HELMIKUISET tortaina

Jospa sais kirjoitettua jotain tänne...



Eilen meillä kävi sitten terkka kotikäynnillä, oli ihan mukava, sai kerrankin rauhassa jutella. Kun ei siellä neuvolassa käydessä aina tule kaikki mieleen... Ja sitten kun pääsee kotiin niin harmittaa kun ei muistanut kysyä sitä ja tätä. Täti oli meillä yli kaksi tuntia... Puhuttiin mm parisuhteesta, miten se muuttuu ja mitä mieltä me itse olemme asiasta... Ja muutenkin miten elämä muuttuu kun tulee taloon pieni ihminen... Ja varsinkin kun ollaan jo oltu niin kauan yhdessä ja eletty kahden aikuisen elämää (syksyllä tuli 6vuotta kun muutettiin miehen kanssa yhteen!) Joten eiköhän siinä ajassa jo olla opittu tuntemaan toisemme niin hyvässä kuin pahassa... Vanhemmuudestakin oli juttua... Ja sitten puhuttiin viimeiseksi imetyksestä - olis kuulunut siihen valmennukseen, mutta kun ei täällä pienellä paikkakunnalla ole muita nyt alkuvuodesta esikoisen saavia niin saatiin " yksityistunti" .



Niin, täällä oli aamupäivästä puhetta siitä seksistä... Mä voisin todeta siihen että " mitä se on?" Me ei olla sitten loka-marraskuun hommailtu peiton alla mitään... Mutta toivottavasti se tässä " lähitulevaisuudessa" muuttuu... Innostusta olis kyllä ollut, mutta kun mulla tuli paikat toooosi kipeiksi " tuon" jälkeen, niin katsottiin sitten paremmaksi jättää kokonaan pois. ja ollaan kyllä pidetty toisiamme hyvänä, mutta... Ja nythän sitä sopis taas aloittaa jos sillä olis jotain vaikutusta tähän tilanteeseen...



Nyt taidan mennä tuonne keittiöön syömään pannaria... Äskön kävin sen ottaan uunista pois... NJAM!



Napero ja masukki tasan 38

Mä kun lueskelin tän päivän pinoa niin päätin, että nyt saa meilläkin mieskin alkaa kantaa kortensa kekoon ja syöttää sitä oksitosiinia kohdun suulle parhaan kykynsä mukaan. Meillä oli tosiaan joulun jälkeen melkein kuukauden seksikielto epämääräisen vuodon takia niin kyllä nyt taas kelpaa hurjastella...



Meillä onnistuu vielä monet asennot, mutta kyllä ne pitää jotenkin etukäteen päättää... kuten joku aiemmin sanoikin, niin se liikkuminen punkassa ei enää ole kovin ketterää kun valtava massu vie aikansa. Heh heh, kuka se puhuikaan " valtamerilaivan kääntämisestä" -no, äsken lähti hölmistyneen, mutta tyytyväisen oloinen mies treeneihin ja sanoin vielä lähtiessä, että " jään odottelemaan" ... " niin mä vähän pelkäsinkin" vastasi mies :-)

Noista asennoista... Meillä ratsastus-sellainen tuottaa kovat hihkunnat, tosin kivusta kun jalat alkaa kramppaa pahasti kesken kaiken... Viimeeksi mies joutui kampeamaan mut pois kun en itse päässyt liikkumaan.. Romantiikka kaukana...

Eli " ota kulta liukkaria ja ole nopea" toimii täälläkin :D



Ei uutta ihmeempää. Joku kyseli unista. Mulla kaikki unet ja mietteet pyörii vaan synnytyksessä. Se leijuu koko ajan tulevana mielessä. Haluaisin tosiaan vaan jo pompata siihen vauva-arkeen!!! Mitenköhän nämä ajatukset saisi edes hetkeksi muualle.. Tosin esikon kanssa kun touhuaa niin silloin kyllä puuhaa riittää mutta kaikki muu aika pyörii mieli synnytyksessä. Henkisesti myös aika poikki. Loppuisi jo tämä hemmetin stressaaminen!!!



Marju ja Mikki 38, tasan :) [ehkä viikon päästä nyytti kainalossa?]

