Keskeneräiset omakotitalot?

Mulla on tuttavapiitörissä perhe, jonka suurena haaveena oli iso omakotitalo. Tosin rakentamisen alkuvaiheessa alkoi suhde rakoilla ja nyt 2,5 vuoden jälkeen talo on kesken. Miehen kaiketi pitäisi sinne muuttaa ja valmiina on tosiaan lähinnä keittiö ja jotain alakerran tiloja.

Liian isoja asuntolainoja ja lukaaleja liian pienillä resursseilla.
Pitäisi pankkien pistää stoppi hulluttelulle. 4-5 henkinen perhe ei tarvitse 200 asuinneliötä.

Varmaan työn määrä yllättänyt. Onhan se ihana ajatus rakentaa omaa talos perheelle, todellisuus vähän jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 13:43"]Liian isoja asuntolainoja ja lukaaleja liian pienillä resursseilla.
Pitäisi pankkien pistää stoppi hulluttelulle. 4-5 henkinen perhe ei tarvitse 200 asuinneliötä.
[/quote]

Liian iso asuntolaina ainakin tutuillani ja taitamattomuus rakentamisessa. Lisäksi vastaan on tullut kaikki mahdollinen vastoinkäyminen, joista moni on aiheutunut liian suuresta optimismista.

*taloa

Mutta en muista että ennen ihmiset olisivat jättäneet nykyisessä määrin rakentamiaan taloja keskeneräiseksi... Lapsena vierailin taloissa jotka olivat valmiita, lapseni kavereiden talossa yläkertaa ei ikinä saatu valmiiksi vasn eletään n 70 neliössä alakerrassa jo seitsämättä vuotta.

Meillä rakentaminen pysähtyi miehen sairastuessa vakavasti. Nyt asumme keskeneräisessä. Pitäisi yrittää myydä pois, mies ei enää rakenna. :(

Paljonhan noita näkyy myytävinäkin, puolivalmiita omakotitaloja. Aina jotenkin erityisen surullisia kun tulevat vastaan Etuovea selaillessa, kertomus romahtaneista unelmista :( 

Yt:t ja rahat loppu?

On niitä keskeneräisiä ollut iätajat. Tässä lähistölläkin pari kun on vuosikausia ollut vain tuulilevyt ja katto, ikkunat peitetty vanerilla.

Yhdellä tutulla perheellä syynä oli 3. lapsi. Ei enää aika riitänyt koululaisen, taaperon ja vauvan lisäksi laittaa yläkertaa tai maalata / maalauttaa ulkopuolta, tontista puhumattakaan. Kai se vanhempainvapaa vähentää käytettävissä olevia tulojakin. Suunnitelmat oli kovat, siitä päätellen kolmonen oli vahinko.

Sitten on elämäntaparemppaajat (joihin itsekin lukeudun) 10 vuotta asuttu ja samalla remontoitu... nyt alkaa loppu häämöttää remonttikohteissa sekä asuntolainassa.

Minä asuin kymmenen vuotta remontin keskellä.

Kyseessä ei ollut uudisrakennus vaan miehen vanha kotitalo, joka piti käytännössä rakentaa kokonaan sisältä uusiksi, piti uusia siis putket ja siinä samalla sähköt, lämmitysjärjestelmä ja katto. Pinnat nyt olikin pientä sitten sen jälkeen.

Onnistui kehittämään siinä ajassa alkoholiongelmansa siihen pisteeseen, että kun remontoitava loppui, jäljellä oli enää remonttioluet.

Mutta se siitä tarinasta: kyllä vaan, mielellään asun nykyään lasten kanssa vuokralla - neliöitä on vähemmän mutta ne on kaikki käytössä. Ei tarvitse katsella sirkkeliä varastoituna sängynpäätyyn, ei tarvitse tiskata pihamaalla koska keittiö on remontissa. Pyykkikone on paikallaan kylppärin nurkassa eikä 'väliaikaisesti' sijoitettuna eteiseen.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 13:58"]Paljonhan noita näkyy myytävinäkin, puolivalmiita omakotitaloja. Aina jotenkin erityisen surullisia kun tulevat vastaan Etuovea selaillessa, kertomus romahtaneista unelmista :( 
[/quote]
Tätä näkyy ja ihan tervettähän se on kun ottaa ohjat omiin käsiin talon kanssa, vaikka sitten yrittämällä myydä, mutta minä ihmettelen enemmän niitä, jotka jäävät keskeneräisen talon vangeiksi, pyörimään ahtaasti omakotitaloon, kun rakentaminen ei etene.
Kuinka se omakotitalo näissä tapauksissa on kerrostaloasumista kaksisempaa?
Siis missä se unelma oli?

Mun tuttavapiirissä näitä on muutama. Yhdistäviä piirteitä. On kaksi. 

Ensinnäkin näm perheet, joissa talo jää keskeneräiseksi, EIVÄT ole ottaneet isoa lainaa, vaan niin pienen kuin mahdollista. Sitten aiotaan tehdä kaikki itse, mutei osata, ehditä jakseta eikä saada aikaan. 

