***Ahkeraan arkeen SUURPERHEkuumeilijat,viikko5***

Hyvä ettemme olleet eskarilaisen kanssa lyhtypylväässä kun kuskasin häntä.

harmaata ja märkää.Eilen kun oli niin kaunista,kuin maaliskuussa olisi.Aurinko paistoi ja +5 astetta.Oltiin luistelemassa koko perhe.



Painintaa vauvakuumeen kanssa.Yhä vaan.En pääse puusta pitkälle.Ehkä pitäisi lakata ajattelemasta koko asiaa.Antaa asian mennä omalla painollaan!



Sananvuoron annan nyt muille.

L+5

Ihan on keli kuin maaliskuussa (olisikin jo maaliskuu). Harmillista, kun tietää että kyllä ne kovat pakkaset sieltä tulee vielä.



No, viikonloppu meni taas nopeasti. Enää on kolme viikkoa koulua ja sitten on koululaisilla hiihtoloma. Hiihtolomaviikolla meiän vauva täyttää 1 vuotta. Voi kun on jo valmiiksi haikea olo. Ehkäpä sitten saataisiin pikkunyytti vielä. Tuolla sukupuolikeskustelussa kun kävin lukemassa, niin tuli itsellekin kyllä mieleen, että kun meidän pesueessa on kolme tyttöä ja kaksi poikaa, vuorotellen syntyneenä, niin nyt kun kuudetta kuumeilee, niin sitä kyllä vähän toivoo että tulisi sitten vuorostaan poika, mutta samalla ajattelen ettei tämä " rytmi" nyt voi jatkua enää, joten varmaan tulee sitten tyttö. Ei niin että sillä olis mitään väliä.

Meillä kun viidettä ruvettiin odottamaan, ja sitten kerrottiin tutuille ja sukulaisille, niin melkein kaikki olivat ihan puulla päähän lyötyjä. Olivat ilmeisesti ajatelleet, ettei me enää, kun kerta oli kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Nyt sit taas tuntuu että suurin osa tutuista odottaa että kyllähän me vielä sitten poika hankitaan. Aika hölmöä jotenkin tuokin. Onpas taas sekavaa juttua.



Olen tässä miettinyt vauvan ajankohtaa ja muuta, kun kuume ei vaan ota hellittääkseen. Haluaisin odottaa ainaskin kesään, kun en haluais tällä kertaa ihan lyhyttä ikäeroa. Mutta kun kuume vaan on kova, niin ajattelin että mennään kuukausi kerrallaan, ja katsotaan koska tuntuu siltä että nyt olis hyvä hetki...



-Medison + t94, p96, t97, p01,t05

Kiva että joku löytyi!!!!!



Mullakin on sellainen panttaus fiilinki.Kuukausi kerrallaan ja mielellään sinne kesään odottelisin ennen kuin kumit laatikkoon jättäisin,mutta polttelee ja kummittelee vauva ajatus jatkuvasti....=)

L

Välillä on päiviä kun tuntuu ettei kerta kaikkiaan jaksa odotaa kauempaa. Joka kierrosta lasken, koska syntyis jos nyt touhuttais jne.

Mutta yritän kyllä jaksaa tonne kesään asti, niin sitten olis ikäeroa kaksi vuotta. Onhan meillä noi isommat puolentoista vuoden ikäerolla, mutta nyt olen tullut sen verran itsekkääksi että haluan nauttia tästä vauvasta. Ja kyllähän tuo oma jaksaminenkin mietityttää. Varsinkin kun tämä viides on nirso ruoansuhteen ja nukkuu äidin vieressä joka yö. Siinä sitä onkin hyvä ehkäisykeino! Mahtaako tämä vauvakuume joskus loppua? Viitosta yrittäessä ajattelin että viisi on lukuna jo niin paljon että enempää lapsia ei meille tule. No nyt haaveillaan kuudennesta enkä ole poissulkenut vaihtoehtoa että sen jälkeenkin voisi vielä tulla...

