En jaksa olla enää lestadiolainen

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 14:06"]Ei ap:n tapauksessa oleellisina ole se, ilmoittaako ja mihin ilmoittaa vaan se, että uskooko vai eikö usko. Jos se usko on kuollut niin siinä se sitten oli. Voihan sitä roikkua mukana, jos ei uskalla kertoa totuutta, mutta ei siitä ole oikeasti mitään iloa kenellekään.  [/quote] Mun usko ei ole mitenkään päin kuollut. -ap

[/quote]

Sitten olet menetellyt hyvin ja Jumalan hyvän tahdonkin mukaan, muista edelleen.  Vaistoaan on seurattava.

Jos nauttii musiikin kuuntelusta, pitää oikeana ratkaisuna ehkäisyä elämäntilanteessa, tai kun katsoo lapsesta puhkeavaa iloa kun luontaisesti alkaa rytmin mukana tanssia jne.
Kysymys kuuluu elänkö jotenkin väärin kun ELÄN vai voiko joku toinen ihminen määritellä ja säädellä elämääni?
-ap

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 14:00"]Entä jos teet jotain jotta potkivat sut pois?
[/quote]

Et ole nyt ihan täysin ymmärtänyt vl uskoa.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 14:03"]Irti tuollaisesta mielikuvituskerhosta välittömästi! Miten paljon parempi paikka tämä maailma olisikaan ilman uskontoja. Heikkopaskat olisivat kuolleet jo aikoja sitten ja tekisimme jo kylpylälentoja Marsiin.
[/quote]

Identiteettini on rakentunut tämän yhteisön varaan. Ei ole helppoa muuttaa sitä.

Aloita nyt siitä että etsit ystäviä yhteisön ulkopuolelta. Radikaalimpia ratkaisuja tehdään pitkän harkinnan jälkeen myöhemmin, jos tehdään. Et menetä mitään jos rakennat varmuuden vuoksi turvaverkkoa ulkomaailmaan. Voitko kertoa, missä päin Suomea asut?
T: se Oulun seudulla ystävyyttään tarjonnut

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:33"]Aloita nyt siitä että etsit ystäviä yhteisön ulkopuolelta. Radikaalimpia ratkaisuja tehdään pitkän harkinnan jälkeen myöhemmin, jos tehdään. Et menetä mitään jos rakennat varmuuden vuoksi turvaverkkoa ulkomaailmaan. Voitko kertoa, missä päin Suomea asut?
T: se Oulun seudulla ystävyyttään tarjonnut
[/quote]

Pitkään onkin harkittu asiaa. Asia on niin iso että aivotöitä on tehtävä pitkään varsinkin kun on syntynyt vl perheeseen.
Olen sen verta arka joten en uskalla yhteydenottoa.
Kiitos kuitenkin. Olet sydämellinen ihminen!
-ap

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:33"]Aloita nyt siitä että etsit ystäviä yhteisön ulkopuolelta. Radikaalimpia ratkaisuja tehdään pitkän harkinnan jälkeen myöhemmin, jos tehdään. Et menetä mitään jos rakennat varmuuden vuoksi turvaverkkoa ulkomaailmaan. Voitko kertoa, missä päin Suomea asut?
T: se Oulun seudulla ystävyyttään tarjonnut
[/quote]

Pitkään onkin harkittu asiaa. Asia on niin iso että aivotöitä on tehtävä pitkään varsinkin kun on syntynyt vl perheeseen.
Olen sen verta arka joten en uskalla yhteydenottoa.
Kiitos kuitenkin. Olet sydämellinen ihminen!
-ap
[/quote]

Mä niin symppaan sua! Nyt kun on kahdet suvarit entisenä vl:na takana, voin jo sanoa olevani voiton puolella. Vuodesta -05 lähtiwn kun keskimmäinen lapsemme syntyi olen ajatellut että herätysliikkeessä on liian paljon sellaista mitä en voi hyväksyä kokonaan. Kaikki ry:n tehtävät taas on ollut mulle mieluisia, toimin aika paljon myyjäistehtävissä ja koin ne mukavina juttuina. Keittiövuoroihin mua wi jostain syystä edes paljoa kyselty.. eipä haitannut kun oli niin paljon muuta luottamustehtävää. Se yhteisöllisyys on niin ristiriitaista, kaipaan sisariltoja ja sisarpiirin ihania retkiä mutta perusseuroihin en kaipaa. Suviksissa rupesi jo kyllästyttämään koko puheiden määrä. Slaulut soineet päässä nyt viikon :)

