Vuodatusta isovanhemmista...
Kuinka monen vanhemmat tai appivanhemmat osallistuvat lapsenlapsensa/lapsien elämään?Kysyn tätä siksi koska oma äitini käyttäytyy mielestäni oudosti..Olen yrittänyt ehdottaa että hän joskus veisi 2v tyttöämme ulos joko täällä meillä tai sitten heidän lähellään olevaan puistoon, mutta esim tänään vastaus oli että kesällä varmaan on sitten parempi...Mitä ihmettä?!!!!!Muutenkin jos hän(vanhempani ovat siis eronneet) tulee täällä käymään niin tuntuu että suurin osa ajasta menee aikuistenjuttuja jutellen kiinnostus lapsenlapsiin on melko niukkaa.Kyllähän hän sanallisesti(paljon tulee aina suuria sanoja ) välittää ja kaikki lapsenlapset ovat kuulemma yhtä tärkeitä mutta mielestäni teot painavat enemmän tässä tapauksessa kuin sanat.Meillä 4kk ikäinen vauva myös ja siskollani pieni vauva myös joten aikaisempaa kokemusta ei ole hänelläkään lastenlapsista.Hän vahtii kyllä silloin kun esim jos meillä on joku juhla (ehkä 2krt/vuodessa)mihin ei haluta ottaa lapsia mukaan mutta " vapaaehtoisesti" hän ei ikinä edes ehdota moista tai edes että haluaisi olla heidän kanssaan.
Tuntuu vaan kurjalta kun oma äiti(työttömänä) käyttäytyy noin ja miehen äiti joka käy sentään töissäkin tulee melkein koska vaan jos tarvitsen vaikkapa lapsenkaitsijaa.Ja sen lisäksi hän on aina ottamassa tyttöä heille, hakee ulos leikkimään(ei odota kesää?)vie puistoihin ym.ym.Tosi kurjaa kun jossain vaiheessa tyttö varmasti tajuaa että kuka hänestä aidosti välittää..
Onko kohtalotovereita???
Kommentit (13)
eli mulla 2,6 v tyttö, joka on molempien isovanhempiensa ensimmäinen lapsenlapsi. Isovanhemmat asuvat kyllä 400 km päässä kaikki mutta ovat kuitenkin eläkeläisiäkin kaikki eli luulisi, että jonkin verran aikaakin olisi. Miehen vanhemmat ovat eronneet ja hänellä on uusi naisystävä, joka vapaaehtoisena vahtii MLL hoitajana vieraiden lapsia, tämäkin nainen eläkeläinen. Kaikki vaikuttivat odottaneen lapsenlapsiaan, olivat ainakin iloisia odotuksesta. Mutta vain mun äitini, reumaatikko, tulee mielellään hoitamaan lasta ja meillä kyläillessään useita päiviä tahtoo nimenomaan hoitaa lasta. Hän tekee kuntoonsa nähden todella paljon enemmän kuin odottaisinkaan ja olen sanonut sen hänelle. Muut isovanhemmat eivät tule hoitamaan lasta ollenkaan. Miehen isällä ja naisystävällään on periaate tulla kerran vuodessa, viime vuonna eivät tulleet kertaakaan (mutta minä kävin sielläpäin ja molemmilla pitkillä käynneillä, jolloin en tietenkään vaivannut heitä asumalla heidän luonaan, heillä oli yhteensä yhtenä päivänä aikaa viettää muutama tunti kanssani lapsen hoidossa) eivätkä tulleet sittenkään, kun äitini pyysi heitä tulemaan. Heillä on kuulema niin paljon harrastuksia (kodin remontoimista ihan vapaaehtoisesti, muiden ihmisten- naisystävän ison lapsenlapsen ja tämän aikuisten lasten tapaamista- velvollisuuksia sekä naisystävän hoitotöitä, etteivät tule missään vaiheessa tämän enempää edes käymään.
