Onko teillä siistiä?

Minäkin rakastan sitä, että tavarat on järjestyksessä ja paikat tip top, mutta sitten taas toisaalta suorastaan VIHAAN siivoamista. Eli yritän pitää kämppää sillain näennäisesti siistinä (tavarat paikoillaan, ei hujan hajan, paitis lelut), mutta esim. pälyt pyyhin vaan n. kerran viikossa ja imuroin varmaankin yhtä usein/harvoin. Vessat pestään, kun alkaa siltä näyttää, että tarttis tehdä jotain. Mä luulen, että olen alkanut vihata siivousta mummoni takia. Hän kun asui meillä minun ollessani pieni ja oli todellinen siivous-friikki. Joka jumalan lauantai-aamu klo. 8 kuului alakerrasta herästyshuuto ja heti piti olla viemässä mattoja ulos. Jos nt saan paljastaa kaamean totuuden, niin meillä ei olla viety mattoja asunnostamme ulos varmaan kolmeen vuoteen! Asutaan kerrostalossa ylimmässä kerroksessa (ei hissäi) ja kun oon yksin pienen lapsen kanssa, niin en kyllä voi lähteä niitä ulos viemään. Miehellä viikon varsinaisnen vapaapäivä on sunnuntai ja silloin ei meidän taloyhtiössä saa mattoja paukuttaa. Ja kun miehellä on arkivapaa, niin meillä on varmasti jotain paljon tärkeämpää ja kivempaakin tekemistä kuin siivoaminen! Mä en vois kuvitellakaan imuroivani 4 krt viikossa! Ensinnäkin mä inhoan imurin ääntä, toisekseen sen kanssa mesominen on niin pirun vauvalloista ja kolmanneksi taitaa olla kyseinen vehje itse Vanhan Vihtahousun keksintöjä.



Eli ap, ole ihan vapaasti vaan siivoamatta. Ei kannata potea nuin ärsyttävästä hommasta huonoa omaatuntoa!



Terv. Sikolätin emäntä

että en minäkään imuroi 4 krt/viikko koska se olisi musta hauskaa (se ei todellakaan ole sitä) vaan siksi että jos en niin tee niin meillä on ihan kaamean näköstä! Oikeasti, lattia täynnä jos mitä murua ja hiekkaa. Kerran en voinut imuroida viikkoon ja meillä näytti siltä että ei ole puoleen vuoteen siivottu kertaakaan. Sitten noitten vessojen kanssa olen tarkka, musta on hirveetä kun sen renkaan nostaa ja siellä on kuivuneita pissatippoja ym. Mä en edes tajua mistä kaikki se roska ja lika tulee meille... Minä olen taas juuri sellainen että pintapuolinen sekasuus on musta ihan ok kunhan on ns. puhdasta " pinnan alla" . Mutta tosiaan tuo pölyallergia, olen huomannut että sängyn alle esim kertyy tosi paljon pölyä tosi nopeasti ja reagoin siihen ihan heti.



Mutta olen lehtovin kanssa samaa mieltä että tuolla lapsuudella on kyllä osansa. Meillä ei imuroitu kun joskus tosi harvoin kotona, vessoja pestiin jos oli esim. 40-vuotisjuhlat jne. Ja aina äiti valitti että on sotkusta mutta koskaan sille ei mitään tehty. Ja meillä oli varmaan likasta, koskaan ei pesty esim lattioita. Että musta on sitten tullut päinvastanen...

siis silleen, että tavarat on koko ajan suht koht paikoillaan (paitsi lelut nyt on tossa lattialla hujan hajan, kokoan ne paikoilleen ennen tytön päikkäreitä ja yöunia) ja keittiön tasot pyyhitty. Pölyt pyyhin kerran viikossa, lattian imuroin yleensä kaksi kertaa viikossa, välillä joudun imuroimaan useammin (meillä ei oo lemmikkejä). Sängyn petaan ehkä noin tunnin kuluttua ylösnoususta, tiskipöydän pyrin pitään myöskin aika siistinä kun menee hermo jos se on täynnä tavaraa (meillä tiskikone ja vain yksi tiskiallas, joten jos se on täynnä tavaraa ei siinä oo kiva pestä käsiä yms.). Mä en ite tykkää olla sellasessa kauheessa sekasotkussa, tulee jotenkin huono olo.

että jos et jaksa juuri nyt siivota, niin anna ihmeessä asian olla, tärkeempää on sun oma jaksaminen!

Lisäksi laittelen paikkoja kuntoon pitkin päivää, en kestä sotkua! Tänään olen lattiat pyyhkinyt kuituliinamopilla ja sängyt on pedattu. Keittiö on aina siisti, noudatan " clean as you go" systeemiä.



