hei heinäkuiset

Meilläkin tuli se puoli vuotta täyteen, mittoina 7940g ja 71.5cm. Pitkä tyttö on. Ryömimään lähti 5.5kk ja meno on sen mukainen. Pistorasiat ja kaikki sähköjohdot ja muut vastaavat kiinnostavat ja äidillä saa olla silmät selässäkin. Ekan hampaan huomasin eilen ja sen kunniaksi tuli myös pieni nuha ja lämpöä. Se kesti tosiaan eilisen päivän vain, liekö johtunut hampaista vai mistä.

Toihin lähtöä olen myös pohtinut mutta lähinnä niin, että tyttö saisi olla kotona ja minä menisin keikkatöihin. Toinen vaihtoehto olisi ottaa hoitolapsia. En tiedä vielä. Saisinpa olla kotona vaan, mutta katsoo sitten miten tässä pärjäillään.

Enpä oo saanu aikaseks kirjotella tännepäin, mutta nyt täytyy ryhdistäytyä. 22 päivä tuli puol vuotta täyteen ja poika oli 65.5 cm ja 8.080kg. Aika hukkapätkä tää poitsu tuntuu olevan kun on 5 cm lyhyempi kun veljensä saman ikäisinä. mutta minkäs teet ku on jämistä tehty =)



Kuukauden verran on ryömitty ja kovasti harjotellaan konttaamista. Viimeyönä varmaan kymmenen kertaa heräsin kun pitihän sitä konttaausta unissaankin harjoitella :)



Hampaita on kaksi alhaalla ja ylös on puhkeemassa kohta kun niin on jo turvoksissa ien. Täytyy varmaan sitten ruveta pikkkyhiljaa lopettelemaan imettämistä, mutta en tiiä miten onnistuu kun on poika niin tissitakiainen että.



Töihin oon nyt alustavasti ilmoittanut että oon kotona 2007 heinäkuulle, mutta voi olla että oon sen kolme vuotta, kun keskimmäinen aloittaa koulun 2007 syksyllä.



Mutta eipä tässä tän kummempia. Sekavaa sepostusta kun pimeessä kirjotan (poika nukkunut päikkäreitä kohta 4 tuntia)



Kirjoittelemisiin!



t: Terhi ja Allu

Kiva kun on aloitettu uusi pino. Muutenkin on hauska lukea muutakin kuin mittoja, ehkäpä tämä keskustelu tästä vilkastuu Heinäkuistenkin pinossa, vai ovatko meidän vauvat niin vilkkaita ettei äiteet ehdi koneillensa? :)

Meidän neiti Näpsä ryömii myöskin. Tai no, tekniikka on vielä hieman hakusessa. Näpsä nousee kontilleen ja alkaa hurja heijaus joka päättyy pehmeään, etten sanoisi kissamaiseen (toim. huom. ylpeähkö äiti) syöksylaskuun haluttuun (?) suuntaan. Mäkitornista tuolla alastulolla ei ehkä saisi kuin 16,5 pistettä, mutta kotikatsomo palkitsee taputuksin ja antaa täydet 20.



Lisäksi Näpsykkä availee äänijänteitään eri tavuin ja örinöin, kiljahduksin ja kurlauksin. Olemme isukin kanssa olleet kuulevinamme alustavan " äitih" äänteen, jota tyttö toistelee erit. iltaisin puheripulin iskiessä. Saattaa se olla jotain muutakin.



Yöt menevät.

Menevät niin ja näin, viime yö kukuttiin ja edeltävä nukuttiin. Äitih on vähän väsynyt kun alkaa näin runoilla.



Ruokailutkin menevät, nekin niin ja näin. Tissi ei kelpaa, rintapumpun nähdessään riemastuu. Soseet upposivat pitkään loistavasti, nyt on välillä tökkinytkin. Lempparit maistuvat parhaiten, ja jos omalla lusikalla saa sotkea mukana, niin ei aina huomaa vastustella. Tämä lapsi oppinee päytätavat joskus sitten kun sen täytyy tehdä vaikutus tulevaan anoppiinsa.



Nyt näpsäkkä neiti Näpsä on untenmailla, päivisin nukutaan kolmet torkut, joista nämä kello kuuden ovat viimeiset sellaiset. Illan ohjelmassa jäljellä puuronsyönti ja isin kanssa riehuminen.

