Lue keskustelun säännöt.
Useamman lapsen äidit/yhden lapsen äidit?
27.01.2006 |
Itselläni useampi lapsi, ja tuntuu että puistokeskustelut esikoisten äitien kanssa jäävät vähän hatariksi kun lapsista puhutaan.
Ja siellähän ei juuri muuta puhuta. Me käydään usein samoissa paikoissa ja siellä on paljolti samoja perheitä.
Tuntuu että nämä esikoisten äidit tohottavat ja huolehtivat ainokaisistaan niin mahdottomasti. Heillä on aikaa huolestua kaikesta ja miettiä monia harrastuksia alle 3-vuotiailleeen jne. Lisäksi ihmettelevät isompia lapsia, kuinka ne nyt noin tekee vaikka ovat jo NOIN ISOJA jne. Tuntuu että kun lapsista puhutaan, juttelen mieluummin enemmän samassa tilanteessa olevien naisten kanssa.
Työkavereina ja muina tuttuinahan ei ole väliä montako lasta kelläkin on tai onko yhtään. Mutta noissa ' piireissä' sen asian huomaa kyllä helpostikin.
Kommentit (5)
Se on koko maailma, mitäpä sitä sitten muuta puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi yleistää.
Mulla vain yksi lapsi ja silti mua ärsyttää monet yhden lapsen äidit.
Mä en ole ikinä hössöttänyt ja pelännyt turhia asioita.
Yksi nainen samassa puistossa meidän kanssa koko ajan kielsi lastaan, et sinä voi niin tehdä, et voi sinne kiivetä, ei, ei, ei. Kun äiti pelkäsi koko ajan, että lapsi tippuu, kaatuu yms. kamalaa yli hysteerisenä. (Viime kesänä tavattiin taas sattumalta puistossa pitkän ajan jälkeen. Lapsi on nyt 4v. ja ei uskaltanut laskea edes matalimmasta liukumäestä. Miksiköhän??? Oiskohan ylivarovaisella ja hysteerisellä äidillä jotain osuutta asiaan)
Mä taas annoin lapseni tehdä " lähes mitä vaan" : eli siis kiivetä, juosta, pomppia jne. Sen verran katsoin, että lapsi ei oikeasti voi satuttaa itseään, tippua yms. Mutta, että lapsi sai vapaasti mennä ja tehdä normaaleita lastenjuttuja puistossa.
En myöskään ole ikinä jaksanut jutella loputtomiin vauva/lapsi-juttuja, kyllä maailmassa on niin monta muutakin asiaa, josta voi jutella.
Enkä ole lapselleni mitään utopistisia harrastusjuttuja haalinut. Viime syksynä lapseni aloitti nyt 4-vuotiaana ensimmäisen harrastuksen, joka liittyy liikuntaan, on kerran viikossa ja kestää 45min.
Aina olen kohdellusta lastani asenteella: jos sinulla olisi sisarus, niin ei minulla olisi aikaa silloinkaan sinua niin kovasti passata, joten en passaa nytkään.
Valitettavasti kaivattua sisarusta ei ole tullut...
Että meitä on moneen junaan. Joten ei voi yleistää.
kun käydään niin siellä usein hoitotätejä vaan, joskus yksi isi poikansa kanssa. Joten ole törmännyt tuohon. itsellä kaksi alle 3v mutta emme ole jokapäivä puistossa kun käyn myös töissäkin välillä :-)
Tottahan se on että heillä on vielä enemän aikaa ja energiaa touhottaa joka pienestä asiasta. Lisäksi tietysti on enemmän hämmentäviä kysymyksiä kun aiempi kokemus asiasta puuttuu.