Äiti - voi äiti!

Ongelmana oma äiti tai ei nyt sentään ongelma...

Esikoisemme syntyi mieheni ja minun ollessa töissä. Jäin hyvissä ajoin äitiyslomalle ja mieheni tytön synnyttyä jäi

kesälomalle sekä isyyslomalle ja oli siis tosi pitkään kotona. Lapsemme ollessa n.4kk mieheni irtisanoi itsensä ja jäi kanssamme kotiin. Minä päätin lähteä töihin ja 11kk iässä menin jo uudelleen raskaana töihin. Ehdin olla töissä n.4-5kk, mieheni oli kotona lapsemme kanssa. Jäätyäni uudelleen äitiyslomalle olimme siis kaikki kotona. Mieheni aloitti kuitenkin opintoja ja opiskelee nytkin parhaillaan. Esikoinen 2,5v ja toinen lapsemme 1v. NOH, siis äitini on ihan kauhuissaan, kun mieheni vaan hänen mielestään " haahuilee" eikä ehkä muka koskaan enää löydä töitä yms. puhuu minulle koko ajan, että onhan ehkäisy kunnossa jne... Nyt kuitenkin olemme jälleen onnellisesti raskaana, enkä ole vielä keksinyt tapaa kertoa äidilleni. Hän on ihana ja taatusti ilostuu, mutta tarvitsen jotain viisaita sanoja hänelle, ettei hän saa sydänkohtausta. Hän pelkää, ettemme pärjää taloudellisesti ja auttaakin kuukausittain meitä rahallisesti etc... Mekin olemme OIKEIN onnellisia, ja olen vakuutellut äitiäni sillä asialla. En vain keksi mitään keinoja hänen pehmittämisekseen. Aikanaan toisen lapsen tiedosta hän oli erittäin iloinen ja olisi kuulemma aatellutkin ehdottaa, että heti vaan toinen perään. Nyt on toinen ääni kellossa. Vinkkejä kaivataan! ps. Häntä emme juuri lainkaan kuormita lasten hoidolla. Kahdesti esikoinen ollut yökylässä, toinen ei koskaan. Toista hoitanut kolme kertaa. Siitä ei ole kysymys.