En tiedä muistatteko enää minua, mutta odottelin teidän kanssanne helmikuista vauvaa vielä syyskuun lopulla, jolloin saimme erittäin huonoja uutisia rakenneultrassa ja synnytinkin pienen Janette-tyttäremme 23.9.2005. Sain pikkuiseni siis jo paljon ennen teitä syliin, hän on erittäin kaunis pieni tyttö, pieni ja heiveröinen, mutta niin kaunis... Vaikka Janetten elämä oli lyhyt, jätti hän jälkensä minuun, muutti minua valtavasti. Ikävä on edelleen valtava päivittäin ja usko elämään koetuksella useinkin, mutta sitä auttaa uusi plussa, jonka sain maanantaina testiin. Pikkuisemme LA on 23.9.2006, tasan vuosi enkelineitimme syntymästä. Pelko on vahvasti läsnä tässä raskaudessa varmasti päivittäin, mutta toivon, että tämän pikkuisen saisin pitää... Toivon niin valtavasti... Suhteemme mieheni kanssa on syventynyt kokemuksemme jälkeen, ymmärrämme toisiamme entistä paremmin. Menimme naimisiin 17.12 kynttilöiden loisteessa ja olemme entistä valmiimpi paketti, minä mieheni ja 5-vuotias poikamme - siis tervetuloa pieni nyytti, sinua odotetaan! <3



Toivon teille kaikille kaikkea hyvää ja mukavaa alkavaa kevättä. Auringonvaloa elämäänne, minäkin hymyilin maanantaina pikästä aikaa aidosti koko sydämestäni. Kyyneleet poskillani kirjoitan teille, kiitoksia vielä kun olette olleet ihania ja tuitte vaikeina hetkinä. En unohda teidän myötätuntoanne, kiitos.



Nande

En palstaillut tuolloin kovinkaan ahkerasti, mutta muistan sinut kyllä. Teillä on ollut todella rankkaa, hienoa että olette miehesi kanssa pystyneet kääntämään sen voitoksi parisuhteelle.

Liekö se kohtalo joka noita päivämääriä valitsee :) mutta varmastikin kaikki menee nyt hyvin. Itsellä on yksi km takana jonka jälkeen aloin odottaa esikoistamme. Laskettu aika oli sama päivä kuin minä vuotta aikaisemmin tein sen ensimmäisen plussa testinkin. Ja poika myös syntyi silloin.



Kaikkea hyvää teille!



t. Tuuliina

Minä muistan sinut... Tuli vieläkin kyyneleet silmiin kun luin tuon tekstisi, ja toivon koko sydämestäni että saatte syyskuussa oman pienen nyytin...



Vähän omaa taustaani: Minä sain km vuonna-02, ja sen jälkeen menikin monta vuotta ennen kuin nyt tämä vauva ilmoitti tulostaan... Eikä sekään mennyt " perinteisesti" vaan hormonihoitojen avulla... Edelleen päivittäin mietin mikä olisi toisin jos... Mutta häntä en saa takaisin... Meillä välit paranivat jos vain mahdollista mieheni kanssa, ja puhuimme, puhuimme ja puhuimme asiasta paljon. Ja kaippa siitä sitten pääsi yli, vaikka edelleen hän on mielessäni joka päivä, varsinkin nyt tämän raskauden aikana. Vaikka meillä on nyt masussa kaikki hyvin, niin edelleen on pieni pelko, että mitä jos hän ei selviäkään...



Mutta teille kaikkea hyvää! Ja paljon " haleja" !



Napero ja masukki 38

Meidänkin puolesta PALJON ONNEA plussasta =)

Minä kyllä muistan sinut. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Oli kiva kuulla kuulumisia!



Onnellista odotusaikaa toivotellen:

-sitruuna ja minttuvihtori 37+0-

liukkareista ja pyllistämisistä. Juu, meillä sana seksi tarkoittaa juuri tuota " pyllistä ruikkaa liukkarit ja ole tosi nopea" . Ehkä vielä joskus mekin pystymme nauttimaan seksistä. Mieskin niin ihanasti viime viikolla kysyi että olenko huomannu etten ihan kostu samalla tavalla kun ennen.. juu empä.. miksi muuten yöpöydän laatikkoon olis ilmaatunut kahta eri merkkiä liukkaria.

Paljon voimia odotukseen ja halauksia koko perheelle!!!!

Uskon että pieni rakas enkelinne varjelee ja suojaa uuden pienen matkaa!!!!

Olipa pitkä pino tänään.



Minäkin muistan Nande, sinut ja tarinasi, vaikka en ollut silloin vielä paljon kirjoitellut tänne. Ihanaa kuulla hyviä uutisia. Voimia ja jaksamista toivotan raskauteen, koska tiedän että varmasti se tulee olemaan henkisesti raskasta aikaa. Onnea matkaan!



(.) Neuvolassa käyty ja eipä siellä erikoista. Rutiinit vaan ja kaikki ok.

Nyt vaan otellaan ja ens pe on taas neuvola jos ei mitää tapahdu ennen sitä.