Ysiltä takaisin petiin.



Hauskaa alkavaa viikkoa,



kertoilkaa lapsosistanne!



Kilkatus

olihan tuossa aloituksessa kysymyskin...

olisin mieluusti hoitovapaalla ainakin ensi jouluun. Saa nähdä, nyt on pohdittu sellaistakin, josko mies jäisi syksyllä kotiin hoitamaan ja minä töihin.



saisi lapsonen olla kotona, mammalle taitaa kyllä tulla ikävä.. :)



K

Meillä tuo n. 8kg n. 67cm tyttö ei vielä ryömi, mutta pylly nousee komeasti :) Kiinteät maistuu nyt 4. viikkoa hyvin ja kun lisäsin määrää, niin nukkui pari yötä 6h putkeen, ehkä sattumaa, ehkä ei. Nyt iltapuuro kuvioissa, toiveikkaana täällä, että se vaikuttaisi nukkumiseen.



Kestovaipoista olen taas ihan innoissani, Fuzzeja on hankinnassa ja imuja kun kerkiäisi ompelemaan. Muutto on edessä muutaman päivän päästä, ei jaksaisi sitä siivousta... Mutta tyttö saa oman huoneen, mahtavaa, että vaatekaappiin mahtuu sitten (toivottavasti) kaikki vaatteet, saa unohtaa nuo vaatelaatikot, joissa pidän suurempia kokoja. Hampaita on alhaalla 2 ja niitä on niin hauska harjata.



Minä olisin mielelläni hoitovapaalla niin pitkään, kuin mahdollista (töihin paluu ei houkuta sitten pätkääkään) ja kun toinen vauvakin on tervetullut koska vaan, niin ihanahan tässä on kotona olla tytön kanssa. Ajatuskin hoitopaikasta saa minut halimaan tyttöä yhä tiukemmin :) Ihanaa, kun tyttö on niin iso jo, että on ihan erilaista seurustella nyt, kuin muutama kuukausi sitten. Todella nautinnollista, vaikka sitä se on kyllä ollut koko tämän ajan.



Rattoisaa helmikuuta kaikille!

Meillä pojulla 6kk neuvolassa pari viikkoa sitten pituutta 69.9cm (se on tarkkaa;) ja painoa 8400g. Hampaita ei vielä ole eikä myöskään ryömitä. Hermostuu vaan kun lattialle joutuu :/ Viime aikoina hieman parannusta tullut tähän. Kovin mielellään istuskelisi vaan ja leikkisi niin.

Täällä myöskin on ollut kuultavissa " äitiiih" ja tämä mamma oli heti ylpeä ;)

Kävelytuoli saatiin lainaan ja pidetty muutamia kertoja lyhyitä aikoja siinä. Poju tykkää kovasti ja viihtyisi vaikka kuinka kauan.



Töihin palaan jo maaliskuun puolessa välissä, vanhempainloma loppuu huhtikuun puolessa välissä. Isi jää kotiin 6:ksi vkoa (kk vanh.lomaa ja 2 bonus isyyslomavkoa) , ja sitten palaan taas minä kotiin ja olen hoitovapaalla elokuun loppuun. Sitten alkavat isovanhemmat hoitamaan poikaa puoli vuotta ja sen jälkeen olisi sitten tarhan paikka. Meidän työn luonteesta johtuen vuoropäiväkoti. Siksi isovanhemmat hoitavat tuon puoli vuotta jottei tartte vuoden ikäistä vielä sinne viedä. Onneksi meillä menee miehen kanssa luultavimmin vuorot niin ristiin että hoitopäiviä/-öitä ei paljoa taida kertyä.

Joskos miekin pitkästä aikaa kirjoittelisin, tyttökin vielä nukkua tuhisee ulkona vaunuissa, ainakin toistaiseksi vielä, itkuhälytin kohisee jo hieman...



Tyttö syntyi 9 päivä, joten puolivuotin neuvolasta on jo reilusti aikaa, mutta silloiset mitat olivat 7800g ja 68,5cm. Silloin edellisen kuukauden aikana oli tullut vain 100g painoa lisää joten ruokaa lisättiin hieman. Siis nyt meillä syödään rintamaidon lisäksi aamu- ja iltapuuro sekä lounaalla liha/kala/kanamössöä+ hieman hedelmä sosetta jälkkäriksi ja iltapäivällä kasvismössöä ja hieman jälkkäriä. Tyttö on hyvä syömään, joskus jopa hermostuu kun palvelu on liian hidasta:) Maito on kuitenkin vielä ihan pop juttu!