Toivottavasti löydät oikean tiesi ja keinon irtautua, kannustan sinua tekemään päätöksen, puoleen tai toiseen. Rajalla eläminen on itselleen niin kuluttavaa!
T.se kaksi vuotta iroottautunut

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:33"]Aloita nyt siitä että etsit ystäviä yhteisön ulkopuolelta. Radikaalimpia ratkaisuja tehdään pitkän harkinnan jälkeen myöhemmin, jos tehdään. Et menetä mitään jos rakennat varmuuden vuoksi turvaverkkoa ulkomaailmaan. Voitko kertoa, missä päin Suomea asut?
T: se Oulun seudulla ystävyyttään tarjonnut
[/quote]

Pitkään onkin harkittu asiaa. Asia on niin iso että aivotöitä on tehtävä pitkään varsinkin kun on syntynyt vl perheeseen.
Olen sen verta arka joten en uskalla yhteydenottoa.
Kiitos kuitenkin. Olet sydämellinen ihminen!
-ap
[/quote]

Mä niin symppaan sua! Nyt kun on kahdet suvarit entisenä vl:na takana, voin jo sanoa olevani voiton puolella. Vuodesta -05 lähtiwn kun keskimmäinen lapsemme syntyi olen ajatellut että herätysliikkeessä on liian paljon sellaista mitä en voi hyväksyä kokonaan. Kaikki ry:n tehtävät taas on ollut mulle mieluisia, toimin aika paljon myyjäistehtävissä ja koin ne mukavina juttuina. Keittiövuoroihin mua wi jostain syystä edes paljoa kyselty.. eipä haitannut kun oli niin paljon muuta luottamustehtävää. Se yhteisöllisyys on niin ristiriitaista, kaipaan sisariltoja ja sisarpiirin ihania retkiä mutta perusseuroihin en kaipaa. Suviksissa rupesi jo kyllästyttämään koko puheiden määrä. Slaulut soineet päässä nyt viikon :)

Toivottavasti löydät oikean tiesi ja keinon irtautua, kannustan sinua tekemään päätöksen, puoleen tai toiseen. Rajalla eläminen on itselleen niin kuluttavaa!
T.se kaksi vuotta iroottautunut
[/quote]

Mulle taas noihin sisariltoihin ja muihin pienempiin tapahtumiin on vaikeaa mennä ajatuksineni. Pelkään että tulen "kaapista ulos" tai purskahdan itkuun asioideni kanssa, tai säälin naisia jotka toistelevat samoja asioita kuinka "lapsia annetaan niin paljon kuin on voimia, Jumala tietää" tms että omilla aivoilla ei uskalleta ajatella oli tilanne mikä oli.

Tietyllä tavalla ymmärrän tuon vaikeuden. Itse olen kulkenut toiseen suuntaan, maailmasta saanut parannuksen. Osalle ihmisistä oli ihan helppo kertoa, osalle taas ei niinkään. Varmaan molemmilla puolilla leiriä vaihtanut otetaan ihan lämpimästi vastaan uusien 'omiensa' joukkoon. Epäuskoiset ovat ihmisiä siinä missä vl:tkin, vaikka tämä totuus meinaa välillä unohtua puolin ja toisin, kun hukutaan ennakkoluuloihin.

Mä lähdin 13-vuotiaana, eli 26 vuotta sitten ja se on edelleen elämäni paras päätös. Joskin vaikein nimenomaan läheisten reaktion takia. Nopeasti se "pöly laskeutuu" kuitenkin. Oon onnellinen että lähdin niin nuorena enkä elänyt näyteltyä elämää vuosikausia kuten liian liian monet tekevät :(

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:41"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:33"]Aloita nyt siitä että etsit ystäviä yhteisön ulkopuolelta. Radikaalimpia ratkaisuja tehdään pitkän harkinnan jälkeen myöhemmin, jos tehdään. Et menetä mitään jos rakennat varmuuden vuoksi turvaverkkoa ulkomaailmaan. Voitko kertoa, missä päin Suomea asut?
T: se Oulun seudulla ystävyyttään tarjonnut
[/quote]

Pitkään onkin harkittu asiaa. Asia on niin iso että aivotöitä on tehtävä pitkään varsinkin kun on syntynyt vl perheeseen.
Olen sen verta arka joten en uskalla yhteydenottoa.
Kiitos kuitenkin. Olet sydämellinen ihminen!
-ap
[/quote]