Siihen tulokseen olen tullut, ettei tuosta kuumeesta eroon pääse ennenkuin on pantu " piuhat poikki" ja niin radikaaliin ratkaisuun en ole valmis.

En tiedä uskaltaiskohan varovaisesti ajatella ettei isäntä ihan 100% ole ajatusta tyrmännyt kun sentään kyseli että jokos olet keksinyt mistä lisää rahaa tehdään. Meikäläiseltä vaan loppuu pian aika tässä odotellessa, jotenkin tuo 40 tuntuu maagiselta luvulta lasten hankkimisessa. Tuttavapiiristä löytyy vanhempia äitejä ja onhan meissä suurperhekuumeilijoissakin yli nelikymppisiä. Ne riskit vaan väkisinkin mieleen tulee. Mihinkään seulontoihin en ole valmis, eli se vastaanotettaisiin mitä tulisi. Nyt tosin olen jo ottanut varaslähtöä, eihän meille mitään ole tulossa!

Märkää ja liukasta ja kaiken lisäksi aivan harmaaata on ilmat täällläpäin. Piha on niin vaarallinen, etten uskalla muksuja edes ulos laittaa. Tulisipa lunta niin olisi väki innoissaan.

kirjotin pitkän rimpsun ja sitten sain sen jonnekkin katoamaan:(



No,viikonloppu vierähti ja me kävimme siellä risteilyllä miehen kanssa.Mukavaa oli,mutta kiva oli kotiakki tulla.Pienin oli vähän ikävöinyt.



On se mukava lukea ettei ole yksin potemassa tätä ihmeellistä vauvakuumetta!Ihan samoja mietteitä näyttää meillä monella olevan.

Jännittää miten käy,kun on " touhuttu" ilman ehkäsyä.



Eipä meille mitään ihmeempiä kuulu.



Telkkarin katsomisesta sen verran,että illalla myöhään tulee katottua jos sieltä jotain hyvää tulee.Ei minulla oikeastaan ole mitään tiettyä sarjaa mitä katsoisin.

Syöpä. Siis sillä lähimmäiselläni. :' ' ( Että sit odotellaan taas kuinka agressiivinen tai ei, levinnyt vai ei, leikataanko vai poistetaan rinta... Selviääkö vai ei..

Mietin pitkään että kirjoitanko pinoonne vai en... Mutta sitten päätin että kyllä kirjoitan :) Huolisittekohan minut joukkoonne?



Olen 30-vuotias neljän lapsen äiti Helsingistä. Ihan uskomatonta, mutta vauvakuume nostaa taas päätään vaikka neljännen raskauden aikana olin ihan varma että se on sitten viimeinen kerta. Mulla on aikaisemmasta suhteestani 2 poikaa, 11- ja 12-vuotiaat. Erosin poikien isästä nuoremman ollessa 6kk. Asuin poikien kanssa muutaman vuoden ajan kolmistaan kunnes tapasin nykyisen aviomieheni noin viisi vuotta sitten. Meillä on kaksi yhteistä tytärtä, vanhempi tytöistä syntyi lokakuussa 2004 ja nuorempi 23.12.05 eli on vasta runsaan kuukauden ikäinen. Ensin luulin että nykyinen vauvakuume johtuu vain hormonimyrskystä synnytyksen jälkeen mutta ehkä tämä ei olekaan vain sitä... Mieheni haluaisi myös vielä yhden mutta vasta muutaman vuoden kuluttua. Olemme puhuneet että viimeistään kahden vuoden kuluttua täytyy ottaa asia puheeksi. Haluaisin saada viidennen lapsen viimeistään 35-vuotiaana, täytän tänä vuonna 31. Olen joka kerta raskautunut todella nopeasti (kolme raskautta ekasta kierrosta, yksi vajaan vuoden yrittämisen jälkeen) mutta eipä sitä koskaan tiedä voinko edes tulla enää raskaaksi...



