Auttakaa - mitä mä nyt tekisin? Töihin vai ei?
Olen tällä hetkellä osa-aikaisesti iltaisin töissä, ollut syksystä lähtien. Alunperin oli tarkoitus mennä kokopäiväisesti töihin ja laittaa lapset hoitoon, mutta päädyimme tähän ratkaisuun.
Nyt kuitenkin olisi työpaikka 4 kuukaudeksi, kokopäiväinen (työaika n. 8-15). Iltatyöt jatkuisivat huhtikuussa lisäksi, pari tuntia illassa. Kesän olisin kotona kesä-elokuun.
Äh - nyt on varmaan ainoa mahdollisuus, kun voisin olla lasteni (2v5kk ja 4v) kanssa päivät kotona (kesiä lukuunottamatta), mutta jostain syystä olisi hirmuinen hinku TÖIHIN! Rankkaahan se tulisi olemaan, mutta silti. Olen ollut kyllästynyt kotona oloon jo pitkään, en saa päivisin mitään aikaan, huudan lapsille jne. Koko päivä menee siivoamiseen ja illalla on kuitenkin kuin myrskyn jäljiltä.
Ja kyllähän tuo rahakin houkuttaisi... Nyt on kyllä tiukkaa, ollaan eletty vähän velaksikin ja remonttia ym. pitäisi tehdä. Miehen mielestä raha ei saa ratkaista, mutta kyllähän sekin on tärkeä pointti.
Lasten hoito on tietysti ongelma. Työ alkaisi parin viikon päästä... Aluksi ainakin lapset voisivat varmaan olla ystäväni luona, jossa he jo ovat kerran viikossa nytkin. Mutta ehkä sitten yrittäisin saada ne päiväkotiin, jossa jatkavat sitten syksyllä. Mutta vanhemmalta jäisivät kerhotkin pois.
En tiedä, ollenko ihan hullu, kun edes harkitsen tätä? Työ ei ole mitään helppoa ja herkkua, mutta kuitenkin kutsumusammattini. Auttakaa, mitä mä teen?
Kommentit (14)
nuorempi täyttää sen 3v. niin olen myös itse ollut esikoisen kanssa ja nyt aijon olla myös toisen lapsen kanssa.lapset on niin lyhyen aikaa pieniä ja töitä ehtii sit tekeen viel ihan kyllästymiseen asti ja onhan sulla se iltatyö se tyo vaihtelua ja vähä rahaa myös.
anna niiden ktoitöiden olla lapsiperheissä on aina vähä huja haja kaikki, lapset leikkii ja syödessä sottaavat..
siivoa sillo kun lapset päikkäreillä
ja nauti ja leiki lasten kanssa sillo kun ovat hereillä
Mutta MIKSI mä vaan niin haluaisin sinne töihin ja MIKSI mä en oikein osaa nauttia kotona olosta? Ahdistaa jo aamusta ne aamupalatappelut ja sitten alkaa riehumisleikit, on pakko lähteä ulos, sit keksiä jotain ruokaa, taas tapellaan syömisestä jne... Ajattelen aina, että tehdään tänään jotain kivaa, mutta aina se kaatuu johonkin noiden lasten temppuiluun. Mä en vaan jaksais enää. Ja tunnen syyllisyyttä, mutta mä TYLSISTYN kotona!
Ap
Kirjoituksesi antaa selkeästi ymmärtää, että haluat mennä töihin, joten mene. Kyllä tuon ikäiset pärjäävät jo hoidossa.
eli lapset hoidetaan kotona. Onnistuisko teillä joku vastaava systeemi, jos mies vois vähentää tunteja? Tulisin hulluksi jos oisin kaiket päivät kotona, mut en halua viedä lapsia hoitoon, tämä on täydellinen järjestely. Miettikää jos pystyisitte teillekin hommaamaan jotain vastaavaa?