Ryöminyt tyttö on joulusta lähtien, nykyään tutkiskellaan paljon ja jaloissa pyöritään. Ja mikä kivaa niin lattialla viihdytään yksin todella hyvin, että saa jotain itsekkin jo tehtyä. Meillä on myös kävelytuoli jolla hän menee kovaa vauhtia ja saa revittyä kukkia ja hämmennettyä kaverina mm. astianpesukonetta...Kiva... Tämän käyttöä ollaan kuitenkin " rajoitettu" , että hän ei ole siin kovin kauaa päivän aikana.



Yöt menee vaihtelevasti. Nukutaan 21-n.07 väli. Joulun jälkeen aloitettiin lempeä unikoulu ja samalla rajotin yösyönnit yhteen, eli tyttö saa maitoa vasta viiden jälkeen aamulla. Unikoulusta huolimatta yöllä herätään vaihtelevasti, välillä saatetaan itkeä tunti, toisena yönä jokellellaan se tunti! Niin ja tuttia täytyy nostaa 2-10 kertaa! Mutta täytyy uskotella itselle, että eiköhän hän ennen rippikoulua nuku jo omassa huoneessakin:) Onneksi sitä jotenkin kuitenkin jaksaa päivästä toiseen. Päiväunia nukutaan vielä hyvin, n.3:t unet/päivä ja missään muualla ei nukuta kun ulkona. Pakkasilla olikin hieman kiukkua ilmassa jostain syystä:)



Miehelläni oli juuri pari viikkoa lomaa ja silloin käytiin äidiläni rovaniemellä (asutaan tampereella). Hieman mulla jännitti kuinka automatkat menee, mutta pahoja muistoja ei jäänyt, päinvastoin. Sitten kun taas käytiin mieheni vanhemmilla turussa paluu matka sieltä ei ollutkaan niin helppoa, mutta tarviiko kaiken ollakkaan:) Muutenkin meillä reissataan paljon kun kaikki sukulaiset asuvat kaukana, joten ehkä tyttökin on jo tavallaan sihen oppinut.



Paluu ihan tavalliseen arkeen (niin tai tuleeko sellaista enää olemaankaan) alkaa syksyllä kun koulut alkaa. Jatkan siis kesken jääneitä opiskeluja, joita 1,5 vuotta jäi jäljelle. Hoitopaikka hakemuskin on jo jätetty, hui! Toisaalta olisin voinut jäädä vielä kotiin, mutta valmistuttavkin on joskus. Kesän kuitenkin olen ilman töitä ja nautin ajasta koko sydämellä!!!



Mutta tälläista meillä, tavallista, mutta ihanaa vauva-arkea josta riemuitaan koko ajan:)



Karpalo

tämä heppamamma on kopotellut tyttö pään päällä kaksistaan tämän illan, Iskä-kulta kun on poikain kanssa konsertissa.

Puuron " syönti" oli taas varsinainen ohjelmanumero, jota tuo mies ei (meistä kahdesta se siivompi ihminen) onneksi päässyt näkemään.

Syötin tyttöstä ensin sitterissä muutaman onnistuneen lusikallisen, kunnes naama alkoi punoittaa siihen tiettyyn tapaan. Siispä ruokahalu katosi ja pyllypesujen jälkeen ajattelin vielä jatkavani puuron tarjoilua.

Meillä oli perinteinen iltaleiri olkkarissa tv:n ääressä; puuhamatto, puurolautanen, äidille suklaata jne.



Ja niinpä, läts, puolinakupelleilevä tytsä olikin ryöminyt puoliksi syödyn puuron luo äitinsä keskittyessä amerikkalaiseen viihteeseen ja suklaaseen. Oi miten ihanalta tuntuukaan sormien välistä tursuava puuro!

Niinpä äkkiä pelastamaan se mikä pelastettavissa oli, eli lusikoimaan loppupuuroa tyttären pikku suukkuun. Ja kas kummaa, lautanen tyhjeni vauhdilla, kun kerran sai mahallaan makoillen syödä ja nautiskella puuroisten käsien liisterimäisestä otteesta puuhamatolla.