Mieheni haluaisi kovasti poikaa, hänellä kun on nyt kaksi tyttöä. Kyllä hän tytöstäkin tykkäisi, on sanonut että tyttötriokin olisi hieno saavutus =) Olemmekin nauraneet että jos joskus tosiaan päätämme että yksi lapsi on vielä tervetullut niin saamme tietenkin kaksosTYTÖT, hih... Mutta siis, ehkä aloitamme yrityksen parin vuoden kuluttua.



No jopa tuli juttua, jaksoiko kukaan edes lukea. Yritän päivittäin päästä lukemaan ja kirjoittamaan mutta aina en ehdi. Olisi tosiaan kiva vaihtaa kuulumisia muiden suurperhekuumeilijoiden kanssa =)



Tansku, pojat 9/93 & 8/94 ja tytöt 10/04 & 12/05

...että voimia sinulle ja läheisellesi! Läheisen ihmisen vakava sairastuminen on aina raskas asia, se vaatii voimia sekä sairastuneelta että muilta. Lähetän sinulle ja hänelle siis paljon jaksamista!

Minä olen kai surullinen esimerkki siitä kun se vauvakuume ei tosiaan mene ohi ennenkuin vaihdevuodet armahtavat.

Olen ihan hirveästi miettinyt riskejä. En käynyt seulonnoissa nuorimmaista odottaessani, ja tuskin kävisin nytkään, jos alkaisin odottamaan. Toisaalta sain ensimmäisen erityislapseni ollessani 26v ja toisen ollessani 36v.

Pelottaa, mutta ei pelota niin paljon, että vielä jättäisin tämän projektin.



Täällä siivoaminen on ihan epätoivoinen tehtävä. Koko viikonlopun yritin olla ahkera, ja tämä huusholli näyttää siltä, kuin täällä ei olisi tehty mitään. Tympäsee. Mä olen niin iltauninen, että näinä iltavuoroiltoina en jaksa enää tehdä mitään senjälkeen kun olen saanut nuorimmaiset nukkumaan. No, yritän saada noita isompia vahtimaan nuorimmaista hetkeksi. Saisi edes keittiäön raivattua niin, että aamulla olisi mukavampi tulla kahvia juomaan.

Tervetuloa tansku-75!!!



Yhdyn kuramyyrän sanoihin,ei taida vauvakuume koskaan loppua.Mäkin ajattelin kun viidennen sain(29v)että se on tässä,nyt.Nyt nautitaan kasvavista lapsista,lähden opiskelemaan tai jotain.

Mutta täällä olen taas!Surullista jotenkin.Tiedän kun se kuudennen saan tulevat taas vauvahaaveet nostamaan päätään,ennemmin tai myöhemmin=)Mutta en voi niitä vauvoja loputtomiin tehtailla...Kai?!!!



Nyt täytyy kiitää kolmosta eskariin kuskaamaan.

Sitten jätän auton huoltoon ja kävelen kotiin.Anoppi lupasi sen aikaa täällä hääräillä.Sitten tuleekin isovanhemmat syömään.Isoisä jo hyvässä kunnossa vaikka viimeviikolla meidät pelästytti!!!!Onneksi!!



Mutta nyt,HEI HEI!!!!!

L+5 ja ikuinen haave seuraavasta

Tiedän tunteen kun läheinen sairastuu vakavasti.Syöpähän on juuri yksi niistä,mutta onneksi siitäkin voi selvitä.elikä koeta jaksaa!



Ja uusille tervetuloa tänne meidän joukkoon:)

Olen myös miettinyt milloinka tämä vauvakuume sitten oikein mahtaa hellittää vai onko semmonen krooninen juttu ettei milloinkaan!

