SYYSTOIVEET 2006, helmikuun pino
Aloitan helmikuun pinon vähän aikaisessa, sillä joku uusikin kyseli tätä pinoa. Eli toiveissa olisi päästä vauvan yritykseen syksyllä. Osalla miehet ovat ihan täysillä mukana, osalla ei.
Tervetuloa uudet myös kirjoittelemaan, sillä meillä on ollut pinossa suhteellisen hiljaista.
Omaa napaa: ei ole tilanne sen kummemaksi muuttunut.. Meillä esikoinen pitää vapaa-ajan ongelmat loitolla ja toinen lapsi on minun haaveissani, mutta mies ei ole näistä ajatuksista ihan innostunut.
Mitä muille kuuluu?
Kommentit (26)
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Nostelen tätä pinoa vähän ylöspäin ettei ihan katoa.
Minulla ei nyt yhtään vauvakuume vaivaa. Itsellä flunssa, tytöllä flunssa ja valvottaa kaiket yöt. Huokaus, ei edes jaksa ajatella että tähän nyt toinen lapsi. Mutta kun tästä pää tyhjenee räästä niin ajatukset palaa varmasti taas kuumeilemaan. :)
Puzzle
Mulla se vauvakuume edelleen nostelee päätään. Meidän neitimme 2kk on ollut niin helppo että kuume varmaan kasvaa siksikin. Itsellä on selkävaivoja ja vähän vikaakin selässä niin jotenkin vaan miettii onko liian aikaista toiselle. Mieli kuitenkin tekis ja mieskin on jo valmis...Mä tässä yritän jaksaa pinnistää syksyyn asti mutta katsoo nyt jaksaako venata... ;)
Mrs Tottestrom: olin itse vähän samoissa aatoksissa kun sinä kun meidän poika oli 2-3 kk ja oli todella helppo, söi ja nukkui aina vaan tyytyväisenä eikä turhia kitissyt. Mies oli onneksi silloin sitä mieltä, että ehkäisyä käytetään, koska muuten olisin ollut valmis jo silloin yrittämään uutta vauvaa.
Nyt jälkikäteen, poika 8,5kk, olen todella tyytyväinen miehen päätökseen, koska meillä ainakin raskaammat ajat tulivat vasta n. 6kk:n iässä. Noin parin kuukauden ajan poika nukkui tosi huonosti johtuen uusista opituista taidoista (ryömiminen, konttaaminen jne..). Vaikka poika on ollutkin koko ajan ' helppo' niin kyllä nuo yövalvomiset saivat ainakin meikäläisen hermon kireälle ja olin tosi tyytyväinen, että en samaan aikaan kärsinyt alkuraskauden väsymyksestä ja pahoinvoinnista. Nyt on taas helpompaa öisin, lapsi nukkuu täydet yöt, mutta päivät ovatkin sitten yhtä perässä juoksemista: poika nousee seisomaan kaikkea mahdollista vastaan ja ryömii täyttä vauhtia eteenpäin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää.
Näin siis meillä ja nämä ovat puhtaasti vain minun ajatuksia ja mietteitä ja moni on varmasti eri mieltä ja jaksaa loistavasti, vaikka lapset tulisivatkin ihan peräjälkeen.
Kiitos ajatuksistasi!!! :)
Kiva kuulla muiden ajatuksia. Ja itse asiassa noi on just niitä ajatuksia mitä olen mielessäni pyöritellytkin. Oon miettinytkin että varmaan ne " vaikeammat" ajat on edessäpäin. Ja on sekin ollu mielessä että miten sitä jaksais sit esikoisen kanssa nauttia näistä uusista opituista asioista jos on raskauden väsymys päällä. Mä luulen että yritän tosissaan jaksaa ootella sinne syksyyn asti yrittämistä.
onhan se niinkin että vaikka se yritys alkaisi vasta syksyllä ja jos hyvä tuuri kävis että tärppäis nopsaa niin suht pieni ikäerohan silti lapsukaisille tulis.
Pitää vaan yrittää saada myös miehenkin vauvakuume hetkeksi laantumaan ;) ei meinaan auta mun omaa kuumetta, että miehelläkin on kuume...
Moi!
Meillä se ei osata päättää annettaisko jo pikkukakkosen tulla vai odotellaanko syksyyn asti. joka toinen päivä mieli muuttuu. Tekis niin kovasti mieli molemmilla mutta kun järki sanoo että pitäis odottaa.Sit taas miettii sitä, että jos endometrioosi estääkin raskaaksi tulon ja sit sitä saa oottaa kuitenkin kauan niin miksi ei yritystä alottaisi heti. lääkärikin sanoi että raskauden jälkeen voisi olla hyvät mahkut. keisarinleikkauksesta on nyt 3kk. Kunpa pystyis näkemään tulevaisuuteen ja tietäis mitä tehdä...Onko jollain kristallipalloa? ;) ;)