Näin meillä syödään, ainakin kun isä ei ole kotona...











Ai joo, ostin tänään potan (!). Se on vadelmanpunainen ja söpö.

JA, meidän siro pikkulikka ei mahtunut enää Citymarketin vauvavaunuihin. Kenotti siinä istuimessa kuin mikäkin pikku-uimari, harteistaan niin leveänä että... Kuinka se nyt jo noin isoksi kasvoi?





Helmikuun alkuun kaikkea kivaa,

Kilk ja tytsä





PS. Seiskaseiska, minä päivänä se teidän vaavi oli syntynyt? Muistelenkohan ihan väärin, vai mistä johtunee mielikuva että olisi ollut sama päivä...



Ja Rilla78, onnittelut teidän pojun verbaalista lahjakkuudesta! :)

Meidän poitsulla tuli juuri tänään 6kk täyteen. Vielä ei ryömitä, mutta peppu nousee välillä komeasti, kun hän on ensin nostanut itsensä suorille käsille. Hampaitakaan ei ole vielä tullut, mutta kutsu hammaslääkäriin kylläkin. (Lähinnähän se oli äidin informointia hampaiden hoidosta.) Lääkäri kyllä sanoi, että pian varmaan puhkee.



Kovasti pikkumies rakastaa omaa ääntään. Murisee kuin karhu, hirnuu kuin hevonen ja " hengittää" välillä kuin viimeistä päivää. Pulputuksen seassa kuuluu välillä aivan selvästi " äiti" ja " itä" , mutta ei hän niitä meille kohdista.



Ruokailut sujuu oikein hyvin. On hän jo aikamoinen köriläskin. Viime neuvolakäynnillä (5kk10pv) pituutta oli 71cm ja painoa 9275g. Unenlahjat taapero on perinyt molemmilta vanhemmiltaa. Nukkuu 10-12 tuntisia yöunia (yleensä 21.30-9.00). 4-6 välillä on ollut syöttö. Nyt kyllä kolmena yönä on nukkunut 11h ilman syöttöjä. Tosin joinain öinä kyllä itkeskelee, varsinkin jos päivällä on oltu jossain kylässä, tms touhua. Joskus myös herää ihan kunnolla keskellä yötä jokeltelemaan, mutta nukahtaa sitten tunnin päästä itsekseen. Itse siinä vaan herää eikä tahdo saada nukuttua, kun baby pitää meteliä. Päikkäreitä meillä nukutaan sitten 2x1,5h.



Töihin olen menossa elokuussa.

Eli meillä tyttö 6kk ja 10pv. Puolivuotisneuvolassa mitat 67cm ja 7,6kg.

Nyt on viikon verran alkanut kiinteät maistumaan, mutta sitä ennen kuukauden verran harjoiteltiin ja yritettiin saada huulia edes vähän lusikalle avautumaan. Tuttipullo ei ole koskaan kelvannut ja nyt välillä harjoitellaan nokkamukille.



Meillä on suurin ongelma tällä hetkellä se, että yöllä herätään parin tunnin välein. Tutti kun ei ole koskaan kelvannut, niin otan aina viereen ja tarjoan rintaa. Yleensä sitä syökin ja sitten nukahtaa, jolloin nostan taas omaan sänkyynsä nukkumaan. Mutta nyt alkaa kyllä jo vähitellen väsymys äidin valtaamaan.

Olisko neuvoja tai vinkkejä, mistä saattaisi johtua ja miten tilanteesta selvitä???



Pari viikkoa on nyt ryöminyt, sitä ennen tosi pitkään eteni ' kierimällä' , eli kääntyili selältä mahalle ja takaisin selälle jne.

Hampaita ei vielä ole yhtään, mutta kovasti niitä jo odottelen. Mielestäni merkit ovat olleet jo 2kk ilmassa :)



Alunperin ajattelin mennä syyskuun alussa töihin, jos mies jäisi syksyksi kotiin, mutta koska ei jääkään, niin olen ilmoittanut tulevani vuoden vaiheessa.