Itsellä nyt 4 lasta joten vielähän voisi pari pyöräyttää,heh.Sittenhän perheeseen kuuluu myös miehen 2 lasta joten vilskettä piisaa.



Pitäs alkaa petaamaan sängyt ja laittamaan tiskit koneeseen.

Tässä laskuja makselin ja ei ole kivaa hommaa!Elikä raha tuli ja samalla meni.



No,nyt lopettelen,mutta varmasti käyn myöhemmin kurkkaamassa täällä vielä!

Kiitokset tervetulotoivotuksista, mielelläni tulen joukkoonne =)



Täälläkin pitäisi siivota, ei huvittaisi yhtään :( Meillä on nuorimman ristiäiset viikonloppuna joten pakko sitä olisi lähipäivinä tarttua imurin varteen. Onneks pojat siivoavat jo aika itsenäisesti omat huoneensa, ei tartte siivota kuin kaksi makkaria, kylppäri, vessa, olohuone ja keittiö. Keittiö on tosin noin puoli tuntia siivouksen jälkeen taas kaaoksena kun 1v tyttö yrittää itse kovasti syödä ja ruokaa löytyy sitten ihan joka puolelta...



Huomenna tulee pappi käymään ja juttelemaan ristiäisistä. Kääk, meillä on vielä tytön toinen nimi hakusessa. Täytyy tänään päättää se. Kasteen toimittaa tällä kertaa naispappi, vanhempien lasten kasteet on aina suorittanut mies. Ihan kivaa, on vähän erilaista :)



Jaahas, tarttee meijerin taas mennä... Olis ollut jotain muutakin kirjoitettavaa, palailen taas myöhemmin. Mukavaa tiistain jatkoa kaikille!

Tansku & poppoo

Olen 30-vuotias 4 lapsen äiti, pohjanmaalta. Lapset ovat tyttö -94, tyttö -97, poika 05/03 ja tyttö 05/05, lisäksi perheeseen kuuluu miehen poika 91. On kivaa lukea että kuumeilijoita on lisää jolla on ikuinen vauvakuume. Nyt pitää mennä, kirjoittelen myöhemmin lisää! Kiva löytää kohtalotovereita!

satakunnasta ollaan ja mielelläni tulisin kans tähän porukkaan:) meillä on p95, p97, t00, t02 ja p04, kuudetta siis kuumeillaan. välillä kyllä järki yrittää koputtaa että josko ei sittenkään... mutta nyt on ollu niiiiin rauhallista (just joo...) että nyt ollaan sillä kannalla että tänne vaan. mun pitäis ens vkl testata, jollei menkat ala sitä ennen. mulla oli nuvaringit käytössä ja nyt on eka kierto ilman, hiukke jännittää millain on, mut jos varautuu negaan niin ei pety niin paljon, ehkä?

Ajattelin näin aamusta käydä koneella ja tietysti piti tänne myös pari riviä kirjoittaa.

Lunta on tullut yön aikana oikein jonkun verran.



En muista onko ennen kysytty,mutta tulipa mieleen,että onkos teillä muilla suurperheellisillä kotieläimiä?

Meillä on labradoriuros ja marsu:)

Meinaa aina välillä vielä koirakuumekkin vaivata vauvakuumeen lisäksi joten siinäpä kuumetta kerrakseen!:)



Joo,eipä tosiaan ole mitään erikoista täällä tapahtunut,mutta viikon päästä pitäs menkat alkaa joten saas nähä.Jotenki semmonen olo ettei ole tärpänny,mutta mistäpä sen tietää;)



Oikein mukavaa keskiviikkoa teille!

joten tänään nyt heti kun neidin sain nukkumaan.

Olinpa eilen tosi ahkera. Imuroin koko huushollin, pienten huoneen mukaan lukien. Siinä sitä onkin työsarkaa, kun ensin pitää raivata lattia puhtaaksi leluista. Mutta kyllä oli mukava olo kun oli siistiä, edes hetken!

