Lue keskustelun säännöt.
Onko muita kotiäitejä, jotka ovat ihan loppu? Tai onko mulla jotain masennusta?
12.05.2008 |
Mulla pitäis kaikki olla OK. Kolme lasta, ihan hyvä aviomies ja koti. Mä vaan olen jotenkin aivan loppu kaikkeen... tuntuu ettei mulla ole mitään muuta elämässä kuin lapset ja niiden sairastelu ( pienin 8kk sairastellut korvatilehduksia ja keuhkoputkentulehduksen ja on koko ajan jotain yskää tai nuhaa) sekä kauheet tappelut! Mies on paljon töissä ja vapaallakin tuntuu kehittävän itselleen aina jotain ohjelmaa. Tuntuu ettei mun mielipiteellä ole missään mitään merkitystä, mies kyllä kysyy aina että sopiiko jos hän tekee näin tai näin, mutta olkoon mun vastaus mikä tahansa niin aina se tekee kuten itse haluaa. Omaa aikaa mulla on 0-2 tuntia/ vko.
Päälle päätteeksi mies voitti viikonloppumatkan 4:lle ulkomaille, mutta enhän mä voi lähteä kun tää meidän kuopus on niin kiinni mussa ettei sitä voi jättää hoitoon = kukaan ei suostu ottaa sitä hoitoon. Jotenkin tuntuu että mut on kahlittu tänne kotiin eikä mulla ole oikeutta vaatia mitään saati lähteä minnekään. Elämäni ensimmäistä kertaa olen ajatellut, että loppuis tääkin paska....mut on kai venytetty näiden kolmen lapsen kanssa nyt äärimmilleen vielä kun tuo kuopus on ollut ns. vaativa vauva ja edelleen haastava kitisijä ja tosiaan koko ajan kipeä! Ja mä olen sitä tyyppiä, että kaikki pitäis itse hoitaa siis lapsia en juuri hoitoon vie kun se tuntuu kerjäämiseltä tai siltä etten pärjää. Luin perhelehden kympin äiti- jutun ja se tuntui tutulta, mutta miten voisin muuttaa elämääni, että nautin tästä ja näistä lapsista kun ovat pieniä? Olenko masentunut tai onko tää vaan jotain kyllästymistä? Ja miten mies ymmärtäis että jos mä annan 110% ittestäni tälle perheelle niin hänkin vois antaa edes sen 50% !?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Terästäydyhän nyt ja nappa itseäsi niskasta! Jos ukko on huono, pistä vaihtoon, mutta luulenpa ettei se taida vaihtamisella kummeta tuo sun olotila. Ala etsiin töitä, niin pääset hetkeksi hengähtään lapsistasi, niin johan muuttuu elämä helpommaksi.
JA tiedän kyllä, että raskasta sulla varmasti on. Niin on mullakin. Mies on yrittäjä eikä kotona juuri näy. Meillä on kolme lasta, iät 7,5 ja 3. Eikä tosiaankaan ole minkäänlaista hoitoapua mullakaan ollut. Sukulaiset vähissä ja sairaita itsekkin, ystävät kaikonneet perheytymisen myötä. EIkä tästä paljon ole päässyt uusia sosiaalisia verkostoja luomaan. Kun pienin oli vauva, saattoi hyvinkin mennä kolmekkin kuukautta, että sain oman vapaahetkeni. Ja sekin tarkoitti tuli pyrstön alla kaupassa käymistä. Ei tässä paljoa harrastella vieläkään. Tosin olen nyt myös itse miehen yrityksessä töissä ja lapset päivät hoidossa ja koulussa. Silti ei ole omia vapaita. Ei pääse kuntosalille tai
Ei se työ kyllä uupuneen oloa paranna, vaan päinvastoin, jos ei mies auta. Parempi vaihtoehto on hakea tuohon tämän hetkiseen tilanteeseen apua. Vie isommat lapset osapäiväksi hoitoon tai kysy neuvolasta apua, myös seurakunnan diakoniapuolelta saa apua perhehuoliin, käyvät jopa joissakin seurakunnissa kotona hoitamassa lapsia.
Onko isovanhempia, jotka voisivat auttaa? Myös kunnan ja perhekerhoissa voi käydä vertaistukea hakemassa.
Olisi niin kiva auttaa sinua, jos asuisit tässä lähellä. Luulen, että auttajia löytyisi muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teete lapsia kun ette jaksa niiden kanssa? Odotatte vain koska pääsevät päiväkotiin talletukseen jotta saate edes arkivapaata. Otakaa vastu omasta ja lasienne elämästä.Päivä rytmi,ruoka rytmi ulkoilu rytmi ja vanhemilta lasten valveilla olo aikana älylaiteet pois käytöstä,myös älypuhelin..Johan jää aikaa lasten kanssa ulkoiluunkin ja uni tulee kaikille ajoissa.