Miehen äiti taas väittää, ettei hänellä ole rahaa eikä hän ole tullut pariin vuoteen käymään, ja on silloinkin kieltäytynyt antamasta lapselle maitoa pullosta tai keinuttamastakaan. Hänet näimme viime vuonna kaksi kertaa muutaman tunnin verran, kun olin siis käymässä sielläpäin, missä hän asuu. Myöskään hän ei ollenkaan välttämättä laita minkäänlaisia lahjoja millekään päiville- viime jouluna laittoi joulukalenterin kyllä.
No, miehen vanhemmilla on ilmeisesti periaatteena jokin vanhanaikainen tapa, että jokainen hoitakoon oman pesueensa eivätkä juuri pidä lapsista. Ikävä todeta mutta se se totuus taitaa olla.
Meillä isovanhemmat asuvat molemmat reilun parin sadan kilometrin päässä ja näemme muutamia kertoja vuodessa. Äitini on ollut pari kertaa hoitamassa tyttöä (nyt 14kk) ja on sanonut, että tulee pyydettäessä jollei muuta menoa ole sovittuna, mutta ei koskaan itse ehdota tulemista. Miehen äiti on hoitanut tyttöä kerran viime kesänä yhden illan. Oma äitini ei myöskään oikein osaa olla tytön kanssa, eikä oma-aloitteisesti osaa alkaa leikkiä ym. Ehkä tämä muuttuu tytön kasvaessa, mutta olisi kyllä mukavaa, että isovanhemmat olisivat enemmän läsnä tytön elämässä. Ikävintä omassa äidissäni on se, että hän vielä jaksaa syyllistää minua siitä, että näkee lapsenlastaan niin harvoin. Olen miettinyt, että jossain vaiheessa yrittäisin hankkia jonkun " varamummon" lehti-ilmoituksella tms. eläkkeellä olevasta naisihmisestä, joka tykkää lapsista ja tulisi mielellään hoitoavuksi silloin tällöin. Olisi muutenkin tärkeää, että tyttö oppisi olemaan vanhempien ihmisten kanssa.
se että tuntuu kurjalta ettei mummo itse halua olla lapsen elämässä niin täysillä mukana kuin mitä itse haluaisin.Tarkoitukseni ei ollut kuullostaa siltä että haluan lastenhoitajaa vaan nimenomaan kiinnostusta...Mutta ehkä hän ei sitten osaa olla näin pienen kanssa..?
Meillä sama juttu! Ongelma miehen puolelta ,appiukko asuu melkein naapurisa ja käy korkeintaan kahvilla jos on jotain asiaa n.2x vuodessa.Kylään hän ei ole pyytänyt meitä koskaan...Anoppi asuu toisessa kaupunkissa ja kovin se sanoo rakastavansa meitä kaikkia(!) mutta tekoja ei oo.Jos hän sitten löytää sen ajan ja pääsee(ei kipeenä,eikä muuta tärkeätä sovittu)n.2x vuodessa niin vähän kattoo kyllä lasten perään max 2h jos on tärkeä meno mutta ei mielellään kahta kerrallaan.Ei puhettakaan että päästäisi meidät miehensä kanssa iltaa viettämään.Aina on kaikki niin vaikeata! Meidän lapset on kuulemma kurittomia ja leluilla pilattuja. Ekan kerran kun tuli meidän esikoista katsomaan,sillä oli kumihanskat mukana-jos täytyy vaihtaa vaipat.Vaikka olen sanonut että meille tullessaan ei tarvi tuoda lahjoja niin hän kuitenkin tuo jotain kirppikseltä hankittua tai parin euron karkkipussin muistaen mainita paljonko maksoi.Vastasyntyneelle pojalle 24 jarrusukat,vaaleanpunaiset!
Tarinaa voisi vielä maustaa mutamilla jutuilla mutta... ehkä joskus toiste!
Meillä isovanhemmat asuvat melko lähellä (3 ja 50 km). Isovanhemmat eivät juurikaan osallistu lastenhoitoon, tilaavat kyllä itsensä kylään jokaisena syntymäpäivänä, nimipäivänä yms. Viimeisen vuoden aikana meidän yhteiset menot ilman lapsia on laskettavissa yhden käden sormilla. Useimmiten meillä on MLL:n vahti, kun isovanhemmat eivät ehdi, halua, jaksa tai viitsi vahtia lapsia edes muutamaa tuntia. En enää jaksa edes kysyä, kun vastaus on aina sama kiertelevä ei. Lapset ovat 6,5 ja 3,5, joten ei tarvitsisi vaippaa vaihdella eikä nostella.