Illalla vielä kävi kummipoika äitinsä ja pikkuveljensä kanssa kylässä, joten eipä ehtinyt edes konetta avata.



Tänään tuo rakas mieheni ilmoitti että on ajatellut lähteä opiskelemaan ensi syksyllä! Sehän tietää sitten sitä että minun pitää töihin lähteä, kun ei tämän kokoinen perhe varmaan pelkällä kotihoidontuella ja opintotuella elä. Onko teillä kenelläkään kokemuksia tällaisesta yhdistelmästä?

Kaikenlisäksi se tietää sitten sitäkin että täytyy siirtää sitä kuudennen hankkimista, ainaskin kunnes näkee miten tuo rahatilanne mahtaa sutviutua. Voi kun edes voittais lotossa.. Nyt ottaa päähän tosi kovasti. Mun kuume kun ei ota laantuakseen ja eilen tuli uusi kaksplussakin, ja sen lukeminen ei ainakaan auta asiaa. Olisin voinut miehen kellistää eilen vaikka heti.. Mitä sitä oikein tekis??



Kotieläimistä meillä löytyy hamsteri ja kani. Ja onhan tuolla ulkorakennuksessa kaksi ruohonleikkuria, eli kaksi lammasta. Miehellä on kauhean kova koirakuume, johon minä en kyllä suuremmin yhdy, kun en haluais sen rotuista koiraa kuin tuo mieheni. Voiskohan jotenkin sopia että mies saisi koiransa ja minä pienen nyytin?



On tosiaan mukavaa kun voi vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Välillä tuntuu että tällainen suurperhe on häviävä luonnonvara. Meillä on kyllä tuttavapiirissä paljon kolme ja nelilapsisia perheitä, mutta tuollaiset vähemmän tutut tai puolitutut miten se nyt sanotaankin, ovat kyllä kovasti ihmetelleet kun lapsia on näin paljon. Ja löytyy niitä ihmettelijöitä suvustakin. Minun sukuni on ihan ok, eivät ole ihmeemmin kommentoineet, onnitelleet kyllä aina uudesta vauvasta. Mutta sitten on tuo miehen suku. Juuri eilen miehen isoäiti oli lähettänyt mieheni äidin mukana meidän lapsille karkkipussin (yhden tv-sekoituspussin viidelle lapselle jaettavaksi) ja sanonut vielä perään että ei meitä viitsi muistaa kun meillä on noita kakaria niin paljon. Kyllä taas sai mielen matalaksi. Eihän hän ole meidän lapsia ikinä muistanut (edes silloin kun oli ne sallitut kaksi lasta) eikä me olla hänen muistamisia kaivattukaan.

Tulipa tästä masentava kirjoitus. Kertokaahan te toiset piristäviä uutisia.



Medison+5

Jotta saisin tehtyä kotihommia. Ja ihan mukavasti olen niitä saanyt tehdyksikin. Vaikka suhteellisen boheemi olenkin niin mitään kaatopaikkakaaosta en kestä.

Meillä ei voimakkaan eläinallergian takia voida pitää karvaisia eläimiä. Puolisoni on mahdottoman eläinrakas, joten meillä asustaa elikot terraarioissa. Leopardigekkoja on yksi ja viljakäärmeitä kolme kappaletta. Ja puoliso hinkuaa lisää. Mutta mitäpä minä siihen mitään sanomaan, toinen kehii " lastentarhaa" ja toinen eläintarhaa.