Meikkaaminen: en meikkaa laisinkaan kotona ollessani enkä töihinkään. Joskus meikkaan ulos mentäessä esim. juhliin ja omissa häissäni mulla oikein ammattilainen meikkasi.

Mäkin voin pahoin jos on epäsiistiä.

Hahtuvainen:

että jos et jaksa juuri nyt siivota, niin anna ihmeessä asian olla, tärkeempää on sun oma jaksaminen!

lattiat pestään kerran viikossa. Kyllä aina jotain siivottavaa meiltä löytää, tunti siivouksesta ja taas on kaaos...(eikä meilläkään ole lemmikeitä)

meillä 4 kk poika pitää myös valveilla öisin, joten päivisin sitä ei vain yksinkertaisesti jaksa aina siivota. Onneksi meillä mies ymmärtää että päivät menee vaaviv kanssa puuhastellessa ja siivoaa myös itse vapaaehtoisesti! En ole myöskään mikään perfektionisti siivouksen suhteen joten pienu sotkuisuus ei vie hermoja:-)



Älä ota stressiä. Jos mahdollisuuksia, pyydä siivooja käymään välillä ja yritä sietää pientä sotkua. Miehelle voi myös antaa imurin käteen!

Meilläkin aiheuttaa riitaa kun mies ei tahdo ymmärtää, että kaikkea ei aina jaksa/ehdi kun olen viikot vauvan kanssa kaksin. Pitäisi kuulemma kodin kiiltää kun herra saapuu työviikon jälkeen kotiin. Siivoon kuitenkin viikolla minkä pystyn ja perjantaina kuitenkin on välillä tiskejä postit pöydällä ym mikä risoo tuota tolvanaa. Eipä tuo sitten kauheesi siivoukseen osallistu tai lykkää kaiken roskapusseihin ja kiikuttaa varastohuoneeseen mihin meillä kaikki sitten hukkuukin.

Mutta en koe sitä maailman tärkeimpänä asiana tällä hetkellä. Imuroin kerran viikossa, lattiat pestään kun jaksetaan. Pölyt otan n. kerran kuussa.



Pidän tietenkin huolta ettei nyt KAMALASTI ole " moskaa" , kun on vauva, ettei sille tule siivottomuuden takia mitään oireita.



Tavarat meillä on aina ympäriinsä, mieheni ei tajua viedä mitään koskaan omille paikoilleen, vaikka olen häntä pyytänyt ja sanonut että näin tavarat eivät ole aina hukassa kun jotain tarvitaan (meillä etsitään kaikkea aina " kissojen ja koirien" kanssa)



Eli laiska olen siivoamaan, inhoan sitä!!!



Eipä kukaan ole kuitenkaan koskaan mitään sanonut, ja eiköhän tämä tästä kun poju kasvaa ja saa itse nukuttua öisin:)

eli aika siistiä on meillä, samaan tapaan toimitaan kuin Hahtuvainen ja Mujerita. Periaatteena meillä on, että kun laitetaan ruokaa niin keittiö on siistitty ennen kuin aloitetaan syöminen.



Kutsun paljon ihmisiä kylään ja siinä on hyvä syy pestä vessa tai siivota keittiö ja laittaa kaikki tavarat paikoilleen. Uutta on tarve myös pestä lattiat, sen jälkeen kun poika aloitti kuolaamisen...

Meillä on koira jonka karvoja on joka paikassa ja joka toinen päivä koitan imuroida, lattiat pesen joskus inspiraation iskiessä :-) Tavarat koitan pistää takaisin paikoilleen ja illalla siivoan keittiöstä suurimmat ruokatahrat pois. Tytön lelut on sikinsokin pitkin kämppää, monta kertaa päivässä kerään ne laatikoihinsa, mutta se on vaan sellainen leikki joka pitää tytön kiireisenä, hän kun tykkää levittää laatikoiden sisällön sitten taas takaisin lattialle.



Silloin kun tyttö pitää yön kiireisempänä, en jaksa niin siivoukseen panostaa. Lähinnä tämä järjestyksenpito on sellaista vie mennessäs tuo tullessas-tyylistä johon olen koittanut itseni opettaa. Viime aikoina olen koittanut heittää kaiken ylimääräisen menemään tai laittanut kiertoon sukulaisille, niin nurkat on sillä tavalla siistimmät kuin ennen lasta. Ennen tuli hamstrattua kaikkea romua nurkkiin ja siksi oli vaikeaa pitää järjestystä yllä.