Meillä on aivan päinvastainen tilanne. Kaikki isovanhemmat olisivat aina ottamassa ja viemässä ja tekemässä ja ja... Mä joudun todellakin stoppailemaan sitä hommaa, koska noin pieni (2-v) tarvitsee tosiaankin enemmän rutiineja ja rauhaa mun mielestä kuin ainaista menoa ja meininkiä! Nimittäin näiden isovanhempien kanssa vietteyjen päviien jälkeen äiti ottaa vastaan illan väsykiukuttelut ja yöt, joina heräillään viisitoista kertaa...
Mutta siis mun kokemus on päinvastainen: isovanhempien kiinnostus lapsenlapseen on kyltymätön. en siis voi allekirjoittaa, että sellainen olisi häviämään päin.
Mitäs jos nostat kissan pöydälle ja kysyt suoraan? Kysehän on sun äidistäsi, kyllä sä voit puhua sen kanssa asiasta. Kysy miksi lapsen lapsi ei kiinnosta ja olisko asian eteen jotain tehtävissä. Voit myös hiukan " pelotella" eli siis kertoa avoimesti sen faktan, että lapsi tykkää jo nyt toisesta mummusta paljon enemmän eikä tilanne ainakaan tule tulevaisuudessa helpottumaan...
Tsemppiä!
Eli jos puistoon lähteminen lapsen kanssa kaksin on liikaa, niin kysy lähteekö hän sinun ja lasten kanssa puistoon? Ja sitten puistossa voi pyytää vaikka keinuttamaan lasta, kun lapsi keinussa jne. Eli kerro selkeästi mitä hänen tulee tehdä ja yksi askel/asia kerrallaan. Näin hän tekee jotain edes lapsenlapsensa kanssa. Meillä ei meinaa äiti vieläkään lähtisi yksin lasten kanssa puistoon tai ehkä juuri ja juuri jos pyytäisin ja lapset jo 6v ja 4v. Mutta mukaan kyllä lähtee ja kun ehdotan ja neuvon miten lasten kanssa voisi olla, niin onnistuu. Kyllä tuo mummo voi luoda suhteen lapsenlapseensa sinunkin läsnäollessasi, ei hänen tarvitse sitä varten kaksin olla lapsen kanssa. Eri asia on jos kaipaat apua ja haluat olla vauvan kanssa kaksin.
Meillä siis auttaa selkeät ehdotukset tehdä yksi pieni asia lasten kanssa, kuten juuri että annatko vauhtia jne. Nyt vain lapset osaavat itse pyytää nämä asiat mummolta, esim. mummo lue tämä satu ja mummo kaada maitoa jne. Ilman pyyntöä mummo ei osaisi/ymmärtäisi auttaa. Eli auttaisiko sama teillä?
Sitten tuo kissan nostaminen pöydälle kai riippuu sinun ja äitisi väleistä. Omalleni en voisi tuollaista edes ajatella, hän vaan loukkaantuisi ja silloin ei ainakaan osaisi lasten kanssa olla, vaan tulisi entistäkin väkinäisemmäksi. Mutta tunnet äitisi ja jos luulet että auttaa, niin yrittää voi.
on se, että eivät kaikki vaan voi olla kiinnostuneuta edes omista lastenlapsistaan. Eiväthän kaikki vanhemmat pidä kuin omista lapsistaan ja joskus niistäkin varauksin....
Ja itselläni on ainakin sellainen kokemus, että isovanhemman omasta pikkulapsi ajasta on n. 20-30v. eikä lapsen kanssa oleminen välttämättä ole yhtäkkiä mitenkään helppoa varsinkaan jos lapsista ei ole omien lisäksi juurikaan kokemuksia. Varmaankin juuri tuo opstus ja tilanteen johtaminen niin, että isovanhempikin osaa olla mukana luontevasti voisi auttaa ja rohkaista.
