Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita, joilla lapsuuden koulukiusauksen takia ollut hankaluuksia jatko-opinnoissa?

Vierailija
29.01.2006 |

Minua kiusattiin - tai syrjittiin koulussa aika paljonkin ala-asteella, muutaman vuoden ajan (3. luokalta aina 5. loppuun). Yläasteella kiusaus oli jo kalpea haamu enkä lukiossa paljon miettinyt koko asiaa.



Myöhemmin kuitenkin ihmettelin aina, miksi opinnot eivät oikein tahdo sujua. Ahdistuin, mutta en tiennyt mistä. En osannut lukea pääsykokeisiin enkä hakea oikeasti sellaisiin koulutusohjelmiin, joista olisin ollut kiinnostunut.



Menin ammatilliseen oppilaitokseen, jossa olin kirjallisissa töissä luokan paras oppilas, mutta en yhtään kiinnostunut ammattiaineista, täysin väärä asenne siis. Pääsin kerran yliopistoonkin opiskelemaan, mutta kun menin käymään laitoksessa, sain paniikkikohtauksen ja juoksin ulos. Pelkäsin, mutta en tiennyt mitä. Ehkä sitä, että olen kaikkein huonoin ja tulen syrjityksi. En uskaltanut edes hakea apua, koska ajattelin olevani tyhmä.



Nyt tuostakin on vuosia aikaa. Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että tällä kaikella on ollut yhteyttä nuoruuden kiusaamiseen. Nyt olen tänä keväänä ensimmäisen kerran hakemassa tosissani yliopistoon ja tunnen varmasti selviäväni opinnoista. Outoa kyllä, tykkään myös nykyään esitelmien pitämisestä, uusiin ihmisiin tutustumisesta, enkä tunne oloani juuri lainkaan enää omituiseksi :)



Onko muilla samoja kokemuksia?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sanoa, että se on koulukiusaaminen. Kiusaus on joko ruokaa tai sitten se " älä saata meitä kiusaukseen" -juttu!

Vierailija
2/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, kyllä tuo on mahdollista. Itse mietin ihan samaa omalta kohdaltani!

On vaikeaa uskoa olevansa hyvä missään, kun koulussa on aina

uskoteltu, että olen jotenkin huono.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sinua olisi syytä myös kiittää siitä, että nostat aloitusta hieman aiheeseen liittymättömällä kommentillasi. Onhan niin perinjuurin tylsää kirjoittaa vain " up" lukemattomia kertoja toisensa perään.

Vierailija
4/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua ei ole kiusattu, mutta " opiskelu-urani" on myös ollut kovin takkuavaa. Olen ollut kolmessa eri yliopiston koulutusohjelmassa ja AMK:ssa. Periaatteessa tiedän, että osaan jne., mutta minulla on ollut jokin näkymätön seinä vastassa koko ajan. Vasta nyt kolmikymppisenä olen ihan kunnolla päässyt opintoihini kiinni.



Kun selvitin lapsuudessani kokemaani perhehelvettiä terapiassa, palat alkoivat loksahdella paikalleen. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen päässyt opinnoissani ja muutenkin elämässäni eteenpäin. Näin aikoinani jatkuvasti painajaisia, että jalkani eivät liikkuneet. Halusin mennä eteenpäin, mutta en vain pystynyt liikkumaan. Koin koko ajan elämässäni, että halusin edetä, mutta jokin selittämätön asia esti minua.



Eli lyhyesti: uskon, että negatiiviset, selvittämättä jääneet kokemukset voivat vaikuttaa juuri näin. Olipa kyse sitten kiusaamisesta tai jostain muusta ikävästä, itsetuntoa hajottavasta asiasta.



Onnea sinulle AP jatkossa. Toivottavasti sinäkin löydät oman tiesi.

Vierailija
5/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin siellä kiusattiin tasaisesti kaikkia ja mua tosi vähän. Kolmen tytön kopla katsoi asiakseen jallittaa kaikkia muita ja vaikka jäinkin " toimenpiteiden" ulkopuolelle, tunnelma oli aika (=tosi) ahdistava.



