En jaksa olla enää lestadiolainen

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:16"]Onko sun pakko oman perheesi kesken noudattaa niitä sääntöjä? Olet nimellisesti mukana mutta elät kuten haluat.
[/quote]

Jos ajattelee erilailla kuin moni muu yhteisössä, on äärimmäisen vaikea koittaa hengata mukana. On pyhäkoulua, raamattuluokkia(joissa juurrutetaan lapsia uskoon, opetetaan niitä asioita joita itse pitää vähäpätöisinä), sisarpiirejä yms. Helppoa se ei todella ole olla hiljaa ajatuksinensa.
[/quote]
Eihän niihin ole pakko osallistua. Nyt just ei pääse ja lapsi on sairas ja mitä kaikkea. Vähennät kaikkea osallistumista pikkuhiljaa. Ei ole niin iso pommi kuin eroaminen. Alat hankkimaan elämää ja ystäviä lahkon ulkopuolelta että sulla on turvaverkko johon pudota sitten kun myöhemmin ilmoitat eroavasi.
[/quote]

Mistä niitä ystäviä saa kun kaikilla on jonkinlainen ennakkoluulo meitä vanhoillislestadiolaisia kohtaan?
Pelkään "epäuskoisia" ihmisiä sen vihan ja rasistisuudenn vuoksi.
[/quote]

Hei
Olen ev.lut srk.n jäsen ja ystäväni on vl. Juttumme sivuavat uskontoa löyhästi, muuten puhumme lähinnä eläimistä, elämästä, lapsistamme. Tavallisia asioita. Kumpikaan ei näe ristiriitaa ystävyydelle. Toki hän ei fb:ssä tykkäile biletyskuviani, mutta mitäpä niitä salailemaan javarsinkin kun harvoin missään käydään. He puolestaan kertoilevat juttuja suviseuroista.

Onko ap linjoilla? Asutko Oulun seudulla? Haluan auttaa sinua. Minulla ei ole mitään kytköksiä lestadiolaisiin. Olen hengellinen, mutta en tuputa omaa uskoani kellekään. Tunnen myös tosi ihanan naisen, joka on ex-vl. Saisit vertaistukea ja tukea muuten vaan. Saat tukea myös hengellisyyden säilyttämiseen jos sitä haluat, mutta jos et halua, niin uskon asioista ei tarvitse puhua.

Esim. tässä on armollisesta uskosta, joks ei tuomitse.
https://www.h-y.fi/2302-emilia-karhu

Ap, ei uskonasioita tarvitse ottaa esiin, kun tutustut uusiin ihmisiin. Itse olen eronnut evankelisluterilaisesta kirkosta. En mä sitä ihmisille sano, että mä oon ex- ev. lut.

Minäkään en jaksaisi.kymmenkunta vuotta roikkunut jo.tosin en ole vuosiin ollut aktiivinen ry:llä ja mua varmaan pidetään epäilyttävänä.elän kuitenkin aika pitkälle kuin vl mut en koe yhteyttä enää vaan ahdistaa ne piirit.toisaalta helpompi näin ainakin vielä mutta luuken et lähivuosina on pakko tehä ratkaisu lasten takia.missäpäin asut ap?

Tsemppiä ap! Minä lähdin vl:sta kolme vuotta sitten enkä kyllä todellakaan ole katunut! On ihanaa elää vapaana. Ennen piti osata esittää erilaisia rooleja aina tilanteen ja seuran mukaan, nyt olen minä jika tilanteessa ja uskallan sanoa ajatukseni ääneen. Tsemppiä! Jos tunnet liikkeestä lähteneitä muita niin heihin kannattaa ottaa yhteyttä. On olemassa esim FB:ssä erilaisia vertaistukiryhmiä!