Mutta kun se ei RIITÄ mulle! Ja nyt tulisi taas parin kuukauden tauko töihin, muutamaa päivää lukuunottamatta. Jos olisi pidemmästä ajasta kyse, en ottaisi tätä toista työtä, mutta kun se olisi vain 4 kuukaudeksi. Toisaalta on hassua nyt kituuttaa kotona, kun oikeasti HALUAISI tehdä TÖITÄ. Kun tuon kesän saa sitten kuitenkin olla kotona!
Vanhempi lapsista haluaisi päiväkotiin, nuoremmalle se voi olla vaikeampaa. Mutta toisaalta päivät olisi aika lyhyet mulla (loppuisi viimeistään klo 15)...
APUA, mitä mä teen??? Olenko ihan hullu, jos vapaaehtoisesti menen töihin:-)??? Nyt kuitenkin on rauhallisia aamuja, kerhoaikaan ihan omaa aikaakin jne. Mutta joku mua nyt vetää töihin. Kannattaako mennä tän intuition mukaan, vai kadunko sitten heti?????
On tässä sekin, että tuo osa-aikaisen homman pitäisi muuttua ensi vuonna kokopäiväiseksi. Mutta se ei ole vielä varmaa. Joten varmaan kannattaisi luoda suhteita muuallekin...?
Siis listataanko vaikka hyvät ja huonot puolet yhdessä:
+ lisää rahaa
+ työkokemusta
+ työkaverit
- lapset hoitoon
- yhteisestä ajasta pois
- rankkaa
Jos mielestäsi tarjolla on mielenkiintoinen työ, niin ota se. Jos ymmärsin oikein, pienempi lapsistasi on jo 2 v 5 kk, joten ei mitenkään vauva menemään hoitoon. Kysy kunnastasi hoitotilanteesta. Kunnan pitäisi periaatteessa ns. nopeasti työllistyvälle järjestää hoitopaikka 2 vkossa.
Ja aluksi saisin heidät varmaan ystävälleni pariksi viikoksi, ennen kuin kunnallisesta saisin... Ovat siis olleet jo kerran viikossa siellä hoidossa.
Minä hinkuan opiskelemaan vaikka joutuisimme rahallisesti miinuspuolelle. Lapset ovat 1,9 vuotias ja 8-vuotias, olen ollut jo yli 2 vuotta kotiäitinä. Kaiken lisäksi rakennamme taloa juuri kuumimmillaan nyt, eli sekasortoa olisi luvassa mutta haluan mennä. Olen kai itsekäs mutta pienempi tyttö tykkää tarhassa olla eikä halua pois lähteä nyt kun on ollut harjoittelemassa siellä. Kertokaa te jotka olette lähteneet vaikkei ollut pakko, kaduttiko myöhemmin?
Kyllä töissä ehtii vielä käydä monia vuosikymmeniä, mutta lapset ovat vain hetken pieniä. Ei raha onnea tuo. Sitten kun menee töihin, lapset sairastelevat ja joutuu olemaan poissa töistä. Työ, lapset ja kotitöiden yhteensovittaminen on raskasta. Jos on kotona ja rahaa jää vähemmän käteen, täytyy elää niiden rahojen kanssa mitä saa niin että ne riittävät. Aina pystyy säästämään ja kuluttamaan vähemmän. Lapset eivät tarvitse paljoa leluja ja itse voi tehdä lasten kanssa esim. leluja ja askarrella.
Kohtahan se nuorempikin täyttää 3v. Muutama kuukausi sinne tai tänne on ihan sama. Ja kun sinä haluat töihin ja tilaisuus on, niin mene ihmeessä. Nautitte sitten kesällä toistenne seurasta enemmän.
Onkohan lapsille kamalaa, jos nyt ovat kevään toisessa paikassa hoidossa, ja sitten kesän jälkeen vaihtavat taas paikkaa?
Ahdistaa. Miten tästä nyt voisi tehdä jonkin päätöksen, ettei koko viikonloppu mene vatvomiseen???
Ap