Monet kaverini ovat myöhemmin kertoneet nähneensä noista vuosista painajaisia. Osa lopetti harrastuksenkin, koska eivät kestäneet sitä, että hevosenkakkaa oli piilotettuna vaatteisiin jne. Mulle ei tuollaista tehty, lähinnä kiusaaminen oli sellaista pään aukomista silloin tällöin.

Vierailija
6/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

No joo, sen kiusaamisen lisäksi tietysti on selvittämättä isäni mielenterveydelliset ongelmat...niitä olen kyllä jonkun verran käsitellyt ihan terapiassa. Joidenkin asioiden kypsyminen vaatii aikaa ja käsittely etäännyttämistä.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmillista on, että veljeni jatkaa isäni perinteitä " kasvatuksessaan" . Näen hänen lapsissaan samoja ongelmia, mitä itsellänikin on.



(Joskin suurempina, koska heillä ei ole tasapainoista äitiä, siis äitinsä on vielä epätasapainoisempi VANHEMPANA kuin minun isäni)



ap

Vierailija
8/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua syrjittiin ja jonkin verran kiusattiinkin koko ala-asteen ajan. Yläasteella minulla oli yksi kaveri, ja hyljeksittyjä olimme silloinkin. Tämä ystäväni ei tullut samaan lukioon. Vaikka en koskaan joutunutkaan olemaan lukiossa varsinaisesti yksin, en uskonut, että kukaan haluaa oikeasti tutustua minuun tai olla ystäväni. Menestyin kyllä lukiossa todella hyvin, koska minulla ei ollut muuta tekemistä kuin opiskella. En silti ole oikein ikinä uskonut tai luottanut itseeni ja siihen, että voin saavuttaa unelmani.



Olen hakeutunut yliopistoon alalle, jolle pääsin helposti. Se oikea unelmani on jossakin olemassa, mutta sitä kohti en uskalla pyrkiä, koska en usko, että minusta todella olisi siihen... Huonon itsetuntoni taustalla on varmastikin lapsuuteni kokemukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kuitenkin enemmän yksittäisiä kavereita kuin mitään tiettyä porukkaa, jossa olisin kulkenut.



Pitkään olin asiakaspalvelutehtävissä ihan varmaan vain siitä syystä, että halusin harjoitella " ihmisten keskellä olemista" . En kuitenkaan oikeasti tykkää työstä, jossa tarvitsee olla " vain" hyvä tyyppi, koska olen aika teoreettisesti suuntautunut, en ihmisläheinen. Eli jotenkin koen koko ajan olevani väärässä kengässä, jos olen asiakaspalvelussa. Jotenkin kuin tietäisin, mitä minulta vaaditaan, mutta en osaa silti olla sellainen. Se sotii jotain periaatteita tai jotain vastaan. En tiedä.



Ajattelen jotenkin niin, että lapsuudestakin pitää irrottautua, mikäli se on tyytyväisyyden/onnellisuuden edellytys. Jossain sisälläni on paljon vihaa sitä kohtaan (itseäni, mahdollisesti), että antaisin joidenkin menneisyyden huonojen juttujen vieläkin torpedoida mahdollisuuksia. Siitä tulee kierre, epäonnistumisesta lisää pettymystä ja vihaa.



Ihanan sekavasti kirjoitettu, eikö vain.



ap

Vierailija
10/11 |
30.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiusaaminen on vaikuttanut minulla itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin niin, että hyviä ystäviä en ole onnistunut saamaan myöhemminkään, kun koen aina olevani huonompi. Pari väärää ammattia luin myös, kun en tiennyt, mitä tahdoin ja missä olin hyvä. Työyhteisöissä ihmissuhteet ovat tuntuneet vaikeilta, kun en ole saanut harjoitella kunnolla luonnollista toisten ihmisten kanssa olemista.



Onko olemassa kiusatuille omaa suljettua keskusteluryhmää (esim. yahoossa)? Siellä voisi tulla aika hyvää luottamuksellista keskustelua ja saada vertaistukea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierus luokan pojat ottivat silmätikuksi jostain syystä. Haukkumista ja joskus potkaisuja tai lyöntejä, onpa päälleni räittykin.

Vielä nykyäänkin olen arka ja itseluottamus on aikalailla nollissa. Vaikutti jatko-opiskeluihin ja työpaikkoihin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme kuusi