En JAKSA, kun veljeni vaimo kadehtii minua koko ajan. :(
Naurettavinta tässä on se, etteivät hänen asiansa ole mitenkään huonommin kuin minun. Mutta: hänellä pitäisi aina olla vähän enemmän, muuten hän kadehtii tai kokee, että minun onneni on häneltä pois. Esimerkkejä:
- Kälyni tuli raskaaksi ja kaikki oli hyvin, kunnes minäkin tulin raskaaksi. Minä ilmeisesti pilasin hänen ilonsa. Täysin sama kuvio toistui toisten lastemme kohdalla.
- Veli vaimoineen rakensi talon. Taas kaikki oli hyvin, mutta kun me rakensimme talon, olikin meillä yhtäkkiä kaikki sata kertaa paremmin kuin heillä ja sitä piti kadehtia.
- Kälyni on aina ollut hoikka, minulle taas jäi raskauksista 15 kg ylimääräistä. Käly osoitti minulle kovasti myötätuntoa, kunnes laihdutin. Sitten hän alkoikin kadehtia uutta ulkomuotoani eikä itse kokenut olevansa enää yhtään mitään.
- Jos käly laittaa kyläillessämme hyvää ruokaa, kaikki on hyvin. Jos minä laitan heidän kyläillessään samantasoista ruokaa, sitäkin pitää kadehtia.
Siis kyllä rupeaa jo rassaamaan, kun tätä on viimeiset 10 vuotta katsellut! Eikö se nainen voisi jo vähitellen hankkia itsetuntoa? Miksi hän kokee minut aina kilpailijakseen?
Hän ei tiedä, että minä tiedän hänen ongelmastaan. Tiedän siksi, että olemme veljeni kanssa läheisiä ja hän on kertonut minulle avoimesti vaimonsa kateudesta minua kohtaan.
Kommentit (14)
Vaimo on myöntänyt hänelle kadehtivansa minua, ja veli on kertonut sen minulle.
ap
kateellisuutta on sellainen, jota kadehtija ei myönnä ja se purkautuu muuten vittumaisena käytöksenä.
Miten tuo kadehtiminen sitten ilmenee. Ei mielestäni kovin häiritsevää, jos vain toteaa, että "kadehdin sua tosta talosta".
kateellisuutta on sellainen, jota kadehtija ei myönnä ja se purkautuu muuten vittumaisena käytöksenä.
Miten tuo kadehtiminen sitten ilmenee. Ei mielestäni kovin häiritsevää, jos vain toteaa, että "kadehdin sua tosta talosta".
silloin kun vain hänellä on jotain (raskaus, talo, hoikka kroppa jne), hän on minua kohtaan hyvinkin sydämellinen ja otettu esim. minun onnitteluistani. Mutta kun minä saan saman asian itselleni, hän alkaa nyrpistellä, piilovittuilla ja jotenkin epätoivoisesti korostaa omaansa. Pahimmillaan (kuultuaan toisesta raskaudestani) hän jopa pillastui niin, että lähti ulos itkemään. Minun ilooni hän ei ole koskaan ottanut näissä asioissa osaa.
Mutta siis veljelleni hän on puhunut asiat niiden oikeilla nimillä ja siksi tiedän, mistä pohjimmiltaan on kyse.
ap
mahdollista suora keskustelu. Tai juotte kunnon kännit ja puhutte sitten suunne puhtaaksi, jos ette muuten kykene.
Oma puoliso on se jota kohtaan tulisi ennenkaikkea olla lojaali.
Ehkä veljesi vaimo onkin mustasukkainen veljestäsi ja mustasukkaisuus kompensoituu kateudeksi sinua kohtaan..
Ehkä veljesi vaimo onkin mustasukkainen veljestäsi ja mustasukkaisuus kompensoituu kateudeksi sinua kohtaan..
Voisin kuvitella että itse olisin miehestäni mustasukkainen siskolleen.
Luoja säästä siltä päivältä että veljelleni tulisi vaimo joka olisi mustasukkainen minulle!! Ja kyllä veri on vettä sakeampaa, ihanko oikeesti jonkun mielestä miehen pitäis laittaa vaimo siskon edelle?? Vaikka typeräähän se on että pitäis jossain järjestyksessä olla ylipäänkään.
Kestin aikani tuollaista, ja yhtenä päivänä vaan päätin että nyt loppui ystävyys. Musta tuntui, että hän sai itselleen voimaa siitä, että myötäeli toisten onnettomia elämäntilanteita yms. Sitten kun toisella alkoikin mennä hyvin, se oli jotenkin häneltä pois! Harmi että tuo on sun käly, siitä ei niin vaan pääse eroon. Mitään yhteisiä kännejä, joita nro 9 ehdotti, en suosittele. Parasta olisi, jos saisit kuitenkin selvitettyä asiat, mutta voi olla ettei onnistu. Kateus on joillakin niin syvällä, (mutta siitäkin voi päästä eroon).
Oma vaimo ja lapset menevät kyllä kaiken muun edelle. Näin ainakin meillä.
Ja kyllä veri on vettä sakeampaa, ihanko oikeesti jonkun mielestä miehen pitäis laittaa vaimo siskon edelle??
eikö se ole itsestäänselvyys?
Oman kumppanin tulee olla se kaikista läheisin ja tärkein ihminen maailmassa, todellakin mennä sisarusten ja omien vanhempien edelle myös!
Jos vaimo myöntää miehelleen ongelmansa (hyvöä että itse tiedostaa, varmasti kärsii siitä itsekin) niin mun mielestä on törkeää luottamuksen pettämistä että mies sitten menee kertomaan sen siskolleen. Ellei sitten tee sitä siksi että toivoisi siskoltaan ymmärrystä vaimon käytöstä kohtaan.
oikeasti vai luuletko vaan?