Meidän poitsu oli puoli vuotis neuvolassa mitoiltaan 70cm ja 9,2kg.Onneksi oli hurja kasvuvauhti vähän hidastunut.Hampaita on tullut molemmat alas ja niitä piti kitistä viikko tolkulla.Ainut ongelma tällä hetkellä on nukkuminen.Neuvolassa meitä neuvottiin aloittamaan unikoulu, kun uni ei maistunut yöllä muuten kuin tissiä imien,tutti ei ole kelvannut koskaan.Viime yö oli viides ja silloin ei tarvinnut itkeä kuin tunti 24-01 ja uni maistui sitten peräti neljään sitten syötiin ja kuudelta herättiin puuron keittoon.Tuntuu hirveän pahalta kuunnella yöllä sitä itkua mutta ei kai tässä muukaan enää auttanut, kun äitin voimat alkoi olla aika lopussa.Nyt vielä viimesillä voimilla koitan jaksaa nämä yöt josko alkais kohta helpottamaan ettei tarvitsisi tunnin välein heräillä.



Onneksi päivät jaksetaan olla reippaita ja iloisia.Ruoka maistuu ukkelille hyvin,paitsi puuro menee vähän tökkien välillä.Ryömiminen ei vielä oikeen onnistu ja konttamaanki ois kova hinku ku paikallaan oleminen on tylsää.

Mulla ois tarkotus lähtä ens syksynä opiskelemaan, mutta jos hoitopaikka ei järjesty mummolasta niin en kyllä raskis vielä tarhaankaan laittaa...saapi nähdä...



hyviä pakkaspäiviä heiniksille!!

Meillä tuli 21.1. puoli vuotta täyteen, neuvola on kuitenkin vasta 7.2. eli 6,5 kuukautisneuvola..

pojalla on jo 4 hammasta puhjennut, alas eteen kaksi ja ylös 2 kulmahammasta! on aika veikeen näköinen ku hymyilee niin ne alahampaat loistaa sieltä!!



meillä ei vielä ryömitä, yritys on kuitenkin hyvä. Kääntyminen onnistuu puolin toisin miten päin vaan, melkeempä jos laittaa pojan selälleen niin siitä melkein heti kääntyy mahalleen.. Ja sitten punnertaa käden suorina ja peruuttaa liukkaalla lattialla:)



Meillä myös edelleen ollaan innoissaan kestovaipoista niin kuin seiskaseiskakin, me ollaan alusta asti kestoiltu ja ollaan niin pahasti koukussa siihen että täytyy välillä oikein hillitä itsensä ettei osta tiliä tyhjäksi.. meillä kun ei ole ompelukonetta ja mulla on ompelupeukalo keskellä kämmentä niin kaikki täytyy ostaa.. käytettynä tietty!



Kävin juuri työpaikalla hakemassa vuoden hoitovapaata, ollaan se aika pojan kanssa kotona ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan että jäänkö vielä pidemmäksi aikaa. On tosi kivaa ku ollaan muuttamassa tässä kuukauden-parin päästä omaan kotiin rivitaloon niin on oma piha ja taloyhtiössä myös leikkipaikka pihalla niin saa olla pojan kanssa paljon ulkona.. Nyt kun asutaan vuokralla kerrostalossa ja täytyisi mennä pidemmälle leikkikentälle niin on jatkossa helpompaa/kivempaa.



Täytyypä tulla vielä laittamaan mittoja kun ollaan käyty siellä neuvolassa..

T:Minnis80 + poika 6kk ja risat

Meillä oli kans tossa kuukausi sitten se ongelma, että poika kun on oikea tissiaddikti, niin ei nukahtanut muuten kun tissille ja kun laskin sänkyyn niin heräs samantien ja otin taas tissille ja sama homma toistui parin tunnin ajan joka ikinen ilta. Ja tietenkin päiväunet sama juttu.. Sitten soitin neuvolaan unikouluohjeista ja mentiin oikein ekstraa käymään siellä ja käytiin " lempeän unikoulun" ohjeet läpi. Eli aloin vaan laittaa poikaa sänkyyn nukkumaan kun hän on hereillä, jos alkaa itkemään niin menen rauhoittamaan pitämällä kättä rinnan/vatsan päällä ja hyssyttelen. Jos alkaa itkemään hysteerisesti niin otan syliin rintaa vasten vain siksi aikaa että rauhoittuu ja sitten lasken takaisin sänkyyn. Lopulta aina nukahtaa mutta varsinkin aluksi oli aika pitkää taistelua itkun kera.. siis vauvan ja äidin itkun.. nyt on huomattavasti helpompaa. Ja mielestäni tämä kannattaa tehdä nyt eikä silloin kun vauva osaa jo nousta sängyssä seisomaan..