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:21"]Voi tuntua helpommalle ajatus;" Antaa mennä vaan!".
Kyllä se välillä tuntuu itsestäkin ,että miten sitä jaksaa uskoa? Ja pelkäänkin ,että pysyyköhän sitä uskomassa? Mutta riittää kun
uskoo päivän kerrallaan. Elämä menee nopeasti ja se voi päättyä
yllättäen
nuorenakin.
Siksi uskon, että pääsen taivaan
kotiin ,kun oma vuoroni tulee täältä
lähteä. Jumala kyllä varjelee
uskomassa jos haluaa uskoa. Kannattaa käyttää evankeliumia
siellä kotonakin , se antaa voimaa uskomiseen.
[/quote]
miksi uskomisen pitää olla yhtä taistelua ja ahdistusta?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:21"]Voi tuntua helpommalle ajatus;" Antaa mennä vaan!".
Kyllä se välillä tuntuu itsestäkin ,että miten sitä jaksaa uskoa? Ja pelkäänkin ,että pysyyköhän sitä uskomassa? Mutta riittää kun
uskoo päivän kerrallaan. Elämä menee nopeasti ja se voi päättyä
yllättäen
nuorenakin.
Siksi uskon, että pääsen taivaan
kotiin ,kun oma vuoroni tulee täältä
lähteä. Jumala kyllä varjelee
uskomassa jos haluaa uskoa. Kannattaa käyttää evankeliumia
siellä kotonakin , se antaa voimaa uskomiseen.
[/quote]
No huhhuh mitä soopaa, eikö muut pääse taivaaseen jos yhtäkkinen lähtö tulisi?

Lukekaa:

https://www.kotimaa24.fi/kuin-olisin-tullut-ulos-valtavan-pressun-alta/comment-page-2/

Hyvä päätös ja pidä siitä kiinni.

Itse olen irtaantunut eräästä toisesta uskonnosta ja olen sinut päätökseni kanssa. En halua kasvattaa lapsiani kuten itseni on kasvatettu.

Ystäviä olen saanut opiskelu- ja työkavereista ja jopa naapureista.

Elämä kantaa. Alkujärkytys kun menee sukulaisilta ohi niin kaikki asiat helpottuu sen jälkeen. Älä ryhdy uskonnollisin keskusteluihin missään määrin sen ohjeen haluan antaa. Jos lähtee keskusteluihin mukaan tulee helposti riitaa ja eripuraa. Alkuun oli näitä riitoja mutta kun päätin että en puhu mitään uskontoon liittyvää niin ongelmat poistuivat.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:02"]

Oliko irtautuminen oikea ratkaisu jotka siitä lähteneet? Luulen että ilmoitus lähdöstäni järkyttää läheisimpiä.

[/quote]

Jätin vl-liikkeen n. 25-vuotiaana. Olin kyllä jo vuosia miettinyt, että en halua olla vl. Juuri säännöt ahdistivat, koska olen aika periaatteen ihminen eli jos olen johonkin sitoutunut, niin sitten noudatan sitoumuksiani. 

Irtautumispäätös oli minulle oikea. Sain itselleni vapauden päättää tekemisistäni. Ei enää tarvinnut teeskennellä mitään muuta kuin mitä olen. 

Tosin monta vuotta vl-usko jollain tavalla seurasi minua. Mieleen pulpahteli vl-tapoja tehdä asioita ja taisin tuntea joskus syyllisyyttä tai ahdistusta, kun tein asioita, jotka olivat vl-sääntöjen mukaan väärin. Niin hassulta kuin kuulostaakin, jopa neulominen sunnutaisin tuntui jotenkin väärältä aika pitkään. Vl-sääntöjen mukaan sunnuntaisin ei saanut neuloa ainakaan sillä seudulla, josta tule. 

Kotiväkeni suhtautui eroamiseeni hienosti. Ei siis mitään painostusta tai hyljeksintää. Kiitos vanhemmilleni tuesta uudella tiellä. 

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:21"]Voi tuntua helpommalle ajatus;" Antaa mennä vaan!".
Kyllä se välillä tuntuu itsestäkin ,että miten sitä jaksaa uskoa? Ja pelkäänkin ,että pysyyköhän sitä uskomassa? Mutta riittää kun
uskoo päivän kerrallaan. Elämä menee nopeasti ja se voi päättyä
yllättäen
nuorenakin.
Siksi uskon, että pääsen taivaan
kotiin ,kun oma vuoroni tulee täältä
lähteä. Jumala kyllä varjelee
uskomassa jos haluaa uskoa. Kannattaa käyttää evankeliumia
siellä kotonakin , se antaa voimaa uskomiseen.
[/quote]

Toi "antaa mennä vaan" särähti korvaani.
Suomeksihan se tarkoittaa että elää vapaasti omana itsenään onnellisena. Eikö niin? Eli ei tietyn raamin sisällä.
Kyllä tämä vl yhteisö on alkanut haiskahtaan. Paljon hyvää mutta paljon pahaa.
Miksi pelätä kuolemaa?" elämä voi päättyä milloin vain"

