Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettaako muut lapsille huumorintajua, vai ollaankohan meillä jotenkin kieroutuneita:)
26.01.2006 |
Jos minä sanon 4-v tytölleni, että kohta annan selkään jos et tee jotain, niin tyttö kääntää peppunsa minuun päin ja sanoo, anna vaan ja nauraa kihertää niin mahdottomasti. Kerran sanoin, että nostan sinut korvista tuonne kattolamppuun, niin tyttö sanoi:" No etkä nosta" ja rupesi nauramaan. Ja tämä siis on ihan pelkkää vitsailua eikä uhkailua, mutta ilmeisesti ainakin meillä lapsi sen tajuaa, kun on elänyt aina " sekojen" vanhempiensa kanssa.
Vieraiden lapsille ei varmaan kannattais tuollaisia puhua:)
Kommentit (25)
En minäkään tässä tarkoittanut, ettäkö meilläkään ei tuollaista tajuttaisi pilailuksi tai jonkinlaiseksi huumorin yritykseksi. Kukaan meillä tuskin vaan jaksaisi pitää sitä kovinkaan hauskana... Meillä nauretaan ja pidetään hauskaa muunlaisilla asioilla - tilannehuumorilla, sanaleikein yms.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on kotona tottunut luottamaan aikuisen sanaan, saattaa reagoida vahvasti siihen, että toinen aikuinen uhkaa väkivallalla. Ei osoita mun mielestä välttämättä huumorintajun puutetta, vaan sen perheen huumori voi olla vaan niin toisenlaista. Esim. juuri sanaleikkejä, elokuvaviittauksia (huumorin laji, jota meillä harrastettiin, ja jota kukaan muu ei tuntunut tajuavan), satiiria, parodiaa, pieruhuumoria tms.
Meillä on aina ollut " iloinen" talo, onpa äitiäni haukuttu kylällä tyhjän naurajaksikin. :) Harrastamme perheen sisällä todella erilaisia huumorin lajeja, ja jo pienenä tajusin, kenelle voi heittää mitäkin läppää. Ei tullut mieleenkään silti ajatella, että toinen olisi tyhmempi sen takia. Jokaisella perheellä on varmaan joku juttu, jota muut eivät tajua. Nykyäänkin anoppi ja hänen tyttärensä saattavat hihitellä pitkään jollekin asialle, joka on jaksanut mua huvittaa millisekunnin, koska olen tottunut aika paljon rempseämpään huumoriin.
Sellaista esiitymistähän se on, mutta osaa myös pelleillä ja nauraa meidän ilvehtimisille. Ihanaa. Toivottavasti vanhemmiten kehittyy ihan oikea huumorintaju. Hyvin mahdollista, sillä miehen kanssa ei todellakaan olla tosikkoja ja molemmilla on aimo annos itseironiaa.
kotona on naurettu hyvin vähän esim. selän takana tai vitsailtu toisten ihmisten oudoista ominaisuuksista.. Tällaista vitsailua en halua lapsillenikaan. Se on joka tapauksessa läpinäkyvää, kunniottaako toisia ihmisiä oikeasti vai ei (eli pistääkö räkänaurut heti kun kotia päästään)
Toisaalta kyllä meidän kaksivuotiaalla on jo jonkinlainen huumorintaju ja osaa " huijata" vanhempiaan koomikalla, vaikka tietää oikean vastauksen. lapsuuteen kuitenkin kuuluu se, että ollaan lapsia ja että aikuisetkin osaavat välillä olla lapsia, hupsuja, hölmöjä ja narrata omasta puolestaan.
Vähintäänkin lapsi oppii, mitä huumorilla narraaminen (syön sinut suihini) on, vaikkei se niin naurattaisikaan
Alue: Aihe vapaa
Se oli vain esimerkki tähän, joka minua tässä keskustelussa on eniten ihmetyttänyt. Mistä johtuu, että lapset ottavat selkäsaunauhkailut tosissaan? Saavatko he oikeasti selkäänsä, tuntuuko heistä, että se uhka on todellinen? En minäkään lapselleni heitä mitään tukkapöllyjuttuja, koska ne eivät täytä minunkaan käsitystäni hyvästä huumorista.
-19