Mitä tehdä kun miehen syömisäänet ärsyttävät?

Ellen huomauta aina uudestaan, hän saattaa seurassani mässyttää niin että ruokaa putoilee suusta ja myöhemmin valittaa, kun leuat kipeytyneet liioitellusta jauhamisesta.

Hänellä siis joku psyykkinen juttu että tekee aina huomaamattaan sen mitä ei saisi. Kuin ihmiset jotka sanovat sokealle "nähdään".



Tiedän kyllä monia tapauksia joissa mies mässyttää tahallaan vaimon vieressä. Sairasta tietoisesti tehdä toiselle inhottava olo. Tai nolata kutsuilla.



Misofonia on neurologinen sairaus. Tuolla toisessa ketjussa puhutaan allergioiden lapsille aiheuttamista raivareista. Samanlainen asia.



Se joka tarvitsee psykiatria on se mässyttäjä.

Luulin jo, että mä olen ihan seko kun mua ärsyttää miehen syömistavat. En tajua, kuinka osaakaan rouskuttaa jotain sipsiäkin niin äänekkäästi. Mässyttää, hörppii - siis RYYYYYYYYYSTÄÄ, koska on niin kuumaa ja ei voi odottaa paria minuuttia, että tee jäähtyy.

Täytyy omat lapset opettaa syömään kauniisti. Korvatulppia olen menossa ostamaan jo muutenkin kun en enää kestä lasten kiljumista. Uskon vakaasti, että univajeella ja väsymyksellä on myös osansa. Kuuloaisti herkistyy silloin aikatavalla.

on ärsyttänyt lapsesta asti tietyt äänet. Ja ihan normaalisti tuo mun mies syö, eli ei ole siitä kyse etteikö osaisi syödä nätisti. Ärsyttää vaan helvetisti välillä ihan pienikin massutus mikä nyt syömisestä väkisinkin kuuluu. Oman lapsen tai yleensä muittenkaan äänet ei niin haittaa. Ite maiskutan kyllä mieheni seurassa ihan samalla tavalla, mut ei sitä haittaa. :)



Mä oon jo niin ottunut tähän, kun lapsena jo saatoin mennä ovet paukkuen huoneeseeni kun ärsytti esim. äitini kynsien pureskelusta lähtevä ääni, pähkinöitten syönti yms.. yms..



Hullu mikä hullu. :D

munhan mies tekee kiusaa ihan tahallaan sillä mässyttämiselläkin. Tykkää nolata ja vähätellä mua kaikissa seurueissa tavalla ja toisella.



Ja tulee tosiaan viereen mässyttämään kun tietää, että mulle tulee siitä huono olo.



-17

kymmeneen ja hengitä syvään. Sitten ajattelu jotain muuta.

sille vaan ei mitään voi, mutta itse voit muuttaa asennetta. ja ymmärrään että se voi tehdä tiukkaa.

munhan mies tekee kiusaa ihan tahallaan sillä mässyttämiselläkin. Tykkää nolata ja vähätellä mua kaikissa seurueissa tavalla ja toisella. Ja tulee tosiaan viereen mässyttämään kun tietää, että mulle tulee siitä huono olo. -17

sitä suuremmalla syyllä on opittava jättämään huomioimatta. niin pitkään kun annat syytä jatkaa, se sitä myös tekee.

ja nyt olo on HELPOTTUNUT, sille onjoku syy.

Mua ärsyttää oman lapsen tai siis esitrinin syömis äänet. syö ihan nätisti mutta hengittää jotenkin oudosti suun kautta samalla ja leuat naksuu jne. Myös miehen ja varsinkin oman äitini lekojen naksunta tekee mut hulluksi.

Mä en vaan voi sille mitään, vaikka yritän olla ärayntymättä.

Muutenkin mua inhottaa kovat äänet, en kestä riehumista ja huutamista, paukuttelua ym.

Ja kuulossa on kyllä jotain häikkää kun usein en saa slvää puheesta jos taustahälyä. pitää tutkia tuota misofoniaa

en oikolukenut ja näppis oli seonnut. Piti bootata kone ennenkuin näppäimistö alkoi toimia normaalisti. Esiteinistä tuossa puhuin ja leukojen naksunnasta.

Menee hermot vähemmästäkin! Sen sata kertaa olen pyytänyt että älä syö ruoka suussa, onko sun oikeesti pakko hotkia, pitäisit suun kiinni syödessäs, onks sun pakko röyhtäillä joka käänteessä (ruokailun jälkeen)...sit se kaava mikä ruokailussa on; ruokaa suuhun niin paljon kun mahtuu, heti perään puraisu leipää ja kulaus maitoa. Tätä kaavaa kestää koko ruokailun ajan ja suu ei käy missään vaiheessa tyhjänä. Leivällä kuulema peittää ruan maun hyvin (???).