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:21"]Voi tuntua helpommalle ajatus;" Antaa mennä vaan!".
Kyllä se välillä tuntuu itsestäkin ,että miten sitä jaksaa uskoa? Ja pelkäänkin ,että pysyyköhän sitä uskomassa? Mutta riittää kun
uskoo päivän kerrallaan. Elämä menee nopeasti ja se voi päättyä
yllättäen
nuorenakin.
Siksi uskon, että pääsen taivaan
kotiin ,kun oma vuoroni tulee täältä
lähteä. Jumala kyllä varjelee
uskomassa jos haluaa uskoa. Kannattaa käyttää evankeliumia
siellä kotonakin , se antaa voimaa uskomiseen.
[/quote]

Miten noin niin kuin miten sitä jaksaa uskoa? Kyllä uskon ja uskoni on vahvistunut aivotyöskentelyni aikana enemmän kuin koskaan. -ap

"Miten sitä jaksaa uskoa?"="Miten sitä jaksaa noudattaa elämäntapaoppeja?" Uskominenhan on yksinkertaista. Epämääräisen sääntöviidakon (jota ei ole edes olemassa?) noudattaminen vaatii jatkuvaa itsensä tarkkailua. Ettei vaan sano tai tee mitään epäilyksiä herättävää, josta voi toiset uskovaiset "huolestua".

Mitä ap tarkoitat? Uskot eri tavalla eli jollain uudella tavalla vai uskot vl-tavalla, mutta joku asia hiertää ja askaruttaa?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:02"]

Oliko irtautuminen oikea ratkaisu jotka siitä lähteneet? Luulen että ilmoitus lähdöstäni järkyttää läheisimpiä.

[/quote]

Enpä muista kuulleni kenenkään katuneen lähtöään, ja ainahan takaisinkin pääsee. Tietysti ilmoitus voi järkyttää läheisiä, mutta et elä läheisiäsi vaan myös itseäsi varten, joten tee niin kuin itsellesi parhaaksi koet.

T. ex-vl:n aviomies 
[/quote]

Sellaisiakin on, jotka ovat katuneet. Aina ei ole mahdollisuutta palata takaisin, vaan se on myös Jumalan kädessä.
-
Takaisin palaaminen edellyttää syntien anteeksi saamista. Voidakseen uskoa syntinsä anteeksi, täytyy ymmärtää tehneensä väärin. Jos omatuntonsa paaduttaa, ei enää tunne syntiä eikä uskominen ole mahdollista. On siis Jumalan armoa, jos Hän herättää synnin tunnon ja antaa uuden mahdollisuuden.
-
On siis olemassa sellaisia (joskin tietääkseni melko harvassa), jotka pohjimmiltaan tuntevat sydämessään lestadiolaisuuden olevan oikea usko ja jotka rukoilevat Jumalaa, että pääsisivät takaisin. Mutta siis toki uskovaiset antavat anteeksi, jos heiltä pyytää. Kysymys ei kuitenkaan ole vain niistä sanoista, vaan sydämen pitää olla siinä mukana.
-
Kuitenki jos sinä tiedät, ettet oikeasti usko, ei se "lestadiolaisena" eläminen sinua kyllä mitenkään pelasta. Uskomisessa kun pohjimmiltaan ei ole kyse mistään säännöistä. Ne ns. "säännöt" ovat seurausta oikeasta uskosta ja siitä että haluaa varjella uskoaan.
-
On siis rehellisempää myöntää, ettei usko, jos kerran ei usko. Se, että joku väittää olevansa lestadiolainen, vaikkei sitä sydämestään ole, aiheuttaa vain hämmennystä. Ja jotenkin voi myös olla "vaaraksi" niille, jotka haluaisivat varjeltua uskomassa, mutta ovat epävarmoja siitä, mikä/mitkä elintavat on vaaraksi uskolle, ja katsovat mallia muista uskovaisista (tai uskovaisiksi luulemistaan ihmisistä).
-
Mutta jos siis olet epävarma siitä, että uskotko, etkä varsinaisesti ole jättänyt Jumalaa, niin neuvoksi harkitsemaan vielä. Koskaan voi tietää, tuleeko toista mahdollisuutta, eikä koskaan voi tietää, vaikka elämä päättyisi jo huomenna. Siihen ei kannata tuudittautua, että ehtiihän parannuksen tekemään vanhempana - kun ei välttämättä ehdi. Kannattaa siis valita ratkaisu, johon olisi tyytyväinen, vaikka kuolisi juuri nyt.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 13:51"]

Eihän epäuskoiset tuomitse kuin vl:t. Ex-vl:n ottavat ilomielin vastaan.

Voitko  avata hiukan enemmän,  että miksi tuomitsevat. Ovatko he tehneet sinulle jotain pahaa tai peukuttajillesi ?

