaakin katsomassa sairaalassa... sairastui keuhkosyöpään ja lopulta ei tunnistanut enää minua kuin hetkitäin.. syöpä levisi joka paikkaan, myös aivoihin.
Ikinä en saa kuvaa mielestäni pappaa riutumassa sairaalan vuoteessa... mutta tupakointi jatkui vaan...
... oma terveyteni alkoi reistailla, tein pari lasta... ja poltin milloin milläkin tekosyyllä... ja se oli juuri se henki reikä kaikesta... kun pääsi tupakalle!!
Aloin odottaa jälleen lasta... ja sain ahaa elämyksen... josko nyt... ja niinpä ensimmäinen askel oli vähentäminen... ja rutkasti... sitä pari viikkoa ja sen jälkeen tavan mutos , en polttanut tupakkaa silloin kuin ennen olisin sen tehnyt ja niin se elämän tapa muuttui... pikku hiljaa...
... nyt olen ollut polttamatta jo kolmisen vuotta ja välillä tekee vieläkin mieli... ja olen sanonutkin että jos joskus vielä aloitan en enää koskaa sitä lopeta... oli se sen verran tuskaa, hikeä, ja pastilleja ;)
.. ja kaiken pointti on se että usein tupakoiva haluaa päästä irti, mutta ei vaan osaa päättää ajan kohtaa koska sen tekisi... ja lipsuu sitten... vielä tämä yksi... ja niinkuin kaikessa riippuvuuksissa... kyllä se pitää lähjteä selkäytimestä asti se halu päästä eroon...
Hänen suvustaan kolme vanhempaa henkilöä on jo kuollut keuhkosyöpään, mutta en saa viestiä menemään perille, pelkään että joskus vielä menetän hänet:(