Mies on aivan neuroottinen kaiken ruan suhteen, haistelee kaiken leivät, makkarat, juustot..kaiken! siltä varalta onks se menny pahaks vaikka siitä ei pelkoa kyllä ole. On saanu silmät päästä hävetä kun jossain ollaan oltu kylässä tai ravintolassa. Mua hävettää.

Ruokahalut menee kaikilta pöydässä olevilta, itseni on usein pakko poistua. Mies on vajaa viiskymppinen- eikö vanha koira uusia tapoja opi? Nytkin kun oltiin jouluruokailussa, niin hänen täys ikäinen tyttärensäkin katsoi isäsä ruokailua häveten...

Huvittavaa jotenkin on se, että hän hyvästä ruuasta aloittaa korostetun hotkimisen, kauhee nassutus ja sen kaiken kruunaa todella kova ääninen astioiden koluuttelu. Keitot yms. muut kuppiruuat se syö sellasella metelillä ettei ole tosikaan. Lusikalla hakkaa kupin pohjaa ja sit vielä nopeella vispaus liikkeellä olevinaan kaapii sen tyhjäks, kauheella kolinalla.. Että menee hermot!

Ja se vielä, että niistämisenkin se tekee niin, ett kuuluu korttelin päähän, siististi niistämisestä ei ole tietoakaan ja sen ku se tekee pöydässä, niin avot!

ja sitten se, kun huutelee jäätelö suussa niin että se sulava jäätelö tukkii nielun ja kuulen kuinka huutaa sen jäätelölitkun läpi. Miksi jäätelöä pitää pureskella?

Googlettakaa misofonia, kuulostaa tutulta.

tosi äänekästä puuhaa.. Nyt ärsyttää lapsen maiskutus, laitan radion päälle peittämään ääniä. Jos syön itsekkin niin lapsen äänet ei häiritse mutta jos saman pöydän ääressä lapsi syö ja itse luen lehteä en kestä.

Ärsyttää myös suunnattomasti kun mies unissaan maiskuttaa ällöttävästi. Menee nukkumaan aikaisemmin ja maiskuttelee, ääntelee ja piereskelee jatkuvastiunissaan mikä on niin ärsyttävää että olen jopa äänekkäästi matkinut niin että on herännyt siihen :D joo tiedetää, tiedetään

Minulla sama tilanne. Vaivan nimi on misophonia, suomennetaan usein ääniyliherkkyydeksi, englanniksi "ääniviha". Misophoniaa on siis se, että tahtomattaan raivostuu, kun toinen ääntelee epämiellyttävästi. Normaali-ihminenhän ei raivostu. Kärsii vain hiljaa, yrittää tottua. Kun joku vaikka mässyttää suu auki ja ryystää, misophoonikon on poistuttava pöydästä. Ei-misophoonikko pystyy jäämään, häneen ääni ei "satu", vaikka se häntäkin inhottaa. Suhtautua kannattaa kuten vakavaan allergiaan. Jos olet allerginen koiralle, miehesi ei ota teille ehdoin tahdoin koiraa. Jos et kestä mässytystä, mies alkaa syödä kuten normaalit ihmiset kulttuurissamme. Suu kiinni hiljaa.

eikä etenkään tuossa kirjoitusasussa. On myös typerää puhua latinankielisestä ilmauksesta englanninkielisenä. Sano ihan rohkeasti vaan ääniyliherkkyys, ei me tuomita.

Mua ei niinkään ärsytä ryystäminen, vaan ihan yleisesti se purskuttava ääni, joka tulee kun tunkee suun liian täyteen ruokaa niin että kitalaki törähtelee. Se vain ällöttää niin paljon, että menee ruokahalu siinä vieressä syödessä.



Toinen kammotus on purkan mäkeltäminen suu auki, kun oikein sielunsa silmin näkee miten se sylki tirskahtelee ja vaahtoutuu siellä purkan rakosissa, YÖK!!!

Mieheni ei maiskuta eikä ryystä, mutta minua ärsyttää suunnattomasti kun hän syö leipiä suu auki!



Siis ikäänkuin lukitsee nenän kun alkaa syödä leipiä ja huohottaa suun kautta niitä leipiä syödessään. En käsitä miksi, koska muun ruuan kanssa samaa ei ilmene. Nenä on suuri ja ilma kyllä kulkee.



Melkein jo hirvittää että koska tukehtuu kun ilmavirta on kuin föhn-tuulessa kun hörsii niitä leipiä.