Oma (biologinen) äitini asuu parinsadan kilometrin päässä ja on oikeasti kiinnostunut tyttärestämme, käy niin usein kuin mahd. ja haluaa myös aina " omaa laatuaikaa" tyttäremme kanssa. Myös anoppini osallistuu tyttären elämään, haluaa tyttöä kylään ja hoitoonkin " annetaan" joskus;) Muttamutta...äitipuoleni, joka on kasvattanut minut 5-vuotiaasta ja asuu aika lähellä isäni kanssa, ei ole pätkääkään kiinnostunut tyttärestämme. On kyllä ihana ja ystävällinen, kun käydään siellä, mutta koskaan ei tule kylään, ei soita, ei tarjoa apua tai osoita millään tavalla että haluaisi osallistua tytön elämään. 1-vuotissynttäreillekään ei tullut, lähetti kyllä kortin ja lahjallakin muisti, muttei viitsinyt/halunnut ilmaantua paikalle.
Minä todellakin välitän tästä naisesta kuin omasta äidistäni, mutta tuntuu inhottavalta, kun hän ei voi olla " mummu" meidän pienelle tytöllemme. Isänikin on ollut aina laiska pitämään yhteyttä, mutta käy kuitenkin useammin kylässä kuin äitipuoleni. Uh, että tällaista vuodatusta täällä...
Meillä oma äitini on kovasti tulossa meille tai ottaa poikaa hoitoon/yökylään tarpeen vaatiessa ja ilman tarvettakin. Juuri viime viikolla poika oli mummulla yökylässä (mummu oli töistä lomalla kun pojan hoitajalla oli menoa) ja eilen+tänään onkin sitten hoitoonmeno ollut pakkopullaa kun poika huutaa, että " ei hoitoon, menee mummun kotiin" ... eli siis poika viihtyy mummun kanssa erittäin hyvin.
Epäselvyyksien välttämiseksi sanon, että poika tykkää hoitopaikastaan tosi paljon ja tänäänkin oli sitten vaikeuksia saada hänet lähtemään kotiin kun leikki oli kesken eli siitä tämä ei johdu että hoidossa ei olisi kivaa, vaan siitä että mummulassa on vielä kivempaa ilmeisesti.
Miehen vanhemmat asuukin kauempana mutta käydään usein viikonloppuisin siellä ja hyvin sielläkin isovanhemmat leikkii pojan kanssa ja itse saan esim. lukea tai tehdä jotain muuta ihmeellistä " rauhassa" mitä kotona ei saa/voi (paitsi silloin kun poika nukkuu kuten nyt).
Anoppi ottaa oikein mielellään lapset luokseen ja kyselee usein milloin lapset voisivat tulla taas.
Esikoinen (5v) onkin hänen luonaan ollutkin yhteen menoon viikonkin.
Soitan esikoiselle joka päivä hänen ollessaan isovanhempien luona ja jos hänelle tulee ikävä kotiin, niin haemme hänet vuorokauden sisällä (mummola on 150km päässä) kotiin.
Kuopus (1v) vierailee mummolassa yhdessä meidän kanssamme, tosin voi olla yön yli isovanhempien luona (siskon kanssa) kun me mieheni kanssa nukumme muualla ja tulemme isovanhempien luokse taas aamulla. Ja mummo on myös paljon meidän luonamme hoitamassa lapsia.
Äitini taas mielellään ottaa esikoisen luokseen viikonloppuna ja heillä on yhteisiä joka viikkoisia harrastuksiakin.
Äitini käy kausi luontoisesti töissä ja lisäksi hänellä on huolehdittavana kolme alaikäistä veljeäni. Kuopusta äitini ei hoida muulloin kuin meidän ollessa paikalla.
Äitini on sanonut alusta alkaen että ottaa lapsenlapset yökylään ym. hoitoon vasta kun he osaavat itse kertoa mitä haluavat tai mikä vaivaa.