Arvatkaa vaan, miten ihmiset suhtautuvat suurperheeseen jossa on lisäksi liuta matelijoita. Siksi en niin hirveästi mainostakaan tätä meidän eläinharrastusta. Moni kuvittelee ekaa kertaa meille tullessaan ties mitä, ja kun tämä meidän koti onkin ihan tylsän tavallinen; käärmeet yms. ovat piilossa terraariossaan jne. jne. ovat he ilmeisen pettyneitä. Olemme ottaneet avoimen linjan. Kerromme mielellämme kysyjille esimerkiksi meidän erityislasten jutuista. Eli meillä on ollut periaatteessa avoimet ovet; ihmiset ovat halutessaan voineet tulla katsomaan eläimiämme. Uskoisin näin voivamme häventää ennakkoluuloja. Vaikka joskus tekisi mieli sanoa tylysti, että mitä kuttua meidän asiat teille kuuluu...



Suku suhtautuu meihin ihan hyvin. Puolisoni on itse todella isosta perheestä, emmekä me ole suvun ainoa suurperhe. Ja muutenkin meihin suhtaudutaan lämpöisesti. Joku asioista tietämätön voisi ihmetellä meidän muksujen vaatetusta katsoessaan, että kalliistipa ne muksunsa pukee. Tosiasiassa suurin osa vaatteista tulee tuttavilta ja tutuntutuilta (kaikkia en edes tunne) lahjoituksena. Välillä oikein hävettää. En tiedä miten ihmeessä korvaisin. No, ilmeisesti tietoisuus siitä, että vaatteet yms. tulevat käyttöön riittää.

täällä nuorin on 8 kk ja lisää ei ole edes suunnitteilla tällä hetkellä, eli en taida olla silleen ihan oikeassa " pinossa" mutta oli niin kiva ja tuttavallista lukea teidän muittenkin ajatuksia vauvakuumeesta, ts. siitä ikuisesta vauvakuumeesta. itse ajattelen että parasta odottaa muutama vuosi ja sitten tehdä iltatähti, niin sitten ehkä tyytyisi jo ikänsä puolestakin jo saamaansa.. tai sitten ei... Nyt ei kroppa kestäisi, oli rankka raskaus ja synnytys ja nyt on 2 pientä jaloissa että tällä hetkellä vauvakuume on pelkää kuumetta, tekoihin ei olla ryhdytty eikä varmasti ryhdytäkään vielä aikoihin.



Jotenkin se vaan tuntuu niin tyhjältä, kun ajattelee ettei enään saisi olla raskaana, eikä kokea sitä ihanaa vauva-aikaa ja nähdä oman lapsen kasvavan... Odottelin että tämän neljännen jälkeen tuntuisi että mitta on täynnä, mutta ihmeesti se tunne loistaa poissaolollaan. Lisäksi ei meillä ole mikään asia mennyt ns. " helposti" aina on ollut jos minkälaisia komplikaatioita ja on valvottu öitä ekan vuoden ja on sairasteltu jne. paljon huonoa onnea, mutta sittenkään en ole lupunut lapsen saamisen toiveestani. Taidan olla ikuisesti vauvakuumeinen, en usko että tunne hellittää vaikka saisin 5:nenn tai 6;nenn lapsen (hienosti tuli nikki esiin ; ) ). Suurin kynnys oli saada kolmas lapsi ja nyt viides tuntuu samanlaiselta. Valitettavasti on kuitenkin paljon " faktoja" kuten rahatilanne, jota pitää myös vakavasti miettiä. No nuori olen, eli aikaa on, ikää kun on vasta 30 v.



Kiva lukea tätä pinoa, seuraan varmasti kiinnostuneena!

Toiseksi vanhin otti keittiössä ohjat käsiinsä ja nuorimmainen nukkuu vielä joten jatkan tätä kirjoittamista.

Minun mielestäni tämä on nimenomaan sellainen foorumi, jossa voi pohtia muiden kanssa suurperheen elämään liityviä asioita. Meillä on myöskin ollut monenlaista ongelmaa ja murhetta niinkuin olen kertonutkin. Ja vaikka meillä onkin nyt ns. yritys päällä on aika epätodennäköistä , että me enää saisimme pikkuisen.

Elikkä tervetuloa kaikki uudet suurperheiset keskustelemaan.