Eivätkö he elä kuten sinä näkisit hyväksi,  ja tästä syystä  poljet jalkaasi ?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:57"]Voi rakkaat ihmiset, muistakaa että teillä on vain tämä yksi elämä. Eläkää sitä itseänne varten. Älkää sellaista elämää, jossa joudutte esittämään jotain muuta kun todellisuudessa olette. Älkää antako muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin valintoihinne. Käy niin sääliksi niitä jotka elävät jatkuvassa valheessa.. Esittävät olevansa vl ja oikeasti haluavat elämältä jotain ihan muuta. Erityisesti käy sääliksi ne jotka eroavat mutta palaavat takaisin heti kun näkevät läheisten reaktion ja painostuksen/syyllistämisen/peloittelun.
[/quote]

Huoh...auttakaapa muaki. Minä kuulun näihin "jotka eroavat ja palaavat takaisin heti kun näkevät läheisten reaktion ja painostuksen/syyllistämisen/peloittelun"..minä oon vl-perheestä ja muiden mukaan oon (kai?)edelleenki vl. Oon viimeisen kuuden vuoden aikana ollut siinä vaiheilla ollakko vaiko eikö. Monesti oon kieltänyt ja ilmoittanut perheenjäsenille ja ystäville niin se on niin kamalaa kun sisko ja äiti itkee hulluna että miten uskallat uskon kieltää näinä aikoina kun maailma on niin hullu ja plaaplaa...ja sit alan miettii ja teen koht taas parannuksen ja kaikki on taas niin tyytyväisiä. Hiuksetki oon monesti sillo värjätty ku erosin ja pyydetty anteeksi ku palasin..seuroissa ei mieheni kanssa olla käyty ku n.kerran vuodessa,ehkä jotkun on siitä puhuneetki seläntakana kun ei käydä..mut kun haluaisin niiden tajuavan että en minä uskoa mihinkään aio kieltää vaan pelkän yhteisön. Uskon Jumalaan,mutten tohon erittäin kieroon yhteisöön..ja joo oon tietyissä asioissa katkera lestoja kohtaan,esim tiedän vl jotka käyttäny lapsia hyväksi ja sit saahaan kaikki anteeksi ja niistä ei enään puhutakkaan..ja minun koulukiusaajat ovat kaikki olleet lestoja,ikää yksää ei-vl oo mua kiusannu. Voi kun tota listaa vois jatkaa äärettömiin....Minulla on mies ja lapsi ja en haluais lapseni elää vl-yhteisössä niiden tuomien paineiden takia. Jos kiellän eroan lopullisesti lestadiolaisuudesta,millälailla voin sitten turvata siihen Jumalaan?kun silti lapsena opetettu että vl vaan pääsee taivaaseen jnejne..miten te muut ex-vl ootte aatelleet jumalasta ja kuolemasta nyt? Vaikken usko tohon yhteisöön,takaraivossa kuulee äänet:jos eroat joudut tulimereen..enkä tod usko siihen mut..miks hitossa koko lahko on ees keksitty??! Ja sori sekava teksti,tunteet käy taas vähä vaihteeksi taas kuumina tästä aiheesta....

Tutustu uut:n sivuihin. Ehkä helpottaa, jos ymmärtää, että noin se aivopesu toimii yhteisössä kuin yhteisössä. Täsmälleen sama homma Jehovan todistajilla, helluntailaisilla ja mormoneilla esim. Oma usko on oikea, uskomalla muulla tavalla joutuu kadotukseen. Olis kai se kumma, jos pelottelu ja aivopesu ei vaikuttaisi millään lailla, jos sitä on jo äidinmaidosta saanut kuulla. Mieti ihan itse mihin uskot ja haluatko kuulua johonkin yhteisöön vai et.

Itse olen nykyään agnostikko. En usko Raamattuun enkä Aku Ankkaan tai mihinkään muuhunkaan, mutta pidän mahdollisena, että on olemassa joku korkeampi voima. Olen siis entinen vl.

Et myöskään ole vastuussa äitisi tai kenenkään muunkaan tunteista. Sinulla on oikeus valita, miten elämäsi käytät. Jos äitisi itkee ja pelottelee kuolemalla, niin ne ovat hänen tunteitaan ja pelkojaan. Eivät sinun. Sinä et ole niistä vastuussa. Jokaisen reaktiot heijastavat heidän omaa ajatusmaailmaansa. Ei toisia voi loputtomiin suojella oman elämänsä kustannuksella.