Viimeksi hänen luonaan kyläillessämme kuulin hänen juttelevan kuopuksellemme (1v) siitä miten hänkin kohta oppii puhumaan ja tulee sitten mummon luokse hoitoon.
osaa poikani hoitoon(2.5v).vanhempani ovat aika vanhoja ja äitini sairastaa reumaa yms.liikkuminen on välillä tosi vaikeaa mutta siltä he ovat valmiita tulemaan hoitamaan poikaa jos on kipeä tms. isäni on 70v ja hän tykkää kovasti olla pojan kanssa ulkona
silloin kun poika oli pienempi(vauva) vanhempani eivät niin paljon olleet lapsen kanssa koska piti nostella,vaipan vaihtamista yms.
ehkä sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa asiasta voi olla että äitiäsi tavallaan " pelottaa" olla lasten kanssa kun on jo aikaa siitä kun sinä olit lapsi.
Meillä en ole pahemmin äidiltäni kaivannut lastenhoitoapua, kun lapset ovat olleet pieniä. En olisi oikein uskonut äitini olevan kovinkaan sensitiivinen hoitaja lapselle joka ei vielä puhu kunnolla (siis todellakin ikää jo riittävästi että puheen tuottamisen lisäksi jo ymmärtää halunsa ja tarpeensa). No meillä lähinnä olen kysynyt äitiäni lapsia hoitamaan pariksi tunniksi meillä käydessään kun lapset ovat olleet isompi jo 5v ja pienempi yli 3,5v (paitsi esikoisen ollessa pienempi muutaman pakottavan kerran kuten synnytyksen aikana). Tällöin lapset ovat jo riittävän isoja että äitinikin pärjää. Yleensä äiti ei koskaan kuitenkaan itse tarjoudu hoitamaan lapsia, mutta nyt jo puuhaa lasten kanssa, kun lapset osaavat vaatia - siis hirveä käsky käy lue mummo ja tee sitä ja tätä. Joskus aluksi minua häiritsi äitini passiivinen suhtautuminen lapsiin ja puuttuva mielenkiinto näitä kohtaan, nyt olen huomannut että pystyy olemaan lasten kanssa (yleensä me vanhemmat kuitenkin lähes aina paikalla) ja heillä on jo jonkinlainen suhde mummoon, kun lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi. Silti ei äitini ehdota koskaan että voisi hoitaa lapsia, mutta kiva että on lasten kanssakin meillä käydessään, vaikka hän näyttää kaipaavan aikuista seuraa monesti enemmän.
No minusta anoppi on hieman sensitiivisempi lasten suhteen, mutta hänkään tuskin olisi halukas hoitamaan pieniä lapsia. Häntä ei olla edes pyydettykään, koska hän on työelämässä mukana, toisin kuin oma äitini. Ensimmäisen kerran anoppi itse ehdotti että lapset voisivat tulla hänelle kun lapset olivat 5,5v ja 3,5v. No seuraavan kerran ehdotti sitten tuosta puolen vuoden kuluttua että lapset voisivat tulla hänelle. Eli anoppi joskus edes oma-alotteisesti ehdottaa lasten hoitamista ja toivoa on että joskus voisimme saada lapset hänelle jonkin menon vuoksi hoitoon sitten joskus.
No näiden kahden jo 6v ja 4v lisäksi meillä on vielä 10kk ikäinen vauva. Eli tuskin me seuraavaan 3vuoteen siis ilman lasta mitään tehdään tai missään käydään, tai apua saadaan hoidossa. Mutta eipä tuo minua stressaa. Ei meillä ole mitään tarvettakaan saada hoitoapua. Meillä lapset kyllä voi olla mukanakin ja jaksamme ihan hyvin. Olen pähkäillyt että meidän lapsiammehan nämä ovat ja toivon vain että mummot luovat suhteen lapsenlapsiinsa, mutta apuahan nämä mummot eivät ole velvoitettuja meille antamaan - kivahan se tietysti on joskus sellaista sitten voisi saada. Tosin joskus tuntuu että muilla on usein aika eri tilanne isovanhempien kanssa, mutta toisiin tuskin kannattaa itseä hirveästi verrata, sillä mitä hyötyä siitä on.