Kaisu

Tämä on minulla(kin) aikamoinen pohdinnan aihe, lähinnä olen viime aikoina ollut niin VÄSYNYT kotitöihin... Olen ollut kuusi vuotta kotiäitinä, pojat 6 ja 3 v ja nyt odotan kolmatta kesällä syntyväksi, edelleen kärsin pahasta olosta. Olen asunut mieheni kanssa jo 11 vuotta, ja koko tämän ajan olen taatusti yrittänyt saada häntä osallistumaan, hänen ei laspuudenkodissaan tarvinnut tehdä MITÄÄN. Siis, jos minä en joko jaksa pitää yllä järjestystä yksin tai naputusta, meillä ei ole siistiä. Ja minä kärsin siitä, mutta en jaksa olla jatkuvalla syötöllä kolmelle ihmiselle siivojana. Lisäksi " urani" alkoi jo 11-vuotiaana kun sain koiran, ja äitini edellytti että siitä lähtien sitten siivoan yksin. (Koira oli todella rakas, joten hoidin koiran ja siivouksen mukisematta. Samoihin aikoihin äitini myös ilmoitti, että täällä ei ole mitään pesulapalvelua, eli pyykkäsin myös. Olen ainoa lapsi.) Jonkinlaista kisaväsymystäkin saattaa siis olla! Oma isäni kuitenkin esim. pyyhki leikkuulaudan ja pöydät keittiössä,oma mieheni täyttää kyllä astianpesukonetta (ei ihan siinä tahdissa kuin toivoisin, mutta tyydyn tähän), rättiä hän ei yleensä muista olevan olemassa, hänen lapsuudenkodissaan on suurpiirteisempi meininki kuin meillä (ja anoppi tekee kaikki kotityöt). Minä esim. kärsin kahviläikistä pöydällä, mies ei edes huomaa. Välillä mies on pitkillä työmatkoilla ja silloin meillä on siistimpää, vaikka teen kaiken yksin. Jotenkin ilmeisesti annan standardini laskea, kun en viitsi aikuisen ihmisen jälkiä olla siivoamassa. No, tuo tiskikone onkin lähinnä miehen ainoa vastuualue. Ja vaikka kuinka yritän opettaa lapsia viemään vaattet iltaisin pyykkiin, miehen kanssa iltatoimet tehtyään jäävät vaatteet lattialle lojumaan. Enpä tiedä, nämä kotityöt ovat loppumaton sarka, työn jälki näkyy niin vähän aikaa. Masentavaa (masentunut saatan kyllä olla muutenkin....) Ja esim. lasten päiväunien aikaan nukun mieluiten itsekin, koska yöt ovat meillä olleet risaisia. Kerran viikossa matot ulos, imurointi ja lattioiden pyyhintä, vessan pesu (on meillä yhden siivojan mukaan todella siisti, hih). Mutta roinaa lojuu. Helpottaisi ehkä, jos kaikki tavarat mahtuisivat JONNEKIN. Anopin sanoin: " niin, toisilla on vähemmän tavaraa ja ne ovat eri järjestyksessä" . Joopa jo, ja toisilla on ehkä esim. aviomiehiä, jotka pystyvät pitämään kesälomaa ja vapaita viikonloppuja, jotka osallistuvat kodin töihin oma-aloitteisesti jne., tai anoppeja tai äitejä, jotka auttaisivat silloin tällöin.... Jos tulee vieraita, laitan kyllä aina paikat kuntoon, mutta joskus kauhistutan itseäni ajatuksella yllätysvieraista. Lisäksi meidän pojat eivät ole juurikaan sellaisia " leikimme hissuksiin itseksemme, annamme äidille rauhan puuhailla kotihommia" -tyyppejä. Mutta yhteenvetona, haluaisin kotini olevan siistimpi - onko se taakka yksin naisen harteilla? Tai, olen myös alkanut pohtia, onko ihmistyyppejä, joilla se järjestys säilyy helmpommin, ja sitten minunlaisiani...

Olen samaa mieltä kuin muutkin, että siivous/siisteys tuskin on kaikkein tärkein asia silloin, kun on pieni vauva hoidettavana! Jos vain itse kestät epäsiisteyttä, niin sulje silmät sotkuilta ja keskity omaan jaksamiseesi. Ja jos mies vaatii siisteyttä niin tehköön silloin itse jotain asian hyväksi.



Itse pidän siisteydestä ja siitä, että tavarat ovat paikoillaan. Taidan olla sellainen " lajittelija" , kaikella on oma paikkansa ja tilansa. Inhoan pölypalloja, likaisia ikkunoita ja ylipäätänsä kaikkea epäsiisteyttä... Ongelma vain on siinä, että kaksi pientä täystuhoamme (3v ja 1v) päin vastoin rakastavat sotkua... Heistä on ilmeisen hauskaa levitellä leluja ympäri kotia! Kuopuksen mielestä on myös kivaa tönkiä kukkamultaa, repiä kaikki käsiinsä saama paperi silpuksi tai käydä etsimässä aarteita roskiksesta... =) Olen joutunut luopumaan siisteyden ihanteestani (tai ainakin joustamaan siitä), koska haluan tehdä päivisin muuta kuin siivota. Niinpä meillä on siistiä vasta lasten mentyä nukkumaan, kun lelut ovat paikoillaan ja muutenkin paikat siisteinä. Onneksi mieskin osallistuu kodinhoitoon. Molemmat lapset osallistuvat lelujen raivaamiseen päivittäin, joten ehkä joskus tulevaisuudessa meilläkin voi sanoa olevan taas siistiä. =)



