Miten kestätte yliherkkiä ihmisiä, joiden seurassa saa koko ajan olla varuillaan ettei loukkaa?
Pari tyyppiä tuttavapiirissäni on niin yliherkkiä ja traumatisoituneita että niiden kanssa ei voi olla oma itsensä, kun jokaista sanaa saa varoa, ettei herkkis vedä hernettä nenäänsä ja ota itseensä.
Kommentit (51)
Minulla on tällainen tuttava. Hän harrastaa itse hyvinkin terävää ja henkilökohtaisuuksiin menevää huumoria, mutta suuttuu sitten jostakin ihan viattomasta kommentista täysin sattumanvaraisesti. Tätä kuviota käydään jatkuvasti läpi. Jostakin syystä hän kuitenkin haluaa pitää yhteyttä, vaikka loukkaantuu muutaman viikon välein jostakin. Nyt toivon, että hän ei enää ota yhteyttä, joska en halua käyttää aikaani ja voimvarojani tilanteiden selvittelyyn, koska kyse on hänen ongelmastaan ja täysin tyhjästä luoduista ongelmista. Jännää että törkeän suorapuheiset ihmiset ovat usein itse herkkiä kuin prinsessat.
En jaksakaan. Usein nämä loukkaantujat ovat sellaisia jotka ensin itse provosoivat muita heittämällä jotain muka-hyvää läppää ja sitten kun joku provosoituu ja vastaa siihen, niin sitten itketään miten on taas on oltu niin ilkeitä.
En minä näköjään kestäkään ja sanon suoraan tilanteen kulun jos kerkee saamaan suun vuoron että mikä tässä nyt loukkaa. Tulee mieleen heti että tuommoiset yrittää mustata minun maineen miten kauhea olen ja tarttuvat hetkeen jos voisi vääntää siitä jotain . Se saa sitten hakeutua pakoon lähdön jälkeen seuraani jos haluaa.
Meillä oli töissä pari näitä yliherkkiä tapauksia. Toinen oli meluherkkä ja koki tulleensa häirityksi milloin mistäkin ja usein varsin mitättömästäkin äänestä ja toinen otti kaikista sanomisista itseensä ja jopa niistä sanomisista mitkä eivät kohdistuneet edes häneen ja teki valituksia yläportaalle. Hemmetin ahdistavaa työskennellä jos pitää tällaisten em. tyyppien takia kulkea työpaikalla koko ajan äänettömästi varpaillaan ja harkita moneen kertaan jokaista sanaansa.
Ihan helvetin rasittavia ihmisiä ja parempi pysyä kaukana. Nuo kuvittelee että maailman tulee sopeutua heihin ja he ovat herkkyytensä takia jossain erityisasemassa.
En välitä pätkääkään.
Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän kiinnostaa muiden itkut.
en vietä sellaisten kanssa aikaa, jos joudun viettämään niin en varo sanojani.
Tunnen sellaisia totuudentorvia, joiden tarkoitus on loukata sillä varjolla, että kyllä totuus pitää tulla esiin ja sitten lauotaan mitä vaan päin naamaa. Itse pidän tällaisia ihmisiä typerinä ja tunnevammaisina.
Jos osaa käytöstavat, ei loukkaa ketään vahingossakaan eikä varsinkaan tahallaan.
Silloin kun en kestä, otan etäisyyttä. Niin yksinkertaista. Paremmalla jaksamisella sitten yritän löytää yhteistä säveltä. Mun kokemuksen mukaan fiksut yliherkät tietävät oman ongelmansa ja osaavat arvostaa, jos siihen osaa suhtautua jonkinlaisella viileällä ymmärryksellä, mutta niin, että asettaa selkeät rajat. Minua ei kohdella, miten tahansa ja minun kanssani ei marttyyrihuokailla.