Olo on järkyttävä. Tuntuuko kellään muulla semmonen puristava/kuristava tunne kurkussa? Tosi inhottava tunne ja tuntuu nimenomaan niinku olis joku ylimääräinen kurkussa eikä saa kunnolla happea eikä pysty nielemään. Tämä närästyski on jotain aivan hirveää kun välillä tulee oikeasti pala kurkkuun ja suuhun asti.



tänään sain tuon saumurin (taas vaihteeksi) huollosta ja lisäimuja oon vaippoihin ommellu. Vaan ei se toimi vieläkään niinku pitäs. katkoo yhtä langoista ihan kokoajan.



Kävin ostamassa semmosen turvakaukalon lämpöpussin kun vaikutti kätevältä. mies ei oikein älynny mitä järkeä siinä on. Mutta luulis siinä olevan jos ei tarvi tumpata vauvalle niin paljoa vaatetta päälle ja saa helposti vähemmäksi autossa/kaupassa tms ettei tuu hiki. Virittelin sen jo tuohon kaukaloon valmiiksi, mutta nyt mietin että mitä laitan sinne alle sitten vauvalle päälle kotiin tullessa? Laitanko sisävaatteet+villapuvun ja sitten olis semmonen trikoovuorinen fleecepuku tai tosi paksu toppapuku vaihtoehtona. Joo, neljäs talvivauva meille tulossa eihän uskois?? Tarkoitus kun on kotiutua suoraan synnytyssalista jos kaikki menee hyvin. Pitäs varmaan pikkuhiljaa päättää mitä puetaan ja pakata kassit. Hirviä stressi koko synnytyksestä kun ei voi etukäteen suunnitella millon lähtään ja kaikki pitäs olla aina valmiina. lapsille kouluvehkeet, niillä kun on nyt vielä joka päivä uintia, luistelua, hiihtoa tai jumppaa niin huolehtia että kamppeet on pakattuna oikeille päiville itse kullekin...Arghh syntyis jo...



Tuotapa se seksielämä on ollu jo jonku aikaa...jalannosto ja liukuvoide niinku joku kuvaili. Vielähän tässä tovi vierähtää ennenku pääsee asentoja kokeileen, ei meillä ainakaan heti laitokselta taijeta hypätä vällyihin =)



Joo, vaan pitänee alkaa siistiin paikkoja kun näkyy olevan taas melkoinen kaaos.



jaksamisia kaikille meille!!



matilda 38+3

Tsemppiä Tikulle synnytykseen (jos jouduit/PÄÄSIT lähtemään) ja Larpalle kipuihin, enteileeköhän synnytykseen lähtöä.

Adalmiina kyseli miten la lasketaan hedelmöittymispäivästä.

Siis vaikka en olekaan Tuuliina niin

Ohessa linkki johon laitat vaan hedelmöittymispäivän niin se antaa la:n.

http://www.oys.fi/index.php?option=com_wrapper&Itemid=111

ja toinen

http://www.tekay.fi/index.php?option=com_wrapper&Itemid=54



Birdylle jaksamista kipuihin, toivottavasti ne huomenna tekee asialle jotain, edes ottaa osastolle lepäilemään, siellähän ei tarvii nousta, eikä tehdä mitään muuta kuin kasvattaa vauvaa vielä vähän.



Huh onpas Sasuliinilla alhaset paineet kun yläpaine on 90, mulla kun jo alapaine nousee välillä niihin lukemiin. Pysyykö niin alhasella verenpaineella enää pystyssäkään kunnolla.



Nandelle SUURET onnittelut plussasta ja onneksi pääsitte yhdessä yli pahojen aikojen.



Hauskoja juttuja tosta lähetyssaarnaaja-asennon kaipaamisesta.

Samaa mieltä täälläkin. Tosta takaapäin asennosta sanoin joskus miehella, että siinä pitää sitten hieroa mua sieltä kun se ei muuten tunnu niin hyvälle, mutta ei taida raukalla enää kädet ylttää mahan yli hieromaan.



niisku 36+1

kyllä sun nimi muistuu mieleen ja ikävä menetyksenne.

on aina niin surkeaa, kun joku kokee noin suuren menetyksen, nytkin tekstiäsi lukiessa alahuuli väpättää.

mutta ihanaa kuulla uudesta odotuksesta, pidämme kaikki varmasti peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki menee hyvin loppuun asti.siihen on vain pakko uskoa. tosi hienoa, että miehenne kanssa suhde kesti suuren tuskanne ja menetyksenne, se varmasti helpottaa vaikean ajan keskellä.