t. Nonna2 ja täystuhot



P.s Olen huomannut, että jos joka päivä ainakin vähän siistii paikkoja niin ei pääse kauhea kaaos syntymään. Eli perusjutut tehdään joka päivä (petaus, lelut/tavarat paikoilleen, keittiön siivous, vaatehuolto), jolloin kohtuullisen siisti yleisilme säilyy. Perusteellisempi siivous (imurointi, matot ulos, lattioiden pesu ym.) kerran parissa viikossa tai jos on anoppi tulossa käymään... ;) Imuroin keskimäärin 2-3 kertaa viikossa, samalla tulee pahimmat pölyt myös pyyhkäistyä. Ikkunat ja peilit, joihin lapset yltävät puhdistan tarpeen mukaan enimmistä sormenjäljistä...

Raakkel:

Kodinhoito vaan jää ja aiheuttaa kinaa. Olenko laiska vai onko tämä tavallista?

Meillä vähän semmonen meininki että tehdään JOS/KUN jaksetaan ;)

Ennen olin siisteysfriikki mutta lapsen myötä se on unhoittunut :O Ei vaan ehdi tai jos ehtisi niin ei välttämättä jaksa.Olen alkanut suvaitsemaan pölypallot,petaamattoman sängyn,tiskit pöydillä jne Ei maailma niihin kaadu.Tykkään toki siisteydestä mutta aina ei voi voittaa!!Teen hommia ' omassa tahdissa' .Imuroin silloin kun tyttö alkaa tuntua ' tukkoiselta' eli noin pari kertaa kuussa..tai siis usein komennan isännän imurinvarteen,se on meillä miesten hommaa ;) ja itse hoidan loput kotityöt.

Ole armelias itsellesi.Pieni sotku ei haittaa.Eläminen saa näkyä!!!

-Tiggr

Vaihtelee sen mukaan mitä lasten kanssa teemme. Jatkuvasti en jaksa siivoilla, kotipäivinä tyyliin joka toinen päivä. Tosin meillä paljon myös kyläilypäiviä. Pidän tärkeämpänä sitä että olen lasten kanssa ja joskus hengähdän esim. netissä, kuin että meillä olisi aina siistiä. Eipä tuo taloudenpitoni aiheuta närää, jos miestä vaivaa, niin tehköön itse. Olen omasta mielessä kotona hoitamassa lapsia- se on ykkönen, koti siiten tulee arvoasteikolla perässä.

imuroin varmaan 4 krt/viikossa, pesen vessat pari kolme kertaa viikko jne. Olen yrittänyt että tavaraa olisi mahdollisimman vähän olohuoneessa. Lapsilla on olohuoneessa kuitenkin jokaisella oma lelulaatikko joten jos meille tulee yllättäen niin varmaan on leluja lattialla mutta muutaman kerran päivässä ne kuitenkin kerätään ja kun yksi leikki loppuu niin uutta rojua ei tuoda ennen kun vanhat on poissa. Keittiö on aina siisti, myös kun teen ruokaa niin siivoan siinä samalla. Sängyt on takuuvarmasti aina pedattu... Tästä varmaan paistaa läpi että pidän siisteydestä mutta yritän välttää sellasta pedanttisuutta eli kyllä päivän lehti saa olla pöydällä ja leluja lattialla jne. Mutta minuun sopii myös tuo että mitä väsyneempi ja pahalla tuulella olen sitä vähemmän kestän sotkua. Sitten olen vielä pahasti esim pölyallerginen eli siksikin pitää imuroida usein enkä halua pitää pientä tavaraa esillä.



Meillä on kolme lasta, isoin 6v ja pienin 9kk ja ihan kivasti auttavat mukana - ei toki tuo pienin =D

Itse tykkään olla suht siistissä ympäristössä, imuroin huolella viikottain, pyrin pitämään lattian vapaana tavaroista, laitat tiskit heti piiloon koneeseen. Mutta jos en piittaisi järjestyksestä, en takuulla välittäisi mitään toisten kommenteista. Niitä bakteereja on joka tapauksessa joka paikassa ja ne tekevät hyvääkin lapsen vastustuskyvyn kehitykselle. Pääasia että viihtyy ja tekee olennaiseksi katsomiaan juttuja!