Lisäksi inhoan yli kaiken pienen jugurttipurkin kaapimisääntä, kuvottavaa.

kun en ole ainut.. Meinaan tulla hulluksi, kun mieheni syö keittoa ja PUREE sitä niin että hampaat loksuu yhteen (kun ei keitossa mitään purtavaa) Tunnen itseni todella ilkeäksi, kun on pakko huomauttaa asiasta. Ja samoin joskus on pantava radio kiinni, kun ei kestä mitään melua. Jos jollakin on keinoja, mikä tähän auttaa niin saapi kertoa ;-)

Niinkin voi elää, että herkkähermoinen  syö omassa huoneessaan. Syömistapa opitaan ilmeisen varhain ja sitä on vaikea muuttaa, huomauttelu  lisää vain riitaa. PItäisi opettaa lapsille hati alusta asti hyvät pöytätavat kuten ennen vanhaan. Pitäisi tarkkailla rakastetua jo ensi treffeiltä asti, miten se syö: sse kertoopaljon ihmisestä. Ettei mene loppuikä käsiä korviin  tunkiessa ja hillitöntä raivoa pidätellessä syömisen äänien takia.

Helpotus!! Täällä ilmoittautuu yksi äänivihaaja. Kerran teki mieli käydä yhden miehen kimppuun kun se rouskutti sipsejä muuten hiljaisessa junavaunussa. Ja sipsejä päivittäin syövä työkaveri alkoi ihmetellä miksi aina aloin syödä jotain itsekin kun hän otti sipsipussin esiin :D Mieheni syö kyllä suu kiinni, mutta miten onkaan mahdollista MUPELTAA sitä ruokaa niin kovalla äänellä? Siskoni on samanlainen. Ja kuulemma mupellan itsekin, eli en saisi edes valittaa asiasta :/ Mieheni onneksi ymmärtää, ettei saa tulla viereeni sohvalle syömään ellei halua päästä hengestään. Myös nivelten naksuttelu saa mulla aikaan raivoreaktion, sekä sähkökitaran rämpytys ilman sähköjä niin että kielet vaan räpäjää. Aarg, nytkin ärsyttää!!!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2012 klo 23:22"]

Luulin jo, että mä olen ihan seko kun mua ärsyttää miehen syömistavat. En tajua, kuinka osaakaan rouskuttaa jotain sipsiäkin niin äänekkäästi. Mässyttää, hörppii - siis RYYYYYYYYYSTÄÄ, koska on niin kuumaa ja ei voi odottaa paria minuuttia, että tee jäähtyy.
Täytyy omat lapset opettaa syömään kauniisti. Korvatulppia olen menossa ostamaan jo muutenkin kun en enää kestä lasten kiljumista. Uskon vakaasti, että univajeella ja väsymyksellä on myös osansa. Kuuloaisti herkistyy silloin aikatavalla.

[/quote]

ei tossa mitkään korvatulpat auta, kun sen äänen tietää olevan olemassa ja sen mussutuksen näkee miehestä

[quote author="Vierailija" time="02.12.2012 klo 16:48"]

Menee hermot vähemmästäkin! Sen sata kertaa olen pyytänyt että älä syö ruoka suussa, onko sun oikeesti pakko hotkia, pitäisit suun kiinni syödessäs, onks sun pakko röyhtäillä joka käänteessä (ruokailun jälkeen)...sit se kaava mikä ruokailussa on; ruokaa suuhun niin paljon kun mahtuu, heti perään puraisu leipää ja kulaus maitoa. Tätä kaavaa kestää koko ruokailun ajan ja suu ei käy missään vaiheessa tyhjänä. Leivällä kuulema peittää ruan maun hyvin (???).
Mies on aivan neuroottinen kaiken ruan suhteen, haistelee kaiken leivät, makkarat, juustot..kaiken! siltä varalta onks se menny pahaks vaikka siitä ei pelkoa kyllä ole. On saanu silmät päästä hävetä kun jossain ollaan oltu kylässä tai ravintolassa. Mua hävettää.
Ruokahalut menee kaikilta pöydässä olevilta, itseni on usein pakko poistua. Mies on vajaa viiskymppinen- eikö vanha koira uusia tapoja opi? Nytkin kun oltiin jouluruokailussa, niin hänen täys ikäinen tyttärensäkin katsoi isäsä ruokailua häveten...
Huvittavaa jotenkin on se, että hän hyvästä ruuasta aloittaa korostetun hotkimisen, kauhee nassutus ja sen kaiken kruunaa todella kova ääninen astioiden koluuttelu. Keitot yms. muut kuppiruuat se syö sellasella metelillä ettei ole tosikaan. Lusikalla hakkaa kupin pohjaa ja sit vielä nopeella vispaus liikkeellä olevinaan kaapii sen tyhjäks, kauheella kolinalla.. Että menee hermot!
Ja se vielä, että niistämisenkin se tekee niin, ett kuuluu korttelin päähän, siististi niistämisestä ei ole tietoakaan ja sen ku se tekee pöydässä, niin avot!

[/quote]

hahaa!!