Mä niin symppaan sua! Nyt kun on kahdet suvarit entisenä vl:na takana, voin jo sanoa olevani voiton puolella. Vuodesta -05 lähtiwn kun keskimmäinen lapsemme syntyi olen ajatellut että herätysliikkeessä on liian paljon sellaista mitä en voi hyväksyä kokonaan. Kaikki ry:n tehtävät taas on ollut mulle mieluisia, toimin aika paljon myyjäistehtävissä ja koin ne mukavina juttuina. Keittiövuoroihin mua wi jostain syystä edes paljoa kyselty.. eipä haitannut kun oli niin paljon muuta luottamustehtävää. Se yhteisöllisyys on niin ristiriitaista, kaipaan sisariltoja ja sisarpiirin ihania retkiä mutta perusseuroihin en kaipaa. Suviksissa rupesi jo kyllästyttämään koko puheiden määrä. Slaulut soineet päässä nyt viikon :)

Toivottavasti löydät oikean tiesi ja keinon irtautua, kannustan sinua tekemään päätöksen, puoleen tai toiseen. Rajalla eläminen on itselleen niin kuluttavaa!
T.se kaksi vuotta iroottautunut
[/quote]

Mulle taas noihin sisariltoihin ja muihin pienempiin tapahtumiin on vaikeaa mennä ajatuksineni. Pelkään että tulen "kaapista ulos" tai purskahdan itkuun asioideni kanssa, tai säälin naisia jotka toistelevat samoja asioita kuinka "lapsia annetaan niin paljon kuin on voimia, Jumala tietää" tms että omilla aivoilla ei uskalleta ajatella oli tilanne mikä oli.
[/quote]
Mä olen ajatellut lapsiasiastavaina siten että voimien ja voimavarojen mukaan. Itselläni 14 sisarusta ja en muista että olisin sylissä ollut. Fakta. Itse en alunperinkään halunnutvisia perhettä =samaa helvettiä vuosikymmenet mitä omilla vanhemmilla oli. Lapsuuteni ei ollut ihan perus vl, vaikka kotimme olikin uskovainen. Paljon pelkoa väkivallasta, mt-ongelmia. Päätin jo siis lapsena etten itse elä siten. Olen vihainen vanhemmilleni että ottivat uskomisen tuossa asiassa niin tosissaan mutta toisissa ei niinkään. Olemme kärsineet siitä että isoksi piti kasvaa niin varhain ja että vastuuta pikkusisatuksista piti ottaa jo ala-asteikäisenä.
Minä siis säälin ja salaa jopa ajatuksissa hymähtelen äideille joilla paljon lapsia. En oikein tunne sympatiaa niitä vanhempia kohtaan jotka elävät noin. Heidän lapsia käy sääliksi.

Sisarilloissa on monesti alakuloiset jutut ja aiheet mutta itse olen vähän sellainen pelle että kehtasin lähteä vaikka tupakalle välillä.

Voi rakkaat ihmiset, muistakaa että teillä on vain tämä yksi elämä. Eläkää sitä itseänne varten. Älkää sellaista elämää, jossa joudutte esittämään jotain muuta kun todellisuudessa olette. Älkää antako muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin valintoihinne. Käy niin sääliksi niitä jotka elävät jatkuvassa valheessa.. Esittävät olevansa vl ja oikeasti haluavat elämältä jotain ihan muuta. Erityisesti käy sääliksi ne jotka eroavat mutta palaavat takaisin heti kun näkevät läheisten reaktion ja painostuksen/syyllistämisen/peloittelun.

Ei tuota päänsisäistä taistelua voi ymmärtää kuin sellainen joka on lähtenyt tai harkitsee lähtöä uskonnollisesta yhteisöstä. Ei ole helppoa lähteä tuosta vain ja elää omaa elämäänsä omana itsenä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:48"]Mä lähdin 13-vuotiaana, eli 26 vuotta sitten ja se on edelleen elämäni paras päätös. Joskin vaikein nimenomaan läheisten reaktion takia. Nopeasti se "pöly laskeutuu" kuitenkin. Oon onnellinen että lähdin niin nuorena enkä elänyt näyteltyä elämää vuosikausia kuten liian liian monet tekevät :(
[/quote]