Niin ja tietty täytyy olla varma että vauva on varmasti väsynyt ettei itke sitä että hänet vaan laitetaan sänkyyn vaikkei väsytä..

Mutta suosittelen että kyselee neuvolasta apua uniongelmiin, sieltä saa kyllä apua!

Kiva lukea muidenkin heinäkuisten kuulumisia! :-)



Meidän poju on jo kuuusi ja puoli kuukautinen. Puolivuotisneuvolassa mitattiin painoksi 8200g ja pituudeksi 69.5cm. Hampaita on ilmestynyt jo VIISI! Kolme alas ja kaksi ylös. Onneksi ilman itkuja tai muita ongelmia - vähän niin kuin varkain.



Viime viikolla opittiin sitten ryömimään. Alan olemaan jo ihan neuroottinen tuon " maantiekiitäjän" kanssa. Hetkeksi kun päänsä kääntää, poika on jo jotain syömässä. Kerran olen jo pinseteillä joutunut kaivamaan pojun kurkusta pienen paperin palan. Voitte varmasti kuvitella, millaiset kauhun hetket ne minulle olivat... Nyt sitten en uskalla jättää poikaa hetkeksikään silmistäni, hullunlailla imuroin lattioita ja noukin tavaroita pois naperon näppietäisyydeltä.



Meillä syödään hyvin. Aamu- ja iltapuuroa, liha/kalasosetta päivällä ja vähän marja/hedelmäsosetta välipalaksi. Nukkumatti tulee aikaisin ja vaavi sammuu kuin kynttilä joka ilta seitsemältä. Parhaassa tapauksessa meillä nukutaan koko yö ilman herätyksiä ihan tuonne aamu puoli seitsemään asti... Ihanaa!



Siis melko helpolla ollaan päästy (koputetaan puuta).



Ajattelin olla kotona syyskuuhun asti ja sitten poika pitäisi viedä päiväkotiin. Ajatus hirvittää jo nyt.



Mukavia talvipäiviä kaikille!

Jenni ja Kasper

vaikka kauas oli vajonnut.



Meillä vietetään TAAS tyttöjen iltaa, tai Näpsä tuolla välillä pinnasängystään huhuaa, enimmäkseen nukkuu.

Mutta mies siis on töissä. Ainahan se on töissä -ja eihän se leipä riennä riemuksemme miesten maatessa, niinkuin ala-asteella laulettiin. Lallala lala lallala lala!

Aina ei vaan laulata, kun kunnon pikkuvaimon tavoin koittaa pyörittää huushollia ja samalla tanssata tytön kanssa joka ei kauaa viihdy yksikseen. Nyt, ryömintätekniikan kehityttyä huomattavasti määrätietoisemmaksi, on hoksannut lähteä perään. Vaan eipä raukka ilmeisesti uskalla ryömiä kauaksi olohuoneen matolta, vaan jää vähän matkan päähän huutelemaan kun minä häviän neidin näköpiiristä -toisin sanoen eteiseen. No, helpompaa tavallaan kun ei tarvitse vielä perässä kiiruhtaa. Siis minun ei tarvitse.



Kurjaa kun on kylmä.

Ei viitsi lähteä ulos kunnolla.

Eikä anoppilaan takkapuita hakemaan kun anoppi on kipeänä, eikä kuitenkaan malta olla tulematta lähelle.

Siispä ei takkatuli lämmitä eikä ilahduta mieltä.



Onkos muuten jollakulla 7kk neuvolaa? Meillä vasta maaliskuussa mennään 8 kuukautismittoja ottamaan. Melkeinhän tässä ehtii ikävöimään meidän ihanan tylyä n.tätiä!



Jokos teitä muita vaivaa vauvakuume? Tästä taisi olla puhetta aiemminkin... Synnärillä vannoin, ettei koskaan enää, mutta nyt haikeilen ja nostalgoin kun pistän pieneksi jääneitä vaatteita kellariin. ehkäpä sittenkin!