Toisenakin jompikumpi vanhemmista on jonkun sortin kontrollifriikki. Jos se on mies, se hioo ikkunanpokia pieteetillä ja keskittyy yksityiskohtiin huolella. Jälki on kyllä upeaa, mutta yksikään homma ei valmistu tällä vuosisadalla. Jos taas se on nainen, se tietää kaikesta ja kaiken ja "pitää puolensa raksahuijareita vastaan" niin hyvin, että yksikään työmies ei suostu työmaalle enää tulemaan. Mikään sopimus ei pidä, kun se aina löytää jotain valitettavaa ja lopulta kukaan ei enää halua tehdä sille töitä. Yhdessä tuntemassani pehreessä yhdistyvät nämä molemmat, mitta onneksi he tietävät paremmin j aovat itseensä täysin tyytyväisiä.

Miettikääs miten lapsia pakosti hävettää ja kuinka kärsivät.

Ehkä nykyään ihmiset ovat niin omillaan, eikä apuja heru sukulaisilta/tuttavilta.
Siksi kannattaakin ostaa valmis talo. Tai osake.

Meillä se on niin että minä rakennan täällä samalla lapsia hoitaen. Täytyy vain muistaa sirkkelistä ottaa virta irti joka kerta kun irrotat otteesi siitä. Useamman maalipurkin on lapset kaataneet, mitat ja vatupassit on aina hukassa. Ja yleinen sotku lisääntyy koko ajan mutta ne siivotaan kun lapset nukkuu. Illalla lasten nukkuessa sitten pestään pyykit, pilkotaan lämmityspuut ja tehdään seuraavan päivän ruoat valmiiksi.

Mitäs mies tekee? No käy töissä, mä täällä laiskana kotiäitinä teen kaiken muun. Viikonloppuna miehen täytyy relata, mä oon aina vapaalla niin nousen silloinkin aikaisin puuron keittoon. Että aika stereotypia toi että äidit pelaa vaan lautapelejä. Voi kun ehtiskin, edes joskus.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 11:56"]

Mikä siinä onkin että mies käy töissä ja painuu raksalle heti töiden jälkeen toiseksi työpäiväksi. Nainen käy töissä ja hoitaa lspsia kotona. Suunnittelee sisustusta. Ei ihan tasan mene.

[/quote]

Meinaatko, että se lastenhoito, siivous, kokkailu, pyykkääminen ja sisustuksen suunnittelu ei ole työtä oman työpäivän jälkeen? Ja vieläpä niin, että oluttölkkiä ei voi korkata ja työnsä jälkeä rauhassa katsella hetkeäkään vaan koko ajan on vauhti ja meno päällä, kunnes lapset on taltutettu sänkyihin. Raksalla oi edeteä omaan tahtiinsa, päättää, mitä tekee ja milloin tekee (tietyissä rajoissa), ei tarvitse keskeyttää hommia, kun pitää pyyhkiä pyllyä tai siivota lasinsirpaleita vaan voi keskittyä täysillä siihen, mitä tekee.

Olisihan tuo kotitöiden tekokin ihan toisenlaista, jos ne lapset eivät pyörisi siinä jaloissa. Ja olisihan se raksalla olo aivan toista, jos ne lapset pitäisi sieltä käsin hoitaa ja ruokkia.
[/quote]
Virkistävää olisi jos nainenkin menisi sinne raksalle välillä vetämään kuppia ja jättäisi makaronilaatikon lämmityksen ja lautapelit sekä av :n miehelle joka toinen päivä/viikko/kk.
Ai niin, ei voi kun imetys ja kestovaipat!
[/quote]
Miksi alapeukut?

Omassa tuttavapiirissä on pari näitä enemmän tai vähemän keskeneräistä taloa, syynä aviokriisi ja toisella heikko taloudellinen tilanne..

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 11:56"]  [/quote] [/quote] Virkistävää olisi jos nainenkin menisi sinne raksalle välillä vetämään kuppia ja jättäisi makaronilaatikon lämmityksen ja lautapelit sekä av :n miehelle joka toinen päivä/viikko/kk. Ai niin, ei voi kun imetys ja kestovaipat! [/quote] Miksi alapeukut?

Varmaan tuo "imetys ja kestovaipat", siihen asti puhuit ihan asiaa. 

Omassa remppa- ja vauva-arjessa oli taivaallista kun mies tuli töistä, otti huoltaakseen sen kirkuvan nyytin ja itse sai keskittyä vahaamaan puulattiaa.

[/quote]

1 talo rakennettiin kun lapset olivat 7-15v, viimeinen lista laitettiin paikalleen parin kuukauden asumisen jälkeen. Varasto/autokatos rakennettiin 4 vuoden kuluttua. Siitä 2 vuoden kuluttua myimme talon ja aloimme rakentamaan toista.

Toinen talo oli hieman keskeneräinen kun muutettiin mutta viimeinenkin lista oli paikoillaan 7kk muutosta. Nyt on asuttu jo 9v.

Kyllä se on niinpäin että ne perheet joissa talo jää kesken ovat mitoittaneet lainan liian pieneksi eikä päinvastoin! Meillä ystäväperheet on saaneet talonsa viimeisteltyä alle vuodessa muutosta.

Välillä on kiva vetää henkeä. Loppukatselmukselle on kyllä deadline.