16 vuotta sitten siis lähdin. Kirjotusvirhe :). Ja tosiaan nyt oon ihan tavallinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo :D. Välit vanhempiin ja sisaruksiin on tosi hyvät vaikkei sitä ois sillon 16 vuotta sitten uskonu.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:57"]Voi rakkaat ihmiset, muistakaa että teillä on vain tämä yksi elämä. Eläkää sitä itseänne varten. Älkää sellaista elämää, jossa joudutte esittämään jotain muuta kun todellisuudessa olette. Älkää antako muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin valintoihinne. Käy niin sääliksi niitä jotka elävät jatkuvassa valheessa.. Esittävät olevansa vl ja oikeasti haluavat elämältä jotain ihan muuta. Erityisesti käy sääliksi ne jotka eroavat mutta palaavat takaisin heti kun näkevät läheisten reaktion ja painostuksen/syyllistämisen/peloittelun.
[/quote]
Oletko itse ex-vl? Tiedätkö miten vaikeaa voi olla irrottautua kun on syntynyt vl-perheeseen, keskelle yhteisöä? Koko identiteetti on kehittynyt sen yhteisön mukaiseksi, kaikki mitä teet, mitä ajattelet. Kaikki valinnat. On hurjaa huomata omien ajatusten muuttuminen ja tajuta että voisi elää oikeasti muutenkin. Silloin kun itselläkin on jo omaa perhettä, päätös koskee vökisten muitakin. Ei ole helppoa muuttaa asioita jos on elänyt vl:na yli 30 vuotta. Tiukassa on vaikka ymmärrän hyvin että jokaisella on vain yksi elämä. Uskon kieltämistä on verrattu läheisen kuolemaan tai avioeron suremiseen. Niin suuria tunteita se voi aiheuttaa.

Ei- lestadiolaisille on yksi hailee onko joku lesta tai ex-lesta. Se mikä olet ihmisenä merkitsee. Ja yleensäkään ei tarvi kertoa uskostaan tai ei uskostaan. En ole koskaan puhunut ystävieni kanssa uskommeko johonkin vai emme.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:57"]Voi rakkaat ihmiset, muistakaa että teillä on vain tämä yksi elämä. Eläkää sitä itseänne varten. Älkää sellaista elämää, jossa joudutte esittämään jotain muuta kun todellisuudessa olette. Älkää antako muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin valintoihinne. Käy niin sääliksi niitä jotka elävät jatkuvassa valheessa.. Esittävät olevansa vl ja oikeasti haluavat elämältä jotain ihan muuta. Erityisesti käy sääliksi ne jotka eroavat mutta palaavat takaisin heti kun näkevät läheisten reaktion ja painostuksen/syyllistämisen/peloittelun.
[/quote]
Oletko itse ex-vl? Tiedätkö miten vaikeaa voi olla irrottautua kun on syntynyt vl-perheeseen, keskelle yhteisöä? Koko identiteetti on kehittynyt sen yhteisön mukaiseksi, kaikki mitä teet, mitä ajattelet. Kaikki valinnat. On hurjaa huomata omien ajatusten muuttuminen ja tajuta että voisi elää oikeasti muutenkin. Silloin kun itselläkin on jo omaa perhettä, päätös koskee vökisten muitakin. Ei ole helppoa muuttaa asioita jos on elänyt vl:na yli 30 vuotta. Tiukassa on vaikka ymmärrän hyvin että jokaisella on vain yksi elämä. Uskon kieltämistä on verrattu läheisen kuolemaan tai avioeron suremiseen. Niin suuria tunteita se voi aiheuttaa.
[/quote]

Kyllä olen itse ex-vl, 13 lapsisen perheen toisiksi vanhin, 10 vuotta sitten liikkeestä lähtenyt. Tiedän todellakin mitä päässä liikkuu siinä vaiheessa kun alkaa ajatella liikkeestä lähtöä, sen aikana ja sen jälkeen. Pitkä prosessi joka ei vieläkään ole päätöksessään mutta valintaani en ole hetkeäkään katunut.

Voi tuntua helpommalle ajatus;" Antaa mennä vaan!".
Kyllä se välillä tuntuu itsestäkin ,että miten sitä jaksaa uskoa? Ja pelkäänkin ,että pysyyköhän sitä uskomassa? Mutta riittää kun
uskoo päivän kerrallaan. Elämä menee nopeasti ja se voi päättyä
yllättäen
nuorenakin.
Siksi uskon, että pääsen taivaan
kotiin ,kun oma vuoroni tulee täältä
lähteä. Jumala kyllä varjelee
uskomassa jos haluaa uskoa. Kannattaa käyttää evankeliumia
siellä kotonakin , se antaa voimaa uskomiseen.

Ja lisättäköön vielä että myös minulle äitini sanoi kun erosin että hänelle olen kuin kuollut nyt. Ei tuntunut hyvältä mutta ei saanut mua pyörtämään päätöstäni. Itse asiassa lisäsi vaan varmuuttani siitä että haluan eroon tuosta uskonnosta jossa noin ajatellaan! Sittemmin äitini on pyörtänyt puheensa ja välit perheeseen ovat oikein hyvät. T. 56 kirjoittaja

Up