Ja aika pian!





pakkasukkoa poispäin

toivottaa Kilkatus

7.7kg ja 65.3cm oli meijän tyttö 6,5kk nlassa. Elikkäs ei mikään suuren suuri typy..kuitenkin isompi mitä äitinsä saman ikäisenä.

Ryömitään, tehdään tuhmuuksia..syödään kaikkea mitä suuhun vaan laitetaan- tai mitä vaan sattuu käsiin osumaan. Koko ajan saa kaivella tytön suusta roskia ja kiviä ja paperinpaloja. Mistä kummasta se niitä aina löytääki?

Seisomaanki noustaan, jos vaan sattuu tarpeeksi matalalla olemaan joku josta ottaa kiinni. Mutta vielä ei kontata. Joskus sentään noustaan konttaus asentoon.

Työt..opiskelu..hmm. Ei kiinnosta. Olis vaan niiin mukava olla kotona. Opinnot jotka jäi kesken muksun takia, tuntuvat aika kaukasilta. Toisinsanoen mieli on tässä muuttunu " loman" aikana eikä ala enää kiinnostakaa. Pikkukakkosesta haaveillaan, mutta toistaseksi ei oo vielä ilmottanu ittestään. Oikein tervetullut kyllä ois. Mutta pakkohan sitä on miettiä elämää eteenpäin, ei voi jäädä oottamaan että jos sitä tulis raskaaksi :)

Rahatilanne on niin heikko, että mietinnässä on, joko tästä on pakko kesäksi lähtä töihin. Sydän itkee raastavasti jos siihen päädytään, mutta JOS uusi vauveli ilmottas itestään, saisin hyvillä mielin jäädä kotiin tytön kanssa koko kesäksi :) No, nähtäväksi jää..mitä elämä lie tuokaan tullessaan. Kiehtovaa, ettei tiedä mitä huomenna onkaan edessä!



Niin..semmosta meille. Sitä tavallista perhe elämää. Tyttö on kuitenki terve, nukkuu SUHT hyvin (vaikka on öitä jolloin herätään 7 kertaa, toisinaan taas öitä jolloin vain kerran) ja muutenki on hymyhuuli..



Mukavaa kevättä kaikille, kirjotellaanhan taas.

VESISADE

minä jäin kotiin ja vaimo menee maaliskuun alusta töihin. Loistavaa viettää tässä välissä kuukauden yhteinen rupeama koko perheen kanssa. Tosin erilaisia pieniä rästi- ja sälähommia on niin paljon, ettei tätä oikein lomaksi voi sanoa... Tarkoitus olisi vuodenvaihteeseen asti olla kotona ja sitten katsella hoitopaikkaa.



Tyypin mitat viime neuvolassa olivat 76 cm ja 8100g. Syö ja kasvaa, lähes kaikki menee alas mitä on tarjottu, paitsi raaka kurkkuraaste, ja neljänviljanpuurosta ei masu tykännyt (ruis ja kaura ja manna uppoavat oikein hyvin).



Kääntyminen onnistuu molempiin suuntiin, jos huvittaa ja on motivaatiota (esim. joku lelu ikävästi ulottumattomissa tmv.). Enimmäkseen kuitenkin pyörii akselinsa ympäri. Ryömiminen olisi ihanaa, ja tyyppiä turhauttaa kovasti, kun mittarimatotekniikka ei johdakaan toivottuun tulokseen. Uusin harrastus on oman sukan ottaminen jalasta ja sen syöminen hillittömän hurinan säestämänä. Liekö tassuhiki maistuu niin erinomaiselta, vai mikä siinä viehättää? :)



Nukkuminen on vaihtelevaa, mutta sängyssä tyyppi viettää aikaa klo 22 - 10. Yleensä syö aamuyöllä kerran ja sitten aamu7-8 aikaan toisen. Tähän rytmiin eivät ole mitkään puurot eikä vellit tuoneet muutosta.



Mutta on tämä kyllä loistavaa aikaa, toivoisi ettei loppuisi ikinä! Pikkukakkonen on suunnitelmissa meilläkin, mutta vasta myöhemmin, joskus 2009 tienoolla. Sitä ennen perhettä on tulossa lisäämään koiranpentu, mutta olen asettanut vaimolle ehdoksi, että huushollissa on kerrallaan vain yksi henkilö, joka ei osaa kakata oikeaan paikkaan.. ;)