toivon teille kaikkea hyvää ja palaa vaikka välillä kertomaan kuulumisiasi. menetykset ovat raskaita ja omalla kohdallakin niitä on 2 ollut, ei kylläkään noin pitkällä, joten en voi edes kuvitella, miltä sinusta on tuntunut.

sen verran ne jälkiä jättävät, että loppuun asti pelko kalvaa. ei aina jaksa uskoa, että nyt kaikki menee hyvin...mutta onneksi yleensä menee ja kaikki tuska hieman " vaalenee" taustalle.

tosiaan, suuret onnittelut plussasta ja ihanaa, stressitöntä ja onnellista odotusta koko perheelle.



mullakin oli tänään neuvola, jossa kaikki ok.verenpaine oli aluksi hieman koholla 128/86, kun kauheella kiireellä sinne kävelin, mutta laski siitä kyllä hieman 120/80. ja kun ei kerran ole turvotusta, ei proteiinia pissassa tms, ei jatkotoimenpiteitä. meidän herralla on alhainen syke, isänsä herättelee toiveita huippu-urheilijan tulevaisuudesta;)

muuten th totesi, että pää on kyllä tosi tiiviisti kiinni, ei liiku enää minnekään ja pylly kamalan ylhäällä. hän oli sitä mieltä että pitkä poika tulossa ja turha mun on odotella, että laskeutuisi, koska pää jo kiinnittynyt, eikä tilaa näytä olevan. jep.



koska mulla ens viikolla vielä yliaikaiskontrolli oman gynen luona, seuraava neuvola vasta 6.2, kun la.1.2-3.2. toivottavasti ei siis tarvi mennä enää...

mitään paino-arviota tai synnytystapa-arviota ei ole tehty eikä tehdä, vaikka gyneni totesi, että iso mies saattaa olla tulossa. nice.

pakko vaan tehdä parhaansa, jotta alakautta tulisi, huh.



mitäs vielä...näin kanssa outoa unta, että veri roiskui alapäästä, kuin olis megamenkat ja siinä sitten ihmettelin, että mites tää on mahdollista, kun vain viikko laskettuun aikaan...ja eräänä yönä näin unta, että pää jo puski ulos, ja minä vielä kotona. hurjaa.



kotona rupeaa vihdoinkin kaikki olemaan valmista, sänky pedattu tänään ja huomenna mies rupeaa hoitopöytää maalaamaan.

vaippoja vaan odotellaan ja vaihdettua kantopussia, joka mielestäni oli liian pieni.

huomenna aattelin sairaalakassin toiveikkaana pakata ja kunhan tuo mies saa pöydän maalattua, pakkaan siihen päälle meidän molempien kotiutumisvaatteet.hui.



jännät ajat ovat edessä, oliko se nyt Tiku niiden kaksosten kanssa, hän on varmaan jo tositoimissa:)

ihanaa. ja kaalilaatikolle ja marcelille ja hui, nimet unohtuu, mutta sinä kolmas siellä tampereen sairaalassa, tsemppiä teille että olot muuttuvat siedettävämmiksi tai sitten pääsette hommiin!



nyt on täälläkin tunnettu niitä sukkapuikkokipuja, joten toivoa sopii, että tuolla jotain tapahtuu. aika hurjaa repimistä, mutta onneksi lyhytkestoista. miehelle tänää sanoin, etten varmaan osaa edes suppareita kellotella, kun se aika tulee, kun ei tule ku harjotussellasia.

saattaa hyvinki olla että pojan pää on näkyvissä, ennenkuin tämä mamma viitsii/ tajuaa/kehtaa sairaalaan lähteä.



muuten on kamalaa, kun mitään ei jaksa tehdä. kaikki hengästyttää, sohvalta tai sängystä on vaikea pungertaa ylös, rappujen nousemisesta nyt puhumattakaan:(

tuntee itsensä niiiiin valtavaksi valaaksi.

ja se seksi, onko se joku uusi jätskimerkki?

meillä ei kyllä onneks kumpaakaan järin huvita, tuntuu jotenkin niin pervolta, kun pikkukaverin pää siellä ja muutenkin hän niin fyysisesti läsnä, että kai sitten huhtikuuta tai jotain ootellaan....

jospa se vielä joskus muistuu mieleen, miten se homma toimikaan.



kuka se kyseli siitä nenän tukkoisuuden ja sukupuolen välisestä yhteydestä? mulla koko raskauden ollu enemmän tai vähemmän nenä tukossa ja tällä hetkellä ihan täysin, ja poika siis tulossa. mutta onhan niitä uskomuksia muitakin ;)



hyvät yöt kaikille illanvirkuille, kohta vaihtuu viikko 39!!!!!!!

jes, jes, jes.

sakura ja helmipöllö 38+6